Avaa päävalikko

Kirkkonummen kirkko

kirkko Kirkkonummella

Kirkkonummen kirkko on keskiaikainen kivikirkko, joka sijaitsee Kirkkonummella. Kivikirkko rakennettiin todennäköisesti noin vuosina 1400–1490. Keskiaikaisen, tiilisen runkohuoneen osia on jäljellä kirkon itäsakarassa.[1]

Kirkkonummen kirkko
Kirkko heinäkuussa 2009.
Kirkko heinäkuussa 2009.
Sijainti Tallinmäki 1, Kirkkonummi
Koordinaatit 60°07′29.7″N, 024°26′21.8″E
Seurakunta Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Rakentamisvuosi aloitettu 1400-luvulla, erillinen kellotapuli 1824
Materiaali harmaakivi, tiili
Istumapaikkoja 550
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Kellotorni.
Kirkon sisustuksen on suunnitellut Olof Hansson.
Kirkkonummen sankarihaudat:
Te ette turhaan taistelleet, te ette turhaan kaatuneet, te saitte suurimman voiton.

Kirkkonummen kirkko on pyhitetty arkkienkeli Mikaelille.[2]

HistoriaMuokkaa

Kirkkonummen seurakunta on perustettu viimeistään 1240-luvulla. Espoo irtautui Kirkkonummen emäseurakunnasta kappeliseurakunnaksi noin sata vuotta myöhemmin ja muodostui itsenäiseksi seurakunnaksi 1450-luvulla.

Ennen kivikirkkoa Kirkkonummella on ollut useampia puukirkkoja. Ne ovat ilmeisesti sijainneet nykyisen kirkon paikalla. Keskiajalla suojaisa merireitti kulki kirkonmäen ohitse, nykyisen Hangontien eli kantatie 51:n eteläpuolitse.

MyöhäiskeskiaikaMuokkaa

Kirkkonummen kivikirkon eri historiallisten osien ajoittaminen ja erittely ovat ongelmallisia, koska myöhäisemmät vaiheet ovat hävittäneet suuren osan alkuperäisistä piirteistä. Ainoastaan kirkon itäsakarassa voi nykyisin havaita joitakin osia alkuperäisestä keskiaikaisesta rakennuksesta.

Kivikirkon ydinosa on muurattu kivestä 1400-luvun loppuun mennessä. Seurakunta on ollut ilmeisesti vähävarainen, sillä kirkkorakennus jäi monilta osin keskeneräiseksi. Osa kirkkorakennuksesta oli edelleen puusta eikä tiiliholveja rakennettu.

Uusi aikaMuokkaa

1570-luvulla kirkkoa korjattiin kahteen otteeseen: ensin venäläiset hävittivät rakennusta, ja sitten salama sytytti kirkon tuleen. Seuraava peruskorjaus tehtiin vuonna 1637.

Kirkkoa laajennettiin ja muutettiin useita kertoja 1700–1800-luvulla. Nykyisen ristikirkkomuotonsa rakennus sai 1800-luvun puolivälissä. Keskiaikainen sakaristo purettiin 1847 ja tilalle rakennettiin tiilisakaristo. Nykyinen kellotapuli on rakennettu vuonna 1824.

Porkkalan parenteesiMuokkaa

Kirkko oli Neuvostoliitolle vuosina 1944–1956 vuokratulla alueella. Neuvostoliittolaiset käyttivät kirkkoa kulttuuritalona. Kirkon irtaimistoa säilytettiin Pohjois-Kirkkonummella Haapajärven kirkossa.[3] Vuokra-ajan jälkeen 1956–1959 kirkko korjattiin arkkitehti Olof Hanssonin johdolla perusteellisesti. Se vihittiin uudelleen käyttöön vuonna 1959. Viimeisin kirkkotilojen saneeraus valmistui 1997 Hanssonin ja hänen kuoltuaan arkkitehti Esa Karhumaan suunnitelmien mukaan.[4]

Sisustus ja esineistöMuokkaa

Taiteilija Lennart Segerstrålen suunnittelemat lasimaalaukset sivulaivan itäikkunoissa ovat vuodelta 1930. Lasimaalaukset ovat nimeltään Vertausten ikkuna, Kärsimysten ikkuna, Ylösnousemuksen ikkuna ja Ylistyksen ikkuna.[5]

Segerstråle oli evakuoimassa kirkon taideirtaimistoa vuonna 1944 ja jätti venäläisille viestiksi pahville piirtämänsä hiilipiirroksen johon kirjoitti venäjäksi Jeesus Kristus kaikkien kansojen Vapahtaja. Työ ei jäänyt huomaamatta, ja se määrättiin hävitettäväksi. Suomalainen upseeri piilotti piirroksen kuitenkin kotiinsa, ja vuonna 1980 se palautettiin kunnostettuna kirkon pohjoissakaran seinälle.[6]

Kirkon valkoiset, vihreät ja violetit alttaritekstiilit ovat tekstiilitaiteilija Dora Jungin suunnittelemia vuodelta 1959. Uusimmat tekstiilisarjat vuosilta 2001 ja 2017 on suunnitellut professori Päikki Priha.[7] Saarnatuolin etuosassa oleva puinen piikkikruunua kuvaava teos ja kastemaljan jalusta ovat Kain Tapperin suunnittelemia.

Alttarilla ei ole enää alttaritaulua. Robert Wilhelm Ekmanin maalaus Kristuksen kirkastumisesta sijaitsee nykyisin kirkon sivulaivassa, ja se on vuodelta 1862. Kirkkonummelaisen J. Tolkerin maalaus vuodelta 1756 esittää ehtoollista, ja se on toimituskappelissa.[7]

Kirkossa on Tanskassa 1958–1959 valmistetut urut, joiden koneisto on mekaaninen ja äänikertoja on 32.[7]

Kirkko on ruotsinkielisen ja suomenkielisen seurakunnan pääkirkko. Kirkkonummen suomalainen seurakunta perustettiin vuonna 1963.

Kirkkonummen muut kirkotMuokkaa

Haapajärvellä, Kirkkonummen pohjoisosassa, sijaitsee vuonna 1823 käyttöön vihitty puinen kyläkirkko. Upinniemessä, varuskunnan alueella, on Merikappeli, joka valmistui 1965. Uusin kirkko on Masalan kirkko vuodelta 2000. Lisäksi Räfsön saaressa on leirikirkko, Pyhän Nikolauksen kirkko.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Sisko Ylimartimo ja Matias Uusikylä: Maailman valo. Helsinki: Kirjapaja, 2005. ISBN 951-607-141-4.

ViitteetMuokkaa

  1. Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot, s. 440–443. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9.
  2. Sigbritt Backman ja Ingalill Ihrcke-Åberg: Vanha Kirkkonummi. Kyrkslätts hembygdsförening, 2006.
  3. Hiekkanen, Markus: Kirkosta puna-armeijan klubiksi. Historia, 2006, nro 1.
  4. Kirkkonummen kirkko 18.11.2009. Kirkkonummen seurakuntayhtymä. Viitattu 24.7.2012.
  5. Ylimartimo & Uusikylä, s. 30–33
  6. Ylimartimo & Uusikylä, s. 34–35
  7. a b c Tutustu kirkkoon Kirkkonummen suomalainen seurakunta. Viitattu 7.3.2019.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Hiekkanen Markus, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. A Systematic Classification and Chronology. SMYA, 1994.
  • Hiekkanen Markus: Suomen kivikirkot keskiajalla. Otava, 2. painos, 2005.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Kirkkonummen kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.