Avaa päävalikko

Versaillesin Grand Trianonin palatsin empiresalonki, joka kuului Napoleon I:lle ja Marie-Antoinettelle. Huonekalut on tehnyt Francois Honoré Jacob-Desmalter.

Empire on uusklassisen arkkitehtuurin ja sisustuksen tyylisuuntaus, jonka Ranskan keisari Napoleon otti hovityylikseen hallintokaudellaan 1804–1815. Tyyliä edelsi tai siihen on luettu direktoriokauden tyyli, jonka Jacques-Louis David loi vuosina 1795–1804. Napoleonin hovissa empiretyylin pääarkkitehteja olivat Charles Percier ja Pierre-François-Léonard Fontaine. Ranskasta empiretyyli levisi muualle Eurooppaan kuten Pohjoismaihin ja Venäjälle. Empire oli juhlallisen jäykkä tyyli, jonka koristeaiheet olivat peräisin etenkin antiikin Roomasta ja muinaisesta Egyptistä.

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

Empiretyyli syntyi keisari Napoleon I:n hallintokaudella (1804–1815), jonka loppumiseen sen Ranskassa katsotaan myös päättyneen.[1] Tyyliä edelsi vuosina 1795–1804 taiteilija Jacques-Louis Davidin luoma direktoriokauden tyyli, jota pidetään empiren alkuvaiheena. Empiretyylin loivat Charles Percier ja Pierre-Francois-Léonard Fontaine.[2][3] Myös huonekalusuunnittelijat Georges Jacob ja hänen poikansa François-Honoré Jacob-Desmalter vaikuttivat tyylin syntymiseen.[1] Jacob-Desmalter kehitti veljensä kanssa gondolituolin, joka on yksi empiren tyypillisiä huonekaluja.[4]

Empire levisi Ranskasta Pohjoismaihin, Venäjälle ja Englantiin.[2] Pohjoismaissa empireaikaa oli noin 1810–1830.[1] Suomessa empireä edelsi kustavilainen tyyli, josta siirryttiin Carl Ludvig Engelin vaikutuksesta niin sanottuun pietarilaiseen empireen. Engel aloitti myös niin kutsutun empirekaavoituksen Turun ruutuasemakaavallaan vuonna 1827.[3]

Empire vaikutti 1830-luvulle saakka.[2]

PiirteetMuokkaa

 
Empiressä suosittuja siivekkäitä leijonia pöydänjalkoina.

Empiretyylissä pyrittiin juhlalliseen vaikutelmaan. Sen koristeaiheet olivat peräisin antiikin Roomasta ja muinaisesta Egyptistä. Tyylin keskeisiä aiheita olivat esimerkiksi Napoleoniin viittaavat kotka- ja mehiläisaiheet, laakeriseppeleet, sfinksit, trofeet, siivekkäät voitonjumalat, leijonat, lyyrat ja palmetit.[2]

Empiressä jäljiteltiin kreikkalaista pylvästemppeliä ja roomalaista sotapäällikön telttaa. Sisustuksessa suosittiin runsaita laskostettuja kangasverhoja ja tumman mahonkisia huonekaluja, joissa oli pronssikoristeinen viimeistely. Myös kultaa ja valkoista väriä käytettiin.[2][5]

Empire-kalusto suunniteltiin yhtenäiseksi, ja sohva, pöytä sekä noja- ja pikkutuolit sommiteltiin ryhmäksi. Peilit kohosivat kattoon asti. Sivupuiden varassa eteen- ja taaksepäin kääntyvä psykhè-peili tuli muotiin. Lipastojen koko kasvoi aikaisemmasta. Sisäkkäin menevistä osista koostuva ruokapöytä ja päästä vedettävä vuode yleistyivät.[6]

Arkkitehtuurissa empire oli suoraviivaista ja jäykkää, ja siinä suosittiin laakeita aumakattoja sekä kylmiä ja kovia värejä. Pietarissa arkkitehtuurilla pyrittiin kuvaamaan erityisesti hallitsijan valta-asemaa. Kolossaalipylväitä käytettiin paljon etenkin Pietarin arkkitehtuurissa, kuten myös suuria holvikaaria sekä temppelipäätyaihetta mukailevia keski- ja päätyulokkeita.[2]

Naisten pukeutumisessa tuli suosituksi empirepuku, avokaulainen, lyhythihainen ja pitkähelmainen puku, joka on rintojen alta kurottu poimulangalla vartalonmyötäiseksi.[7]

GalleriaMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Nokela, s. 166.
  2. a b c d e f empire-tyyli Jyväskylän yliopisto, Taiku - Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Viitattu 26.4.2014.
  3. a b Taiteen Pikkujättiläinen, s. 113–115. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X.
  4. Nokela, s. 167.
  5. Nokela, s. 170.
  6. Nokela, s. 171.
  7. Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 114. WSOY, 1958.
  8. Nokela, s. 168.