Wikipedia

Niinisalon varuskunta

varuskunta Kankaanpään Niinisalossa

Niinisalon varuskunta on Kankaanpään Niinisalon kylässä toimiva varuskunta, jossa toimi ennen Tykistöprikaati ja nykyisin Porin prikaatin Niinisalon toimipiste. Varuskuntaan kuului itsenäisenä yksikkönä vuoden 2012 loppuun myös Koeampumalaitos. Varuskunta on Kankaanpään toiseksi suurin työnantaja kaupungin jälkeen.

Niinisalon Lamellikasarmi (1935) 1990-luvun asussa.
Lamellikasarmi vuonna 2011.
1960-luvulta oleva AUK:n kasarmi, kuva on 1990-luvulta.

Varuskunta työllistää noin 330 henkilöä, ja varusmiehiä se kouluttaa vuosittain noin 1 700.

Varuskunnassa toimivat myös 1940-luvun puolivälistä saakka toiminut sotilaskoti sekä Leijona Catering Oy:n alainen Falkonetti-varuskuntaravintola (ent. muonituskeskus) ja nykyisin Maasotakouluun kuuluva Tykistökoulu.

Arkkitehtuuri muokkaa

Varuskunnan keskeinen rakennus on arkkitehti Kalle Lehtovuoren suunnittelema[1] rakennustaiteellisesti erittäin edustava, vuonna 1935 valmistunut funkkistyylinen Lamellikasarmi. Kolmikerroksisen rakennuksen pohjapinta-ala on 3 706 m² ja tilavuus 48 100 m³.[2] Rakennus peruskorjattiin ensimmäisen kerran vuosina 1967−1968 ja uudelleen Museoviraston valvonnassa 2000-luvun alussa. Yhtenä huomattavana muutoksena ulkonäköön rakennuksen sisäänkäynteihin lisättiin tuulikaapit.[3] Samaa rakennustyyliä edustaa varuskuntasairaala vuodelta 1937. Pääosa varuskunnan nykyisistä rakennuksista on kuitenkin 1960-luvulta; näitä ovat muiden muassa esikuntarakennus (1963), tykki- ja voimisteluhalli (1964), upseerikerho (nykyisin varuskuntakerho, 1964), aliupseerikoulun kasarmi (1966) ja Tykistökoulun rakennus (1969).[4] Varuskuntaan johtavan tien varrella sijaitsevan sotilaskodin rakennus on valmistunut vuonna 1939.[5] Vuonna 1953 rakennettiin läheiseltä Pori–Haapamäki-radalta pistoraide varuskuntaan.[6]

Varuskuntaan liittyy myös Valkiajärven pohjoispuolella sijaitseva, varuskunnan henkilökuntaa varten vuosina 1937−1958 rakennettu asuntoalue. Alueella on 13 pienkerrostaloa, ns. Selvaag-taloa, jotka edustavat Suomessa erittäin harvinaiseksi jäänyttä rakennustapaa. Lisäksi siellä on kuusi ns. Susitaloa sekä 48 asunnon kerrostalo, jossa toimii myös varuskunnan henkilökunnan lapsille tarkoitettu päiväkoti.[7] Museovirasto on luokitellut varuskunnan ja asuntoalueen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi, koska pääosa rakennuksista on säilynyt poikkeuksellisen hyvin alkuperäisessä asussaan.lähde?

Syksyllä 2012 varuskunta-alueen pääportin tuntumaan valmistui uusi urheilukenttä, jossa on juoksuratojen lisäksi myös jalkapallon pelaamiseen tarkoitettu tekonurmi. Kenttä on iltaisin yleisessä käytössä.[8]

Historia muokkaa

Syntyhetket ja alkuvuodet muokkaa

Niinisalon varuskunta sai alkunsa Haapamäen sotilaspiirin, myöhemmin Keuruun sotilaspiirin varastona ja kertausharjoituskeskuksena vuonna 1932. Ns. S-varastoalue valmistui lopullisesti huhtikuussa 1934. Joulukuussa 1933 oli avattu liikenteelle rakenteilla olleen Pori–Haapamäki-radan osuus Porista Niinisaloon.[9] Vuosina 1935–1939 valmistuivat lamellikasarmi, varuskuntasairaala, miehistösauna, ruokala ja sotilaskoti sekä ensimmäiset henkilökunnan asuinrakennukset.[10] Lamellikasarmissa oli 45 tupaa, joihin voitiin majoittaa samanaikaisesti yhteensä 3 600 miestä.[11]

Varuskunta perustettiin 1935, ensimmäiset kertausharjoitukset järjestettiin vuonna 1936 ja Kankaanpään Kertausharjoituskeskus (KHK) aloitti toimintansa virallisesti vuonna 1937. Niinisalo täytti Pääesikunnan kertausharjoituspaikalle asettamat vaatimukset, joiden mukaan sen tuli sijaita rautatien varrella ja maaston tuli olla mieluiten hiekkapohjaista kangasta.[12] Kertausharjoituskeskuksen toiminta päättyi lokakuussa 1939, jolloin julistettiin liikekannallepano ja Niinisalossa kootut joukot kuljetettiin rautateitse Sakkolaan Karjalankannakselle.[13]

Vuosina 1939–1945 Niinisalossa toimi Haminasta siirretty Reserviupseerikoulu. Ajanjaksoa on kuvannut itsekin RUK:n tuolloin käynyt Mauri Sariola romaanissaan Viiden tien risteys. Kirjan nimi viittaa Kyrönkankaantiellä sijaitsevaan kuuluisaan Viidentienristeykseen. Koko sota-ajan RUK:n johtajana Niinisalossa toimi eversti Viljo Kauppila. RUK:n toiminta Niinisalossa päättyi tammikuussa 1945, jolloin koulun toiminta keskeytettiin valvontakomission vaatimuksesta.[14]

Aika sotien jälkeen muokkaa

Helmikuussa 1945 varuskunnassa aloitti toimintansa Valtion sisäoppilaitos eli Niinisalon internaatti niitä oppikoulujen oppilaita varten, joiden opinnot sota oli keskeyttänyt. Koulun viimeiset ylioppilaskirjoitukset järjestettiin helmikuussa 1947, jolloin sen toiminta päättyi. Internaatin muistolaatta paljastettiin lamellikasarmin pohjoispäädyssä vuonna 1980.[15]

Niinisalo alkoi kehittyä tykistövaruskunnaksi 1947–1948 kun muualta siirretyistä tykistöyksiköistä muodostettiin kenttätykistörykmentti 1 (KTR 1). Tykistön ammunnoille oleellista oli Pohjankankaan ampuma-alue. Kannaksella ollut Perkjärven ampuma-alue oli luovutettu Moskovan rauhassa 1940, Moskovan välirauhassa 1944 ja lopullisesti Pariisin rauhassa 1947 Neuvostoliitolle, jolloin Etelä-Suomessa tarvittiin korvaava ampuma-alue. Kaasusuojelukoulutuskeskus siirtyi varuskuntaan Santahaminasta 1944.

1950-luvulla Niinisaloon siirrettiin tykistön Mittauspatteristo, sotilassoittokunta ja Hevoshuoltokoulu. Tykistökoulu ja YK-koulutuskeskus aloittivat Niinisalossa 1969, joista jälkimmäisen toimintaa oli jo vuonna 1966. Varuskunnassa oleva RUK:n muistomerkki paljastettiin tarkalleen vuonna 1960. YK-koulutuskeskukselle valmistui oma rakennus vuonna 1985.

Varuskunnan ruokalarakennuksen siipiosassa toimi 1960-luvulla lähinnä varuskunnan henkilöstön lapsille tarkoitettu keskikoulun käsittänyt Niinisalon yhteiskoulu, joka siirtyi myöhemmin sitä varten rakennettuun taloon kylän keskustaan. Koulu lakkautettiin, kun Kankaanpäässä siirryttiin peruskoulujärjestelmään vuonna 1974. Varuskunnassa olevat joukot yhdistettiin yhteisen johdon alaisuuteen 1. syyskuuta 1987 ja nimi Tykistöprikaati otettiin käyttöön 1. maaliskuuta 1992. Joukot muodostavat yhdessä Niinisalon varuskunnan.lähde?

Yksi varusmies sai surmansa Niinisalossa pidetyissä taisteluharjoituksissa 24. huhtikuuta 1999 saatuaan luodin takaraivoonsa. Uhri oli kolmen toverinsa kanssa joutunut liian eteen taisteluammunnan aikana.[16]

2000-luku muokkaa

Vuoden 2001 alussa Tykistöprikaatista eriytettiin YK-Koulutuskeskus, josta tuli suoraan puolustusvoimien pääesikunnan alainen yksikkö, Puolustusvoimien kansainvälinen keskus. Samalla vuoden 2001 alussa lakkautettiin Kankaanpään Patteristo, ja se liitettiin Tiedustelupatteristoon. Puolustusvoimien kansainvälinen keskus siirtyi vuoden 2008 alussa Niinisalosta lähemmäksi Helsinkiä, Hyrylän varuskuntaan Tuusulaan. Euroopan unionin nopean toiminnan joukkoihin nykyisin osallistuvien rauhanturvaajien koulutus siirrettiin samassa yhteydessä Porin prikaatiin, Huovinrinteen varuskuntaan Säkylään.lähde?

Niinisalon varuskunnassa tapahtui 18. tammikuuta 2009 ampumavälikohtaus, jossa kuoli varusmies. Tapaus sattui kasarmin sisätiloissa, sillä ei ollut silminnäkijöitä eikä siihen liittynyt rikosta. Satakunnan Kansan tietojen mukaan kyseinen varusmies oli kotiutettu terveysongelmien vuoksi pari vuotta aiemmin, ja hän oli astunut uudelleen palvelukseen vain muutamaa päivää ennen tapausta.[17] Tapaus osoittautui itsemurhaksi, ja se herätti keskustelun varusmiesten mielenterveysongelmista ja siitä, miten itsemurha-alttius voitaisiin tunnistaa jo ennalta kutsunnoissa.[18]

Pistoraide Pori–Haapamäki-radalta varuskuntaan purettiin 2000-luvun alussa, jolloin Niinisalon ja Kankaanpään välisen rataosan kunnossapito lopetettiin. Rataosa Kankaanpäästä Poriin oli poistettu käytöstä jo vuonna 1985.[19]

2010-luku muokkaa

Koeampumalaitos lakkautettiin vuoden 2012 lopussa, ja siitä tuli uuden puolustusvoimien Räjähdekeskuksen hallintoyksikkö (NII/RÄJK). Vuoden 2013 loppuun asti varuskunnassa toimi Satakunnan sotilassoittokunta. 2015 alussa varuskunnassa toiminut Tykistöprikaati liitettiin osaksi Porin prikaatia.

Niinisalossa joulukuun alussa 2014 järjestettyjen sotaharjoitusten aikana katosi erään varusmiehen rynnäkkökivääri. Kyseessä epäiltiin olleen ulkopuolisten järjestämä asevarkaus.[20] Varusmies kotiutettiin normaalisti joulukuussa 2014, ja häntä vastaan oli tuolloin vireillä syyte tuottamuksellisesta palvelusrikoksesta.[21] Kadonnutta rynnäkkökivääriä ei ollut löydetty kesäkuuhun 2016 mennessä; tuolloisessa Vihdin poliisimurhassa käytetty rynnäkkökivääri oli ollut eri yksilö.[22]

1. joulukuuta 2015 yksi varuskunnan henkilökunnan asuinalueen taloista paloi purkukuntoon.[23] Pelastuslaitoksen mukaan kyseessä oli ainutlaatuinen museoviraston suojelema 8-asuntoinen hirsinen kaksikerroksinen kerrostalo.[23] Palo osoittautui tuhopoltoksi. Talo oli tyhjillään, ja siihen oli tarkoitus sijoittaa Irakista ja Syyriasta Suomeen saapuneita turvapaikanhakijoita.[24]

Niinisalon varuskuntakerhon toiminta loppui joulukuussa 2016. Taustalla oli puolustusministeriön päätös lakkauttaa varuskuntakerhot kautta Suomen. Senaatti-kiinteistöjen omistama Niinisalon varuskuntakerho oli vuotta myöhemmin joulukuussa 2017 yhä tyhjillään.[25]

Lähteet muokkaa

  • Kuosa, Kalle: Niinisalon varuskunta, s. 35. Kankaanpää: Satakunnan Tykistörykmentin perinneyhdistys, 1985. ISBN 951-99650-4-1.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Niinisalon lamellikasarmi peruskorjataan. Muuriankkuri-lehti, 2003, nro 2, s. 30. : Puolustushallinnon rakennuslaitos. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 16.2.2013.
  2. ↑ Kuosa, 1985, s. 35
  3. ↑ Niinisalon kasarmi on peruskorjattu Tykistöprikaatin käyttöön (arkistolinkki) 31.8.2005. Senaatti-Kiinteistöt. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 16.2.2013.
  4. ↑ Kuosa, 1985, s. 284.
  5. ↑ Kuosa, 1985, s. 282.
  6. ↑ Kuosa, 1985, s. 191.
  7. ↑ Kuosa 1985, s. 283.
  8. ↑ Nyt kelpaa liikkua 12.10.2012. Kankaanpään Seutu. Arkistoitu 17.5.2014. Viitattu 17.5.2014.
  9. ↑ Kuosa 1985, s.31.
  10. ↑ Kuosa 1985, s. 282.
  11. ↑ Kuosa 1985, s. 47.
  12. ↑ Kuosa 1985, s. 67.
  13. ↑ Kuosa 1985, s. 109.
  14. ↑ Kuosa 1985, s. 119.
  15. ↑ Kuosa 1985, s. 167.
  16. ↑ Varusmies kuoli taisteluharjoituksissa Niinisalossa 25.4.1999. MTV Uutiset.
  17. ↑ Laukaus varuskunnassa Niinisalossa – yksi kuoli. Ilta-Sanomat, 18.1.2009. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.2.2013. (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. ↑ Varusmies ampui itsensä Niinisalossa 18.1.2009. Turun Sanomat.
  19. ↑ Iltanen, Jussi: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 201. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  20. ↑ Juuti, Mikko: Järjestikö sotilas RK-62:n katoamisen: ”Se on varma, että ulkopuolisia on sekaantunut varkauteen” 8.12.2014. Ilta-Sanomat.
  21. ↑ Viljakainen, Miika: RK-62:n hukannut varusmies ei saanut enää uutta rynnäkkökivääriä 18.12.2014. Ilta-Sanomat.
  22. ↑ Tolvanen, Kristiina: Harjoituksista kadonnut rynnäkkökivääri RK-62 on yhä kateissa – Poliisi: ”Erilaisia tutkintatoimenpiteitä on tehty” 21.6.2016. Yle Uutiset.
  23. ↑ a b Harmanen, Jenni: Turvapaikanhakijoille tarkoitettu talo tuhoutui palossa Niinisalossa Iltalehti.fi. 1.12.2015. Viitattu 3.12.2015.
  24. ↑ Koski, Sami: Niinisalon palo varmistui tuhopoltoksi – talo oli tarkoitettu turvapaikanhakijoille Iltalehti.fi. 2.12.2015. Viitattu 3.12.2015.
  25. ↑ Leppilahti, Päivi: Varuskuintakerhon historia katoaa pala palalta 6.12.2017. Kankaanpään Seutu.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Niinisalon_varuskunta&oldid=22257193”