Tampere–Pori-rata
Tampere–Pori-rata on Suomen rataverkon osuus Tampereelta Nokian ja Kokemäen kautta Poriin, josta se jatkuu edelleen Mäntyluodon ja Tahkoluodon satamiin. Rataosan pituus on noin 155 kilometriä, ja se on pääosin yksiraiteinen. Osuus Tampere–Lielahti on kaksiraiteinen. Rata on sähköistetty molempiin satamiin asti. Radan suurin sallittu nopeus henkilöliikenteelle on 140 km/h ja tavaraliikenteelle 100 km/h. Kokemäellä radasta erkanee Rauman rata.
| Tampere–Pori | |
|---|---|
 |
|
| Perustiedot | |
| Reitti | Tampere–Pori–Mäntyluoto |
| Avattu | 4. marraskuuta 1895[1] |
| Omistaja | Suomen valtio |
| Ylläpitäjä | Väylävirasto |
| Liikenne | |
| Liikennöitsijä(t) | VR |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 155 km |
| Raiteiden lkm |
2 (Tampere–Lielahti) 1 (Lielahti–Mäntyluoto) |
| Raideleveys | 1 524 mm |
| Sähköistys | 25 kV / 50 Hz |
| Sallittu nopeus | |
| • henkilöliikenteessä | 140 km/h |
| • tavaraliikenteessä | 100 km/h |
| Liikenteenohjaus | |
| Kauko-ohjaus | (Tampere)–Pori |
| Vähäliikenteinen rata | Pori–Mäntyluoto/Tahkoluoto |
| Ohjauskeskus | Tampere |
| Suojastus | kyllä |
| Kulunvalvonta | JKV |
|
( ) = liikennepaikka ei kuulu kauko-ohjattuun rataan. |
|
|
|
|
Rataosuudella on 8 henkilöliikenteen nykykäytössä olevaa asemaa: Tampere, Tesoma, Nokia, Karkku, Vammala, Kokemäki, Harjavalta ja Pori. VR liikennöi rataosuudella InterCity- ja Pendolino-junilla sekä tämän lisäksi myös lähijunilla Nokian ja Tampereen välillä.[2][3]
Historia
muokkaaAjatus Porin sisämaahan yhdistävästä rautatiestä esitettiin ensimmäisen kerran jo 1860-luvulla. Tampereelta pohjoiseen suuntautuvaa rataa suunniteltiin aluksi kulkevaksi Näsijärven länsipuolelta Satakunnan pohjoisosien läpi, josta olisi rakennettu Kankaanpään kautta Poriin kulkeva haararata. Vuoden 1877 säätyvaltiopäivillä tehtiin kuitenkin päätös Tampere–Haapamäki-radan linjauksesta Näsijärven itäpuolelle ja näin myös ensimmäinen suunnitelma Porin radasta raukesi. Jatkossa hanketta piti yllä erityisesti puunjalostusteollisuus, joka halusi rautatieyhteyden Reposaaren satamaan. 1880-luvulla rautatiestä laadittiin kolme eri vaihtoehtoa: Pori–Kokemäki–Loimaa, Pori–Kokemäki–Urjala ja Pori–Kokemäki–Tampere, joista vuoden 1888 valtiopäivillä valittiin toteutettavaksi Tampereelle kulkeva rata. Kaksi ensimmäistä olisivat yhdistäneet Porin vuonna 1876 valmistuneeseen Turku–Toijala-rataan ja sen kautta edelleen Helsingin ja Tampereen väliseen päärataan.[4]
Varsinaiset rakennustyöt aloitettiin vuonna 1890. Ratatyöt jaettiin erillisiin työpiireihin, joista kussakin työskenteli parhaimmillaan useita satoja miehiä. Esimerkiksi Kokemäen piirissä oli talvella 1892 noin 600 työntekijää. Vuotta myöhemmin työt hidastuivat tuntuvasti määrärahojen puutteen vuoksi, mutta Kokemäen ja Tampereen välinen osuus päästiin lopulta avaamaan säännölliselle liikenteelle marraskuussa 1894. Seuraavan vuoden maaliskuussa aloitettiin liikenne Harjavaltaan ja rata oli lopullisesti valmis huhtikuussa 1895. Viralliset avajaiset pidettiin kuitenkin vasta marraskuussa.[4] Kaksi vuotta Tampere–Pori-osuuden valmistumisen jälkeen senaatti päätti jatkaa rataa vielä noin 21 kilometrin päähän Mäntyluotoon, jota valtion talviliikennekomitea oli ehdottanut Suomen toiseksi talvisatamaksi. Radan rakentaminen aloitettiin vielä vuoden 1897 puolella ja se valmistui vuonna 1900.[5]
1900-luvun alussa suunniteltiin myös Helsingistä Loimaan kautta Poriin kulkevaa ratayhteyttä, jolloin risteysasema olisi sijoittunut Kokemäelle Peipohjaan tai Ristelle. Lisäksi Peipohjasta olisi suunnitelmien mukaan tullut myös Uuteenkaupunkiin kulkeneen radan risteysasema. Peipohjan–Uudenkaupungin ratahanke kuitenkin haudattiin, kun rantarataa jatkettiin Turusta Uuteenkaupunkiin. Helsingin ja Kokemäen välisen oikoradan rakentamista sen sijaan pidettiin tärkeänä pääkaupungin elintarvikehuollon kannalta, mutta linja-autoliikenteen kasvaessa voimakkaasti 1930-luvulla tämäkin suunnitelma jäi toteuttamatta. Tampereen Lielahdesta tuli risteysasema Tampere–Seinäjoki-radan valmistuessa vuonna 1971. Pori–Mäntyluoto-rataosan entiseltä Kaanaan seisakkeelta rakennettiin 11 kilometrin pituinen sivuraide Tahkoluotoon vuonna 1984. Henkilöliikenne Porin ja Mäntyluodon välillä lopetettiin vuonna 1953, mutta sitä kokeiltiin lyhyen aikaa kiskobusseilla vuonna 1975.[6]
Tampere–Kokemäki-Rauma-osuuden sähköistys valmistui tammikuussa 1998 ja Kokemäki-Pori-osuuden sähköistys puolestaan toukokuussa 1999.[7][8] Lokakuussa 2016 tehtiin aiesopimus myös Porista Mäntyluotoon ja Tahkoluotoon kulkevan rataosuuden sähköistämisestä.[9] Mäntyluodon ja Porin välinen sähköistys valmistui ja otettiin käyttöön tammikuussa 2020.[10] Mäntyluodon ja Tahkoluodon välille sähköt kytkettiin helmikuussa 2021.[11]
Syyskuussa 2019 Suomen hallitus myönsi 40 miljoonan euron rahoituksen monien Tampere–Pori-radalla jäljellä olevien tasoristeyksien poistoon.[12] Tasoristeyksien poistohankkeen suunnittelu alkoi saman vuoden aikana, ja ensimmäisiä tasoristeyksiä päästiin poistamaan vuoden 2022 aikana.[13] Pelkästään tasoristeysten poisto ei kuitenkaan riitä junien nopeuksien nostamiseen. Suurimpana esteenä on se, että rata on yhä erittäin mutkainen Nokian ja Kokemäen välillä.[14]
Radan kulku ja asemat
muokkaa
Tampere–Pori-rata seuraa koko matkallaan Kokemäenjokea ja sen vesistöjä. Joen ylitys tapahtuu Kokemäen Risteellä neljän sillan kautta. Rata laskee Tampereelta Poriin yli sata metriä, joskaan erityisen jyrkkiä paikkoja ei ole kuin Nokian ja Siuron välillä. Radan ainoa tunneli oli Siuron Linnavuoren entisellä sivuraiteella, mutta jyrkkiä kallioleikkauksia on useita. Jyrkimpiä radalla olleita mutkia oiottiin Nokian ja Vammalan alueilla sekä Kokemäen Ristellä 1960–1980-luvuilla, jolloin se siirtyi eräillä kohdilla kokonaan uuteen paikkaan, mutta vielä nykyisinkin rata seuraa alueella monin paikoin Kuloveden ja Rautaveden rantoja.[6]
Pääosa radalla olleista pienistä liikennepaikoista poistettiin käytöstä Porin ja Kokemäen välillä 1960–1970-lukujen aikana sekä myöhemmin 1980-luvun loppuun mennessä myös Kokemäen ja Tampereen välillä. Alkuperäiset asemarakennukset ovat yhä käytössä Nokialla, Karkussa ja Vammalassa, lisäksi niitä on käytöstä poistettuina edelleen Siurossa, Kiikassa ja Nakkilassa. Hyvin monta radan varren alkuperäistä asemarakennusta tuhoutui sisällissodan aikana keväällä 1918. Tuolloin räjäytettiin myös Siuronkosken rautatiesilta silloisten Suoniemen ja Pohjois-Pirkkalan rajalla sekä Pahakosken rautatiesilta Kokemäellä. Porin rautatieasema siirrettiin puolitoista kilometriä alkuperäiseltä paikaltaan kaakkoon Pori–Haapamäki-radan rakentamisen yhteydessä 1930-luvulla.[6]
Nykyinen liikenne
muokkaaNykyisin rata on tärkeä paperinkuljetusreitti UPM:n ja Metsä Boardin eri tehtailta Rauman satamaan, jonne Peipohjasta haarautuu vain tavaraliikenteen käytössä oleva rata. Myös pasutekuljetukset Siilinjärveltä Tahkoluotoon[15] sekä rikastekuljetukset Porin sataman ja Harjavallan suurteollisuuspuiston välillä ovat merkittäviä.[16] Transitoliikenne on hiipunut 1990-luvulta lähes olemattomiin.lähde? Matkustajia radalla kulki kuudessa taajamajunaparissa Porin ja Tampereen välillä sekä yhdessä Intercity-junaparissa Porin ja Helsingin välillä aina maaliskuussa 2015 tapahtuneeseen junauudistukseen asti, josta lähtien koko rataosuuden junatarjonta on koostunut pelkistä InterCity-kokoonpanoista.[17] Suorat yhteydet Helsingin ja Porin välillä lakkasivat junauudistuksen yhteydessä syksyllä 2006, mutta ne alkoivat uudelleen vuoden 2010 kesäkuussa.[18] Päivittäisiä junavuoroja on nykyään 9 kumpaankin suuntaan.[19] Säännöllinen liikenne Pendolino-junilla alkoi rataosuudella 15. joulukuuta 2019.[2] Samalla alkoi myös lähiliikennekokeilu M-junalla Nokian ja Tampereen välillä.[3]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Zetterberg, Seppo: Yhteisellä matkalla. VR 150 vuotta, s. 50. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-34742-3
- ↑ a b https://www.vr.fi/cs/vr/doc/4_Helsinki-Pori_12-2019.pdf viitattu 4.1.2020. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b https://matkalla.vr.fi/pirkanmaa/viitattu 4.1.2020. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Niiranen, Veikko: ”Maatalouspitäjästä teollisuusyhdyskunnaksi”, Vanhaa Satakuntaa 2: Vanhaa Harjavaltaa, s. 243–245. Vammala: Satakunnan nuorisoseurain liitto / Harjulan Kilta ry., 1953.
- ↑ Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY: Mäntyluodon luotsi- ja satamaympäristö 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 6.11.2016.
- ↑ a b c Iltanen, Jussi: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 116–131. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-951-59321-4-3
- ↑ Resiina - Artikkeli www.resiinalehti.fi. Viitattu 13.11.2020.
- ↑ Tampereen-Porin radan sähköistys valmis Yle Uutiset. Viitattu 13.11.2020.
- ↑ Merkittävä uutinen Satakunnan teollisuudelle: Porin satamarata aiotaan sähköistää 11.10.2016. Yle Uutiset. Viitattu 6.11.2016.
- ↑ Reko, Veera: Sähköistetty Pori–Mäntyluoto-rataosuus on otettu käyttöön 4.2.2020. Satakunnan Kansa. Arkistoitu 4.2.2020. Viitattu 4.2.2020.
- ↑ Satakunnan Kansa: Mäntyluoto–Tahkoluoto-radan jännitteet kytketty satakunnankansa.fi. Viitattu 3.5.2021.
- ↑ Hallitukselta 40 miljoonaa Pori-Tampere-radan tasoristeyksien poistamiseen yle.fi.
- ↑ Tampere–Pori-radan tasoristeyksien poistaminen vayla.fi.
- ↑ Tampere–Pori -junien nopeus ei nouse? 6.4.2011. Yle Uutiset.
- ↑ Porin satamaan tulee uutena liikennevirtana junalastillisia mineraalia Savosta satakunnankansa.fi.
- ↑ Porin Tahkoluodosta kasvaa transitosatama 19.6.2018. VR. Viitattu 30.1.2022.
- ↑ VR Leaks: Porin taajamajunat muuttuvat IC-juniksi – lippuhinnat nousevat yli 20 % 4.3.2015. VR Leaks. Viitattu 22.11.2017.
- ↑ InterCity-juna tulossa jälleen Porin raiteille 10.12.2009. Yle Satakunta. Viitattu 23.4.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ VR:n aikataulut VR-Yhtymä Oy. Arkistoitu 19.8.2017. Viitattu 7.12.2018.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tampere–Pori-rata Wikimedia Commonsissa
