Maalaustaide

Maalaustaide on eräs kuvataiteen pääalueista. Maalaus on kaksiulotteinen esitys eli kuva, jossa pigmenttiä tai muuta väriainetta on levitetty maalausalustalle, usein siveltimellä. Maalaus poikkeaa tavallisesti piirustuksesta siten, että kun piirustus perustuu yleensä viivoihin, maalaus perustuu pintoihin ja on ilmaisultaan laveampi sekä tavallisesti värillinen. Maalaustaiteen harjoittajaa kutsutaan taidemaalariksi.

Artemisia Gentileschi, Omakuva maalauksen allegoriana, 1653.

Maalaustaide ilmaisee ajatuksia visuaalisen kielen avulla. Ilmaisulla luodaan vaikutelmia tilasta, liikkeestä ja valosta. Värien, muotojen ja perspektiivin avulla pyritään syvyysvaikutelmaan. Maalauksen tekotapoja ovat muun muassa fresko, temperamaalaus, öljymaalaus, vesivärimaalaus, pastellimaalaus ja akryylimaalaus. Maalaustaiteessa on lukuisia genrejä eli lajeja, kuten muotokuvamaalaus, maisemamaalaus, asetelma ja historiamaalaus. Tyylillisesti teokset voivat olla esittäviä, sisäistä kokemusta ilmaisevia eli ekspressionistisia tai täysin abstrakteja eli ei-esittäviä.

Maalaustaiteen vanhimmat muodot ovat esihistoriallisia luolamaalauksia. Historiallisella ajalla yleistyi seinämaalaus ja keskiajalla taulumaalaus. Taiteen aiheet tulivat usein tilaustöistä, joita toteuttivat käsityöläiset. Uudella ajalla taidemaalarista alkoi tulla itsenäinen luovan työn tekijä. 1900-luvun modernismissa taiteilijat pyrkivät uuden visuaalisen kielen luomiseen.

Maalaustaiteen perinne voidaan jakaa karkeasti läntiseen eli eurooppalaiseen ja itäaasialaiseen. Esimerkiksi maalaustaiteen formaatit ovat näissä erilaisia johtuen Euroopan maalaustaiteen piirissä olleista genreistä ja niistä maalausalustoista, välineistä ja tekniikoista, joita Itä-Aasiassa käytettiin.

Historiaa

Arvioidaan, että ihmiskunta on maalannut kuvia kuusi kertaa niin pitkään kuin kirjoittanut tekstiä.

Vanhimmat tunnetut maalaukset ovat luolamaalauksia. Nimi juontaa juurensa paikasta, josta maalaukset ovat löytyneet. Luola on ollut esihistorialliselle ihmiselle se paikka, josta on haettu suojaa. Luolan seinille on maalattu kuvia, jotka usein esittävät eläimiä ja ihmisiä. Aiheet ovat usein metsästyksestä tai kalastuksesta.

Luolamaalaus tehtiin luonnosta löytyvillä pigmenteillä eli väriaineilla. Värit sekoitettiin veteen juoksevan maalin aikaansaamiseksi. Yleisimmät väriaineet olivat rautaoksideja. Luolien seinille maalatut kuvat ovat säilyneet suojassa auringonvalolta, joka tuhoaa maalauksia, tai koska kalliosta on saattanut tihkua kalkkivettä, joka on kovettunut maalikerrosten päälle. Suomessa tunnetuin kalliomaalaus on löydetty Ristiinan Astuvansalmesta Saimaalla.

Vanhimmat maalaukset ovat peräisin Grotte Chauvetista, Ranskasta, jotka ovat yli 32 000 vuotta vanhoja.

• 
  Luolamaalaus Argentiinassa.
• 
  Etruskien ruukkumaalaus.
• 
  Taistelukohtaus ateenalaisesta ruukkumaalauksesta noin 750–750 eaa.^selvennä
• 
  Knossoksen friisi, seinämaalaus.

Keskiaika

Pääartikkeli: Gotiikan taide ja taulumaalaus

Vanhalla ajalla taidemaalarit maalasivat seiniä tai seinäpaneleja, kallioita ja ruukkuja. Puulevyille tai pingotetulle pellavakankaalle tehdyt maalaukset eli taulut esineinä keksittiin keskiajalla. Ne yleistyivät käyttöön renessanssin aikana. Seinämaalaukset eli muraalit puolestaan koristavat usein kirkkojen ja muiden arvokkaiden rakennusten sisäseiniä ja -kattoa.

Keskiajan Euroopan taidemaalarit keskittyivät aluksi lähes yksinomaan uskonnollisiin aiheisiin: pyhimyksenkuviin ja alttaritauluihin, joita tehtiin kirkkojen ja luostareiden tilauksesta.

• 
  Sotilaan jalkaa hoidetaan. Seinämaalaus Riministä, noin 250.
• 
  Vahamuotokuva Egyptistä, noin 161–192.
• 
  Vladimirin Jumalanäidin ikoni, 1100-luku.
• 
  Kristus ristillä, 1390–95.

Renessanssi

Pääartikkeli: Renessanssin taide

Myöhemmällä keskiajalla ja renessanssin aikana tulivat mukaan maallisemmat aiheet, kuten maisemat, muotokuvat, arkipäivän toimintakuvat ja asetelmat. Renessanssi muutti taidemaalarin roolin. Keskiajan lähes anonyymistä taiteilijasta tuli vähitellen yksilöä sekä yksilöllisyyttä korostava käsite ja maalaustaiteen teosten tekijä alettiin liittää maalauksiin. Maalaustaiteessa tuli aluksi tärkeäksi teoksen tekijän tunnistaminen.

Uuden ajan eurooppalaisessa maalaustaiteessa maalaustaiteen genret kilpailivat keskenään. Ranskan kaunotaiteiden akatemia säännösteli maalaustaiteen aiheita määrittelemällä ja antamalla ohjeita historiamaalauksen, laatukuva- eli genremaalaukseen, asetelmamaalauksen tai muotokuvamaalausten tekemiseen.

• 
  Biagio d’Antonio, Madonna ja lapsi, 1475.
• 
  Lucas Cranach vanhempi, omakuva, 1550. Renessanssin jälkeen alettiin maalata taiteilijan omakuvia.
• 
  Jacques-Louis David, Horatiusten vala, 1784. Historiamaalaus oli pitkään suosittu laji Euroopassa.
• 
  Ivan Šiškin, Keskipäivä. Bratzevon ympäristö, 1866. Maisemamaalaus tuli suosituksi 1800-luvulla.

Moderni maalaustaide syntyy

Teollisen vallankumouksen myötä valokuvaus ja tekninen reproduktio otti vähitellen hoitaakseen luonnon jäljentämisen. Maalaustaide alkoi ilmaista yhä enemmän tekijästään ja tämän näkemyksistä, yhä vähemmän kuvaamastaan kohteesta. Abstraktin eli non-figuratiivisen maalaustaiteen ajatuksena oli kuvata maailmaa ei-esittävänä tai esineettömänä. Arvostetuimmaksi maalaustaiteen ominaisuudeksi tuli teoksen alkuperäisyys.

Modernismi pyrki taiteen vallankumoukseen. Vaikutusvaltainen amerikkalainen taidekriitikko Clement Greenberg tähdensi maalauksen kaksiulotteisuutta, jota varsinkin abstrakti ekspressionismi ja informalismi korostivat.

• 
  Claude Monet, Niitty ja poppeleita, 1875.
• 
  Wassily Kandinsky, Tuntematon ääni, 1916.
• 
  Max Weber, Sellonsoittaja, noin 1917.
• 
  Piet Mondrian, Kompositio, jossa on suuri punainen taso, keltaista, mustaa, harmaata ja sinistä, 1921.
• 
  Maalauksia stuckistien näyttelyssä Englannissa 2004.

Maalaustaiteen tekniikat ja lajit

Akvarellimaalari Istanbulissa.

Maalauksessa tarvitaan maalauspohja ja värejä, joiden sideaine vaihtelee. Värin levittämiseen käytetään erilaisia siveltimiä tai maalausveitsiä.

Öljymaalaus

Öljymaalaus on öljyvärein tehty maalaus. Öljymaalauksessa käytetään pigmenttien sideaineena kuivuvaa öljyä. Öljymaalaus yleistyi 1400-luvulta alkaen. Joissakin öljymaalaustekniikoissa maalaus tehdään yhdellä maalauskerralla ja joissakin tekniikoissa maalataan kerroksittain.

Akryylimaalaus

Akryylivärit sisältävät pigmenttiä ja akryylisideainetta, ja ne kuivuvat nopeasti kestäväksi pinnaksi. Akryylivärit yleistyivät 1930-luvulla kemianteollisuudessa kehitetyn synteettisen hartsin takia ja tulivat taiteilijatarvikkeina käyttöön 1970-luvulla. Akryylimaalauksen pinta on tavallisesti liimamaisen kova, joskin sitä voidaan vesiliukoisena käyttää myös peitevärin tapaan. Akryyliväreillä voi maalata monenlaiselle maalauspohjalle, esimerkiksi puulle, pahville, kartongille, styroksille, keramiikalle ja kivipintaan.

Vesivärimaalaus

Akvarelli- eli vesivärimaalaus käyttää vesiohenteisia läpikuultavia värejä. Väripigmenttien sideaineena käytetään arabikumia, ja maalauspohjana on yleensä valkoinen tai vaaleasävyinen paperi. Vesivärimaalaus voi olla myös suolamaalausta, jossa ennen maalaamista paperille levitetään suolaa, joka imee väriä puoleensa. Näin saadaan aikaan erikoisia kuvioita.

Pastellimaalaus

Pastellimaalaus on pastelliliiduin toteutettu maalaus tai piirustus, taiteilijan tavoitteesta riippuen.

Kuvia

• 
  Kiilakehysten kulmat.
• 
  Maalausveitsi
• 
  Öljymaalituubeja
• 
  Pastelliliituja
• 
  Öljymaalaus. John Singer Sargent, Monet maalaa, 1875.
• 
  Akvarelli. John Singer Sargent, Simplonissa, 1909.
• 
  Akryylimaalaus. Maria Tomaselli, Três Semanas, 1993.
• 
  Pastelli. Edgar Degas, Kylvyn jälkeen, 1884.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maalaustaide Wikimedia Commonsissa