Saksan Lounais-Afrikka
Saksan Lounais-Afrikka (saks. Deutsch-Südwestafrika) oli Saksan keisarikunnan siirtomaa nykyisen Namibian valtion alueella. Eurooppalaiset suurvallat jakoivat Afrikan keskenään siirtomaiksi Berliinin konferenssissa vuonna 1884, mutta Saksa valtasi Lounais-Afrikan vasta muiden jälkeen ja piti sitä hallussaan vuoteen 1915. Se oli ainoa Saksan siirtomaa, johon muutti merkittävä määrä saksalaisia siirtolaisia. Etelä-Afrikan unionin joukot valloittivat alueen ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1915. Sodan jälkeen alue päätyi Ison-Britannian hallintaan, ja vuonna 1919 siitä tehtiin Kansainliiton hyväksymä Etelä-Afrikan mandaatti.[1]
| Saksan Lounais-Afrikka Deutsch-Südwestafrika |
|||
|---|---|---|---|
1884–1919 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | Saksan siirtomaa | ||
| Keisari |
|
||
| Pääkaupunki |
Otjimbingwe (1885–1891) Windhoek (1891–1915) Grootfontein (1915) |
||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 835 100 km² | ||
| Uskonnot | kristinusko | ||
| Historia | |||
| – perustettiin | 7. elokuuta 1884 | ||
| – purettiin | 9. heinäkuuta 1915 | ||
| – Versailles’n rauha | 28. kesäkuuta 1919 | ||
| Viralliset kielet | saksa | ||
| Valuutta | Saksan Lounais-Afrikan markka | ||
| Edeltäjät |
Uukwaluudhi Uukwambi Uukwangali |
||
| Seuraaja |
 Lounais-Afrikka |
||
.svg)
Saksan Lounais-Afrikan hallintokaupunkina toimi vuosina 1885–1891 Otjimbingwe, vuosina 1891–1915 Windhoek ja vuonna 1915 Grootfontein. Siirtomaa oli 835 100 neliökilometrin suuruinen. Vuonna 1902 sen asukasluku oli noin 200 000, josta noin 2 500 oli saksalaisia. Vuoteen 1914 mennessä siirtomaahan oli saapunut yli 9 000 saksalaista.lähde?
Kansanmurha muokkaa
- Pääartikkeli: Hererojen ja namojen kansanmurha
Saksan imperialistinen politiikka Lounais-Afrikassa oli raakaa. Sitä on sanottu 1900-luvun ensimmäiseksi kansanmurhaksi. Saksalaiset tuhosivat alkuperäisväestöä herero- ja nama-kansaa järjestelmällisesti. Puukeihäin aseistettuja kapinoivia hereroja vastassa oli konekiväärein varustautuneet saksalaiset. Perustetuilla keskitysleireillä kuoli ihmisiä nälkään, ja vainajien pääkalloja lähetettiin rotuhygienisiin tutkimuksiin Saksaan. Hereroja ja muuta alkuperäisväestöä surmattiin arviolta 65 000 − 100 000. Heitä raiskattiin, surmattiin ampumalla, myrkyttämällä ja näännyttämällä neljä vuotta.[2] Kansanmurhan jälkeen heitä oli jäljellä 29 000. Suuri osa jäljelle jääneistä hajaantui muualle, ja tässä yhteydessä moni siirtyi nykyiseen Botswanaan, joka oli tuolloin Britannian siirtomaa Betšuanamaa.lähde?
Saksalaiset asuttivat alkuperäisasukkaiden maat, ja maita on edelleen heidän jälkeläistensä hallussa. Saksankielisiä on Namibiassa noin 20 000. Hereroja on nykyisin noin 20 000 ja nama-kansaa 16 000.[2]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Jenni Kärki: Länsimainen terveydenhuolto Lounais-Afrikassa vuosina 1920–1939, s. 3. Joensuun yliopisto (pro gradu -tutkielma), 2007. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Sami Sillanpää: Saksa aikoo tunnustaa viime vuosisadan ensimmäisen kansanmurhan Helsingin Sanomat. 28.1.2017. Viitattu 29.1.2017.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saksan Lounais-Afrikka Wikimedia Commonsissa
- Namibia Timeline BBC News. Viitattu 29.8.2010. (englanniksi)