Loviisa

kaupunki Uudenmaan maakunnassa
Tämä artikkeli käsittelee Suomen kaupunkia. Nimen muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.

Loviisa (ruots. Lovisa, vuoteen 1752 Degerby) on vuonna 1745 perustettu Suomen kaupunki, joka sijaitsee maan etelärannikolla Uudenmaan maakunnassa. Loviisan väkiluku on 14 680 henkilöä[2] ja sen kokonaispinta-ala on 1 751,52 km².[1] Väestötiheys on 17,9 asukasta/km². Kaupunki on kaksikielinen, ja sen asukkaista 55 prosenttia puhuu suomea ja 40 prosenttia ruotsia.[7]

Loviisa
Lovisa
Loviisa.vaakuna.svg Loviisa sijainti Suomi.svg

vaakuna

sijainti

Loviisan raatihuone
Loviisan raatihuone
Sijainti 60°27′25″N, 026°13′30″E
Maakunta Uudenmaan maakunta
Seutukunta Loviisan seutukunta
Kuntanumero 434
Hallinnollinen keskus Loviisan keskustaajama
Perustettu 1745
Kuntaliitokset Liljendal (2010)
Pernaja (2010)
Ruotsinpyhtää (2010)
Pinta-ala ilman merialueita 845,64 km²
111:nneksi suurin 2022 
Kokonaispinta-ala 1 751,52 km²
57:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 819,81 km²
– sisävesi 25,83 km²
– meri 905,88 km²
Väkiluku 14 680
78:nneksi suurin 30.6.2022 [2]
väestötiheys 17,91 as./km² (30.6.2022)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 13,5 %
– 15–64-v. 57,0 %
– yli 64-v. 29,5 %
Äidinkieli 2020 [4]
suomenkielisiä 55,4 %
ruotsinkielisiä 40,0 %
– muut 4,5 %
Kunnallisvero 20,25 %
250:nneksi suurin 2022 [5]
Kaupunginjohtaja Jan D. Oker-Blom
Kaupunginvaltuusto 35 paikkaa
  2021–2025[6]
 • RKP
 • SDP
 • Kok.
 • Kesk.
 • PS
 • Vihr.

14
7
6
4
2
2
www.loviisa.fi

Loviisan naapurikunnat ovat Kouvola, Lapinjärvi, Myrskylä, Porvoo ja Pyhtää. Kaupunki kuuluu Loviisan seutukuntaan. Nykyinen kunta syntyi kun Pernaja, Liljendal ja Ruotsinpyhtää liitettiin silloiseen Loviisaan vuoden 2010 alussa.[8]

HistoriaMuokkaa

1700-lukuMuokkaa

Degerbyn kaupunki perustettiin Pernajan Degerbyn ratsutilan maille vuonna 1745[9] raja- ja linnoituskaupungiksi. Itäinen Suomi tarvitsi uutta tapulikaupunkia Turun rauhassa vuonna 1743 siirtyneen itärajan vuoksi. Rajan taakse jäi Itä-Suomen ainut tapulikaupunki Hamina. Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik vieraili Degerbyssä 1752 ja antoi kaupungille uuden nimen Loviisa puolisonsa, kuningatar Loviisa Ulriikan mukaan.[10] Ensimmäisenä pormestarina (1747–1765) toimi Jakob Forsell, kauppias joka oli paennut Haminasta ja – yhdessä Anders Nohrströmin kanssa – ostanut Petjärven (Strömforsin) ruukin.[11]

Vasta perustettuun kaupunkiin ryhdyttiin vuonna 1748 rakentamaan Loviisan linnoituksena tunnettua rajalinnoitusta, jonka rakennustyöt jäivät kuitenkin kesken Ruotsin kuningaskunnan rahavaikeuksien vuoksi. Linnoituksesta ehti valmistua ainoastaan osa ulkovarustuksista. Linnoituskaupungin historiasta muistuttavat mm. nykyisen keskustan itäpuolella sijaitsevat bastionit Rosen ja Ungern. Samaan aikaan Loviisan linnoituksen kanssa ryhdyttiin kaupungin eteläpuolella rakentamaan Svartholman merilinnoitusta. Merilinnoituksen tarkoituksena oli suojata kaupunkia mereltä päin sekä tarjota suojasatama Ruotsin rannikkolaivastolle. Svartholman ruotsalainen aikakausi päättyi vuonna 1808, kun linnoitus antautui venäläisille lähes ilman vastarintaa.[12]

1800-lukuMuokkaa

Vuosi 1855 Krimin sodan aikana oli dramaattinen Loviisassa. Myöhään illalla 5. heinäkuuta kaupungissa syttyi palo joka tuhosi suuren osan vanhoista keskustakortteleista. Noin 70 asuintalon ohella tuhoutui myös Loviisan silloinen (puu)kirkko.[13] Tulipaloa edeltäneenä päivänä englantilainen laivasto-osasto oli alkanut tulittaa Svartholmaa, ja palon syttymispäivänä linnoitus oli räjäytetty raunioiksi.[12] Sota-aluksien tulituksella ei ollut suoranaista yhteyttä kaupungin paloon, jonka syttymissyytä ei koskaan saatu selville.[13] Kesän 1855 tapahtumat kuvataan Runar Schildtin novellissa Sateenkaari (Regnbågen 1916), tietyin taiteellisin vapauksin.[14]

Palon jälkeen suunniteltiin kaupungin siirtämistä etelämmäksi, mutta keisarillinen senaatti päätti huhtikuussa 1856 että Loviisa rakennettaisiin uudellen entiselle paikalleen. Uudelleenrakentamisessa noudatettiin Ernst Lohrmannin asemakaavaa, joka kuitenkin suurelta osin perustui G.T. Chiewitzin jo ennen paloa tekemään ehdotukseen.[15] Samoihin aikoihin, 1860-luvun alussa, Loviisasta alettiin määrätietoisesti kehittää kylpyläkaupunkia. Vesihoitolaitoksen päärakennus valmistui vuonna 1865 nykyisen Kappelinpuiston tienoille. Samalle viheralueelle rakennettiin mm. ravintola, ja läheiset "terveyslähteet" alettiin taas hyödyntää. [16]

 
Loviisan satama (Laivasilta) Gavril Sergejevin ikuistamana vuonna 1808.

Hoitolaitoksen ylilääkäri Georg Öhman suositteli 1880-luvulla Myllyharjua sopivaksi kävelypaikaksi kylpylävieraille. 1890-luvun alussa harjulle rakennettiin näköalapaviljonki (paikalle mihin viimeinen tuulimylly siirrettiin 1920-luvulla). Vuosikymmenen lopussa Kukkukiven läheisyyteen rakennettiin Mossebackenin pensionaatti ja kesäravintola Casino, molemmat Lars Sonckin suunnittelemat. Kukkukiven puinen paviljonki korvattiin vuonna 1906 (nykyisellä) valurautatornilla. Loviisa oli suosittu kylpyläkaupunki vielä ensimmäisen maailmansodan aikaan. Kylpylätoiminnalla oli merkittävä vaikutus paikkakunnan talouteen, ja kaupungissa kehittyi myös rikas kulttuurielämä erityisesti musiikin saralla.[17]

1880-luvulle saakka Loviisan tärkeimmät elinkeinot olivat kaupankäynti ja käsityöläisyys. Vähäinen teollisuus liittyi merenkulkuun (veneveistämöjä ym.) ja nautintoaineisiin. Loviisassa oli tupakkatehdas jo 1750-luvulla, ja 1770-luvun lopussa kruunun viinanpolttimo aloitti toimintansa (Kustaa III oli kieltänyt kotipolton). Vuonna 1858 kreivi Carl Magnus Creutz perusti kaupunkiin olutpanimon. Creutzin tulo alalle selittynee historioitsija Olle Sirénin mukaan osin pyrkimyksellä turvata Malmgårdin kartanon ohran menekki.[18] Vuonna 1874 panimo siirtyi baijerilaisen Heinrich Lehmannin[19] omistukseen, ja oluen valmistus jatkui hänen suvussaan lähes sadan vuoden ajan.[20]

Teollistuminen alkoi toden teolla vuonna 1882 kun kauppias Arseni Terichoff rakennutti höyrysahan nykyiseen Sahaniemeen. 1890-luvulla sahalla oli jo viitisenkymmentä työntekijää, 1900-luvun alussa yli sata. Vuonna 1912 toimintansa aloitti kartonkitehdas, josta pian tuli kaupungin työntekijämäärältään toiseksi suurin teollisuuslaitos. Vuosisadan vaihteessa rautatie Lahteen (Vesijärvelle) oli valmistunut, ja kartonkitehdas oli ensimmäinen merkittävä rautatien hyödyntämiseksi Loviisaan perustettu teollisuusyritys. Laivasillan väylä ei ollut tarpeeksi syvä höyrylaivoille, joten satamatoiminta siirtyi ensin Tullisiltaan ja rautatien valmistuttua Valkoon.[21]

1900–1950Muokkaa

Ensimmäinen maailmansota heijastui Loviisaan työttömyytenä ja nousevina elintarvikehintoina. Sahan toiminta pysähtyi jo 1914, ja toiminta satamissa väheni. Keväällä 1917 Loviisan työväenyhdistys esitti vaatimuksia koskien tärkeän elintarvikekomitean (myöhemmin -lautakunnan) paikkajakoa. Kaupunginvaltuuston myönnytyksistä huolimatta alkoi elokuussa poliittinen lakko. Sosialistiset työläiset vaativat mm. kunnolla palkattua työtä kaikille loviisalaisille, ja vähintään puolet elintarvikelautakunnan paikoista. Kaupunginvaltuusto suostui kokouksessaan 18. elokuuta vain ensin mainittuun vaatimukseen. Samana päivänä työläiset julistivat "täydellisen lakkotilan", katkaisivat teleliikenteen ja miehittivät rautatieaseman. Illalla pidettiin kaupunginvaltuuston kokous jossa päätettiin perustaa suojeluskunta.[22]

19. elokuuta 150 loviisalaista ilmoittautui suojeluskuntaan, saivat valkoiset käsivarsinauhat ja marssivat torille. Lakkoilijat vetäytyivät Uuteenkaupunkiin. Sosialistit yrittivät turhaan saada (venäläistä) sotilasapua Helsingistä, ja vielä samana iltana Työväentalolla päätettiin julistaa lakko päättyneeksi. Mutta Venäjän vallankumouksen innoittamana Loviisassa alkoi uusi suurlakko 15. marraskuuta, ja vain kolme päivää myöhemmin sosialistit kutsuivat venäläissotilaita apuun. Heidän lisäksi Valkoon saapui punakaartilaisia Kotkasta, ja 19. marraskuuta 200–300 aseistautunutta miestä marssivat Valkosta Loviisaan. Poliisikamari, puhelinkeskus ja rautatieasema vallattiin. Punalippu vedettiin salkoon raatihuoneella, ja 20–30 kaupungin johtohenkilöistä vietiin vangittuina Uuteenkaupunkiin. Vuoden lopussa päästiin kompromissiin poliisilaitoksesta, ja tilanne rauhoittui.[23]

 
Loviisan rautatieasema (1920)

Loviisa kuului niihin paikkakuntiin joita vuoden 1918 taistelut koskivat läheisesti. Alussa valkoiset kävivät vapaussotaa Venäjää vastaan: kaupungin läheisyydessä oli väkivaltaisesti käyttäytyviä venäläisjoukkoja. Mutta Loviisassa oli alusta alkaen kyse myös sisällissodasta: osa kaupunkilaisista oli sosialistisen vallankumouksen kannalla. Agitaatiolla oli osansa, mutta Loviisassa elintarvikepula ja työttömyys olivat Sirénin mukaan tärkeämmässä roolissa. Vapaussodan valmisteluihin kuului jääkäreiden koulutus Saksassa, ja ensimmäinen sinne lähtenyt suomalainen oli loviisalainen lääkärinpoika Georg Öhman, "Jäger Eins". Muista jääkäreistä mainittakoon tullinvartijanpoika Ragnar Nordström. Loviisanseudun suojeluskunnat organisoitiin uutenavuotena ja tammikuun lopussa oli miehistön vahvuus jo lähes 200. Heidän aseistuksensa oli kuitenkin hyvin puutteellinen.[24]

Loviisan punakaartin vahvuus oli helmikuun alussa lähes sata miestä. Aseita oli saatu Kotkan punakaartilaisista ja venäläissotilailta. Sisällissota alkoi 27. tammikuuta, ja vielä runsas viikko sen jälkeen valkoiset hallitsivat itäistä Uuttamaata Sipoosta Loviisaan. Valkoisten näkökulmasta oli tärkeää että Uudenmaan suojeluskunnat pystyivät pitämään asemansa. He olivat kaukana päärintamasta mutta sitoivat punaisten joukkoja. 6. helmikuuta punaiset hyökkäsivät Loviisaan Kotkan suunnasta. Hyökkääjiä oli lähes 550, joista n. 50 oli Loviisan seudun punakaartilaisia. Saatuaan tiedon punaisten joukkojen etenemisestä Loviisan valkoiset siirtyivät kolmisen kilometriä keskustasta itään. Siellä käytiin laukaustenvaihtoa, jonka jälkeen valkoiset – saarron uhatessa – vetäytyivät linnakkeille Rosen ja Ungern. Illansuussa käytiin tulitaistelu, jossa valkoiset menettivät 10 miestä (punaisten tappioista ei ole tarkkaa tietoa). Valkoisten ammusvarastot lähes tyhjenivät, ja he päättivät vetäytyä länteen. Punaiset puolestaan siirtyivät Pyhtäälle.[25]

Seuraavana päivänä, 7. helmikuuta, punaiset marssivat Loviisaan, nostivat punaisen lipun raatihuoneen salkoon ja perustivat päämajansa Seurahuoneelle. Punavalta pani toimeen väkivaltaisuuksia, joiden myötä valkoisia kuoli enemmän kuin tulitaistelusssa 6. helmikuuta. Punaisten vallankumoustuomioistuin ehti julistaa yli 70 tuomiota vangituille suojeluskuntalaisille ja muille "vastavallankumouksellisille". Monet tuomittiin työpalveluun ja/tai sakkoihin, jotta punainen hallinto hyötyisi taloudellisesti.[26] Huhtikuun alussa Mannerheimin joukot valtasivat Tampereen, ja Valkossa nousi maihin 3000 miehen saksalainen osasto Brandenstein, joka eteni Uuteenkylään ja Lahteen saakka. Se poistui Loviisasta 16. joulukuuta 1918 Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan.[27]

 
Kylpylärakennus 1880-luvulla

Vesihoitolaitos avasi jälleen ovensa vuonna 1919. Venäläiset olivat jääneet pois vuoden 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen, mutta siitä huolimatta hoitolaitoksella oli 250–400 vuotuista kävijää 1920-luvun alkupuolella. Vuonna 1926 mahdollistettiin ajanmukaista rantaelämää kuljettamalla suuria määriä hiekkaa Plagenin uimarannalle. Kävijämäärät kuitenkin taas laskivat 1920-luvun loppupuolella. Vuonna 1929 oltiin jo ehditty tiedottaa hoitolaitoksen lopettamisesta kun kaupunki päätti ottaa toiminnan hoitaakseen. Loviisa ei saanut palautettua vuosisadanvaihteen mainettaan, kylpylärakennus oli rapistunut ja kilpailutilanne koventunut (Hanko). Vuonna 1931 kävijämäärä laski alle sadan, ja lopulta kaupunginvaltuusto tammikuussa 1935 päätti että hoitolaitosta ei enää avattaisi alkavalla kaudella. Kylvettäjättäret protestoivat, ja saivat luvan jatkaa toimintaa omalla vastuullaan. Vuoden 1935 kylpyläkausi onnistui hyvin, mutta tammikuussa 1936 päärakennus tuhoutui täysin tulipalossa. Kylpylää ei rakennettu uudelleen.[28]

Talvi- ja jatkosodan aikana maarintamat olivat turvallisen matkan päässä Loviisasta. Vihollisen maihinnousua kuitenkin pelättiin, saaristoon oli sijoitettu valvonta-asemia ja tykkejä. Talvisodan päätyttyä saaristossa oli parin kuukauden ajan 600 miehen tanskalainen vapaaehtoispataljoona. Ilmahälytyksiä annettiin vuosina 1939–1944 noin 800, mutta pommikoneiden kohde oli useimmiten Helsinki, Lahti tai Kotka. Talvisodan aikana Loviisaa pommitettiin kahdesti, kaksi kaupunkilaista kuoli. Jatkosodan pommitukset keskittyivät kesiin 1941 ja 1944, kuolonuhria oli silloinkin kaksi. Kaatuneiden loviisalaisten määrästä ei ole tarkkaa tietoa. Uudella hautausmaalla on 92 sankarihautaa, mutta kaikki eivät olleet Loviisassa kirjoilla. Keväällä 1941 Aseveliyhdistys alkoi yhdessä Ragnar Nordströmin kanssa toteuttaa Sotilaskylä-hanketta Myllyharjun lounaispuolelle. Sotilaskylään rakennettiin noin 20 asuintaloa, joista Nordström rahoitti useimmat. Vuonna 1945 vietettiin Loviisan 200-vuotisjuhlia, presidentti Mannerheim osallistui juhlallisuuksiin.[29]

Nordström oli aloittanut menestyksekkään liikemiesuransa jo 1920-luvulla. Vuonna 1922 hän perusti Lovisa Stevedoring-nimisen yrityksen, ja seuraavien vuosien aikana hän osti enemmistön Lovisa Ångfartyg A.B:stä. Se hankki ensimmäisen ulkomaanliikenteeseen tarkoitetun höyryrahtialuksensa vuonna 1927. Vuoden 1930 tienoilla Nordströmin varustamo- ja ahtausyritykset alkoivat jo muodostaa kokonaisen konsernin. Keväällä 1931 hän perusti Loviisan Kalastus Oy:n ja varusti laivueensa sillikalastukseen Islannin vesillä. Elokuussa ensimmäinen sillilasti saapui Valkoon. Nordströmin alusten sillinpyynti jatkui sotavuosia lukuun ottamatta runsaan kahdenkymmenen vuoden ajan. Nordström-konserni oli suurimmillaan 1950-luvulla jolloin se työllisti noin 1700 henkeä, joista yli 700 Loviisassa. [30]

1950–Muokkaa

Loviisan maapinta-ala yli kaksinkertaistui vuosina 1920–1970. Antinkylä oli käytännössä jo muuttunut maalaiskylästä kaupunginosaksi kun se liitettiin Loviisaan vuonna 1924. Niin ikään Pernajaan kuuluneen Valkon liittäminen Loviisaan sen sijaan herätti paljon keskusteluja. Loviisan kaupunki oli jo 1900-luvun alkupuolella ostanut suuria maa-alueita Valkon seudulta, ja alueliitos oli ollut esillä puolen vuosisadan ajan kun siitä lopulta päätettiin vuonna 1956. Samana vuonna varmistui että valtio ottaisi hoitaakseen Valkon ja Lahden välisen rautatien, ja muuttaisi sen leveäraiteiseksi (vuodesta 1981 rataosuudella on ollut ainoastaan tavaraliikennettä). Ruotsinpyhtäälle kuulunut Hästholmenin saari liitettiin Loviisaan vuonna 1969, siihen tulevan ydinvoimalan vuoksi. Loviisan kaupunki oli omistanut saaren ja sen lähistön maa-alueet, ja muutama vuosi aikaisemmin myynyt ne ydinvoimayhtiölle (Imatran Voimalle).[31]

 
Loviisan ydinvoimala

Loviisan kahdella suurimmalla yrityksellä – Nordström-konsernilla ja Rauma-Repolalla – oli 1960-luvun puolivälissä suuria vaikeuksia, joten ydinvoimalan saaminen paikkakunnalle koettiin tärkeäksi. Kaupungin johto sai vuonna 1965 tiedon Imatran Voiman aikeista rakentaa ydinvoimala Suomenlahden rannikolle, ja kaupunginjohtaja Gunnar Wahlström ryhtyi tehokkaasti ajamaan Loviisaa sijoituspaikkakunnaksi. Poliittisista syistä rakentamispäätös viipyi, ja työt päästiin aloittamaan vasta vuonna 1970. Kone- ja laiteasennukset syksyllä 1975 nostivat työvoiman huippuunsa, 3900 henkeen. Maaliskuussa 1977 presidentti Kekkonen ja Neuvostoliiton pääministeri Kosygin vihkivät ensimmäisen ydinvoimalayksikön käyttöön. Sopimus toisen samanlaisen voimalayksikön toimittamisesta Loviisaan oli allekirjoitettu elokuussa 1971. Yksikkö valmistui vuonna 1980. Voimaloissa on alusta alkaen ollut paljon länsimaista teknologiaa, ja niiden käyttöaste on ollut kansainvälistä huipputasoa.[32]

Vuosina 1983–1985 Valkon satamaan rakennettiin valtion viljavarasto, jossa on 16 hieman yli 80 metrin korkuista siiloa. Kaupungin keskustan pohjoispuolitse kulkeva ohikulkutie voitiin ottaa käyttöön vuonna 1989. Porvoon ja Koskenkylän välisen moottoriliikennetien pidennys Loviisaan valmistui viisi vuotta myöhemmin.[33] Vuonna 1999 ensin mainittu osuus oltiin saatu muutettua moottoritieksi. 2010-luvun alkupuolella moottoritietä jatkettiin Koskenkylästä Kotkaan ja Haminaan (nykyisin moottoritie ulottuu aina Vaalimaan raja-asemalle saakka).[34] Vuonna 1995 Loviisan kaupunki juhli 250-vuotista taivaltaan, ja professori Sirénin historiikki julkaistiin (sekä ruotsiksi että suomeksi).

Pernaja, Liljendal ja Ruotsinpyhtää liitettiin silloiseen Loviisaan 1.1.2010. Kuntaliitos toteutui kuntien oman esityksen mukaisesti, Lapinjärvi oli päättänyt jättäytyä liitoksen ulkopuolelle. Ruotsinpyhtäälle kuulunut Haavisto-Vastilan alue liitettiin samalla Pyhtään kuntaan. Yhdistymistyötä johti Loviisan kaupunginjohtajana jatkanut Olavi Kaleva. Uusi kunta sai noin 6,2 miljoonaa euroa valtion yhdistymistukea.[35] Kaleva erosi tehtävästään keväällä 2017. Eron syynä oli kaupunginhallituksen kanssa syntynyt erimielisyys.[36] Joulukuussa 2017 kaupunginjohtajan virkaan astui Jan D. Oker-Blom[37] seitsemän vuoden määräajaksi.[38] Suomen Asuntomessut-osuuskunnan hallitus päätti lokakuussa 2018 että Loviisa saa järjestääkseen vuoden 2023 messut.[39]

MaantiedeMuokkaa

Loviisan keskusta sijaitsee 77 km Helsingistä itään (linnuntietä). Lähimmät naapurikaupungit ovat Porvoo lännessä ja Kotka idässä. Kunnan pinta-alasta 819,81 km² on maata, 25,83 km² sisävesiä ja 905,88 km² merta.[40] Maapinta-alaltaan Loviisa on suurempi kuin Porvoo ja Kotka, ja jopa suurempi kuin Helsinki, Vantaa ja Espoo yhteensä.[41] Kunnassa on nelisenkymmentä järveä, suurin niistä on Hopjärvi (vielä suurempi Tammijärvi sijaitsee vain pienemmältä osalta Loviisan alueella). Muita suurehkoja järviä ovat Lappominjärvi, Sarvlaxträsket, Särkjärvi ja Teutjärvi. Kunnan läpi virtaa Koskenkylänjoki, Loviisanjoki, Taasianjoki ja Kymijoen läntiset haarat.

KeskustaajamaMuokkaa

 
Loviisan Seurahuone (Chiewitz 1863)

Museovirasto on julistanut Loviisan Esplanadin – torin ympäristön – valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi.[42] Esplanadi on myös valittu Länsi-Kymen kulttuuritien vuoden 2019 kulttuurimaisemaksi.[43] Sen keskeisiä rakennuksia ovat vaaleanpunainen raatihuone (Chiewitz 1862), uusgoottilainen kirkko (Chiewitz & Basilier 1865) ja Suomen vanhin säilynyt puinen seurahuone (Chiewitz 1863 & Lindqvist 1907).[42] Keskustaajaman historialliset kaupunginosat ovat keskustan lisäksi Alakaupunki, Garnisoni ja Uusikaupunki. Alakaupunki säästyi vuoden 1855 tulipalolta, ja siellä sijaitsee mm. Degerbyn ratsutilan sivurakennus, joka on peräisin 1690-luvulta. Se on yksi Suomen vanhimmista puurakennuksista. Uusikaupunki rakennettiin 1900-luvun alussa rautatieaseman länsipuolelle työläiskaupunginosaksi.[44]

Muita kaupunginosia ovat Uusi ja Vanha teollisuusalue, Pohjoistulli, Panimonmäki, Hakalehto, Ulrika, Määrlahti, Rauhala, Eteläharju, Antinkylä, Bella, Haravankylä, Köpbacka ja Valko. Viimeksi mainittu on sekä asuinalue että satama- ja teollisuusalue. Lähiömäisiä kerrostaloalueita löytyy Määrlahdesta, Rauhalasta, Eteläharjusta ja Valkosta.

Loviisan keskustan läntistä sisääntuloaluetta valtatieltä 7 alettiin 2010-luvun alussa kutsua Kuningattarenportiksi, ja kehittää kauppa- ja liikerakennusten alueeksi.[45] Samoihin aikoihin keskustaajaman länsipuolelle Harmaakallioon suunniteltiin uutta suurta asuinaluetta, mutta se on toteutunut vain pieneltä osin.[46] Loviisanlahden itärannalle on rakenteilla uusi Kuningattarenranta-niminen asuinalue, jossa järjestetään vuoden 2023 kansalliset asuntomessut.

TaajamatMuokkaa

Tilastokeskuksen määritelmän mukaan Loviisassa on keskustaajaman lisäksi seitsemän muuta taajamaa.[47] Niistä kolme ovat kirkonkyliä: Liljendal, Pernaja ja Ruotsinpyhtää. Pernajan 1400-luvulla rakennettu Pyhän Mikaelin kirkko on Loviisan vanhin rakennus.[48] Kaksi taajamaa – Koskenkylä ja Ruotsinpyhtään kirkonkylä – ovat rakentuneet ruukkialueen ympärille. Koskenkylän ruukkialue on suurelta osin ulkopuolisilta suljettu, kun taas Ruotsinpyhtään Strömfors[49] pitkälti on turismiin suuntautunut. Kunnan suurimmat taajamat ovat Koskenkylä ja Tesjoki, joissa molemmissa on tuhatkunta asukasta. Vuoden 2019 lopussa Loviisassa oli 14 772 asukasta, joista 10 904 asui taajamissa, 3 728 haja-asutusalueilla ja 140:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kaupungin taajama-aste oli 74,5 %.[50]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2019)
1 Loviisan keskustaajama 6 955
2 Koskenkylä 1 072
3 Tesjoki 903
4 Liljendalin kirkonkylä 508
5 Ruotsinpyhtään kirkonkylä 468
6 Pernajan kirkonkylä 449
7 Isnäs 299
8 Kuggom 250

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Maaseutu ja saaristoMuokkaa

 
Historiallinen Fasarbyn kylä

Loviisassa on lukuisia kartanoita, useimmat sijaitsevat kunnan länsiosassa. Pernajanlahden keskiajalta periytyvä Sjögårdin, Tervikin ja Tjusterbyn kartanokeskittymä muodostaa valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön.[51] Muita historiallisesti arvokkaita kartanoita ovat Suur-Sarvilahti keskustaajaman lähettyvillä, Malmgård kunnan luoteisosassa ja Kullan kartano idässä. Kartanot ovat yksityisessä omistuksessa, vain muutama (Malmgård, Labby, Suur-Sarvilahti ja Kulla) on edes jossain määrin avoinna yleisölle.

Loviisan kymmenistä kylistä historiallisesti mielenkiintoisia ovat – Pernajan kirkonkylän ohella – erityisesti Fasarby, Horslök ja Härkäpää. Fasarby on keskiajalta periytyvä ryhmäkylä joka koostuu vanhoista sotilasvirkataloista. Kylä sijaitsee kunnan lounaisosassa Fasarbyvikenin pohjukassa, ja sen nykyinen rakennuskanta muodostuu mm. 1700- ja 1800-luvuilla rakennetuista parituvista sekä 1920-luvun mansardikattoisista huviloista.[52] Horslökin ja Härkäpään (ruots. Härpe) saaristolaiskylät sijaitsevat Sarvisalossa. Molemmat kylät ovat keskiaikaisia, ja ne ovat poikkeuksellisen hyvin säilyttäneet 1900-luvun alun yleisilmeensä.[53] Härkäpäässä on 1800-luvulla rakennettu tuulimylly.[54]

Sarvisalo on 27,4 neliökilometrin pinta-alallaan Loviisan suurin saari, ja sieltä on kiinteä maantieyhteys mantereelle. Muita suuria saaria ovat Gäddbergsö, Kampuslandet ja Keipsalo. Hästholmen tunnetaan ydinvoimalastaan, ja linnoitussaari Svartholma kuuluu Loviisan suosituimpiin turistikohteisiin. Krimin sodan jälkeen linnoitus jätettiin rappeutumaan, mutta 1960-luvulta alkaen sitä on restauroitu Museoviraston johdolla.[55] Orrengrundissa on luotsiasema, ja myös Tiiskerissä (ruots. Digskär) on majakka. Boistössä ja viereisellä Lehtisen saarella (ruots. Lövö) on aikoinaan ollut luotsitoimintaa, mutta nykyisin siellä on majoituspalveluja ja kokoustiloja.[56][57] Boistössä järjestettiin kesällä 2014 Venäjän ja Yhdysvaltain väliset salaiset neuvottelut Ukrainan tilanteesta.[58]

EtäisyyksiäMuokkaa

Etäisyyksiä Loviisan keskustasta muille paikkakunnille – nopeinta ajoreittiä pitkin – ja arvioidut ajoajat:[59]

TalousMuokkaa

 
Hydrauliikkayritys Liljendalissa

Loviisan kaupunki on paikkakunnan suurin työnantaja. Sillä on yli tuhat työntekijää,[60] ja sen vuosibudjetti on noin 130 miljoonaa euroa. Loviisan tuloveroprosentti on 20,25 %.[61] Vuonna 2019 kaupunki sai verotuloja 59 miljoonaa ja valtionosuuksia 25 miljoonaa. Toimintatuloja oli 24 miljoonan edestä. Suurimmat menoerät olivat henkilöstökulut (49 miljoonaa) ja palvelujen ostot (47 miljoonaa). Vuonna 2020 kuntakonsernin lainakanta oli 7158 euroa per asukas, eli pienempi kuin Uudenmaan kunnilla keskimäärin.[62] Loviisan kaupungin vuoden 2021 tilinpäätös oli 4,6 miljoonaa euroa ylijäämäinen.[63] Kaupunki omistaa merkittäviä vähemmistöosuuksia Loviisan Satama Oy:stä ja Kymenlaakson Sähkö Oy:stä.[61] Vuonna 2019 Loviisan työpaikkaomavaraisuus oli 82,0 %. Tilastokeskuksen jaottelun mukaan 5,4 % työpaikoista oli alkutuotannossa, 32,7 % jalostuksessa ja 59,4 % palvelualoilla. Työllisyysaste oli 73,8 %, korkein sitten vuoden 1989. Marraskuussa 2021 Loviisassa oli 11,4 % työttömiä työnhakijoita, kun koko Uudenmaan vastaava luku oli 10,0 %.[64]

Loviisan suurin yksityinen työnantaja on Fortum Power and Heat Oy ja sen ydinvoimala Hästholmenin saarella, 15 km keskustasta etelään. Fortumilla on Loviisassa yli 500 työntekijää.[65] Keskustaajamassa on Lovalin sähköisiä komponentteja valmistava tehdas. Se työllistää noin 300 henkilöä, ja Loval on siten kaupungin kolmanneksi suurin työnantaja.[66] Teollisuusalueita on eri puolilla kuntaa. Keskustan läheisyydessä on Uusi ja Vanha teollisuusalue, joissa lähinnä on pieniä yrityksiä kuten korjaamoja ja varaosaliikkeitä. Valkossa on satamatoimintojen ohella myös muuta teollisuutta, siellä sijaitsevat mm. puuelementteihin erikoistunut Timberpoint ja venevalmistaja Boomeranger Boats. Liljendalin teollisuusalueella on useita viime aikoina hyvin menestyneitä yrityksiä[67] kuten terveydenhuollon tuotteita valmistava Teampac,[68] pakkausalalla toimiva Liljendalin Tehdas, kierrehylsyjä valmistava Topcore ja hydrauliikkayritys Mecanil. Tesjoen teollisuusalueen yrityksistä mainittakoon Kuusisen Kala (Disa’s Fish), Eltete (puun ja paperin jalostus) ja erikoiskemikaaleja valmistava Nalco Finland Manufacturing. Myös Koskenkylässä on pienimuotoinen teollisuusalue.

VäestönkehitysMuokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2021 tilanteen mukainen.

Loviisan väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
17 587
1985
  
17 143
1990
  
16 970
1995
  
16 347
2000
  
15 833
2005
  
15 683
2010
  
15 595
2015
  
15 311
2020
  
14 745
Lähde: Tilastokeskus[69]

Koulut ja opetusMuokkaa

Loviisassa on 13 peruskoulua, kuusi suomenkielistä ja seitsemän ruotsinkielistä. Kouluista kymmenen sijaitsee kyläkeskuksissa ympäri Loviisaa. Lukioita on kaksi, suomenkielinen Loviisan lukio ja ruotsinkielinen Lovisa Gymnasium. Kaupungissa on kaksikielinen kansalaisopisto, joka järjestää kursseja sekä keskustassa että kylissä ja toimii myös Lapinjärven ja Pyhtään alueella.[70]

 
Koskenkylän koulukeskus

Loviisan kaupunki panosti 2010-luvulla ja varsinkin viime vuosikymmenen vaihteessa isosti koulurakennuksiin. Keskustaajaman suomenkielisessä koulukeskuksessa valmistui uusi rakennus alakoululaisille vuonna 2014. Sisäilmaongelmien vuoksi rakennus oli ajoittain poissa käytöstä vuosina 2018–2019.[71] Harjurinteen koulun ja Loviisan lukion 1950-luvulla rakennettu vanha osa on peruskunnostettu, ja oppilaiden liikuntamahdollisuuksia on parannettu mm. palloilukentillä.

Uusimmat koulut ovat puurakenteisia. Koskenkylä sai uuden kaksikielisen koulukeskuksen, kun Forsby skolan rakennuksen viereen nousi uusi hirsikoulu. Myös vanha koulu on hirrestä tehty, ja se peruskorjattiin samaan aikaan. Koulukeskus valmistui kokonaisuudessaan syksyllä 2020.[72]

Loviisan keskustan uuden ruotsinkielisen yläkoulun – Lovisavikens skolan – rakentamisessa käytettiin hieman modernimpia puumateriaaleja, CLT-elementtejä ja liimapuupalkkeja. Kaksikerroksinen koulu valmistui loppuvuonna 2020, ja samoihin aikoihin peruskorjattiin viereistä Lovisa Gymnasium-koulua. 1900-luvun alun jugendrakennuksessa uudistettiin talotekniikkaa (mm. ilmanvaihto) ja 1950-luvun lisäsiiven ulkopuolelle rakennettiin hissikuilu.[73]

SeurakunnatMuokkaa

Evankelis-luterilainen kirkko on vuoden 2019 rakenneuudistuksen jälkeen jakautunut kahteen seurakuntaan, Agricolan suomalaiseen ja Agricolan ruotsalaiseen seurakuntaan, jotka toimivat myös Lapinjärven kunnan alueella. Seurakunnat muodostavat Loviisanseudun seurakuntayhtymän. 71,6 % loviisalaisista kuului vuonna 2020 evankelis-luterilaiseen kirkkoon.[74]

Vuoden 2010 kuntaliitoksen jälkeisinä vuosina kaupungissa toimi viisi evankelis-luterilaista seurakuntaa: Liljendalin seurakunta, Loviisan suomalainen seurakunta, Pernajan seurakunta, Ruotsinpyhtään seurakunta ja Lovisa svenska församling.

Suomen ortodoksisen kirkon Kaakkois-Suomen seurakunta toimii myös Loviisan alueella.[75] Kaupungissa on myös itsenäinen helluntaiseurakunta.[76]

MatkailuMuokkaa

MajoitusMuokkaa

Loviisassa on suhteellisen monipuoliset majoitusmahdollisuudet. Ydinkeskustassa on kaksi hotellia, ja keskustassa tai sen tuntumassa pari hieman vaatimattomampaa majataloa. Strömforsin rauhallisesta ruukkimiljööstä löytyy korkeatasoista bed & breakfast-majoitusta.[77] Eri puolilla kuntaa on yksittäisiä vuokramökkejä ja -huviloita. Rönnäsin golfkentän yhteydessä – Pernajanlahden länsirannalla – on mökkikyliä joissa on kymmeniä mökkejä.

LeirintäalueMuokkaa

 
Willa Björksten, Loviisa Camping

Loviisa Camping sijaitsee Tamminiemessä Loviisanlahden rannalla. Leirintäaluetta ylläpitää Loviisan kaupunki. Keskusta on kahden kilometrin päässä, mutta Laivasiltaan – kesäelämän keskipisteeseen – on matkaa vain runsas kilometri. Loviisan uimaranta Plagen sekä Casinopuiston tennis- ja padelkentät ovat aivan vieressä. Leirintäalueella on vanha muotopuutarha ja kaksi hyvin alkuperäisinä säilynyttä empire-tyylistä puutaloa 1800-luvulta.[78] Vaaleansinisessä talossa toimii vastaanotto, kahvio ja huoltotilat, ja keltaisessa – Willa Björkstenissä – on seitsemän majoitushuonetta (piharakennuksessa kolme lisää). Asuntoauto- ja asuntovaunupaikkoja on noin 50, telttapaikkoja noin 20.[79] Alue on avoinna keväästä syksyyn.

VierasvenesatamatMuokkaa

Vierailevia veneilijöitä varten on useita virallisia pienvenesatamia vieraspaikoilla. Lähinnä kaupungin keskustaa sijaitsee Laivasillan vierasvenesatama jolla on 60 vieraspaikkaa. Se on ns. Roope-satama eli täyttää Pidä Saaristo Siistinä ry:n ympäristövaatimukset.[80] Laivasillalta alle kilometri etelään on Tullisillan vieraslaituri, joka on tarkoitettu lähinnä hieman isommille veneille. Svartholman linnoitussaaressa on noin 65 ilmaista vierasvenepaikkaa. Vieraslaitureita on myös Kabbölessä, Backstensstrandissa ja Rönnäsissä. [81]

NähtävyydetMuokkaa

  • Loviisan uusgoottilainen kirkko
  • Raatihuone ja Esplanadi (torin ympäristö)
  • Historiallisen alakaupungin puutalokorttelit
  • Laivasilta-alue ja sen punamullatut aitat
  • Restauroitu Loviisan Kappeli (1800-luvulta, kahvila)
  • Komendantintalo 1750-luvulta (kaupungin museo)
  • Onneli ja Anneli-puisto ja -leikkimökki (Kappelinpuistossa)
  • Seurahuone (1860-luvulta, ravintola)
  • Loviisan linnoitus (bastionit Ungern ja Rosen, Ehrensvärdinpolku)
  • Bongan linna (Riitta Nelimarkan ateljee)
  • Myllyharjun kävelyreitti (vanha tuulimylly, Kukkukiven näkötorni)
  • Degerbyn ratsutilan sivurakennus (1690-luvulta, ravintola)
  • Upseerikasarmi 1750-luvulta ja ortodoksinen kellotapuli

Keskustaajaman ulkopuolella:

TapahtumatMuokkaa

 
Kekri-tapahtuma Strömforsin ruukissa

Kesät ovat kaupungissa vilkasta aikaa. Suosittuja ja toistuvia tapahtumia ovat m.m. Loviisan Wanhat Talot, venefestivaali Small Ships' Race, juhannusjuhlat Laivasillalla ja Svartholmassa, Avoimet puutarhat, Rauhanfoorumi, Nya Östis-lehden lukijajuhla, Loviisan viikko, Kuningas saapuu Loviisaan-viikonloppu ja toto-ravit. Itse keskustaajaman ulkopuolella järjestetään Vanhan ajan päivät (Jokelan kotiseutumuseo), Liljendal-päivät, Rootsinpyhtää Bluegrass ja Ruukki Picnic (veteraaniautoja).

Alkusyksyllä vietetään Sibeliuspäiviä eri puolilla kaupunkia, ja Muinaistulien yötä Laivasillalla. Loka-marraskuun taitteessa on Strömforsin ruukissa muutaman vuoden ajan järjestetty Kekri-tapahtuma, joka on vetänyt paljon väkeä. Talvella loviisalaiset avaavat kotinsa yleisölle Wanhan Ajan Joulukodit-tapahtuman puitteissa, ja joulumarkkinoita järjestetään torilla, Laivasillalla, Strömforsin ruukissa ja Malmgårdin kartanolla. Uuttavuotta juhlitaan mm. kabaree-esityksillä paikallisessa elokuvateatterissa. Keväällä on Brandenstein-marssi huhtikuussa, sitten vietetään vappua torilla ja Laivasillalla, ja myöhemmin toukokuussa on Kesäkauden avajaiset Strömforsin ruukissa.

Asuntomessut 2023Muokkaa

Kansalliset asuntomessut pidetään Loviisan Kuningattarenrannassa 7. heinäkuuta – 6. elokuuta 2023. Asuinalue on täysin uusi ja sijaitsee Loviisanlahden ja Saaristotien välissä, vain kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Monella tontilla on oma ranta, ja lähes kaikilta on merinäköala. Alueelle rakennetaan lähinnä pientaloja, mutta myös pari kerrostaloa, joista vähintään yksi on puutalo.[82] Kelluvat omakotitalot ja lasinen kasvihuonetalo ovat jo herättäneet suurta mielenkiintoa.[83]

Urheilu ja liikuntaMuokkaa

UrheiluseuratMuokkaa

Jalkapalloseura FC Loviisa syntyi kun Loviisan Tor ja Loviisan Riento vuonna 1992 yhdistivät toimintansa kyseisen lajin osalta. Riento jatkoi nyrkkeily- ja painiseurana, Loviisan Torin lajeina ovat nykyään salibandy, hiihto, sulkapallo ja yleisurheilu. FC Loviisalla on myös futsaljoukkueita,[84] ja muita palloilulajeja voi harrastaa ainakin Loviisan Tenniskerhossa ja Hokki Basket-koripalloseurassa. Kaupungissa on sekä jääkiekko- että taitoluisteluseura, ja kamppailulajeja voi harrastaa judo- ja taekwondoseuroissa. Ruotsinkielinen voimisteluseura Lovisa Gymnastikförening on perustettu jo vuonna 1897.[85] Pienemmissä taajamissa on paikallisia seuroja joiden lajeihin kuuluvat mm. hiihto, yleisurheilu ja frisbeegolf. Loviisassa on myös aktiivinen ampumaseura.[86]

LiikuntapaikatMuokkaa

 
Särkjärven eteläinen uimaranta

Loviisan liikuntahalli sijaitsee keskustan tuntumassa, Loviisanlahden vieressä. Hallia käyttävät m.m. Loviisan Torin salibandyjoukkueet ja FC Loviisan futsaljoukkueet.[87] Koskenkylässä on samankokoinen Agricola-halli, kun taas Liljendalissa ja Valkossa sijaitsevat liikuntasalit ovat selvästi pienemmät. Keskustassa on pari yksityistä kuntosalia, kunnan ylläpitämiä saleja on myös muissa taajamissa.[88]

Loviisan Uudella teollisuusalueella on yksityinen padelhalli, ja Rauhalan kaupunginosassa on Loviisan Keilailuliiton ylläpitämä keilahalli. Rauhalassa sijaitsee myös Loviisan kaupungin kevytrakenteinen jäähalli, ja aivan sen vieressä on FC Loviisan hallinnoima tekonurmikenttä.[89] Suomenkielisen koulukeskuksen yhteydessä on hieman pienempi tekonurmikenttä.

Keskustan läheisyydessä on Keskusurheilukenttä ja sen vieressä harjoittelukenttä. Urheilukenttiä on myös m.m. Liljendalissa, Ruukissa, Isnäsissä, Pernajan kirkonkylässä ja Valkossa. Loviisan keskustaajaman Casinopuistossa – Plagenin uimarantaa vastapäätä – on kolme tenniskenttää joita halloinnoi Loviisan Tenniskerho. Puistossa on myös uusi padelkenttä, ja uimarannalla on kaksi lentopallokenttää. Muista uimarannoista mainittakoon Särkjärven eteläinen ja Liljendalin Taikaranta. Loviisassa on kolme frisbeegolfrataa jotka sijaitsevat Valkossa, Pernajan kirkonkylässä ja Liljendalissa. Pernajanlahden länsirannalla Rönnäsissä on 18-reikäinen golfkenttä.[90] Eri puolilla kuntaa on jääkiekko- ja luistelukenttiä sekä pienempiä pallokenttiä.

RavirataMuokkaa

Loviisan ravirata sijaitsee vain 700 metrin päässä Loviisan torilta. Rata valmistui vuonna 1950, ja sitä ylläpitää vuonna 1926 perustettu Itä-Uudenmaan Oriyhdistys ry. Kesäaikana radalla järjestetään viidet toto-ravit, ja rata toimii myös ympärivuotisena valmennusratana.[91] Vuonna 2018 rata palkittiin Vuoden kesäraviratana.[92]

UlkoilureititMuokkaa

Keskustaajamassa on kaksi luonnonläheistä ja historiallista kävelyreittiä: Ehrensvärdinpolku ja Myllyharjun kävelyreitti. Molemmat reitit ovat noin kaksi kilometriä pitkät. Hieman kauempana keskustasta on Urheilupaviljongin, Harmaakallion, Tesjoen ja Valkon kuntopolut, jotka talvisin toimivat hiihtolatuina. Liljendalissa on lyhyt kuntopolku ja hiihtolatuja on myös Pernajan kirkonkylässä, Koskenkylässä, Andersbyssä, Ruotsinpyhtään kirkonkylässä ja Ruotsinkylässä.[93]

Strömforsin ruukin läheisyydessä on Kukuljärven vaellusreitti, jonka lähtöpaikka on Ruukin urheilukeskuksessa (suuri maksuton pysäköintialue). Vaellusreitti on noin kahdeksan kilometriä pitkä, mutta jos haluaa nähdä ns. Brannin luolan täytyy kävellä kaksi kilometriä lisää. Reitin varrella on grillikatoksia Kukuljärven ja Kymijoen rannoilla. Maasto on osittain mäkinen ja epätasainen, mutta maisemat ovat hienot. Vaikeakulkuisuuden vuoksi reitti ei kuitenkaan sovellu liikuntarajoitteisille. Liljendalissa on 11,5 km pitkä Kallen kierros, joka kulkee paljon tasaisemmassa maastossa.[93]

KulttuuriMuokkaa

MuseotMuokkaa

 
Komendantintalo (Berner 1755)

Loviisan kaupungin museo on perustettu vuonna 1904, ja 1960-luvusta asti sen päätoimipiste on sijainnut vuonna 1755 valmistuneessa Komendantintalossa.[94] Siellä on perusnäyttelyn lisäksi vaihtuvia teemanäyttelyitä. Museon alaisuudessa toimivat Strömforsin ruukin pajamuseo ja Viirilän kotiseutumuseo. Pajamuseossa voi tutustua entisajan rautaruukin toimintaan ja seppien työskentelyyn, Viirilässä esitellään menneiden vuosisatojen talonpoikais- ja käsityökulttuuria.[95]

Loviisassa on myös useita yksityisiä museoita, lähimpänä keskustaa on Merenkulkumuseo. Se sijaitsee kaupungin vanhalla satama-alueella Laivasillalla, ja sitä ylläpitää Loviisan Merenkulkuhistorian Säätiö. Museo esittelee kaupungin merenkulkuhistoriaa laajasti, siinä on laivojen pienoismalleja, tauluja, vanhan höyrylaivan salonki ja muuta merenkulkuun liittyvää. Laivasillan satavuotias hinaajalaiva Onni kuuluu sekin säätiölle.[96]

Kunnan koillisosassa Ruotsinkylässä on Jokelan Kotiseutumuseo, joka on erikoistunut maa- ja metsätaloushistoriaan. Se on avoinna heinäkuun sunnuntait, muulloin sopimuksen mukaan.[97] Pernajanlahden länsirannalla sijaitsevat Rönnäsin Saaristomuseo ja Isnäsin höyrykonemuseo. Koskenkylässä on Agricola-museo ja Skinnarbyssä "Suomen pienin kauppamuseo" (tavaraa 1950- ja 1960-luvuilta).

KirjastotMuokkaa

Loviisan kaupungin pääkirjasto toimi vuodesta 1998[98] kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa Seurahuone-kiinteistössä. Sisäilmaongelmien vuoksi kirjasto kuitenkin muutti pois vuonna 2018, ja toiminta jatkui Alakaupungissa.[99] Lähikirjastoja on Tesjoella, Liljendalissa ja Pernajan kirkonkylässä. Lisäksi kaupunkia kiertää kirjastoauto.[100] Loviisan kirjasto kuuluu uusimaalaisten kuntien yhteiseen Helle-verkkokirjastoon.[101]

KuvataideMuokkaa

 
Bongan linna

Loviisan ympärivuotuisesti avoinna olevat taidegalleriat sijaitsevat kaikki keskustassa. Galleria Theodor on Loviisan taideyhdistys ry:n ylläpitämä näyttelytila.[102]. Kunnostetussa Almintalossa järjestetään sekä näyttelyitä että erilaisia kulttuuritapahtumia. Bongan linnassa on professori, taiteilija Riitta Nelimarkan värikäs kotigalleria.[103] Galleri Emiliessä on esillä mm. Kristina Elon taidetta, ja se toimii myös kehysverstaana.

Kesäisin järjestetään näyttelyitä Laivasillalla, Galleria Saltbodanissa ja Klassiset Veneet ry:n aitassa. Kesänäyttelyitä on myös Strömforsin ruukin gallerioissa Tallinmäellä. Sarvisalon Zabludowicz Collection-taidekokoelma on hyvin harvoin avoinna yleisölle.[104]

Kaupungissa on myös aktiivinen valokuvauskerho – Loviisan Kameraseura – jolla on oma kokoontumistila ja studio Vanhassa Meijerissä Chiewitzinkadulla. Jäsenten kuvia on jatkuvasti esillä Kuningattarenportin Safcafessa, ja kerho julkaisee myös Loisto-nimisen ilmaislehden. Sekä kamerakerho että taideyhdistys järjestävät kursseja, ja kuvataidetta voi opiskella myös Loviisan taidekoulussa.[105]

Musiikki ja tanssiMuokkaa

Porvoonseudun musiikkiopisto tarjoaa opetusta myös Loviisassa. Opistolla on omat toimitilat Sibeliustalossa, kirkon tuntumassa. Opetus on suunnattu sekä lapsille ja nuorille että aikuisille, ja opisto tekee yhteistyötä paikallisten koulujen ja päiväkotien kanssa.[106] Loviisassa on useita suomen- ja ruotsinkielisiä kuoroja, ja Musiikkiopiston alaisuudessa toimii kaksikielinen lastenkuoro.[107] Loviisan kaupungin soittokunta perustettiin jo vuonna 1888, ja se toimii nykyään harrastajapohjaisena puhallinorkesterina.[108]

Loviisan tanssiopisto on vuonna 2007 perustettu kannatusyhdistyspohjainen tanssioppilaitos. Se tarjoaa harrastusmahdollisuuden kaikenikäisille, ja opetuslajeina ovat mm. lastentanssi, nykytanssi ja klassinen baletti. Tanssiopiston päätoimipisteet sijaitsevat Loviisan keskustassa.[109]

TeatteriMuokkaa

Loviisassa ei ole kaupunginteatteria, lähin sellainen sijaitsee Kotkassa.[110] Kesä- ja harrastajateattereita sen sijaan on useita. Loviisan teatteri on vuonna 1978 perustettu harrastajateatteri. Sillä ei ole vakituista toimipaikkaa tai näyttämöä, vaan esitykset järjestetään eri puolilla kuntaa.[111] Strömforsin ruukissa toimii ammattiteatteriksi itseään kutsuva Ruukinmyllyn kesäteatteri. Sen katetun katsomon istuinpenkeille mahtuu 240 katsojaa.[112]

Ruotsinkielinen Lurensin kesäteatteri (Lurens sommarteater) toimii Hardomin kylässä, ja se tunnetaan erityisesti pyörivästä katsomostaan. Kyseessä on harrastajateatteri mutta ohjaajat ovat ammattilaisia.[113] Liljendalissa teatteriharrastajat esittävät jokavuotisen revyyn paikallisella (ruotsin kielen) murteella. Teatterikursseja kaupungissa järjestävät sekä Loviisan teatteri että Loviisan taidekoulu.[114]

TerveydenhuoltoMuokkaa

Keskustan tuntumassa on kunnallinen terveyskeskus, jossa on myös 25 potilaspaikan sairaalaosasto. Terveyskeskuksessa on päivystys vain ns. konttoriaikana, mutta loviisalaiset voivat hakeutua myös Kymenlaakson keskussairaalan päivystykseen.[115] Loviisa kuuluu Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin (HUS). Vuoden 2023 alusta Itä-Uudenmaan hyvinvointialue ottaa vastuun julkisesta terveydenhuollosta. Fysioterapiaa ja hammaslääkäripalveluita on saatavilla sekä julkisella että yksityisellä puolella. Lisäksi keskustassa on Mehiläisen työterveysasema.[116]

PelastustoimiMuokkaa

Loviisan kaupungin pelastustoimesta vastaa Itä-Uudenmaan pelastuslaitos.[117] Loviisan alueella toimii kymmenen vapaapalokuntaa, minkä lisäksi Fortumilla on oma tehdaspalokunta Loviisan ydinvoimalaitosta varten.

YstävyyskunnatMuokkaa

Suomen ystävyyskuntatoiminta sai alkunsa pohjoismaisesta yhteistyöstä. Kuntien ja kuntajärjestöjen ohella keskeinen toimija on ollut kansalaisjärjestö Pohjola-Norden,[118] jolla on paikallisyhdistys myös Loviisassa. Viime vuosikymmeninä ystävyystoiminta on suuntautunut myös muihin maihin, Loviisan osalta Viroon ja Unkariin.

KuviaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. a b Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2022M01*-2022M06* 30.6.2022. Tilastokeskus. Viitattu 31.8.2022.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2022 29.11.2021. Verohallinto. Viitattu 18.2.2022.
  6. Keskusvaalilautakunta vahvisti kuntavaalien tuloksen ... Loviisa. Viitattu 28.10.2021.
  7. Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990-2020 Tilastokeskus. Arkistoitu 25.9.2021. Viitattu 4.11.2021.
  8. Loviisan seudun kuntaliitos sinetöity Yle. Viitattu 1.12.2021.
  9. Loviisan alakaupunki Museovirasto. Viitattu 22.1.2022.
  10. Historia Loviisan kaupunki. Viitattu 29.11.2021.
  11. Sirén, Olle: Loviisan kaupungin historia 1745–1995, s. 8–9, 50. Suomentanut Leena Lindroos. Loviisan kaupunki, 1995. ISBN 951-9114-51-3.
  12. a b Svartholman linnoitus Museovirasto. Viitattu 2.12.2021.
  13. a b Sirén, Olle: Loviisan kaupungin historia 1745–1995, s. 86–87. Suomentanut Leena Lindroos. Loviisan kaupunki, 1995. ISBN 951-9114-51-3.
  14. Schildt, Runar: Regnbågen. Helsingfors: Holger Schildts förlag, 1916.
  15. Sirén, Olle: Loviisan kaupungin historia 1745–1995, s. 89. Suomentanut Leena Lindroos. Loviisan kaupunki, 1995. ISBN 951-9114-51-3.
  16. Sirén, Olle: Loviisan kaupungin historia 1745–1995, s. 172–174. Suomentanut Leena Lindroos. Loviisan kaupunki, 1995. ISBN 951-9114-51-3.
  17. Sirén, Olle: Loviisan kaupungin historia 1745–1995, s. 175–178, 184-185. Suomentanut Leena Lindroos. Loviisan kaupunki, 1995. ISBN 951-9114-51-3.
  18. Sirén, Olle: Loviisan kaupungin historia 1745–1995, s. 34–37, 44–45. Suomentanut Leena Lindroos. Loviisan kaupunki, 1995. ISBN 951-9114-51-3.
  19. Loviisa beerfinland.com. Viitattu 4.12.2021.
  20. Sirén, Olle: Loviisan kaupungin historia 1745–1995, s. 36. Suomentanut Leena Lindroos. Loviisan kaupunki, 1995. ISBN 951-9114-51-3.
  21. Sirén, Olle: Loviisan kaupungin historia 1745–1995, s. 123–124, 127–129. Suomentanut Leena Lindroos. Loviisan kaupunki, 1995. ISBN 951-9114-51-3.
  22. Sirén, Olle: Loviisan kaupungin historia 1745–1995, s. 226–229. Suomentanut Leena Lindroos. Loviisan kaupunki, 1995. ISBN 951-9114-51-3.
  23. Sirén, Olle: Loviisan kaupungin historia 1745–1995, s. 229–230. Suomentanut Leena Lindroos. Loviisan kaupunki, 1995. ISBN 951-9114-51-3.
  24. Sirén, Olle: Loviisan kaupungin historia 1745–1995, s. 232–233. Suomentanut Leena Lindroos. Loviisan kaupunki, 1995. ISBN 951-9114-51-3.
  25. Sirén, Olle: Loviisan kaupungin historia 1745–1995, s. 233–235. Suomentanut Leena Lindroos. Loviisan kaupunki, 1995. ISBN 951-9114-51-3.
  26. Sirén, Olle: Loviisan kaupungin historia 1745–1995, s. 235–239. Suomentanut Leena Lindroos. Loviisan kaupunki, 1995. ISBN 951-9114-51-3.
  27. Saksalaiset kaatuneet ja muistomerkit Suomessa 1918, sivu 59, Seppo Vainio, 2009, ISBN 978-952-92-6517-6, YKL 92.71
  28. Sirén, Olle: Loviisan kaupungin historia 1745–1995, s. 250–253. Suomentanut Leena Lindroos. Loviisan kaupunki, 1995. ISBN 951-9114-51-3.
  29. Sirén, Olle: Loviisan kaupungin historia 1745–1995, s. 390–397. Suomentanut Leena Lindroos. Loviisan kaupunki, 1995. ISBN 951-9114-51-3.
  30. Sirén, Olle: Loviisan kaupungin historia 1745–1995, s. 259–263. Suomentanut Leena Lindroos. Loviisan kaupunki, 1995. ISBN 951-9114-51-3.
  31. Sirén, Olle: Loviisan kaupungin historia 1745–1995, s. 242–245, 288. Suomentanut Leena Lindroos. Loviisan kaupunki, 1995. ISBN 951-9114-51-3.
  32. Sirén, Olle: Loviisan kaupungin historia 1745–1995, s. 288–289. Suomentanut Leena Lindroos. Loviisan kaupunki, 1995. ISBN 951-9114-51-3.
  33. Sirén, Olle: Loviisan kaupungin historia 1745–1995, s. 268–269. Suomentanut Leena Lindroos. Loviisan kaupunki, 1995. ISBN 951-9114-51-3.
  34. Suomen ensimmäinen moottoritie on viimein valmis ... mtvuutiset.fi. Viitattu 27.12.2021.
  35. Loviisan seudun kuntaliitos sinetöity yle.fi. Viitattu 27.12.2021.
  36. Loviisan kaupunginjohtaja Olavi Kaleva jättää tehtävänsä yle.fi. Viitattu 27.12.2021.
  37. Bisnesmies heitti hyvästit rahamaailmalle ... yle.fi. Viitattu 27.12.2021.
  38. Jan D. Oker-Blom on Loviisan uusi kaupunginjohtaja loviisansanomat.net. Arkistoitu 20.10.2017. Viitattu 13.9.2017.
  39. Lovisa stad får arrangera bostadsmässan 2023 ... svenska.yle.fi. Viitattu 27.12.2021.
  40. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2021 Maanmittauslaitos. Viitattu 26.11.2021.
  41. Asu paremmin Loviisassa Loviisan kaupunki. Viitattu 26.11.2021.
  42. a b Loviisan Esplanadi Museovirasto. Viitattu 30.11.2021.
  43. Loviisan Esplanadista Länsi-Kymen kulttuuritien vuoden kulttuurimaisema ... itavayla.fi. Viitattu 30.11.2021.
  44. Sirén, Olle: Loviisan kaupungin historia 1745–1995, s. 122. Suomentanut Leena Lindroos. Loviisan kaupunki, 1995. ISBN 951-9114-51-3.
  45. Kuningattarenportin alueen kehittäminen Loviisan kaupunki. Viitattu 21.11.2021.
  46. Harmaakalliosta Loviisan uusi kaupunginosa Yle. Viitattu 21.11.2021.
  47. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2019 Tilastokeskus. Viitattu 9.11.2021. [vanhentunut linkki]
  48. Kirkot Loviisan kaupunki. Viitattu 30.11.2021.
  49. Strömforsin ruukki stromforsinruukki.com. Viitattu 28.11.2021.
  50. Taajama-aste alueittain 31.12.2019 Tilastokeskus. Viitattu 9.11.2021. [vanhentunut linkki]
  51. Tjusterbyn kartano Museovirasto. Viitattu 27.11.2021.
  52. Fasarbyn kylä Museovirasto. Viitattu 28.11.2021.
  53. Horslökin kylä Museovirasto. Viitattu 28.11.2021.
  54. Härkäpään kylä Museovirasto. Viitattu 28.11.2021.
  55. Svartholman linnoitus Museovirasto. Viitattu 29.11.2021.
  56. Boistö boisto.fi. Viitattu 28.11.2021.
  57. Luontosaari Lehtinen Loviisan kaupunki. Viitattu 28.11.2021.
  58. Suomessa järjestettiin salaiset Ukraina-neuvottelut hs.fi. Viitattu 28.11.2021.
  59. Google Maps Google. Viitattu 18.12.2021.
  60. Tilastot Loviisan kaupunki. Viitattu 9.7.2022.
  61. a b Talousarvio ja taloussuunnitelma 2021-2023 loviisa.fi. Viitattu 29.12.2021.
  62. Kuntien avainluvut Tilastokeskus. Viitattu 29.12.2021.
  63. Tilinpäätös 2021: Loviisa teki 4,6 miljoonaa euroa ylijäämäisen tuloksen Loviisan Sanomat. Viitattu 25.3.2022.
  64. Työllisyyskatsaus Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 29.12.2021.
  65. Loviisan voimalaitos fortum.fi. Viitattu 1.1.2022.
  66. Maailman megatrendit lihottavat Lovalia – Loviisan-tehtaan mittava laajennus alkamassa Itäväylä. Viitattu 1.1.2022.
  67. Talous: Loviisalaisten yhtiöiden voitot ja verot kasvoivat vuonna 2020 loviisansanomat.fi. Viitattu 30.12.2021.
  68. Lovisaföretag ökade omsättningen med 50 procent ... svenska.yle.fi. Viitattu 29.12.2021.
  69. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972-2020 Tilastokeskus. Arkistoitu 16.10.2020. Viitattu 3.11.2021.
  70. Kansalaisopisto Loviisan kaupunki. Viitattu 03.11.2021.
  71. Sisäilmatutkimukset Harjurinteessä jatkuvat ... uusimaa.fi. Viitattu 23.11.2021.
  72. Morjens 2/2019 Loviisan kaupunki. Viitattu 23.11.2021.
  73. Ruotsinkielinen koulukeskus ympäristön ehdoilla projektiuutiset.fi. Viitattu 23.11.2021.
  74. Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990–2020 Tilastokeskus. Viitattu 7.11.2021. [vanhentunut linkki]
  75. Kaakkois-Suomen ortodoksinen seurakunta Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 1.12.2021.
  76. Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Viitattu 6.9.2021.
  77. Strömfors Bed & Bistro bedandbistro.fi. Viitattu 10.11.2021.
  78. Loviisan alakaupunki Museovirasto. Viitattu 8.11.2021.
  79. Loviisa Camping on taas auki Loviisan kaupunki. Viitattu 9.11.2021.
  80. Loviisan vierasvenesatama Loviisan kaupunki. Viitattu 7.11.2021.
  81. Veneily Loviisan kaupunki. Viitattu 9.11.2021.
  82. Asuntomessut 2023: Kuningattarenrantaan rakennetaan ... loviisansanomat.fi. Viitattu 14.12.2021.
  83. Asuntomessut järjestetään Loviisassa ... Loviisa. Viitattu 03.11.2021.
  84. FC Loviisa fcloviisa.fi. Viitattu 19.11.2021.
  85. Lovisa Gymnastikförening lgf-lovisa.com. Viitattu 19.11.2021.
  86. Loviisan Ampumaseura ry loviisanampumaseura.fi. Viitattu 27.11.2021.
  87. FC Loviisa FC Loviisa. Viitattu 11.11.2021.
  88. Sisäliikuntapaikat Loviisan kaupunki. Viitattu 6.11.2021.
  89. Ulkoliikuntapaikat Loviisan kaupunki. Viitattu 11.11.2021.
  90. Sea Golf Rönnäs seagolf.fi. Viitattu 21.11.2021.
  91. Yhteystiedot loviisanravit.fi. Viitattu 4.11.2021.
  92. Loviisan ravit loviisanravit.fi. Viitattu 4.11.2021.
  93. a b Luonto- ja kuntopolut sekä hiihtoladut Loviisan kaupunki. Viitattu 12.11.2021.
  94. Komendantintalo Loviisan kaupunki. Viitattu 14.11.2021.
  95. Museot Loviisan kaupunki. Viitattu 14.11.2021.
  96. Loviisan Merenkulkumuseo Loviisan Merenkulkuhistorian Säätiö. Viitattu 15.11.2021.
  97. Jokelan Kotiseutumuseo jokelanmuseo.info. Viitattu 15.11.2021.
  98. Seurahuoneesta kunnostetaan juhla- ja kokoustila Itäväylä. Viitattu 13.11.2021.
  99. Loviisan pääkirjasto sulkeutuu ... Itäväylä. Viitattu 13.11.2021.
  100. Kirjastot ja aukioloajat Loviisan kaupunki. Viitattu 13.11.2021.
  101. Helle verkkokirjasto Loviisan kaupunki. Viitattu 14.11.2021.
  102. Galleria Theodor galleriatheodor.fi. Viitattu 16.11.2021.
  103. Bongan Linna bonga.fi. Viitattu 16.11.2021.
  104. Zabludowicz Collection Sarvisalossa rantapallo.fi. Viitattu 15.11.2021.
  105. Loviisan taidekoulu loviisantaidekoulu.fi. Viitattu 16.11.2021.
  106. Musiikkiopiston toimipisteet Porvoon kaupunki. Viitattu 16.11.2021.
  107. Loviisan kuorot Porvoonseudun musiikkiopisto. Viitattu 19.11.2021.
  108. Loviisan kaupungin soittokunta Loviisan kaupunki. Viitattu 19.11.2021.
  109. Loviisan tanssiopisto Loviisan kaupunki. Viitattu 16.11.2021.
  110. Kotkan Kaupunginteatteri kotkanteatteri.fi. Viitattu 16.11.2021.
  111. Loviisan teatteri loviisanteatteri.net. Viitattu 17.11.2021.
  112. Ruukinmyllyn kesäteatteri Länsi-Kymen Kulttuuritieyhdistys. Viitattu 17.11.2021.
  113. Lurens teater lurens.fi. Viitattu 17.11.2021.
  114. Loviisan taidekoulu loviisantaidekoulu.fi. Viitattu 17.11.2021.
  115. Sosiaali- ja terveyspalvelut Loviisan kaupunki. Viitattu 12.11.2021.
  116. Mehiläinen Loviisa Työterveys Mehiläinen. Viitattu 12.11.2021.
  117. Itä-Uudenmaan pelastuslaitos pelastustoimi.fi. Viitattu 6.11.2021.
  118. Vänortsrörelsen Uppslagsverket Finland. Viitattu 24.11.2021.

Aiheesta muuallaMuokkaa