Loviisa

kaupunki Uudenmaan maakunnassa
Tämä artikkeli käsittelee Suomen kaupunkia. Nimen muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.

Loviisa (ruots. Lovisa, vuoteen 1752 Degerby) on vuonna 1745 perustettu Suomen kaupunki Uudellamaalla. Loviisan väkiluku on 14 744 henkilöä,[2] ja sen pinta-ala on 1 751,52 km², josta 25,83 km² on sisävesiä ja 905,88 km² merialueita.[1] Väestötiheys on 18 asukasta/km². Kaupunki on kaksikielinen, ja sen asukkaista 55 prosenttia puhuu suomea ja 41 prosenttia ruotsia.[7]

Loviisa
Lovisa
Loviisa.vaakuna.svg Loviisa sijainti Suomi.svg

vaakuna

sijainti

Puutaloja Alakaupungissa.
Puutaloja Alakaupungissa.
Sijainti 60°27′25″N, 026°13′30″E
Maakunta Uudenmaan maakunta
Seutukunta Loviisan seutukunta
Kuntanumero 434
Hallinnollinen keskus Loviisan keskustaajama
Perustettu 1745
Kuntaliitokset Liljendal (2010)
Pernaja (2010)
Ruotsinpyhtää (2010)
Pinta-ala ilman merialueita 845,64 km²
111:nneksi suurin 2021 
Kokonaispinta-ala 1 751,52 km²
57:nneksi suurin 2021 [1]
– maa 819,81 km²
– sisävesi 25,83 km²
– meri 905,88 km²
Väkiluku 14 744
78:nneksi suurin 30.6.2021 [2]
väestötiheys 17,98 as./km² (30.6.2021)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 13,5 %
– 15–64-v. 57,0 %
– yli 64-v. 29,5 %
Äidinkieli 2020 [4]
suomenkielisiä 55,4 %
ruotsinkielisiä 40,0 %
– muut 4,5 %
Kunnallisvero 20,25 %
250:nneksi suurin 2021 [5]
Kaupunginjohtaja Jan D. Oker-Blom
Kaupunginvaltuusto 35 paikkaa
  2017–2021[6]
 • RKP
 • SDP
 • Kok.
 • Ps.
 • Kesk.
 • Vihr.

18
8
3
2
2
2
www.loviisa.fi

Loviisan naapurikunnat ovat Kouvola, Lapinjärvi, Myrskylä, Porvoo ja Pyhtää. Kaupunki kuuluu Loviisan seutukuntaan. Pernaja, Liljendal ja Ruotsinpyhtää liitettiin Loviisaan vuoden 2010 alussa.[8]

HistoriaMuokkaa

 
Loviisan satama Gavril Sergejevin ikuistamana vuonna 1808.

Degerbyn kaupunki perustettiin Pernajan Degerbyn ratsutilan maille vuonna 1745[9] raja- ja linnoituskaupungiksi. Itäinen Suomi tarvitsi uutta tapulikaupunkia Turun rauhassa vuonna 1743 siirtyneen itärajan vuoksi. Rajan taakse jäi Itä-Suomen ainut tapulikaupunki Hamina. Vasta perustettuun kaupunkiin ryhdyttiin vuonna 1748 rakentamaan Loviisan linnoituksena tunnettua rajalinnoitusta, jonka rakennustyöt jäivät kuitenkin kesken Ruotsin kuningaskunnan rahavaikeuksien vuoksi. Linnoituksesta ehti valmistua ainoastaan osa ulkovarustuksista. Linnoituskaupungin historiasta muistuttavat nykyisen keskustan itäpuolella sijaitsevat bastionit Rosen ja Ungern.

Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik vieraili Degerbyssä 1752 ja antoi kaupungille uuden nimen Loviisa puolisonsa, kuningatar Loviisa Ulriikan mukaan.[10]

Samaan aikaan Loviisan linnoituksen kanssa ryhdyttiin kaupungin eteläpuolella rakentamaan Svartholman merilinnoitusta. Merilinnoituksen tarkoituksena oli suojata kaupunkia mereltä päin sekä tarjota suojasatama Ruotsin rannikkolaivastolle. Englantilais-ranskalainen laivasto-osasto tuhosi saaren varustukset käyttökelvottomiksi Krimin sodan aikana ja linnoitus jätettiin rappeutumaan. 1960-luvulta alkaen linnoitusta on restauroitu museoviraston johdolla. Linnoituksen korjaustyöt valmistuivat saaren juhlavuoteen 1998 mennessä. Kesäaikaan saarella järjestetään opastettuja kierroksia ja muuta ohjelmaa.

Kaupunki tunnetaan myös vanhastakaupungistaan, joka säästyi Loviisan suurelta tulipalolta vuonna 1855. Siellä sijaitsee Degerbyn ratsutilan sivurakennus, joka on peräisin 1600-luvulta. Se on yksi Suomen vanhimmista puurakennuksista. Kaupungissa on myös Suomen ainut tulipalolta säilynyt puinen seurahuone, jossa on entisöinnin jäljiltä kirjasto-mediateekki. Loviisan ensimmäinen kirkko tuhoutui kaupungin palossa. Nykyinen uusgoottilainen Loviisan kirkko on vihitty käyttöön 1865.

Suomen sisällissodan aikana 7. huhtikuuta 1918 nousi Loviisan Valkossa maihin saksalainen osasto Brandenstein, joka eteni Uuteenkylään ja Lahteen saakka. Se poistui Loviisasta 16. joulukuuta 1918 Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan.[11]

Kaupunginjohtajana 15 vuotta ollut Olavi Kaleva erosi tehtävästään keväällä 2017. Eron syynä oli kaupunginhallituksen kanssa syntynyt erimielisyys.[12] Joulukuussa 2017 virkaan astui Jan D. Oker-Blom[13] seitsemän vuoden määräajaksi.[14]

TeollisuusMuokkaa

Loviisassa on Valkon satama ja Loviisan voimalaitos. Kaupungissa on myös Uusi teollisuusalue, joka sijaitsee Uudessakaupungissa. Siellä on pieniä yrityksiä, kuten korjaamoja ja varaosaliikkeitä.

Valkon satamaMuokkaa

Eteläisessä Valkon kaupunginosassa on satama puutavara-, irto- ja kappaletavaran merikuljetuksille. Sieltä on liikenneyhteys Valtatielle 7, jonka varrella Loviisa sijaitsee. Rautatieyhteys kulkee Lahti–Loviisa-rataa pitkin Lahteen, josta on vaihtoyhteys muualle Suomeen. Satamaan johtaa 9,5 metrin meriväylä.

Loviisan ydinvoimalaitosMuokkaa

Loviisan keskustasta 15 km Hästholmenin saarella sijaitsee Fortum Power and Heat Oy:n omistuksessa oleva Loviisan ydinvoimalaitos, joka on Suomen ensimmäinen ydinvoimalaitos. Laitoksessa on kaksi yksikköä, jotka on otettu kaupalliseen käyttöön seuraavasti: Loviisa 1 vuonna 1977 ja Loviisa 2 vuonna 1981. Molemmat reaktorit ovat VVER-440 -tyyppisiä painevesireaktoreita (PWR), joiden nettoteho on 488 MW. Loviisan Voimalaitoksen sopimus solmittiin vuonna 1969 neuvostoliittolaisyrityksen V/O Atomenergoexportin (AEE) kanssa. Imatran Voima Oy (IVO) rakennutti Loviisan Voimalaitoksen ja Fortum osti Loviisan Voimalaitoksen IVO:lta. Vuonna 2007 uusia voimalaitoshankkeita on jälleen suunnitteilla. Ensin Fortum ilmoitti 28. maaliskuuta käynnistävänsä Loviisa 3:n ympäristövaikutusten arviointimenettelyn Loviisassa ja vähän tämän jälkeen 17. huhtikuuta saksalaiseen E.ON-konserniin kuuluva E.ON Finland ilmoitti aikeistaan ostaa nykyisten voimaloiden pohjoispuolelta tontin, jolle E.ON suunnittelee rakentavansa oman ydinvoimalansa. Alueelle on kaavailtu myös tuulivoimaloita. Loviisan kaupunginvaltuusto hylkäsi kokouksessaan 8. toukokuuta maakaupan E.ON Finlandin kanssa äänin 16-11, mutta aloitti 28. kesäkuuta neuvottelut Fennovoiman kanssa vastaavanlaisesta ydinvoimalahankkeesta.

VäestönkehitysMuokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Loviisan väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
17 587
1985
  
17 143
1990
  
16 970
1995
  
16 347
2000
  
15 833
2005
  
15 683
2010
  
15 595
2016
  
15 234
Lähde: Tilastokeskus.[15]

Kaupunginosat, taajamat ja kylätMuokkaa

Antinkylä (Antby), Fantsnäs, Hakalehto (Hagalund), Haravankylä (Räfsby), Hattom, Isnäs, Källa, Köpbacka, Myllyharju (Kvarnåsen), Määrlahti (Märlax), Rauhala (Fredsby), Svartholma (Svartholm), Svenäs, Uusikaupunki (Nystaden, ”Nystan”), Valko (Valkom), Valkolampi (Valkomträsk), Vanhakaupunki (Gamlastan), Varvi (Varvet), Vårdö, Tesjoki (Tessjö)

TaajamatMuokkaa

Vuoden 2017 lopussa Loviisassa oli 15 085 asukasta, joista 11 064 asui taajamissa, 3 877 haja-asutusalueilla ja 144:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Loviisan taajama-aste on 74,1 %.[16] Loviisan taajamaväestö jakautuu kahdeksan eri taajaman kesken:[17]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Loviisan keskustaajama 7 112
2 Koskenkylä 1 067
3 Tesjoki 914
4 Liljendalin kirkonkylä 490
5 Ruotsinpyhtään kirkonkylä 486
6 Pernajan kirkonkylä 470
7 Isnäs 269
8 Kuggom 256

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

SeurakunnatMuokkaa

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Loviisassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[18]

Nämä seurakunnat kuuluvat Loviisanseudun seurakuntayhtymään (ruots. Lovisanejdens kyrkliga samfällighet). Uudet vuoden 2019 alussa aloittavat seurakunnat Agricolan suomalainen seurakunta ja Agricola svenska församling toimivat myös Lapinjärven kunnan alueella.

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Loviisassa toimii Loviisan helluntaiseurakunta.[19]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Loviisan alueella toimii Kotkan ortodoksinen seurakunta.[20]

Entiset seurakunnatMuokkaa

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Loviisan kaupungin nykyisellä alueella.[18]

KoulutMuokkaa

Loviisassa on 15 peruskoulua, seitsemän suomenkielistä ja kahdeksan ruotsinkielistä. Kouluista 12 sijaitsevat kyläkeskuksissa ympäri Loviisaa. Lukioita on kaksi, suomenkielinen Loviisan lukio ja ruotsinkielinen Lovisa Gymnasium. Kaupungin kaksi kansalaisopistoa, Valkon kansalaisopisto ja Lovisa Medborgarinstitut, tekevät läheistä yhteistyötä.

PelastustoimiMuokkaa

Loviisan kaupungin pelastustoimesta vastaa Porvoon kaupungin Itä-Uudenmaan pelastuslaitos. Loviisan kaupunki kuuluu pelastuslaitoksen Loviisan lohkoon toisen lohkon ollessa Porvoon lohkon. Kuntaliitosten jälkeen Liljendalin kunnan, Pernajan kunnan ja Ruotsinpyhtään kunnan yhdistyttyä Loviisan kaupungin kanssa on Suur-Loviisan alueella nykyään kymmenen tavallista vapaapalokuntaa tai puolivakinaista palokuntaa, minkä lisäksi Fortumilla on Loviisan voimalaitosta ja Loviisan ydinvoimalaitosta varten tehdaspalokunnat.

pelastuslaitoksen pelastusasema ja vapaaehtoiset palokuntien paloasemat Loviisan kaupungissa
nimitys tunnus nimi rekisteröinti toiminnan alku paikka
Gammelby FBK IU38 Gammelby Frivilliga Brandkår r.f. 1937-02-26
Forsby FBK IU Koskenkylä
Hardom FBK IU33 Hardom Frivilliga Brandkår r.f. 1952-09-04 Hardom
Hommansby FBK IU39
Isnäs FBK IU36 Isnäs Frivilliga Brandkår r.f. 1924-10-28 Isnäs
Loviisan VPK IU33 Loviisa
Pernå FBK IU Pernaja
Sarfsalö FBK IU35 Sarvisalo
Sävträsk FBK IU74 Sävträsk Frivilliga Brandkår r.f. 1953-05-15 Liljendal
Valkon VPK IU34 Valkon Vapaaehtoinen Palokunta ry 1926-09-07 Valko

NähtävyydetMuokkaa

TapahtumatMuokkaa

Kesät ovat kaupungissa vilkasta aikaa. Suosituimmat kesätapahtumat ovat Loviisan Wanhat Talot -perinne- ja korjausrakentamispäivät, Sibeliuspäivät, Loviisan päivä 25.8. ja Kuningas saapuu Loviisaan -viikonloppu 1700-luvun hengessä, venefestivaalit Small Ships' Race, Rauhanfoorumi ja ravit. Asuntomessut järjestetään Loviisan Kuningattarenrannassa 2023.

Loviisan ravirataMuokkaa

Loviisan ravirata on rakennettu vuonna 1950, ja se toimii ympärivuotisena valmennusratana. Kesäaikana sillä järjestetään viidet totoravit.

RuokakulttuuriMuokkaa

Loviisan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla lihamuhennos, pannukakku marjoilla tai hillolla, perunapuuro ja puolukkamaito.[22]

KuviaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
  2. a b Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2021M01*-2021M06* 30.6.2021. Tilastokeskus. Viitattu 4.8.2021.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2021 1.12.2020. Verohallinto. Viitattu 21.3.2021.
  6. Kuntavaalit 2017, Loviisa Oikeusministeriö. Viitattu 7.6.2017.
  7. Loviisan kaupungin verkkopalvelu loviisa.fi.
  8. liitos onnistui kolmannella kerralla, Kymen Sanomat
  9. Loviisan alakaupunki Museovirasto. Viitattu 2.2.2013.
  10. Kuningas saapuu Loviisaan Loviisan kaupunki. Viitattu 2.2.2013.
  11. Saksalaiset kaatuneet ja muistomerkit Suomessa 1918, sivu 59, Seppo Vainio, 2009, ISBN 978-952-92-6517-6, YKL 92.71
  12. Loviisan kaupunginjohtaja Olavi Kaleva jättää tehtävänsä Yle 25.4.2017
  13. Bisnesmies heitti hyvästit miljoonille ja lähti johtamaan pikkukaupunkia, Yle.fi, uutiset 20.10.2017
  14. Jan D. Oker-Blom on Loviisan uusi kaupunginjohtaja, Loviisan Sanomat 13.9.2017
  15. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2015 2016. Tilastokeskus. Viitattu 7.1.2017.
  16. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  17. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  18. a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  19. Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Viitattu 6.9.2021.
  20. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/kotkan-ortodoksinen-seurakunta
  21. a b c d e f Maailman ja Suomen Suuratlas, sivu 305, WSOY, Instituto Geografico Agostini, Novara, Igda, 1985, ISBN 951-0-12598-9
  22. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 58. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muuallaMuokkaa