Riitta Nelimarkka
Riitta Leena Nelimarkka (oik. Nelimarkka-Seeck; s. 6. heinäkuuta 1948 Helsinki) on suomalainen kuvataiteilija, kirjailija ja animaatio-elokuvaohjaaja.[1] Hänelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 2008.[2]
| Riitta Nelimarkka | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. heinäkuuta 1948 Helsinki |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
Nelimarkka kävi Vapaata taidekoulua. Hän valmistui kuvaamataidonopettajaksi Taideteollisesta oppilaitoksesta vuonna 1972 ja taiteen tohtoriksi vuonna 2001. Nelimarkka on tehnyt animaatioita, maalauksia, taidekirjoja, valokuvia sekä taidetekstiilejä.
Nelimarkan teoksia oli ensi kertaa esillä vuonna 1973. Hänellä on ollut näyttelyitä mm. Amos Andersonin taidemuseossa, Helsingin taidehallissa, FIDM museossa Los Angelesissa, Liman kansallismuseossa, Hallwylska museetissa ja Joensuun taidemuseo Onnissa. Nelimarkalla on ollut pysyvä näyttely Bongan Linnassa Loviisassa.
Tohtorinväitös
muokkaaNelimarkan taiteen ehdoin laadittu väitös Taideteollisessa korkeakoulussa koostui kolmesta näyttelystä sekä kirjallisesta osuudesta Self Portrait, Elisen väitöskirja, variaation variaatio. Esitarkastajat puolsivat painatuslupaa äänin 2–1, ja korkeakoulun tutkimusneuvosto myönsi luvan äänin 5–4 (2 tyhjää).[3] Väitöstilaisuudessa vastaväittäjät puolsivat hyväksymistä. Taideteollisen korkeakoulun tutkimusneuvosto kuitenkin päätti hylätä työn äänin 6–2. Vastaväittäjistä toinen, Taneli Eskola, kertoi yllättäen ymmärtävänsä päätöstä ja piti ratkaisua ainoana järkevänä.[4] Nelimarkka valitti päätöksestä ja tutkintolautakunta kumosi tutkimusneuvoston tekemän päätöksen. Väitöskirja hyväksyttiin helmikuussa 2001 äänin 2–1. Helsingin yliopiston rehtori Kari Raivio esitti, että taiteilijat tulisi vapauttaa kvasitieteellisistä harrastuksista ja että jos taideteollisella alalla tarvitaan tohtorin tutkintoja, ne tulisi suorittaa taiteen ehdoilla.[5] Nelimarkka julkaisi tapauksesta pamfletin Väitösfarssi – Taistelu hatusta.[6]
Palkintoja
muokkaa- Florence biennale 2021 palkinto tekstiiliteoksesta My very determined grandma
- Aleksis Kivi seuran kunniajäsenyys 2016
- Ranskan valtion Arts et Lettres -ritarikunnan upseerimerkki vuonna 2016.[7]
- Animaation sankari -arvonimi, Animaatioklinikka 2014
- professorin arvonimi 2008[8]
- Vuoden munkkalainen 2003
- 7 Brothers II, pääpalkinto, Jerevanin elokuvajuhlat 2011
- Juryn erikoispalkinto animaatioelokuvalle 7 Brothers Giffonin kansainvälisillä lastenelokuvafestivaaleilla 1980
- https://yle.fi/a/3-8467667 ASIFA:n eli animaatioelokuvantekijöiden kansainvälisen liiton raati valitsi 7 veljestä vuonna 1980 Roomassa yhdeksi parhaista vuosina 1979 ja 1980 valmistuneista animaatioelokuvista.
- Risto Jarva -palkinto 1985 animaatiosarjasta Bagatelles op. 1 - 13
- Kirjavaliot 1983
- Tampere international short film festival, kunniamaininta Suomen ensimmäisen kokoillan animaatioelokuvan kantaesityksestä 1979
- Jussi-kunniakirja 1979
- Kalevalaseuran nuorten palkinto 1974
- Kritiikin Kannukset 1974
- Elokuvan Valtionpalkinto 1972
- Elokuvan laatupalkinto 1972, 1973 ja 1979
Yksityiselämä
muokkaaRiitta Nelimarkka on professori Eero Nelimarkan pojantytär ja Neles Oy:n perustajan dipl.ins. Antti Nelimarkan tytär. Hän on naimisissa Jaakko Seeckin kanssa, ja heillä on kolme poikaa sekä kuusi lastenlasta. Pojista nuorin on dekkarikirjailija Max Seeck[9].
Tuotantoa
muokkaa- Preludes, visualisointi 30 min. Debussyn preludeihin, RSO:n konsertti 6.4.2016 kapellimestarina Hannu Lintu 2016
- Without thinking too much, 13 m pitkä lasiteos, 2016 Sastamala
Kirjoja ja näyttelyitä
muokkaa- Apollon & Heloise, Seneca, 2023
- Suun & silmäin iloja – Ravissements culinaires & artistiques. Taidekeittokirja suomi ranska. Riitta Nelimarkka ja Jarmo Kehusmaa, Seneca, 2022
- Antti & Neles, Seneca, 2019, kirja DI Antti Nelimarkasta ja hänen yrityksestään Neles Oy
- Elise's World, anakronistinen taidekirja, Tammi, 2014. Uusintapainos, Seneca, 2018.
- Eero Nelimarkka, Tammi, uusintapainos, 2013.
- Iso ja Pieni Universumissa, Tammi, 2010.
- Seitsemän Veljestä, Tammi 2009.
- Elisen epämuistelmat, Tammi, 2008.
- The Marginal – Värityskirja, kuvia ja ajatelmia, ei heikkohermoisille, Art Print & Seneca, 2005.
- Väitösfarssi, Seneca 2003.
- Self portrait Elisen väitöskirja, Variaation variaatio, Seneca, 2000.
- Giovanna, Seneca & Tammi, 1996.
- Apollon, Seneca & Tammi, 1996.
- Oceania, Seneca & WSOY, 1993.
- Babylonia, Seneca & Tammi, 1991.
- Karmelian ABC, Seneca & Tammi, 1990.
- Tabula Rasa, WSOY, 1987.
- Eero Nelimarkka (Jaakko Seeckin ja Pekka Suhosen kanssa), Weilin & Göös, 1984.
- Galleria (Leena Krohnin kanssa), WSOY, 1983.
- Iso ja Pieni universumissa, Weilin & Göös, 1983.
- Seitsemän veljestä, Weilin & Göös, 1980 (5. p. 1999 Tammi).
- Piispa Henrik ja Lalli, Gummerus, 1975.
- Sammon ryöstö, Gummerus, 1974.
- Avaruus (Appelqvist-Jännes-Nelimarkka), Gummerus, 1972.
- During years, Nelimarkka has also had major museum exhibitions at venues including Amos Anderson Art Museum, Helsinki; Wäinö Aaltonen museum, Turku; Kunsthalle Helsinki; Onni Museum Joensuu, Hallwyl Museum, Stockholm; Museo de la Nacion, Lima; the Russian Academy of Arts’ Tsereteli Art Gallery, Moscow; FIDM Museum, Los Angeles and Maison de l’Europe, Paris.
- https://www.nelimarkka.com/
Elokuvia
muokkaa- Eero Nelimarkka – per aspera ad astra, dokumentti 18 min 2017
- Preludes 1-5, video, akvarellimontaaseja Claude Debussyn musiikkiin 2016
- Bonga Castle, dokumentti, 2011.
- Rabula new version, animaatio, 2011.
- Birth of Rabula, 1995
- Bagatelles, op. 1–13, 1985–1986.
- Seitsemän veljestä 1979, Jaakko Seeck & Riitta Nelimarkka, kollaasi-animaatioelokuva[10] DVD, 2008
- 7 Freres / 7 brothers / 7 Bröder, pitkä animaatio, uusi versio, 2011–2013 (ranska/englanti/ruotsi). (co-production Les Filmes du Paradoxe & Seneca).
- Kirjava maa, 1975, lyhytanimaatio
- Piispa Henrik ja Lalli 1975, lyhytanimaatio
- Sammon tarina, 1972-1974, Riitta Nelimarkka & Jaakko Seeck, Kalevalaan perustuva kuusiosainen animaatio
Lähteet
muokkaa- ↑ Kuka kukin on 2003, s. 649. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
- ↑ Riitta Nelimarkasta professori ts.fi. 6.12.2008. Viitattu 26.3.2019.
- ↑ Uimonen, Anu: Tietokulma Nelimarkan väitöksen vaiheet Helsingin Sanomat. 10.2.2001. Viitattu 26.3.2019.
- ↑ Alftan, Maija: Riitta Nelimarkan väitöskirja hylättiin Helsingin Sanomat. 8.11.2000. Viitattu 26.3.2019.
- ↑ Raivio, Kari: Vearaskynä: Onko taiteilijan järkevää tekeytyä tutkijaksi? Helsingin Sanomat. 16.2.2001. Viitattu 26.3.2019.
- ↑ Lyhyesti: Riitta Nelimarkka kirjoitti kirjan väitösfarssista Helsingin Sanomat. 10.4.2003. Viitattu 26.3.2019.
- ↑ Ranskalainen kunniamerkki Riitta Nelimarkalle Ranskan Suomen suurlähetystö. 17.6.2016. Viitattu 9.8.2016.
- ↑ Riitta Nelimarkasta professori Turun Sanomat. 7.12.2008. Viitattu 8.12.2008.
- ↑ Tienhaara, Hilkka: Tässäkö seuraava Ilkka Remes? Dekkaritaivas sai uuden tähden. Iltalehti 25.8.2016. Viitattu 13.9.2016.
- ↑ Leinonen, Tuula: 100 vuotta suomalaista animaatiota, s. 98–101, 260. Aalto ARTS Books, Helsinki 2014.
Aiheesta muualla
muokkaa- Riitta Nelimarkan kotisivut. (suomeksi, englanniksi, venäjäksi)
- Nelimarkka, Riitta: Self Portrait, Elisen väitöskirja, Variaation variaatio. Väitöskirjan tiivistelmä. Taideteollinen korkeakoulu.
- Lausuntoja Riitta Nelimarkan väitöskirjasta.
- Hulvaton Elise’s World räjäyttää taidekirjan raamit. (Arkistoitu – Internet Archive) Kritiikki OMAAIKA-lehdessä.
- Nelimarkka, Riitta hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Kuusi kuvaa taiteilija Riitta Nelimarkan elämästä, 5.1.2018 Yle Areena