Jyväskylä–Pieksämäki-rata
Jyväskylä–Pieksämäki-rata (joskus myös Jyväskylän itärata tai vain itärata) on Suomen rataverkkoon kuuluva rataosuus, joka kulkee Jyväskylästä Pieksämäelle. Rataosuus on 79,8 kilometriä pitkä, yksiraiteinen ja koko matkalta sähköistetty. Rataosa on suojastettu ja kauko-ohjattu Pieksämäeltä. Matkustajajunat pysähtyvät Hankasalmella[1], aikaisemmin myös Lievestuoreella elokuuhun 2014 asti, jolloin pysähdykset loppuivat.
| Jyväskylä–Pieksämäki | |
|---|---|
 |
|
| Perustiedot | |
| Reitti | Jyväskylä–Pieksämäki |
| Avattu | 1918 |
| Omistaja | Suomen valtio |
| Ylläpitäjä | Väylävirasto |
| Liikenne | |
| Liikennöitsijä(t) | VR |
| Henkilöjunia / vrk | 15 |
| Tavarajunia / vrk | 16 |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 79,8 km |
| Raiteiden lkm | 1 |
| Raideleveys | 1 524 mm |
| Sähköistys | 25 kV / 50 Hz |
| Sallittu nopeus | |
| • henkilöliikenteessä | 140 km/h |
| • tavaraliikenteessä | 120 km/h |
| Liikenteenohjaus | |
| Kauko-ohjaus | Jyväskylä–(Pieksämäki) |
| Ohjauskeskus | Pieksämäki |
| Suojastus | kyllä |
| Kulunvalvonta | JKV |
|
( ) = liikennepaikka ei kuulu kauko-ohjattuun rataan. |
|
|
|
|
Aiemmin rataosan liikenteenohjaus hoidettiin miehitetyin liikennepaikoin, mutta toukokuussa 2007 rataosuus otettiin vaiheittain kauko-ohjaukseen.[2]
Rataosuudella sijaitsee Pönttövuoren tunneli, joka oli aikoinaan Suomen pisin rautatietunneli. Alkuperäinen tunneli valmistui kesällä 1917 ja oli käytössä vuoteen 1995, jolloin rakennettiin uusi tunneli.[3][4]
HistoriaMuokkaa
Jyväskylä–Pieksämäki-radan rakentamisesta päätettiin 12. tammikuuta 1911 annetulla keisarillisella määräyksellä. Määräys perustui vuoden 1909 toisilla valtiopäivillä tehtyyn anomukseen uusien rautateiden rakentamisesta. Ratalinjan, jonka eduskunta suositteli vedettävän mahdollisiman lähelle Keski-Suomen ja Savon vesireittejä, tutkimukset aloitettiin huhtikuussa ja saatettiin päätökseen vuonna 1912. Vielä myöhemmin päätettiin radan oikaisemisesta Pönttövuoren tunnelin rakentamisella, joka vähensi radan pituutta 760 metrillä.[5]
Päätös radan rakentamisesta tehtiin vuonna 1912. Vaihtoehtoisista linjauksista valittiin vaikein ja kallein. Päätökseen vaikuttivat kokemukset kasvavaan junaliikenteeseen riittämättömiksi osoittautuneista Haapamäki–Jyväskylä-radan kaltaisista mutkaisista ja mäkisistä radoista. Radasta tuli suoraviivainen – suunnitelmat Leppälahden ja Pönttövuoren kiertämisestä hylättiin. Myöskään linjausta Hankasalmen kirkonkylän ja Kankaisen kautta ei toteutettu mikä johti Hankasalmen, Sauvamäen ja Venetmäen asemakylien syntyyn. Rakentamisen suurimmat haasteet olivat länsipäässä – Vaajakosken ja Leppälahden väliset kallioleikkaukset, pitkät järvipenkereet ja Pönttövuoren tunneli.[1]
Jyväskylän-Pieksämäen rata oli viimeisenä rakennettu osa Pietarista Suomen sisäosien kautta Vaasaan johtavaa ratayhteyttä (Pietari–Käkisalmi–Hiitola–Elisenvaara–Savonlinna–Pieksämäki–Jyväskylä–Haapamäki–Vaasa), jota Venäjän hallitus piti strategisista syistä erityisen tärkeänä. Vanha Riihimäen–Pietarin-rata sijaitsi sen verran lähellä Suomenlahden rannikkoa, että sen pelättiin mahdollisen sodan aikana joutuvan vihollisen haltuun.[6] Vastavalmistuneena rata todella saikin huomattavan strategisen merkityksen, mutta ei venäläisille vaan Suomen sisällissodan valkoisille, sillä Riihimäen–Viipurin-rata oli punaisten, tämä uusi rata sen sijaan kokonaan valkoisten hallitsemalla alueella ja yhdisti toisiinsa vanhat pohjois-eteläsuuntaiset rataosat.[6] Rata ehti valmistua muutamia päiviä ennen sisällissodan alkua.[6]
Vaikutus ja nykytilaMuokkaa
Rata muokkasi paikkakuntien kulttuuria. Paikalliset asukkaat oppivat ratatyömiehiltä uusia tapoja ja rata synnytti uusia taajamia. Rata vaikutti myös teollisuuteen – Vaajakoskelle perustettiin SOK:n tehtaat ja Lievestuoreelle sellutehdas. Rata on yhä tärkeä Hankasalmen sahalle.[1]
Isommat asemat olivat Vaajakoskella, Lievestuoreella ja Hankasalmella. Henkilöliikenteessä pysähdyspaikkoja oli esimerkiksi vuonna 1956 kaikkiaan 24.[7] Seisakkeita oli tiheään, esimerkiksi vuonna 1949 Jyväskylän ja Vaajakosken välisellä kahdeksan kilometrin rataosuudella kolme: Aittokallio, Jyskä ja Sammallahti.[8]
Dm6 ja Dm7 -tyyppiset kiskobussit, niin sanotut "Lättähatut", lopettivat liikennöinnin keväällä 1988 ja viimeisetkin pienten asemien pysähdykset loppuivat vuonna 1992.[9] Paikallisliikenteen taannuttua rata kehitettiin läpikulkuliikenteen tarpeisiin. 1980-luvun lopulla tehtiin mittava rataremontti. 1990-luvulla korvattiin Vaajakosken silta uudella ja Pönttövuoreen rakennettiin uusi tunneli. Radan sähköistys valmistui vuonna 1995. Pendolinot alkoivat liikennöidä 2000-luvulla.[1]
Rataosalla sattuneet onnettomuudetMuokkaa
- Hankasalmen junaonnettomuus 1941, kaksi kuollutta ja kolme loukkaantunutta
KuviaMuokkaa
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c d Sodan tarpeisiin syntynyt rata on kestänyt aikojen muutokset isovaalee.info. Arkistoitu 27.1.2012. Viitattu 19.11.2009.
- ↑ Tasoristeyspalsta. Resiina-lehti, 2007, nro 2, s. 45.
- ↑ Kaatuneita ratahankkeita Museo24. Viitattu 31.8.2010.
- ↑ Siippainen, Aapo: Onko Pönttövuoressa aarre? Keskisuomalainen. 5.2.2010. Arkistoitu 12.4.2010. Viitattu 31.8.2010.
- ↑ M. Viluksela: ”Jyväskylän–Pieksämäen rautatierakennus”, Valtionrautatiet 1912-1937, 2. osa. Helsinki: Rautatieläisten lepokotiyhdistys, 1937.
- ↑ a b c Alameri, Mikko: Suomen rautatiet, s. 15. Wien: Slezak, 1979. ISBN 3-900134-52-9.
- ↑ Suomen kulkuneuvot 1956
- ↑ Suomen kulkuneuvot 1949
- ↑ Suomen kulkuneuvot 1992
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jyväskylä–Pieksämäki-rata Wikimedia Commonsissa
