Koskenkylänjoki
Koskenkylänjoki | |
---|---|
Laskupaikka |
Pernaja, Pernajanlahti, Suomenlahti |
Maat | Suomi |
Pituus | 38 km |
Virtaama | 4,5 m³/s [1] m³/s |
Valuma-alue | 895,25 [2] km² |
Koskenkylänjoki (ruots. Forsby å[3]), jota on kutsuttu myös Pernajanjoeksi, on Suomenlahteen laskeva joki Suomessa. Joen vesistöalue sijaitsee eteläosiltaan Uudenmaan, aiemmin Itä-Uudenmaan, maakunnassa ja pohjoisosiltaan Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson maakunnissa.[4][5]
Koskenkylänjoen vesistö saa alkunsa ensimmäisen Salpausselän eteläpuolelta Nastolan Kirkonkylän ja Iitin Kausalan väliseltä alueelta. Vesistön latvaosissa Nastolan suunnasta virtaavaan Mustjokeen yhtyy Sääskjärvestä laskeva jokihaara. Täältä joki virtaa Lanskinjoki-nimisenä Artjärvellä Villikkalanjärveen ja Säyhteen kautta vesistön suurimpaan järveen Pyhäjärveen. Varsinainen Koskenkylänjoki alkaa Pyhäjärvestä. Joen alajuoksulla siihen yhtyy lännestä merkittävin sivujoki Myrskylänjoki, jonka jälkeen joki virtaa Liljendalin kirkonkylän kautta. Koskenkylänjoki laskee Suomenlahteen Pernajanlahden pohjukassa Loviisan Koskenkylän kohdalla. Vesistöalueen valuma-alueen pinta-ala on 895 neliökilometriä ja sen järvisyys on 4,4 %.[4][5][6]
Vuonna 2012 joen viittä koskea kunnostettiin parantamaan lohen ja meritaimenen poikastuotantoa.[7]
Koskenkylänjoen vesistöalue
muokkaa- Pääartikkeli: Koskenkylänjoen vesistö
Virtaamia
muokkaaKoskenkylänjoen mitatut virtaamat vuosilta 1954–1970 |
---|
Joen virtaamatietoja on mitattu vuosien 1954–1970 aikana Villikkalanjoen kohdalta, jossa yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala on 450 neliökilometriä. Keskivirtaamaksi (MQ) on saatu 4,5 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), keskiylivirtaamaksi (MHQ) 33 m³/s ja keskialivirtaamaksi 0,57 m³/s. Viereisessä kuvaajassa esitetään mittausjakson ajalta kuukausittaiset virtaamien keskiarvot.[1]
Rakenne
muokkaaVesistöalueen rakenne on kuvattu taulukkomuodossa.
Nimi | Vesistöaluetunnus | Suurimpia järviä | Korkeus | Pinta-ala (km²) | Rantaviiva (km) | Järvitunnus | Paikka | Paikkakunta | Kunta |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ålhusbäckenin valuma-alue | 16.008 | ||||||||
Litinjoen valuma-alue | 16.007 | ||||||||
Haltionjoen - Köylinjoen valuma-alue | 16.006 | ||||||||
Myrskylänjoen valuma-alue | 16.005 | Isojärvi Vähäjärvi Pöyrysjärvi Muttilanjärvi Siippo Sopajärvi Kirkkojärvi Sulkavanjärvi |
68,0 62,2 61,3 41,5 39,2 39,0 34,6 26,7 |
0,1 0,0708 0,0215 0,353 0,113 0,762 1,581 1,122 |
16.005.1.008 16.005.1.007 16.005.1.006 16.005.1.005 16.005.1.004 16.005.1.003 16.005.1.002 16.005.1.001 |
Koukjärvi Koukjärvi Kylmäsuo Muttila Myllykylä Sopajärvi Myrskylän kk. Hallila |
Myrskylä Myrskylä Myrskylä Myrskylä Myrskylä Myrskylä Myrskylä Myrskylä | ||
Lanskinjoen valuma-alue | 16.004 | ||||||||
Artjärven lähialue | 16.003 | Lammi Villikkalanjärvi Säyhtee Pyhäjärvi |
39,8 39,8 39,8 |
0,513 7,123 2,060 12,983 |
3,14 14,01 7,73 28,78 |
16.003.1.004 16.003.1.003 16.003.1.002 16.003.1.001 |
Suurikylä Villikkala Vuorenmäki Suurikylä |
Artjärvi Artjärvi Artjärvi Artjärvi |
Orimattila Orimattila Orimattila Orimattila |
Koskenkylänjoen keskiosan alue | 16.002 | Syväjärvi Valkeapäänlampi |
44,8 39,2 |
0,338 0,0492 |
3,73 1 |
16.002.1.002 16.002.1.001 |
Itäkylä Käkikoski |
Myllykylä Porlammi |
Myrskylä Lapinjärvi |
Koskenkylänjoen alaosan alue | 16.001 |
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Hyvärinen, Veli & Gurer, Ibrahim: Virtaama-aineiston tilastoanalyysi. (Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 15) Helsinki: Vesihallitus, 1976. ISBN 951-46-2038-0 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 11.2.2023).
- ↑ Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ https://kaino.kotus.fi/svenskaortnamn/?a=find&qfind=Forsby+å
- ↑ a b Koskenkylänjoki, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos.
- ↑ a b Koskenkylänjoen vesistö Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 11.2.2023.
- ↑ Koskenkylänjoen vesistöalue (16) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.2.2023.
- ↑ Kunnostus palautti arvokalat Koskenkylänjokeen 19. syyskuuta 2012. Yle. Viitattu 11.7.2015.