Avaa päävalikko

Kullan kartano

kartano Loviisassa

Kullan kartano (ruots. Kulla gård tai Kulla herrgård) on Loviisan Ruotsinpyhtäällä sijaitseva kartano, joka tunnetaan historiallisissa dokumenteissa 1400-luvun alkupuolelta lähtien[1]. Nykyinen hirsirakenteinen, empiretyylinen päärakennus on valmistunut Carl Fredrik von Bornin suunnitelmien mukaan 1863, ja osa sitä ympäröivästä puistosta on peräisin 1700-luvulta. Myös vanha päärakennus vuodelta 1785 on säilynyt. Kartanon talousrakennuksiin kuuluvat maitohuone 1800-luvun keskivaiheilta sekä luonnonkivistä rakennettu navetta ja viljamakasiini. Puistossa on arkkitehti Eva Kuhlefelt-Ekelundin vuonna 1917 piirtämä leikkimökki. Museovirasto on inventoinut kartanon valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[2]

Kullan kartano
Sijainti Loviisa, Suomi
Koordinaatit 60°26′46″N 26°24′39″E / 60.4462248°N 26.4108585°E / 60.4462248; 26.4108585
Rakennustyyppi Kartano
Kullan kartano

Kartanon kukoistusaikaa oli 1800-luvun loppu, jolloin kiinteistöön kuului 2 200 hehtaaria maita ja maatöissä avusti piikojen ja renkien rinnalla 17 torpparia perheineen. 1980-luvun keskivaiheilla kartanoon kuului 460 hehtaaria peltoja, joista 73 oli viljelyksessä.[3]

HistoriaaMuokkaa

Kullan kartano sijaitsi alun perin merenlahden suulla, mutta maankohoamisen vuoksi kartano on jäänyt kukkulalle Taasianjoen varteen.[2]

Vuonna 1419 tuolloinen rälssitila tuli Pernajan kirkkoherran Helvik Stoltefothin omistukseen, minkä jälkeen tilan omisti Dufvan suku ja vuodesta 1523 Henrik Eriksson Risbit ja Johan av Hoija sekä vuosina 1581–1710 Boije af Gennäsin suku, aluksi Göran af Boije. Tila nautti säterivapautta vuodesta 1639 alkaen ja muodostettiin säteriratsutilaksi 1694. 1740-luvulla omistajaksi tuli Carl Johan Pose. 1800-luvun alkupuolen ajan kartanon omistajia olivat Anton Clayhills, sitten Teschen suvun jäsenet Carl ja Lorentz Tesche ja vuodesta 1855 Munck af Fulkilan suku.[1][2]

Päätilan tiluksia laajennettiin 1800-luvulla useaan otteeseen. 1900-luvulla Kullan kartanoa emännöi pitkään lähes satavuotiaaksi elänyt rouva Gerda Grahn (1886–1986), joka säilytti päärakennuksen hyvin alkuperäisessä asussaan ja teki korjauksia vain harkiten. Hänen isänsä, agronomi Gustaf Simolin oli ostanut kartanon vuonna 1884, mutta kuoli pian Gerdan syntymän jälkeen 1886. Gerdan äidin mennessä uusiin naimisiin 1896 Kulla myytiin, mutta Gerda Grahn osti kartanon takaisin itselleen 17-vuotiaana 1903. Hänen jälkeensä kartanon otti vastuulleen Gerda ja Ragnar Grahnin ainoa lapsi Anna-Ulrika Grahn-Wallen (1911–2005). Aviomies Gunnar Wallenin kuoltua vuonna 1968 Anna-Ulla ylläpiti kartanoa yksin.[4] Hän määräsi testamentissaan perustettavaksi säätiön nimeltä Stiftelsen Kulla Herrgård, joka huolehtii hänen jälkeensä kartanosta. Kartano ei ole avoinna yleisölle, mutta vastaanottaa harkinnan mukaan tutkija- ja opintoryhmiä.[5]

Kesällä 2019 Loviisan kaupungin museo esittelee Komendantintalossa Kullan kartanoa näyttelyssä Kartanon maailma – kahden naisen elämäntyö.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b Lindberg, Johan: Kulla gård Uppslagsverket Finland. 19.01.2011. Viitattu 26.8.2019.
  2. a b c Kullan kartanomaisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 26.8.2019.
  3. Kullan kartanon rakennukset suojellaan Ruotsinpyhtäällä. Helsingin Sanomat, 27.8.1987, s. 12. HS Aikakone (tilaajille).
  4. a b Kullan kartano – kahden naisen elämäntyö 6.5.2019. Loviisan kaupunki. Viitattu 26.8.2019.
  5. Othman, Hanna: Kulla gård är kulturhistorikerns guldgruva Svenska Yle. 11.8.2015. Viitattu 26.8.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa