Biedermeier

taidesuuntaus

Biedermeier oli Saksassa, Itävallassa ja Pohjoismaissa vuosina 18151848 vallinnut empiretyylin porvarillinen muunnos. Tyylisuuntaa kutsutaan joskus myöhäisempireksi.[1]

Biedermeier-sisustusta vuodelta 1830.

Biedermeier-nimityksen taustalla oli müncheniläisessä Fliegende Blätter -lehdessä esiintynyt saksalainen mielikuvitushahmo Wieland Gottlieb Biedermaier, jonka avulla pilkattiin 1800-luvun pikkuporvarillisuutta.[2] Nimitystä käytetään yleensä lähinnä tuon aikakauden huonekaluista ja sisustustyylistä sekä myös maalaustaiteesta.[1]

Tyylisuuntaa on pidetty ensimmäisenä keskiluokan tyylinä, mutta tämä näkemys on kyseenalaistettu osittain, koska keskiluokalla harvemmin oli varaa kyseisiin huonekaluihin. Sen sijaan biedermeier-tyyli oli tapa hoveille erottautua napoleonisesta empiretyylistä erityisesti yksityiskodeissa. Tuona aikana yhteiskunnassa laajemmin hakeuduttiin yksityisyyteen, mikä oli ristiriidassa hovien edustuksellisten tehtävien kanssa.[2]

Piirteitä

muokkaa

Biedermeierissa on vaikutteita sekä romantiikasta että uusklassismista. Biedermeier-huonekaluissa korostuvat mukavuus, viihtyvyys ja käytännöllisyys.[1] Tyylissä esiintyy empirestä poiketen pyöreitä S-kirjaimen muotoja kalusteiden jaloissa sekä selustoissa. Tuolien selkänojissa on englantilaisvaikutteinen siro ja koristeltu poikkilauta. Biedermeierissa käytetään runsaasti etenkin mahonkia, mikä vuoksi tyyliä on kutsuttu myös mahonkityyliksi. Saksalaisessa biedermeierissa on tyypillistä hillittyjen puu-upotusten käyttö. Päällisinä biedermeier-huonekaluissa käytetään nahkaa, jouhikangasta, yksiväristä tai raidallista villaa tai silkkiä.[3]

Pienet koriste-esineet olivat suosittuja biedermeierajalla. Niitä sijoitettiin pöydille, uunin reunoille ja erityisiin hyllyköihin. Kristallikruunut katosivat muodista kun kruunut alettiin tehdä messingistä ja kristalleja käytettiin enää niiden koristeina.[4]

Biedermeierin interiöörit olivat aiempaa tummempia. Kaksi- tai kolmivärisiin seinätapetteihin maalattiin kukkaornamentteja. Tekstiilejä käytettiin aiempaa enemmän, kuten runsaita mattoja, kookkaita pöytäliinoja, verhoasetelmia sekä sohvatyynyjä.[5]

Biedermeierin kuvataiteelle oli ominaista pikkutarkka ja viimeistelty jälki.[1]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Nokela, Leena: Sisustustyylit antiikista nykyaikaan. Otava, 1991 (1. painos 1981). ISBN 951-1-11455-7

Viitteet

muokkaa
  1. a b c d Biedermeier Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 22.12.2008. Viitattu 11.3.2009.
  2. a b Typically Munich!. Münchenin kaupunginmuseo, 2010. (englanniksi)
  3. Nokela, s. 234.
  4. Nokela, s. 234–235.
  5. Nokela, s. 235–236.

Aiheesta muualla

muokkaa