Avaa päävalikko

Kankaanpää

kaupunki Satakunnan maakunnassa
Tämä artikkeli kertoo Kankaanpään kaupungista. Muita Kankaanpää-nimisiä paikkoja on lueteltu täsmennyssivulla.

Kankaanpää on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kunnassa asuu 11 472 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 704,73 km2, josta 15,11 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 16,64 asukasta/km2.

Kankaanpää
Kankaanpää.vaakuna.svg Kankaanpää.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Kankaanpään kirkon sankarihaudat.
Kankaanpään kirkon sankarihaudat.
Sijainti 61°48′15″N, 022°23′40″E
Maakunta Satakunnan maakunta
Seutukunta Pohjois-Satakunnan seutukunta
Kuntanumero 214
Hallinnollinen keskus Kankaanpään keskustaajama
Perustettu 1865
– kauppalaksi 1967
– kaupungiksi 1972
Kokonaispinta-ala 704,73 km²
168:nneksi suurin 2019 [1]
– maa 689,62 km²
– sisävesi 15,11 km²
Väkiluku 11 472
88:nneksi suurin 31.12.2018 [2]
väestötiheys 16,64 as./km² (31.12.2018)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 14,9 %
– 15–64-v. 60,4 %
– yli 64-v. 24,7 %
Äidinkieli 2016 [4]
suomenkielisiä 97,4 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 2,5 %
Kunnallisvero 21,50 %
71:nneksi suurin 2019 [5]
Työttömyysaste 8,5 % (2018) [6]
Kaupunginjohtaja Mika Hatanpää
Kaupunginvaltuusto 35 paikkaa
  2017–2021[7]
 • Kesk.
 • Ps.
 • SDP
 • Kok.
 • Vas.
 • Vihr.
 • KD

11
9
7
4
2
1
1
www.kankaanpaa.fi

Kankaanpään vaakunan suunnitteli Carolus Lindberg ja se vahvistettiin vuonna 1951.[8]

Kankaanpäässä sijaitsevat muun muassa Kuntoutuskeskus Kankaanpää, Kuninkaanlähteen maauimala ja caravan-alue sekä Niinisalon varuskunta, jossa toimii muun muassa Porin prikaati.

Kankaanpään puukirkon suunnitteli arkkitehti C. L. Engel ja se valmistui vuonna 1839. Lisäksi Niinisalossa on vuonna 1965 valmistunut seurakuntatalo. Muita huomattavia rakennuksia ovat Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelemat kaupungintalo (1967), seurakuntakeskus (1971) ja liikuntakeskus (1970−1975), johon kuuluu uimahalli, sekä arkkitehtitoimisto Kouvo & Partasen suunnittelemat Kankaanpään virastokeskus (1992) ja Kankaanpään taidekoulu (1995). Kankaanpään kaupungille myönnettiin vuonna 2000 Suomen Arkkitehtiliiton SAFA-palkinto pitkäjänteisestä ja esimerkillisestä toiminnasta esteettisesti korkealuokkaisen ja kestävän kehityksen mukaisen ympäristön hyväksi.

Kankaanpään naapurikunnat ovat Honkajoki, Ikaalinen, Jämijärvi, Karvia, Parkano, Pomarkku, Pori, Sastamala ja Siikainen. Entisiä naapurikuntia ovat Ikaalisten maalaiskunta, Lavia ja Suodenniemi.

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

Eri puolilta Kankaanpäätä on tehty useita kivikautisia, mutta vain vähän pronssi- ja rautakautisia esinelöytöjä. Vakituisia esihistoriallisia asuinpaikkoja ei sen sijaan ole löytynyt. Pysyvä asutus alueelle syntyi idästä käsin 1500-luvulla, jolloin muodostui kymmenkunta uudistaloa. Seuraavalla vuosisadalla asutus ei sanottavasti kasvanut, mutta 1700-luvulla se alkoi tihentyä nopeasti, kuten tapahtui muuallakin Pohjois-Satakunnassa. Vuonna 1805 Kankaanpään väkiluku oli 2 028 henkeä ja vuonna 1850 jo yli kaksinkertainen, 4 568 henkilöä.[9]

Kankaanpää kuului aikaisemmin (ks. Kyrön pitäjä) Ikaalisiin, johon kuuluvaksi saarnahuonekunnaksi se muodostettiin vuonna 1737. Omaksi seurakunnakseen Kankaanpää tuli vuonna 1841, ja siitä on myöhemmin erotettu Hongonjoki (nyk. Honkajoki) ja Karvia. 1930-luvulla rautatien rakentaminen ja varuskunnan perustaminen Kankaanpäähän edistivät Kankaanpään nousua seutunsa monipuoliseksi palvelukeskukseksi.[10] Kankaanpäästä tuli kauppala vuonna 1967 ja kaupunki vuonna 1972. Kankaanpää oli osa Kyrön muinaispitäjää ennen Ikaalisten Kyrön irtautumista 1640-luvulla. Kyrön keskus oli Hämeenkyrö-Viljakkala. Kankaanpää kuuluu Ylä-Satakunnan murrealueeseen, joka kuuluu hämäläismurteisiin.[11][12]

Kansalaissodan aikana Kankaanpäässä sijaitsi valkoisten Satakunnan rintaman pääesikunta ja Porin rykmentin esikunta. Kunnan alueella ei kuitenkaan käyty mainittavia taisteluja.[9]

Viime sotien jälkeen Kankaanpäähän asutettiin Hiitolan siirtoväkeä.[13]

Kankaanpää on aiemmin selvitellyt mahdollisuutta kuntaliitokseen Parkanon ja Jämijärven kanssa. Kaavailtu liitos olisi merkinnyt Kankaanpään siirtymistä Satakunnan maakunnasta Pirkanmaan maakuntaan. Nämä kolme kuntaa ovat olleet osa Ikaalisten emäpitäjää, Ikaalisten Kyröä. Kankaanpäässä, Jämijärvellä ja Parkanossa järjestettiin marraskuussa 2011 mielipidekysely kuntaliitoksesta. Vastausprosentti jäi 32 %:iin Kankaanpäässä. Vastanneista n. 60 % vastusti, 20 % kannatti ja 20 % ei osannut sanoa kantaansa. On esitetty erilaisia kantoja lopputuloksesta. Liitosselvitys raukesi Parkanon vetäydyttyä hankkeesta. Sittemmin on tehty kaksi selvitystä: laajemmin nykyisen Pohjois-Satakunnan ja kahdenvälisesti Lavian kesken. Kummatkin hankkeet kariutuivat toistaiseksi. Lavia oli kriisikuntalain pakkoliittämisen alla talousperusteilla ja liitettiin valtioneuvoston päätöksellä Poriin.

MaantiedeMuokkaa

 
Maalaismaisemaa Kankaanpäässä. Taustalla näkyy Kyynärjärvi.

Kankaanpään maasto on enimmäkseen melko alavaa ja korkeuserot ovat pieniä. Itäosaa hallitsee kuitenkin selvästi korkeammalla oleva Hämeenkankaan ja Pohjankankaan muodostama harjujakso. Hämeenkangas ulottuu korkeimmillaan lähes 140 metrin korkeuteen merenpinnasta. Pohjankankaan korkein kohta Kankaanpään alueella on 152 metrin korkeuteen yltävä Pukkiharston harjanne keskellä ampumakenttää. Harjujakson molemmin puolin on laajoja soita, joista osa on käytössä turvetuotantoalueina. Suot ovat tyypiltään pääosin ns. kermikeidassoita, joille on ominaista kuperapintainen keskiosa sekä vuorottelevat kuivat räme- ja vetiset nevaosat. Soiden reunaosat ovat rämeitä ja korpia, jotka muuttuvat vähitellen metsiksi.[9]

Harjujakso muodostaa myös merkittävän vedenjakajan. Sen länsipuolelta vedet laskevat osittain suoraan Karvianjokeen, osa kiertää Lavian Karhijärven kautta. Harjujakson itäpuolelta vedet taas virtaavat Jämijärven kautta Kyrösjärveen ja edelleen Siuron kautta Kuloveteen ja Kokemäenjokeen. Kankaanpään huomattavimpia järviä ovat Venesjärvi, Ruokojärvi, Verttuunjärvi ja Valkiajärvi.[9]

IlmastoMuokkaa

Kankaanpäässä vallitsee lämpötiloiltaan ääripäinen, mutta sademääriltään erittäin kostea ilmasto. Kankaanpään Niinisalo onkin todettu yhdeksi Suomen sateisimmista paikoista, sillä esimerkiksi vuoden 1995 kasvukaudella siellä satoi yhteensä 571 mm.[14] Kasvukausi kestää Kankaanpäässä toukokuun alkupuolelta lokakuun 10. päivän tienoille ja sen tehoisan lämpösumman kertymä on keskimäärin noin 1100 °Cvrk.[14]

LiikenneMuokkaa

 
Vanhaa ja hylättyä rataa Kankaanpään rautatieaseman kohdalla.

Valtatie 23 Porista Parkanon kautta Jyväskylään ja kantatie 44 Sastamalasta Kauhajoelle risteävät Kankaanpään keskustan ulkopuolella. Liikenteellisesti tärkeä on myös seututie 261 Niinisalosta Ikaalisiin, jossa se liittyy Tampereelle vievään valtatie 3:een. Tie Parkanosta Poriin rakennettiin 1823 (nykyinen valtatie 23). Kankaanpäästä on matkaa Poriin 52 kilometriä ja Tampereelle 90 kilometriä.

Kankaanpään kautta kulki muinoin (noin vuodesta 1600 alkaen) tärkeä Kyrönkankaan maantie Hämeestä Pohjanmaalle. Tie on edelleen olemassa ja Hämeenkankaalla enimmäkseen vapaasti kuljettavissa. Sen sijaan Pohjankankaalla tie kulkee osin ampumakentällä. Kyrönkankaantie Hämeenkyröstä Kauhajoelle on vanha valtaväylä, joka on ollut yksi valtakunnan pääteistä ja aikanaan ainut kesäaikaan kuljettava yhteys Hämeenlinnasta Vaasaan. Tie on toiminut sekä postitienä että nuijasodan, ison vihan ja Suomen sotien aikaisena sotatienä. Alkujaan väylä on syntynyt keskiajalla eränkäynnin maakuljetusten yhteydessä. Jo tuolloin se lienee kulkenut suunnilleen samalla kohtaa, kuin missä tapaamme sen vanhimmissa kartoissa 1650-luvulta.[9]

Kankaanpään kautta kulkee myös vuonna 1938 valmistunut Pori–Haapamäki-rautatie, jonka merkitys kuitenkin väheni oleellisesti uuden Tampereen–Seinäjoen radan valmistuttua 1970-luvun alussa. Arkkitehti Thure Hellströmin suunnittelema Kankaanpään rautatieaseman asemarakennus valmistui vuonna 1933, jolloin junaliikenne Porista Kankaanpäähän alkoi, ja samojen piirustusten mukaan rakennettiin Parkanon (nykyisen Kairokosken) (1934) ja Virtain rautatieasemat (1936) samalla rataosalla. Kankaanpään alueella sijaitsivat Kankaanpään ja Niinisalon asemien lisäksi Veneskosken ja Hapuojan seisakkeet. Henkilöjunaliikenne radalla lakkautettiin vuonna 1981 ja Kankaanpään ja Porin välinen rataosuus poistettiin kokonaan käytöstä vuonna 1985. Kankaanpään ja Niinisalon välisen rataosan kunnossapito lopetettiin vuonna 2001. Radalla on ajoittain sotilaskuljetuksia Niinisalon ja Parkanon välillä. Nykyisin lähin henkilöliikenteen rautatieasema sijaitsee Tampere–Seinäjoki-radalla Parkanossa. [15]

VäestönkehitysMuokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Kankaanpään väestönkehitys 1980–2016
Vuosi Asukkaita
1980
  
13 516
1985
  
13 652
1990
  
13 532
1995
  
13 466
2000
  
13 018
2005
  
12 618
2010
  
12 135
2016
  
11 637
Lähde: Tilastokeskus.[16]

TaajamatMuokkaa

Vuoden 2017 lopussa Kankaanpäässä oli 11 585 asukasta, joista 8 331 asui taajamissa, 3 106 haja-asutusalueilla ja 148 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Kankaanpään taajama-aste on 72,8 % .[17] Kankaanpään taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:[18]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Kankaanpään keskustaajama 7 911
2 Niinisalo 420

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

KylätMuokkaa

Ala-Honkajoki, Hapua, Jyränkylä, Korvaluoma-Karhusaari, Kyynärjärvi, Narvi, Niinisalo, Santaskylä, Taulunoja, Venesjärvi, Veneskoski, Verttuu ja Vihteljärvi.

KoulutusmahdollisuudetMuokkaa

Kankaanpäässä siirryttiin peruskoulujärjestelmään syyslukukauden alussa 1974. Kaupungissa on kuusi peruskoulun ala-asteen koulua, mukaan lukien erityiskoulu ja yksi yläasteen koulu. Lukiokoulutusta tarjoaa Kankaanpään yhteislyseo ja ammatillista koulutusta on Sataedu Kankaanpää.

Myös korkeakouluopintojen suorittaminen on mahdollista Kankaanpäässä. Perinteikkäästä Kankaanpään taidekoulusta eli SAMK Kuvataide Kankaanpään yksikostä on valmistunut taiteilijoita jo yli viidenkymmenen vuoden ajan. Nykyisin SAMKista voi valmistua sekä AMK- että Ylempi AMK (Master) -tutkintoihin. Kankaanpään Opistolla on erittäin monipuolinen koulutustarjonta sekä erilaisia opiskelumahdollisuuksia. Opiskelu voi tapahtua kokoaikaisesti, työn ohessa, oppisopimuksella tai suorittamalla näyttötutkinto. Yhteistyö Itä-Suomen, Jyväskylän sekä Turun yliopistojen kanssa mahdollistaa myös avoimen yliopiston kurssien suorittamisen Kankaanpään Opistossa.

Kankaanpään musiikkiopisto on vuonna 1965 perustettu Kankaanpään kaupungin ylläpitämä oppilaitos, joka antaa taiteen perusopetusta musiikin laajan oppimäärän mukaisesti kahdeksan kunnan alueella (Honkajoki, Jämijärvi, Kankaanpää, Karvia, Pori, Merikarvia, Pomarkku ja Siikainen).

Kansalaisopistotoimintaa toteuttaa Petäjä-opisto, joka on seudullinen kansalaisopisto Honkajoen, Kankaanpään, Karvian, Kihniön, Parkanon ja Pomarkun kunnissa.

UrheiluMuokkaa

Kankaanpään perinnelaji on pesäpallo. Paikallinen seura tunnetaan nimellä Kankaanpään Maila eli KaMa. Muita kankaanpääläisiä seuroja ovat Kankaanpään Uimarit, Kankaanpään Suunnistajat, Kankaanpään Seudun Leisku ja Kankaanpään Urheilijat, Kankaanpään Voimistelijat, Kankaanpään Jääkarhut, Kankaanpään Pallo sekä Kankaanpään Ampumaurheilijat. Lisää yhdistyksiä on listattu harrastusmuodoittain kaupungin verkkosivuille.

Uskonnolliset yhteisötMuokkaa

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Kankaanpäässä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[19]

Vuodesta 2019 lähtien seurakunta toimii myös Honkajoen ja Jämijärven kuntien alueella.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Kankaanpään alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.[20] Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii evankelisuus,[21] herännäisyys.[22]

Muita kirkkokuntia edustavat helluntaiherätykseen lukeutuva Kankaanpään helluntaiseurakunta, jolla on noin 210 jäsentä,[23] Suomen vapaakirkkoon kuuluva Kankaanpään Vapaaseurakunta.[24]

KulttuuriMuokkaa

Kankaanpäässä sijaiseva Taidekehä on yli sadan pysyvästi kaupunkimiljööseen sijoitetun taideteoksen vähitellen täydentyvä kokonaisuus. Taidekehään voi tutustua kävelemällä Taidepolkua tai vaikka lenkkeilemällä kehän ympäri. Taidekehällä on yli sata teosta, jotka ovat syntyneet taidekoulun, kaupungin ja taideyhdistyksen yhteistyöllä.

Kankaanpäässä sijaitsee myös Satakunnan ammattikorkeakoulun kuvataiteen yksikkö, joka tunnetaan paremmin Kankaanpään taidekouluna. Oppilaitoksella on pitkä ja vaikuttava historia, joka lähtee 1950–60 luvun taitteesta, jolloin Kankaanpää oli jo virkeä kuvataiteen keskus.[25]

Kankaanpään kaupunginmuseo sijaitsee Niinisalossa, entisessä koulurakennuksessa. Kulttuurihistoriallisen osaston ohella kokonaisuuteen kuuluvat taide- ja varuskuntamuseo-osastot.

Kankaanpäässä on järjestetty vuodesta 1997 lähtien valtakunnallinen nuorisoteatteritapahtuma Ramppikuume 13–20-vuotiaille nuorille.[26] Kaupungin ohella järjestäjänä on Suomen Nuorisoseurojen Liitto.

Veneskosken kesäteatterissa esitetään vuosittain Veneskosken kyläyhdistyksen tai Kankaanpään Nuorisoseuran tuottama näytelmä.

”Hörhiäinen” on kankaanpääläisten oma nimitys aktiiviselle ja energiselle paikkakuntalaiselle, joka saa aikaan hyvää toimintaa ja tekee töitä yhteisen hyvän eteen. Hän on kankaanpääläisen hyvinvointitekemisen symboli. Vuoden Hörhiäinen valitaan aina elokuun lopussa järjestettävän Hörhiäisviikon yhteydessä.[27]

Kankaanpään perinnejuoma on hämäläisistä juurista johtuen sahti ja perinneruoka ristavelli eli ruisjauhoilla suurustettu hernekeitto. Muiksi pitäjänruoiksi nimettiin Kankaanpäässä 1980-luvulla lampaanviulu ja höystöperunat[28]. Kankaanpäähän on perustettu oma sahtiseura 2000-luvulla edistämään perinteen säilymistä ja kehittymistä.

Kankaanpää on ollut merkittävä käsityökulttuurin keskus. Puu- ja nahkakäsityötaidot jalostuivat valtakunnallisesti merkittäväksi kenkäteollisuuden keskittymäksi.

Kankaanpään murre kuuluu hämäläismurteisiin [29]

Etäisyydet tärkeimpiin keskuksiinMuokkaa

Tunnettuja kankaanpääläisiäMuokkaa

YstävyyskaupungitMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Ikaalisten entisen emäpitäjän historia I (1996), Pentti Papunen, s. 161–165

ViitteetMuokkaa

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
  2. a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 31.12.2018. Tilastokeskus. Viitattu 3.2.2019.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
  6. Työllisyyskatsaus 31.5.2018. ELY-keskus. Viitattu 26.6.2018.
  7. Kuntavaalit 2017, Kankaanpää Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  8. Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 160. Otava 1979, Helsinki.
  9. a b c d e Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 3: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 64–71. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1970.
  10. Otavan suuri ensyklopedia, suurartikkeli Kankaanpää
  11. Hurtta, Heikki: Murteiden ominaispiirteet elävät yhä kaupungeissakin 31.1.2007. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 24.1.2012.
  12. Suutari, Toni: Suomen murrealueet 4.5.2011. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 25.1.2012.
  13. Mitä-Missä-Milloin 1951, s. 127. Otava 1950, Helsinki.
  14. a b Ilmasto-Opas: Satakunta – Selkämereltä Karvian ylämaille ilmasto-opas.fi. Viitattu 3.1.2013.
  15. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 201–202. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  16. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 29.1.2018.
  17. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  18. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  19. Yhteystiedot – Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  20. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/tampereen-ortodoksinen-seurakunta
  21. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Uskonnot Suomessa. Viitattu 11.11.2012.
  22. Herättäjä-Yhdistys ry Uskonnot Suomessa. Viitattu 11.11.2012.
  23. Kankaanpään helluntaiseurakunta Uskonnot Suomessa. Viitattu 11.11.2012.
  24. Kankaanpään Vapaaseurakunta Kankaanpään Vapaaseurakunta. Viitattu 11.11.2012.
  25. Taidekoulu Kankaanpään kaupunki. Viitattu 29.3.2019.
  26. Ramppikuume (Teatterifestivaali) ramppikuume.net.
  27. Kaupungin järjestämät tapahtumat Kankaanpään kaupunki. Viitattu 29.3.2019.
  28. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 36–37. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  29. Hämäläismurteiden alue sokl.uef.fi. Viitattu 4.4.2017.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kankaanpää.