Samuel Berner
Samuel Berner (s. Saksi – 10. elokuuta 1759 Siuntio) oli Suomessa 1700-luvulla vaikuttanut saksalaissyntyinen muurimestari ja arkkitehti, jonka suunnittelemia rakennuksia on useissa Suomen kaupungeissa. Häntä on pidetty Suomen rakennustaiteen historian ensimmäisenä varsinaisena arkkitehtina. Berner suunnitteli ja rakensi erityisesti kirkkoja sekä hallinto-, koulu- ja asuinrakennuksia.[1]
Ura muokkaa
Berner syntyi Saksissa tarkemmin tuntemattomana ajankohtana. Hän toimi muurarinkisällinä Tukholman kaupunginarkkitehdin alaisena, kun Turun maistraatti pyysi hänet toukokuussa 1732 rakentamaan uutta hovioikeuden presidentin taloa, sillä kaupungin omien muurimestarien ammattitaito ei siihen riittänyt. Työn valmistuttua Berneriltä tilattiin vielä samana vuonna piirustukset uuteen raatihuoneeseen. Hän myös toimi rakennushankkeen urakoitsijana heinäkuusta 1733, sillä maistraatti epäili kaupungin muurimestareiden kykyä selvitä tästäkään tehtävästä. Maistraatti hyväksyi raatihuoneen piirustukset Bernerin opinnäytteeksi ja hän kohosi kisällistä mestariksi. Berneristä tuli myös muurarien ammattikunnan oltermanni. Hän lupautui asettumaan kaupunkiin, mikäli saisi kuusi verovapaata vuotta. Maistraatti suostui tähän ja toukokuussa 1734 Berner vannoi sekä porvarin- että oltermanninvalan ja hänet nimettiin samassa yhteydessä Turun ensimmäiseksi kaupunginarkkitehdiksi.[1]
Raatihuone valmistui vuonna 1736, minkä jälkeen Berner johti Turun tuomiokapitulin talon korjaustöitä ja vuonna 1738 tulipalossa vaurioituneen Turun tuomiokirkon tornin jälleenrakennusta, jota ei kuitenkaan saatu valmiiksi. Bernerin valitettua, ettei hänelle riittänyt Turussa tarpeeksi töitä, hänet nimettiin vuonna 1741 kruunun linnoitustöiden muurimestariksi. Hän kävi myös tekemässä töitä muissa kaupungeissa ja muun muassa johti pikkuvihan jälkeen vuonna 1746 Helsingin Ulrika Eleonoran kirkon sekä Tammisaaren kirkon jälleenrakennustöitä. Tämä haittasi vuorostaan Bernerin työtä Turussa, ja valitusten jälkeen hän anoi porvarinoikeuksiensa peruuttamista sekä muutti lopulta kaupungista vuonna 1748. Tämän jälkeen hän lienee asunut Helsingin kaupungissa tai Viaporin linnoituksessa työskennellessään kuninkaallisen linnoitustoimikunnan muurimestarina ja arkkitehtina. Berner kuitenkin erotettiin tästä virasta vuonna 1751, kun hänen johdollaan muurattu holvipilari Särkänlinnassa todettiin kelvottomaksi ja jouduttiin purkamaan.[1]
Bernerille riitti tilaustöitä hänen kuolemaansa asti, ja hän sai takaisin työnsä linnoituskomission alaisuudessa vuonna 1755. Vuonna 1753 hän laati piirustukset Turun akatemian kirjastoa varten, mutta taloa ei koskaan rakennettu. Vuonna 1758 hän kieltäytyi tarjouksesta rakentaa uudelleen yhä keskeneräinen Turun tuomiokirkon torni vedoten ikäänsä ja siihen, että oli jo saanut Helsingin porvarisoikeudet. Bernerin viimeiseksi työksi jäi Kirkkonummen kirkon laajentaminen. Ollessaan matkalla Kirkkonummelta Suitian kartanoon hän putosi hevoskärryiltä ja kuoli saamiinsa vammoihin muutamaa päivää myöhemmin Suitiassa. Hänet haudattiin Helsinkiin.[1]
Töitä muokkaa
Bernerin töitä ovat muun muassa seuraavat:[1]
- Turun vanha raatihuone, 1734–1736
- Piikkiön kirkko 1748–1755
- Komendantintalo, Loviisa (rakennustöiden johto), 1755
- Porvoon kymnaasi (nykyinen Porvoon tuomiokapitulin talo), 1758–1759
Berneriä on yleisesti arvailtu myös muun muassa Helsingissä sijaitsevan Sederholmin talon suunnittelijaksi.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e C. J. Gardberg: Berner, Samuel (K 1759) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 1.3.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 4.11.2016.
- ↑ Helsingin kaupunginmuseo, Sederholmin talo Stadissa.fi. Viitattu 4.11.2016.