Fredrik III (Saksa)

Saksan keisari ja Preussin kuningas

Fredrik III (Friedrich Wilhelm Nikolaus Karl, saks. Friedrich III., Deutscher Kaiser und König von Preußen) (18. lokakuuta 1831 Neues Palais, Potsdam, Preussi15. kesäkuuta Neues Palais, 1888 Potsdam, Preussi) oli Saksan keisari ja Preussin kuningas isänsä Vilhelm I:n jälkeen.[1] [2]

Fredrik III
Fredrik valokuvattuna vuonna 1878
Saksan keisari
Preussin kuningas
Valtakausi 9. maaliskuuta 1888 –
15. kesäkuuta 1888
Edeltäjä Vilhelm I
Seuraaja Vilhelm II
Syntynyt 18. lokakuuta 1831
Neues Palais, Potsdam, Preussi
Kuollut 15. kesäkuuta 1888 (56 vuotta)
Neues Palais, Potsdam, Preussi, Saksa
Hautapaikka Friedenskirche, Sanssoucin linnan puisto, Potsdam
Puoliso Viktoria (vih. 1858)
Lapset Vilhelm II
Heinrich
Sofia
Margaret
Koko nimi Friedrich Wilhelm Nikolaus Karl
Suku Hohenzollern
Isä Vilhelm I
Äiti Augusta
Uskonto luterilaisuus
Nimikirjoitus

Hänen jälkeensä Saksan keisariksi tuli hänen poikansa, autoritäärinen Vilhelm II. Tämän vuoksi vuotta 1888 sanotaan Saksan historiassa kolmen keisarin vuodeksi.[3]

Preussin prinssi Friedrich Wilhelm Nikolaus Karl, n. 1841
Kruununprinssi Friedrich ja kruununprinsessa Victoria kahden vanhimman lapsensa Wilhelmin ja Charlotten kanssa, Franz Xaver Winterhalter 1862

Preussin kuningas Fredrik Vilhelm IV:lla ei ollut omia lapsia, joten hänen nuorempi veljensä Vilhelm oli kruununperillinen. Kun Fredrik syntyi, hänestä tuli toinen kruununperimysjärjestyksessä, minkä vuoksi hän sai perinteisen preussilaisen sotilaskoulutuksen, jossa Helmuth von Moltke oli hänen mentorinsa. Fredrikin kotiopettajana toimi historioitsija ja arkeologi Ernst Curtius, jonka suhde tulevaan keisariin säilyi läheisenä Fredrikin koko elämän ajan. Myöhemmin Fredrik alkoi opiskelemaan lakia Bonnissa.[4][5][6] Fredrik poltti piippua melkein 30 vuotta, mikä vaikutti negatiivisesti hänen terveyteensä.[7]

 
Preussin kruununprinssi Friedrich ja poika, prinssi Wilhelm II Balmoralin linnassa 1863

Avioliitto ja lapset

muokkaa

Fredrik avioitui Ison-Britannian kuningatar Viktorian tyttären, prinsessa Viktorian kanssa 25. tammikuuta 1858.[4] Huolimatta siitä, että avioliitto oli järjestetty, parin avioliitto on kuvattu onnelliseksi ja rakkausavioliitoksi.[8][9] Preussin hovi olisi tosin halunnut naittaa kruununprinssin Venäjän hoviin.[5]

Yhdessä Viktorian kanssa Fredrik saivat kahdeksan lasta:[10]

  • kruununprinssi Wilhelm, tuleva keisari Vilhelm II (27. tammikuuta 1859 – 4. kesäkuuta 1941) avioitui (1) 1881 Schleswig-Holsteinin prinsessa Auguste Viktorian kanssa (k. 1921) heillä oli jälkeläisiä; avioitui (2) 1922 Greizin prinsessa Hermine Reussin kanssa, ei jälkeläisiä
  • prinsessa Charlotte, Saksi-Meiningenin herttuatar (24. heinäkuuta 1860 – 1. lokakuuta 1919) avioitui 1878 Bernhard III:n Saksi-Meiningenin herttuan kanssa, heillä oli jälkeläisiä
  • prinssi Henrik (14. elokuuta 1862 – 20. huhtikuuta 1929) avioitui 1888 serkkunsa von prinsessa Irene von Hessen und zu Rheinin kanssa, heillä oli jälkeläisiä
  • prinssi Sigismund (15. syyskuuta 1864 –18. kesäkuuta 1866) kuoli 2-vuotiaana aivokalvontulehdukseen
  • prinsessa Viktoria, Schaumburg-Lippen prinsessa Adolf (12. huhtikuuta 1866 – 13. marraskuuta 1929) avioitui (1) 1890 Schaumburg-Lippen prinssi Adolfin kanssa (k. 1916), ei jälkeläisiä; avioitui (2) 1927 Alexander Zoubkovin kanssa, ei jälkeläisiä
  • prinssi Waldemar (10. helmikuuta 1868 – 27. maaliskuuta 1879) kuoli 11-vuotiaana kurkkumätään
  • prinsessa Sophie, Helleenien kuningatar (14. kesäkuuta 1870 – 13. tammikuuta 1932) avioitui 1889 Konstantin I:n Helleenien kuninkaan kanssa, heillä oli jälkeläisiä
  • prinsessa Margaret, Hessen-Kasselin maakreivitär, Suomen kuningatar (22. huhtikuuta 1872 – 22. tammikuuta 1954) avioitui 1893 Hessenin prinssi Friedrich Karlin, Suomen kuninkaaksi valitun kanssa, myöhemmin Hessen-Kasselin maakreivi; heillä oli jälkeläisiä [10]
 
Kruununprinssi Friedrich, Oscar Begas 1867
 
Kruununprinssi Friedrich, Heinrich von Angeli 1874

Kruununprinssi

muokkaa

Fredrik tuki Otto von Bismarckia, mutta koki Saksan sisä- ja ulkopoliittisen yhdistämisen "raudalla ja verellä" vieraaksi.[11]

Kun Saksan keisarikunta perustettiin vuonna 1871, Fredrikistä tuli Preussin kuningaskunnan lisäkski myös Saksan keisarikunnan kruununprinssi. Tästä huolimatta von Bismarck pyrki pitämään Fredrickin poliittisen vaikutusvallan vähäisenä.[4] Tämä vaikutti kruununprinssin mielialaan, minkä johdosta hän koki turhautuneisuutta ja hyödyttömyyden tunnetta.[12]

Preussin–Itävallan sodan aikana Fredrik oli aluksi sotaa vastaan ja pyrki vakuuttamaan isänsä muuttamaan mielensä sodasta. Yhdessä von Moltken kanssa Fredrikillä oli ratkaiseva rooli Königgrätzin taistelussa. Sodan jälkeen Fredrik sai yhdessä von Bismarckin kanssa Vilhelmin vakuuttuneeksi siitä, että Baijerin ja Itävallan saksankielisten alueiden liittäminen Preussiin ei ollut hyvä idea.[4][5][6]

Hälventääkseen juutalaisiin kohdistuneita ennakkoluuloja Fredrik antoi kruununprinssinä juutalaisia puolustavia lausuntoja ja tuomitsi ankarasti antisemitistiset kirjoitukset. Hän otti puolisoineen osaa synagogan palveluksiin osoittaakseen tukeaan juutalaisille.[13]

Keisari

muokkaa

Saksassa käytiin keskustelua Vilhelm II:n mahdollisuudesta periä kruunu suoraan isoisältään.[3] Fredrikillä todettiin kurkkusyöpä vuonna 1887, ja brittiläinen lääkäri Morell Mackenzie ehdotti leikkausta. Leikkaus oli tarkoitus toteuttaa 21. toukokuuta 1887, mutta se peruttiin. Helmikuussa 1888 harkittiin myös trakeostomiaa, mutta tuolloin oli jo liian myöhäistä.[11]

Fredrikin noustessa valtaan hänen kurkkusyöpänsä oli edennyt jo pitkälle. Suurimman osan lyhyestä valtakaudestaan hän oli puhekyvytön ja kommunikoi kirjelapuilla. Sairaudestaan huolimatta hän yritti parhaansa mukaan hoitaa hallitsijan velvollisuuksiaan. Saksan liberaalit piirit asettivat häneen suuria toiveita, mutta ne raukenivat keisarin kuoltua. Hänen lakiesitystään keisarin valtaoikeuksien rajoittamisesta ei toteutettu.

Kuolema ja merkitys

muokkaa
 
Kruununprinssi Friedrich ennen keisariksi tuloaan, Ottomar Anschütz 1887
 
Fredrik III:n ja keisarinna Victorian marmorisarkofagit, Friedenskirche, Sanssoucin linnan puisto, Potsdam

Fredrikin valtakausi kesti vain 99 päivää.[14] Hän kuoli 56-vuotiaana kesäkuussa 1888. Hänet on haudattu Friedenskircheen, Sanssoucin linnan puistoon, Potsdamiin.

Huolimatta liberaaleista arvoistaan Fredrik säilytti perheensä ja keisari-instituution arvovallan.[11] Lyhyen valtakauden takia on toisinaan tuotu esiin arvioita siitä, miten paljon toisin historian kulku olisi mennyt, jos Fredrik olisi elänyt pidempään. Jossittelu alkoi jo melko pian Fredrikin kuoleman jälkeen. Suositun arvio lienee, että ensimmäinen maailmansota olisi estetty, jos Fredrik ei olisi kuollut nuorena.[5][12]

Kunnianosoituksia

muokkaa

Saksalaiset

muokkaa

Lähde:[22]

Ulkomaalaiset

muokkaa

Lähde:[22]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Keisari Fredrik III:s. Satakunta, 20.06.1888, nro 48, s. 1-2. Sanoma. Artikkelin verkkoversio.
  2. Frederick III, German Emperor. Wikipedia, 9.8.2024. Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  3. a b 1888: the Year of the Three Kaisers, s. 34–38. Cambridge: Cambridge University Press, 2014. ISBN 978-1-107-07225-1 Teoksen verkkoversio (viitattu 28.6.2023).
  4. a b c d Friedrich III. 1831-1888 Stiftung Deutsches Historisches Museum. 2024. Viitattu 21.6.2024. (saksa)
  5. a b c d 99 Tage auf dem Thron: Kaiser Friedrich III. hätte den Deutschen viel Unglück erspart DIE WELT. 5.4.2024. Viitattu 21.6.2024. (saksa)
  6. a b Friedrich III. Deutsche Biographie. 2024. Viitattu 21.6.2024. (saksa)
  7. Laurenson, R. D.: The Emperor who smoked a pipe. The Journal of Laryngology and Otology, 1995-01, 109. vsk, nro 1, s. 1–4. PubMed:7876729 doi:10.1017/s0022215100129111 ISSN 0022-2151 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  8. Van der Kiste, John: Frederick III: German Emperor 1888, s. 43. A. Sutton, 1981. ISBN 978-0-904387-77-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 21.6.2024). (englanniksi)
  9. MacDonogh, Giles: The Last Kaiser: The Life of Wilhelm II, s. 17–18. Macmillan, 25.4.2003. ISBN 978-0-312-30557-4 Teoksen verkkoversio (viitattu 21.6.2024). (englanniksi)
  10. a b Kollander, Patricia: Frederick III: Germany's Liberal Emperor, s. 21. Bloomsbury Academic, 22.8.1995. ISBN 978-0-313-29483-9 Teoksen verkkoversio (viitattu 21.6.2024). (englanniksi)
  11. a b c Frederick III | king of Prussia and emperor of Germany Encyclopædia Britannica. 11.6.2023. Viitattu 28.6.2023. (englanniksi)
  12. a b Friedrich III.: Der falsche Mythos um den "99-Tage-Kaiser" Deutsche Welle. 11.4.2013. Viitattu 21.6.2024. (saksa)
  13. Internet Archive: Young Wilhelm : the Kaiser's early life, 1859-1888, s. 198. Cambridge University Press, 1998. ISBN 978-0-521-49752-7 Teoksen verkkoversio (viitattu 21.6.2024). (englanniksi)
  14. Kaiser Friedrich III equestrian statue Cologne Tourism. 2024. Viitattu 21.6.2024. (englanniksi)
  15. Königlich Preussische Ordensliste s. 21
  16. Königlich Preussische Ordensliste s. 557
  17. Hof- und Staats-Handbuch für das Herzogtum Anhalt: 1867. Dünnhaupt, 1867. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (saksaksi)
  18. a b c Baden: Hof- und Staats-Handbuch des Grossherzogthums Baden: 1873, s. 59, 63, 73. Braun, 1873. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (saksaksi)
  19. Hof- und Staats-Handbuch des Königreichs Bayern. Königl. Oberpostamt, 1867. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (saksaksi)
  20. Staat Oldenburg: Hof- und Staatshandbuch des Großherzogtums Oldenburg: für ... 1872/73. Schulze, 1873. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (saksaksi)
  21. a b Württemberg: Hof- und Staats-Handbuch des Königreichs Württemberg: 1873, s. 32, 71. Württemberg, 1873. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (saksaksi)
  22. a b Handbuch über den Königlich preussischen Hof und Staat. R.v. Decker's Verlag, 1868. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (saksaksi)
  23. a b Ritter-Orden (s. 124, 128) Hof- und Staatshandbuch der Österreichisch-Ungarischen Monarchie. 1887. Viitattu 29.6.2023. (saksa)
  24. Riddere af Elefantordenen, 1559-2009, s. 468. Syddansk Universitetsforlag, 2009. ISBN 978-87-7674-434-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (tanskaksi)
  25. 明治時代の勲章外交儀礼 (pdf) (s. 143) 明治聖徳記念学会紀要. Viitattu 29.6.2023.
  26. Preussen, Friedrich Wilhelm Nikolaus Karl Prinz von Ministerie van Defensie. 23.8.1878. Viitattu 29.6.2023. (hollanti)
  27. Almanach royal officiel, publié, exécution d'un arrête du roi. Tarlier, 1854. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (ranskaksi)
  28. Caballeros de la insigne orden del toisón de oro (s. 146) Guía Oficial de España. 1887. Viitattu 29.6.2023. (espanja)
  29. Cornell University Library: The knights of England; a complete record from the earliest time to the present day of the knights of all the orders of chivalry in England, Scotland, and Ireland, and of knights bachelors. Sherratt and Hughes, 1906. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (englanniksi)
  30. Cornell University Library: The knights of England; a complete record from the earliest time to the present day of the knights of all the orders of chivalry in England, Scotland, and Ireland, and of knights bachelors. Sherratt and Hughes, 1906. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (englanniksi)
  31. Luigi Cibrario: Notizia storica del nobilissimo ordine supremo della santissima Annunziata. Sunto degli statuti, catalogo dei cavalieri. Eredi Botta, 1869. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (italiaksi)
  32. HOHENZOLLERN Principe Federico Guglielmo Palazzo del Quirinale. 1866. Viitattu 29.6.2023. (italia)
  33. Riddare af Konung Carl XIII:s orden 1811-1900. Biografiska anteckningar. Eksjö tryckeri-aktiebolag, 1900. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (ruotsiksi)
  34. 368 (Sveriges statskalender / 1877) runeberg.org. Viitattu 29.6.2023. (ruotsiksi)
  35. Sveriges och Norges statskalender. Liberförlag, 1874. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.6.2023). (ruotsiksi)


  Edeltäjä:
Vilhelm I
Saksan keisari
1888
Seuraaja:
Vilhelm II
  Edeltäjä:
Vilhelm I
Preussin kuningas
1888
Seuraaja:
Vilhelm II
Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.