Martinniemen rata

entinen rautatie Oulussa

Martinniemen radalla tarkoitetaan vuonna 1938 liikenteelle avattua kuuden kilometrin mittaista sivurataa Haukiputaan asemalta Haukiputaan Martinniemeen, jatkuen teollisuusratana edelleen Martinniemen sahalle ja Laitakariin saakka Martinniemen puuhiomolle. Liikenne rataosuudella päättyi 1986, rataosuus lakkautettiin 1. tammikuuta 1990[1] ja purettiin 1999.

Martinniemen rata
Perustiedot
Reitti HaukipudasMartinniemi
Rakennettu 19371938
Avattu 1938
Lakkautettu 1. tammikuuta 1990
Purettu 1999
Omistaja Valtionrautatiet
Liikenne
Liikennöitsijä(t) ennen lakkautusta VR
Tekniset tiedot
Pituus 7,2 km
Raiteiden lkm 1
Raideleveys 1 524 mm
Sähköistys ei
Sallittu nopeus 50 km/h
Liikenteenohjaus
Miehitetyt asemat Haukipudas ja Martinniemi
Suojastus ei
Kulunvalvonta ei

Historia

muokkaa

Radan avaamisen jälkeen junaliikenne oli vilkasta. Rata palveli Martinniemen sahan puutavarakuljetuksia, ja sitä pitkin on toimitettu lukuisia sotakorvaustaloja entiseen Neuvostoliittoon. Radalla liikennöi parhaimpina aikoina jopa kaksi päivittäistä henkilöjunavuoroa Martinniemestä Ouluun ja takaisin.

Radalla oli vilkkaimpina vuosina jopa niin paljon liikennettä, että silloiselle valtatielle 4 tehtiin ylikulku, jossa valtatie johdettiin radan yli korkealla maapenkereellä. Tämä ylikulku on edelleen olemassa ja ajoneuvoliikenteen käytössä.

Martinniemessä sahalaitoksella oli oma Deutz-veturi (valmistusnumero 22909/1938)[2] sekä vaunuja tehdasalueen sisäistä liikennöintiä varten.

Henkilöliikenne radalla lopetettiin kannattamattomana vuonna 1956,[3] ja sahan puutavaraliikennekin hiipui 1980-luvun alkuun mennessä. Radan viimeisinä toimintavuosina radalla liikennöi vain hakejunia, jotka kuljettivat sahajätettä voimalaitokselle Ouluun. Tämäkin liikenne päättyi 1986, ja rataosan kunnossapito lopetettiin. Haukiputaan ratapihalla ollut Martinniemen radan erkanemisvaihde kuitenkin säilytettiin aina vuoteen 1999, jolloin rata purettiin.

Rataa toivottiin myös säilytettäväksi, mutta se olisi vaatinut radan peruskorjauksen sekä kevyen kiskotuksen vaihtamisen raskaampaan. Nykyisin radan kuuden kilometrin mittainen lähes viivasuora ratapenger toimii suurimmalta osaltaan hevostienä.

Lähteet

muokkaa
  1. Raideryhmä: ”Liikenteeltä suljetut ja puretut rataosat nyky-Suomen alueella”, Rautatien aika, s. 111. Määritä julkaisija! ISBN 978-952-92-1777-9.
  2. Martinniemen Deutz-veturi vaunut.org. Viitattu 31.12.2008.
  3. Kimmo Kotimäki: Henkilöliikenteen lakkautukset 1.7.2004. Suomen Rautatiesivu. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 10.2.2009.