Wikipedia

Muoti länsimaissa vuonna 1804–1820

Vuonna 1804–1820 länsimaiseen muotiin vaikutti empiretyyli eli keisarityyli. Empiretyyli syntyi, kun sitä edeltänyt direktoriokauden tyyli saavutti vuonna 1804 huippunsa Ranskan keisarin Napoleonin noustessa valtaan.[1]

Naisten muoti muokkaa

Mekot ja takit muokkaa

Naisten mekoissa leveys alettiin kerätä vaatteen takaosaan, ja mekkoihin tehtiin pienet puhvihihat.[1] Vuoteen 1810 asti naisten mekoissa muodikasta oli myös laskostaa hihat niin, että ne olivat olkavarren sisäsivulla pidemmät kuin ulkosivulla.[2] Mekkojen vyötäröt olivat rintojen alapuolella samoin kuin ennen empiretyyliäkin, mutta uuteen suosioon tuli v-kaula-aukko ja poven kohdalta kietaistu yläosa[3]. Aiemmista vuosista poiketen ainakin Ranskassa muotiin tulivat raskaat silkkiset ja samettiset vaatekankaat. Aiemmin naisten muodissa suosittuja olivat olleet kevyet ja ohuet kankaat.[1]

Direktorion aikaan kureliivi oli pois muodista, mutta vuosiksi 1810–1820 se palasi takaisin muotiin. Korsetti ylsi rinnoista lantioon, ja siinä oli tukiluut. Naiset saattoivat pitää pitkiä alushousuja mekon alla, mutta ne eivät tulleet vielä empireaikaan muotiin. Sen sijaan kaulaan asti ulottuva alusmekko oli suosittu kaikissa yhteiskuntaluokissa.[2]

Myös direktoriokautena naisten vaatteissa muodissa olleet laahukset katosivat vuonna 1805 kaikkialla muualla paitsi Napoleonin hovissa: hovilaahus oli pitkä, leveä ja koristeellinen, se poikkesi puvun väristä ja se kiinnitettiin rintojen alapuolelle. Naiset saattoivat pukea mekon kanssa lyhyen, pitkähihaisen spencer-jakun tai pitkän redingote-takin: spencer-jakku oli muodissa vuosina 1810–1815, kunnes vuoden 1815 aikoihin mekkojen helmoja ja hartioita[4] alettiin koristella röyhelöillä, kankaisilla koristeluilla, kirjotuilla kukkaköynnöksillä ja laskostuksilla. Empireajan mittaan hameen helma lyheni niin paljon, että se paljasti lopulta kantajansa nilkat.[1]

Asusteet, kengät ja päähineet muokkaa

Asusteista naisten muodissa suosittuja olivat pitkät, värikkäät hartialiinat. Naiset saattoivat kantaa liinaa käsivarrellaan tai kädessä, tai kannatella sitä selkäpuolella molempien käsivarsien varassa. Hartioiden peittona saattoi olla pienempi kolmikulmaliina, joka peitti puvun syvää kaula-aukkoa. Muodissa olivat jonkin aikaa myös pitkät valkoiset hansikkaat, jotka kuitenkin poistuivat muodista sen myötä, kun mekkojen hihoista alettiin tehdä pitkähihaisia. Muodikkaat naisten kengät olivat empireaikaan matalia.[1] Sateenvarjot olivat sekä muodikkaita että käytännöllisiä asusteita, ja ne olivatkin suosittuja kaikissa yhteiskuntaluokissa.[4]

Naisten hiusmuodissa suosittua oli pitää hiukset verrattain lyhyinä ja kihartaa ne.[3][5] Vuonna 1810 muotiin tuli lisäksi keskijakaus.[4]

Päähineistä hilkka oli tavallinen. Naiset käyttivät myös pieniä hattuja, direktorion aikaan muotiin tulleita turbaaneja ja pieniä huiveja tai liinoja, jotka he sitoivat takaraivolta tai leuan alta. Joskus liinat oli koristeltu jalokivillä. Naiset saattoivat koristella kampauksia myös sulilla ja asustekammoilla.[1][5][3]

Työväenluokan naiset saattoivat käytännön syistä tehdä vaatteensa värikkäistä puuvillakankaista ja pitää mekon päällä esiliinaa. Matalia kenkiä käytännöllisemmät olivat nauhakengät.[2]

  •  
    Redingote-takki vuodelta 1818–1820.
  •  
    Ranskalaisen naisen asukokonaisuus vuodelta 1815. Mallinukella on päällään myös spencer-jakku.

Miesten muoti muokkaa

Leikkaus nousi miesten puvuissa aiempaa tärkeämpään osaan, ja pukeutumisessa alkoi korostua hillittyneisyys. Polvihousut poistuivat miesten muodista lähes kokonaan, ja niiden sijaan yleistyivät trikoohousuja löysemmät pitkät housut.[1][3] Housut tehtiin tukevasta puuvillakankaasta, ja lahkeet olivat tarpeeksi lyhyet paljastaakseen nilkat. Molemmissa lahkeissa saattoi myös olla lyhyt viilto. Muodikkaat englantilaiset miehet käyttivät pitkiä housuja jo vuodesta 1807 alkaen, mutta ne olivat silti varsin vapaamuotoinen asuvalinta. Pitkistä housuista tuli yleisesti hyväksytty vaatekappale vasta vuonna 1825.[3] Miehet saattoivat pitää ratsastusasua myös aamu- tai kävelypukuna. Ratsastusasuun kuuluivat nahkasaappaat, tiukat housut ja ratsastustakki. Vuoteen 1808 saakka dandyt suosivat pukeutumisessaan Jean de Bry -ratsastustakkia.[6] Vuoden 1815 aikaan sanskulottien käyttämät pitkät, valkoiset housut tulivat muodikkaiksi.[1] Keski- ja yläluokkaiset miehet suosivat pukeutumisessaan silinteri- ja knallihattuja,[7] jotka saattoivat olla silkistä tai majavannahasta tehtyjä.[6]

Ratsastuskenkien lisäksi miehet saattoivat pitää nauhakenkiä. Nauhakenkien tai pitkien housujen kanssa he saattoivat käyttää sukkahousuja.[3]

  •  
    Jean de Bry päällään ratsastustakki, joka oli dandyjen keskuudessa muodissa 1799–1808[6]. Maalaus vuodelta 1793.

Lasten muoti muokkaa

Lasten muoti mukaili aikuisten muotia. Housut tulivat kuitenkin lapsilla aikuisia aiemmin muotiin, ehkä jo vuoden 1804 tienoilla. Tyttöjen lisäksi myös poikalapset oli tapana pukea noin neljänteen ikävuoteen asti mekkoihin. Vauvoille saatettiin sisälläkin pukea röyhelöinen ja nauhoilla koristeltu hilkka.[5]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Foster, Vanda: A visual history of costume : The nineteenth century. Lontoo: Batsford, 1992. ISBN 0-7134-6831-9. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h Hansen, Henny: Muotipuku kautta aikojen, s.140–141. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1957.
  2. ↑ a b c Foster 1992, s. 31.
  3. ↑ a b c d e f Foster 1992, s. 28–29.
  4. ↑ a b c Foster 1992, s. 32–33.
  5. ↑ a b c Foster 1992, s. 26.
  6. ↑ a b c Foster 1992, s. 27.
  7. ↑ Talbot, Stephanie: Pieni suuri hattukirja : Päähineet kautta aikojen, s. 18. Porvoo: Bookwell Oy, 2016. ISBN 978-952-312-282-6.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Muoti_länsimaissa_vuonna_1804–1820&oldid=21267981”