Georg Öhman

Georg Öhman (22. joulukuuta 1891 Loviisa9. joulukuuta 1957) oli suomalainen jääkärieläinlääkintäeversti ja eläinlääkäri. Hänen vanhempansa olivat kaupunginlääkäri, lääketieteen tohtori Georg Öhman ja Karin Maria Elisabeth Hackzell. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Alma Mathilda Dorothea Helena Stenbergin kanssa, joka kuoli vuonna 1940 ja hän avioitui toisen kerran vuonna 1951 sairaanhoitaja Elli Amanda Kajanderin kanssa.[1][2]

Georg Öhman
G ohman.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt22. joulukuuta 1891
Loviisa
Kuollut9. joulukuuta 1957 (65 vuotta)
Jääkäri
Korkein sotilasarvo jääkärieläinlääkintäeversti

OpinnotMuokkaa

Öhman kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta vuonna 1912 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Dresdenin eläinlääkärikorkeakoulussa ja suoritti eläinlääkärikandidaattitutkinnon vuonna 1914 ja eläinlääkäritutkinnon vuonna 1917. Hän tutustui Saksan armeijan eläinlääkintäjärjestelyyn vuonna 1922 ja osallistui useille eläinlääkintäupseerien täydennyskursseille Helsingissä. Hän suoritti vuonna 1944 opintomatkan Saksaan.[1][2]

JääkäriaikaMuokkaa

 
Jääkäripataljoona 27:n haupitsijaoksen toinen tykki tuliasemassa miehistöineen Riianlahdella syksyllä 1916.

Hän liittyi syksyllä 1914 kotimaahan palattuaan ylioppilaiden aktivistiliikkeeseen ja oli ensimmäinen Suomesta Saksaan sotilaskoulutusta saamaan matkustanut jääkärialokas sekä Berliiniin perustetun Suomen-toimiston ensimmäinen sihteeri. Hän lähti helmikuun puolivälissä värväysmatkalle Pohjois-Saksan satamiin ja sai useita siellä oleskelevia suomalaisia yhtymään suunniteltuun suomalaiseen sotilasjoukkoon. Hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 55 muun miehen kanssa 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Myöhemmin 10. syyskuuta 1915 hänet sijoitettiin Kuninkaalliseen Preussin Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan. Hänet siirrettiin 11. tammikuuta 1916 alkaen pataljoonan 4. komppaniaan ja 12. elokuuta 1916 alkaen pataljoonan haupitsipatteriin, missä hän toimi eläinlääkärinä. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän toimi apulaiseläinlääkärinä 9. Armeijakunnan Lockstedtin leirillä olevassa hevossairaalassa 4. elokuuta 1915 – 23. toukokuuta 1916 välisen ajan ja Libaun hevosvarikolla maaliskuusta 1917 tammikuuhun 1918 saakka.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Pääartikkeli: Suomen sisällissota
 
Itäarmeijan esikunta: Alin rivi: Schwindt, Löfström, Rappe, Hällén, Öhman; keskirivi Thesleff, Lönnroth, Homén, Brofeldt, Thorwall, Genetz, Björkstén; ylin rivi; Helenius, Becker, Wichmann, Brejlin, Björk.

Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 yliluutnantiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan aluksi opetusupseeriksi ja eläinlääkäriksi Pietarsaaren tykistökouluun, mistä hän lähti Jääkäritykistön mukana rintamalle ja toimi Jääkäritykistön esikunnassa lähettiupseerina ja eläinlääkärinä. Hän haavoittui Kurun taistelussa 19. maaliskuuta 1918 ja määrättiin Tampereen valloituksen jälkeen Itäarmeijan esikuntaan, missä hänen tehtävänsä oli järjestää eläinlääkintähuolto siihen kuuluvissa joukko-osastoissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Hänet siirrettiin 16. heinäkuuta 1918 Suomen tykistökouluun, missä toimi D-osaston päällikkönä ja hippologian opettajana, mistä hänet määrättiin 11. marraskuuta 1918 Kenttätykistörykmentti 1:n eläinlääkäriksi. Suomen armeijan ylieläinlääkärintehtäviä hän hoiti vuosina 1918 ja 1927. Hän hoiti 27. toukokuuta 1927 – 2. tammikuuta 1928 Yleisesikunnan ylieläinlääkärin toimistoupseerin virkaa ja 1934 alkaen Sotakoirakomppanian eläinlääkärin tehtäviä aina vuoteen 1938 saakka. Poliisikoiralaitoksen eläinlääkärin tointa hän hoiti vuosina 1938–1939. Hän hoiti Tuusulan ja osaksi Nurmijärven, Sipoon ja Mäntsälän kuntien eläinlääkärin tehtäviä vuosina 1919–1928 ja 1933. Hän oli Keravan kauppalan lihantarkastajana vuosina 1927–1933.[1][2]

Talvi- ja jatkosotaMuokkaa

Talvisotaan hän osallistui Päämajan eläinlääkintäosaston päällikkönä, josta hänet komennettiin eläinlääkäriksi 1. Divisioonaan ja edelleen 1. Armeijakuntaan. Välirauhan aikana hän toimi ensin samassa tehtävässä, mutta siirrettiin Kengityskoulun virkaatekeväksi johtajaksi ja edelleen Kotihevossairaala 1:n päälliköksi. Jatkosodan syttyessä hän palasi Päämajan Eläinlääkintäosaston päälliköksi, josta hänet siirrettiin 5. Hevossairaalan päälliköksi. Päämajan eläinlääkintätarkastajan viran hän vastaan otti vuonna 1942, josta hänet siirrettiin vuonna 1944 Aunuksen ryhmän eläinlääkäriksi ja vielä ennen sodan loppumista hänet siirrettiin 2. Hevossairaalan päälliköksi.[2]

Sotien jälkeinen aikaMuokkaa

Sotien jälkeen hän jatkoi edelleen samassa tehtävässä 2. Hevossairaalan päällikkönä, kunnes vuonna 1945 hänet siirrettiin Uudenmaan Rakuunarykmentin varaeläinlääkäriksi, ja edelleen samana vuonna hänet siirrettiin Kengityskoulun johtajaksi. Vuonna 1952 hänet siirrettiin Hevoshuoltokoulun kengitysosaston johtajaksi, mistä tehtävästä hän erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1955. Sotien jälkeen hän hoiti vuonna 1945 hetken myös Puolustusvoimain Pääesikunnan Eläinlääkintäosaston päällikön tehtäviä.[2]

OpetustoimiMuokkaa

Hän toimi hippologian opettajana tykistöupseerien täydennyskursseilla vuosina 1919–1922 ja Kadettikoulussa vuosina 1922–1925 sekä Suojeluskuntain päällystökoulussa vuosina 1922–1933. Vuodesta 1934 hän hoiti kengitysopin opettajan virkaa Kengityskoulussa. Hän toimi hippologian opettajana Kankaanpäässä vuosina 1943–1944 saksalaisille upseereille järjestetyillä talvikursseilla.[1][2]

LuottamustoimetMuokkaa

Hän toimi 1. Divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuosina 1933 ja 1936–1938. Kenttätykistörykmentti 1:n kunnianeuvoston puheenjohtajana hän toimi vuosina 1932–1933 ja Suomen eläinlääkintä-upseeriyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1931–1932.[1][2]

Kirjallinen tuotantoMuokkaa

  • Hevosopin käsikirja, 1921
  • Sotamiehen hevosoppi, 1923
  • Ratsastajan kalenteri (yhdessä eläinlääkintäeverstiluutnantti Svanströmin kanssa), 1934
  • Die Wirkung des Winterhiwaks auf den Bedarf an Nabrung hei Pferden. des finnischen Heeres (Tierernährung 7, 1935)
  • Julkaissut ammattialaansa koskevia kirjoituksia Suomen Eläinlääkärilehdessä.[1][2]


LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g h i j Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975