Jyväskylä–Pieksämäki-rata
Jyväskylä–Pieksämäki-rata on Suomen rataverkkoon kuuluva rataosuus, joka kulkee Jyväskylästä Pieksämäelle. Rataosuus on 79,8 kilometriä pitkä, yksiraiteinen ja koko matkalta sähköistetty. Rataosa on suojastettu ja kauko-ohjattu Pieksämäeltä. Matkustajajunat pysähtyvät Hankasalmella[1], aikaisemmin myös Lievestuoreella elokuuhun 2014 asti, jolloin pysähdykset loppuivat.
| Jyväskylä–Pieksämäki | |
|---|---|
 |
|
| Perustiedot | |
| Reitti | Jyväskylä–Pieksämäki |
| Avattu | 1918 |
| Omistaja | Suomen valtio |
| Ylläpitäjä | Väylävirasto |
| Liikenne | |
| Liikennöitsijä(t) | VR |
| Henkilöjunia / vrk | 15 |
| Tavarajunia / vrk | 16 |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 79,8 km |
| Raiteiden lkm | 1 |
| Raideleveys | 1 524 mm |
| Sähköistys | 25 kV / 50 Hz |
| Sallittu nopeus | |
| • henkilöliikenteessä | 140 km/h |
| • tavaraliikenteessä | 120 km/h |
| Liikenteenohjaus | |
| Kauko-ohjaus | Jyväskylä–(Pieksämäki) |
| Ohjauskeskus | Pieksämäki |
| Suojastus | kyllä |
| Kulunvalvonta | JKV |
|
( ) = liikennepaikka ei kuulu kauko-ohjattuun rataan. |
|
|
|
|
Aiemmin rataosan liikenteenohjaus hoidettiin miehitetyin liikennepaikoin, mutta toukokuussa 2007 rataosuus otettiin vaiheittain kauko-ohjaukseen.[2]
Rataosuudella sijaitsee Pönttövuoren tunneli, joka oli aikoinaan Suomen pisin rautatietunneli. Alkuperäinen tunneli valmistui kesällä 1917 ja oli käytössä vuoteen 1995, jolloin rakennettiin uusi tunneli.[3][4]
HistoriaMuokkaa
Jyväskylä–Pieksämäki-radan rakentamisesta päätettiin 12. tammikuuta 1911 annetulla keisarillisella määräyksellä. Määräys perustui vuoden 1909 toisilla valtiopäivillä tehtyyn anomukseen uusien rautateiden rakentamisesta. Ratalinjan, jonka eduskunta suositteli vedettävän mahdollisiman lähelle Keski-Suomen ja Savon vesireittejä, tutkimukset aloitettiin huhtikuussa ja saatettiin päätökseen vuonna 1912. Vielä myöhemmin päätettiin radan oikaisemisesta Pönttövuoren tunnelin rakentamisella, joka vähensi radan pituutta 760 metrillä.[5]
Päätös radan rakentamisesta tehtiin vuonna 1912. Vaihtoehtoisista linjauksista valittiin vaikein ja kallein. Päätökseen vaikuttivat kokemukset kasvavaan junaliikenteeseen riittämättömiksi osoittautuneista Haapamäki–Jyväskylä-radan kaltaisista mutkaisista ja mäkisistä radoista. Radasta tuli suoraviivainen – suunnitelmat Leppälahden ja Pönttövuoren kiertämisestä hylättiin. Myöskään linjausta Hankasalmen kirkonkylän ja Kankaisen kautta ei toteutettu mikä johti Hankasalmen, Sauvamäen ja Venetmäen asemakylien syntyyn. Rakentamisen suurimmat haasteet olivat länsipäässä – Vaajakosken ja Leppälahden väliset kallioleikkaukset, pitkät järvipenkereet ja Pönttövuoren tunneli.[1]
Jyväskylän-Pieksämäen rata oli viimeisenä rakennettu osa Pietarista Suomen sisäosien kautta Vaasaan johtavaa ratayhteyttä (Pietari–Käkisalmi–Hiitola–Elisenvaara–Savonlinna–Pieksämäki–Jyväskylä–Haapamäki–Vaasa), jota Venäjän hallitus piti strategisista syistä erityisen tärkeänä. Vanha Riihimäen–Pietarin-rata sijaitsi sen verran lähellä Suomenlahden rannikkoa, että sen pelättiin mahdollisen sodan aikana joutuvan vihollisen haltuun.[6] Vastavalmistuneena rata todella saikin huomattavan strategisen merkityksen, mutta ei venäläisille vaan Suomen sisällissodan valkoisille, sillä Riihimäen–Viipurin-rata oli punaisten, tämä uusi rata sen sijaan kokonaan valkoisten hallitsemalla alueella ja yhdisti toisiinsa vanhat pohjois-eteläsuuntaiset rataosat.[6] Rata ehti valmistua muutamia päiviä ennen sisällissodan alkua.[6]
Vaikutus ja nykytilaMuokkaa
Rata muokkasi paikkakuntien kulttuuria. Paikalliset asukkaat oppivat ratatyömiehiltä uusia tapoja ja rata synnytti uusia taajamia. Rata vaikutti myös teollisuuteen – Vaajakoskelle perustettiin SOK:n tehtaat ja Lievestuoreelle sellutehdas. Rata on yhä tärkeä Hankasalmen sahalle.[1]
Isommat asemat olivat Vaajakoskella, Lievestuoreella ja Hankasalmella. Henkilöliikenteessä pysähdyspaikkoja oli esimerkiksi vuonna 1956 kaikkiaan 24.[7] Seisakkeita oli tiheään, esimerkiksi vuonna 1949 Jyväskylän ja Vaajakosken välisellä kahdeksan kilometrin rataosuudella kolme: Aittokallio, Jyskä ja Sammallahti.[8]
Dm6 ja Dm7 -tyyppiset kiskobussit, niin sanotut "Lättähatut", lopettivat liikennöinnin keväällä 1988 ja viimeisetkin pienten asemien pysähdykset loppuivat vuonna 1992.[9] Paikallisliikenteen taannuttua rata kehitettiin läpikulkuliikenteen tarpeisiin. 1980-luvun lopulla tehtiin mittava rataremontti. 1990-luvulla korvattiin Vaajakosken silta uudella ja Pönttövuoreen rakennettiin uusi tunneli. Radan sähköistys valmistui vuonna 1995. Pendolinot alkoivat liikennöidä 2000-luvulla.[1]
Rataosalla sattuneet onnettomuudetMuokkaa
- Hankasalmen junaonnettomuus 1941, kaksi kuollutta ja kolme loukkaantunutta
KuviaMuokkaa
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c d Sodan tarpeisiin syntynyt rata on kestänyt aikojen muutokset isovaalee.info. Viitattu 19.11.2009.
- ↑ Tasoristeyspalsta. Resiina-lehti, 2007, nro 2, s. 45.
- ↑ Kaatuneita ratahankkeita Museo24. Viitattu 31.8.2010.
- ↑ Siippainen, Aapo: Onko Pönttövuoressa aarre? Keskisuomalainen. 5.2.2010. Viitattu 31.8.2010.
- ↑ M. Viluksela: ”Jyväskylän–Pieksämäen rautatierakennus”, Valtionrautatiet 1912-1937, 2. osa. Helsinki: Rautatieläisten lepokotiyhdistys, 1937.
- ↑ a b c Alameri, Mikko: Suomen rautatiet, s. 15. Wien: Slezak, 1979. ISBN 3-900134-52-9.
- ↑ Suomen kulkuneuvot 1956
- ↑ Suomen kulkuneuvot 1949
- ↑ Suomen kulkuneuvot 1992
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jyväskylä–Pieksämäki-rata Wikimedia Commonsissa
