Avaa päävalikko
Suomenluthersaatio logo.png

Suomen Luther-säätiö on vuonna 1999 perustettu luterilainen järjestö, jonka pyrkimyksenä on rakentaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisälle jumalanpalvelusyhteisöjä, joissa voi liikkeen oman määrittelyn mukaan "saada evankeliumin hoitoa sanan saarnassa ja ehtoollisen sakramentissa sekä kokea Jumalan lasten perheyhteyttä".[1] Säätiö tunnetaan voimakkaasta kirkon maallistumisen ja naispappeuden kritiikistään. Järjestö järjestää jumalanpalveluksia Suomen suurissa kaupungeissa niille, jotka eivät tunne kotiutuneensa hengellisesti omiin paikallisseurakuntiinsa. Opillisesti järjestö katsoo toimivansa Raamatun ja luterilaisten tunnustuskirjojen pohjalta. Järjestö toiminta keskittyy Suomen evankelisluterilaiseen lähetyshiippakuntaan.

Espoon hiippakunnan piispa Mikko Heikka on todennut blogissaan, että Luther-säätiön haluttomuus suostua kirkon järjestykseen tekee siitä skismaattisen. Sitä vastoin hän ei pidä Luther-säätiötä kerettiläisenä (harhaoppisena), koska Suomen evankelis-luterilaisessa kirkkossa naispappeuden torjuminen ei ole harhaoppi.[2]

Suomen Luther-säätiö katsoo toimintansa pääpainon olevan yhteisöllisessä ja elävässä luterilaisessa jumalanpalveluselämässä, johon kuuluvat kiinteästi maallikkoaktiivisuus ja oikein toimitetut sana ja sakramentit.lähde? Tämän lisäksi Suomen Luther-säätiö julkaisee ja levittää suomenkielistä luterilaista kirjallisuutta. Säätiö pyrkii myös järjestämään toimintamahdollisuuksia naispappeutta vastustaville eli ns. "apostoliseen virkakäsitykseen" pitäytyville papeille evankelis-luterilaisen kirkon piirissä. Julkisuudessa tämä toiminta on saanut eniten näkyvyyttä. Säätiön perustajia oli muun muassa edesmennyt rovasti Simo Kiviranta.

Omia jumalanpalveluksia järjestetään kahdellakymmenelläkuudella paikkakunnalla, mm. Helsingissä, Hämeenlinnassa, Joensuussa, Jyväskylässa, Kajaanissa, Lahdessa, Mikkelissä, Oulussa, Rovaniemellä ja Turussa.[3] Säätiöön ei voi kuulua, minkä vuoksi varsinaista jäsenistöä ei ole. Niihin jumalanpalvelusyhteisöihin, jotka ovat järjestäytyneet, on mahdollista liittyä jäseneksi, ja niiden jäsenmäärä on noin 900[4]. Säätiön jumalanpalveluksiin osallistuvien ihmisten määrä on noin 3000[5].

HistoriaMuokkaa

PerustaminenMuokkaa

Luther-säätiön perustamiskokous pidettiin 24. lokakuuta 1999 Simo Kivirannan kotona Espoossa. Kokouksessa oli osallistujia kolmekymmentä, ja säätiön hallituksen jäseniksi nimettiin Pekka Huhtinen, Mia Keskinen, Simo Kiviranta, Erkki Leino, Erkki Pitkäranta, Juhana Pohjola, Vesa Viisteensaari sekä Matti Väisänen. Säätiörekisteri antoi säätiölle toimiluvan ja vahvisti säännöt 5. tammikuuta 2000.[6] Vuonna 2001 alettiin julkaista tiedotuslehteä Pyhäkön Lamppu, jolloin säätiö järjesti messuja ainoastaan Helsingissä, Ruoholahden seurakuntakodissa[7]. Myöhemmin samana vuonna messut siirtyivät Helsingin Vanhan kirkon seurakuntakotiin[8]. Saman vuoden syksynä aloitettiin jumalanpalvelukset Vantaan Tikkurilassa[9], Imatralla Teppanalan rukoushuoneella[10] sekä Porissa Teljän seurakunnan Väinölän kirkossa[11]. Vuoden 2003 keväällä jumalanpalveluksia järjestettiin seitsemällä paikkakunnalla eli Espoossa, Helsingissä, Imatralla, Lahdessa, Porissa, Raumalla ja Vantaalla[12].

EhtoolliskiistaMuokkaa

Suomen Luther-säätiö nousi julkisuuteen keväällä 2004, kun Helsingin piispa Eero Huovinen vieraili Luther-säätiön Markus-yhteisön messussa. Luther-säätiön järjestämää jumalanpalvelusta toimittaneet papit, Turun hiippakunnan papistoon kuuluva Sakari Korpinen ja Oulun hiippakunnan papistoon kuuluva Juhana Pohjola esittivät piispa Huoviselle sakaristossa epäsuoran toivomuksen, ettei hän osallistuisi ehtoolliselle. Säätiön dekaani Juhana Pohjola sanoi Huoviselle ennen messua, että hän joutuu vaikeaan valintatilanteeseen, mikäli piispa osallistuu ehtoolliselle. Eero Huovinen jätti tämän seurauksena tulematta ehtoolliselle, jottei hän aiheuttaisi avointa riitaa.[13] Pohjolan mukaan keskustelu hoidettiin sovinnollisesti. Piispa Huovinen toi myöhemmin tapahtuneen julkisuuteen, ja asiasta kirjoiteltiin paljon lehtien palstoilla.

Tapauksen aikoihin Suomen Luther-säätiön Markus-yhteisö vietti messuja Helsingin Mellunmäen seurakuntakodissa seurakuntaneuvoston luvalla.[14] Tapauksen jälkiseurauksena lupa peruutettiin seurakuntaneuvoston kokouksessa, ja Markus-yhteisö muutti viettämään messuja Helsingin Adventtikirkkoon.[15]

Luterilaisen kirkon piirissä onkin keskusteltu siitä, onko uskonnollista yhteyttä kuvaavan ehtoollisen epääminen nähtävä kristillisenä vertauskuvana siitä, ettei Luther-säätiön kristillinen tunnustus ole sama kuin vieraan.[16][17][18][19] Suomen Luther-säätiön perusteluna ehtoollisen epäämiselle oli se, että piispa Huovinen edistää toiminnallaan kirkon hajaannusta, jolloin hän itse kieltäytyy implisiittisesti ottamasta naispappeutta vastustavilta papeilta vastaan ehtoollista.[20] Evankelis-luterilaisen kirkon kirkkojärjestyksen mukaan jokaisella konfirmoidulla kirkon jäsenellä on kuitenkin oikeus osallistua ehtoolliselle.[21]

Säätiö nimittää oman piispanMuokkaa

Vuonna 2004 perustettiin Ruotsissa Missionsprovinsen-niminen hengellinen järjestö. Luther-säätiö lähestyi Missionsprovinsenia ja solmi yhteyden siihen.[22] Seuraavan vuonna Missionsprovinsen vihki kaksi suomalaista teologia Luther-säätiön papeiksi. Järjestö myöhemmin vihki yhteensä kahdeksan suomalaista papinvirkaan.

Missionprovinsenin neljänneksi piispaksi valiittiin tammikuussa 2010 rovasti Matti Väisänen, joka työskenteli Luther-säätiössä pappina.[23] Väisäsen piispanvihkimys tapahtui Helsingissä 20.3.2010. Vihkimisen toimittivat Lähetyshiippakunnan piispat johtavan piispan Arne Olssonin johdolla, sekä Kenian piispa Obare.[24] Matti Väisäsen valinta piispaksi käynnisti Tampereen tuomiokapitulissa kurinpitomenettelyn, jonka seurauksena Väisänen tuomittiin menettämään 11. elokuuta 2010 pappisvirkansa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Päätöksen perusteluissa todettiin Väisäsen asettuneen piispaksi vailla kirkkolain siihen suomaa oikeutusta, hiippakuntaa ja virkaa. Hän on vihkimyksestään alkaen käyttänyt oikeudettomasti piispanviran ulkoisia tunnusmerkkejä ja ilmoittanut tehtäviinsä piispana kuuluvan muun muassa säätiön yhteisöjen kaitsennan sekä uusien pappien vihkimisen.

Lähetyshiippakunnan perustaminenMuokkaa

Luther-säätiö perusti maaliskuussa 2013 Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan omaksi kirkolliseksi järjestökseen. Säätiön seurakunnat siirtyivät osaksi lähetyshiippakuntaa ja järjestö valitsi itselleen oman piispan.[22] Lähetyshiippakunnan ensimmäiseksi piispaksi valittiin Risto Soramies, joka voitti piispanvaalissa Sakari Korpisen.[25] Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli erotti Soramiehen pappisvirasta lokakuussa 2010.[26]

AsemaMuokkaa

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossaMuokkaa

Kirkossa tapahtuviin jumalanpalveluksiin tarvitaan kyseisen seurakunnan kirkkoherran lupa. Ehtoollista saadaan viettää tämän lisäksi muuallakin kuin kirkossa, kunhan tähän on saatu paikallisseurakunnan kirkkoherran tai hiippakunnan tuomiokapitulin lupa.[27] Luther-säätiölle ei vuokrata kirkkoja sen omiin jumalanpalveluksiin, minkä vuoksi ehtoollisia on vietetty tiloissa, joita ei ole vihitty kirkoiksi. Ehtoollista muualla kuin vihityssä kirkossa nauttimisesta seuraa syyte tuomiokapitulissa ehtoollisen viettämisestä ilman tuomiokapitulin tai kirkkoherran lupaa kirkkolain säännösten vastaisesti. Vuosien 2003 ja 2004 aikana Sakari Korpinen ja Juhana Pohjola olivat jakaneet ehtoollista renkolaisen luottamushenkilön kotona ns. Rengon kotikirkossa.[28][29]

22. marraskuuta 2005 päätti Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli evätä Luther-säätiön Kouvolassa kokoontuvalta Paulus-yhteisöltä luvan jakaa ehtoollista paikallisen Adventtikirkon tiloissa järjestämissään vaihtoehtoisissa jumalanpalveluksissa. Tuomiokapitulin kannan mukaan tällaisille vaihtoehtoisille ehtoollisjumalanpalveluksille ei ole Kouvolassa tarvetta. Luther-säätiö taas kyseenalaisti tuomiokapitulin toimivallan asiassa väittäen, ettei tuomiokapitulilla tai Kouvolan kirkkoneuvostolla ole toimivaltaa rajoittaa kirkollisten tilojen ulkopuolella tapahtuvaa uskonnonharjoitusta.[30]

Säätiön pappien erottaminen kirkon virastaMuokkaa

31. toukokuuta 2005 päätti Oulun hiippakunnan tuomiokapituli äänin 5–2, että Luther-säätiön dekaani, pastori Juhana Pohjola, erotetaan kolmeksi kuukaudeksi pappisvirastaan. 1. kesäkuuta 2005 päätti Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli yksimielisesti, että Luther-säätiön Sakari Korpinen erotetaan pappisvirasta kahdeksi kuukaudeksi, koska tämä oli toiminut pappisvirkansa velvollisuuksien ja kirkkojärjestyksen säännösten vastaisesti. Sen lisäksi että Korpinen oli esittänyt piispa Huoviselle toivomuksen olla tulematta ehtoolliselle oli Korpinen jättänyt ehtoollisen jakamatta Rengon seurakunnan kirkkoherra Soili Juntumaalle marraskuussa 2003.[28]

Pastori Juhana Pohjola valitti Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin päätöksestä Oulun hallinto-oikeuteen. Hän sai hallinto-oikeudelta kielteisen päätöksen. Kurinpitorangaistus pidettiin voimassa.[31] Lopullisesti Juhana Pohjola erotettiin pappisvirastaan elokuun alussa 2014.[32]

Huhtikuussa 2015 Turun arkkihiippakunta erotti viisi säätiön pappia pappisvirasta.[33]

LähetyshiippakunnassaMuokkaa

Lähetyshiippakunnan mukaan Luther-säätiö on luonut pohjan hiippakunnalle. Luther-säätiön seurakunnat siirtyivät Lähetyshiippakunnan alaisuuteen, mutta säätiö tukee edelleen seurakuntia. Monin paikoin seurakuntien talous ja toiminta perustuu Luther-säätiön tukeen. Valtaosa lähetyshiippakunnan papeista työskentelee Luther-säätiölle, joka maksaa heidän palkkansa. Lähetyshiippakunta näkee Luther-säätiön hiippakunnan tukijäsenenä.[34][35]

Opilliset näkemyksetMuokkaa

Keskustelussa Luther-säätiön toiminnan hengellisistä perusteista on tärkeää erottaa se, että keskustelun osapuolet argumentoivat eri pohjilta. Suomen Luther-säätiöllä ei ole Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkojärjestyksen mukaista oikeutta viettää ehtoollista osana kirkon virallista toimintaa. Osalla sen papeista on kuitenkin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvirka, joka antaa näille henkilöille yksityishenkilöinä oikeuden vihkiä avioliittoon ja toimittaa myös kirkkojärjestyksen mukaisia jumalanpalveluksia. Ruotsin Lähetyshiippakunnassa vihityiltä papeilta nämä oikeudet puuttuvat, koska Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei tunnusta heitä papeikseen.

Luther-säätiö katsoo kuitenkin luterilaiseen oppiin vedoten, että sen pappien toimittamat sakramentit ovat päteviä hengellisessä mielessä, vaikkei kyse ole juridisessa mielessä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toiminnasta. Tuomiokapituleissa käsitellyt kurinpitoasiat ovatkin käsitelleet lähinnä sitä, onko Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papeilla oikeutta olla mukana tällaisessa toiminnassa. Uskonnonvapauslain mukaan kuka tahansa voi järjestää haluamiaan jumalanpalvelusmenoja, mutta toisaalta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papeilla on velvollisuus pysyä kirkon yhteydessä.

Kysymys säätiön pappien kastetoimituksistaMuokkaa

Alkuvuodesta 2008 uutisoitiin, että mikäli säätiön vihkimä pastori kastaa aiemmin kastamattoman, kaste on teologisesti pätevä, mutta kastettua ei samalla kertaa voida liittää seurakunnan rekisteriin, vaan se on erikseen tehtävä.[36] Pian Suomen evankelis-luterilainen kirkko kommentoi kielteisesti Luther-säätiön pastoreiden toimittamia kasteita. Kirkon piispojen pääsiäisviikon kastekannanotosta (2008) kertova uutinen Kuopion tuomiokapitulin verkkosivulla:[37]

»Henkilö, jolla ei ole pappisoikeuksia jossakin näistä [piispainkokouksen erikseen nimeämistä] kirkoista, ei voi toimittaa kasteita Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa eikä liittää jäseniä sen seurakuntiin. Tämä koskee mm. ruotsalaisessa Missionprovinsissa [Lähetyshiippakunnassa] pappisvihkimyksensä saaneita.»

Piispojen kannanoton mukaan näin kastettuja lapsia ei liitetä seurakunnan jäseneksi. Arkkipiispa Jukka Paarma huomautti, ettei kyseisillä "valepapeilla" ole pappisoikeuksia. Toukokuussa 2008 uutisoitiin, että kirkon johdossa oli harkittu rikosilmoituksen tekemistä kasteita suorittavista Luther-säätiön papeista.[38]

Kirkkojärjestyksen mukaan oikein kastettua ei saa kastaa uudelleen.[39] Tuomiorovasti Ilpo Rannankari sanoi Savon Sanomissa, että Luther-säätiön pappi Kalle Väätäisen toimittama kaste ei ole oikea, koska se ei liitä lasta mihinkään kirkkokuntaan, kun Luther-säätiö ei ole kirkko. Luther-säätiön mukaan väite on virheellinen ja kasteen pätevyys perustuu vain veteen ja kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Se huomauttaa myös, että Ruotsin kirkko hyväksyy Lähetyshiippakunnan pastoreiden kastamat lapset jäsenikseen.[40]

»Eikö olisi jo aika julkisesti tunnustaa, että Väätäisen toimittamat kasteet ovat oikeita kristillisiä kasteita. Todistaahan tämän jo sekin, ettei jo kirkkoon liitettyjä Väätäisen kastamia lapsia ole vaadittu kastamaan ’uudelleen’. Jos ja kun kasteet ovat hengellisesti päteviä, niin miten ne eivät olisi sitä myös kirkko-oikeudellisesti? Siksi kapitulin linjaus: ”Lapset eivät ole kirkonkirouksessa, mutta eivät kelpaa kirkon jäseniksikään” on looginen mahdottomuus.»
(dosentti Raimo Savolainen ja dekaani Juhana Pohjola, Luther-säätiö[40])

Kastekiistaan liittyen annettiin menettelyohjeet 9.–10. syyskuuta 2008 Kuopiossa kokoontuneessa piispainkokouksessa[41]. Piispainkokous totesi, että "Luthersäätiön Ruotsissa vihittyjen henkilöiden toimittama kaste on kirkkolainsäädännön vastainen."[42] "Kasteita ovat toimittaneet henkilöt, joilla ei ole papille kuuluvia oikeuksia hoitaa kirkollisia toimituksia."[41] Piispainkokous antoi kuitenkin ohjeet Luther-säätiön pappien kastamien lasten liittämisestä luterilaisen kirkon jäseniksi, jotta "näin kastettu lapsi ei jää kirkon jäsenyyden ja hengellisen yhteyden ulkopuolelle."[42] Lapsi voidaan ottaa luterilaisen kirkon jäseneksi "kirkkoherran päätöksellä ja käyttämällä kirkon yhteyteen ottamisen toimitusta."[41] Piispainkokouksen mielestä Luther-säätiön ei kuitenkaan pitäisi käyttää lapsia kirkkopolitiikan välineinä.[41]

Luther-säätiön pappisvihkimyksetMuokkaa

Oulun hiippakunnan emerituspiispa Olavi Rimpiläinen on vihkinyt Juhana Pohjolan pastoriksi Suomen Luther-säätiön työhön vuonna 1999. Tämän jälkeen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat eivät ole vihkineet Luther-säätiölle pastoreita, mutta Luther-säätiön työhön on siirtynyt pastoreita, jotka ovat aiemmin saaneet Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa pappisvihkimyksensä.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei järjestä ns. erillisvihkimyksiä, eli naispappeuden torjuvat jäävät kokonaan ilman pappisvihkimystä. Ruotsissa vastaavalla tavalla Raamattuun ja kirkon tunnustukseen sitoutuneita teologeja ei ole vihitty papeiksi vuosiin. Tämän vuoksi siellä on perustettu Missionsprovinsen.

Kenialainen piispa Walter Obare vihki Ruotsiin Missionsprovinsen-yhteisölle Arne Olssonin piispaksi. Saman vihkimyksen yhteydessä Arne Olsson vihki Niko Vannasmaan Luther-säätiön pastoriksi ja kaksi ruotsalaista teologia Missionsprovinseniin pastoreiksi. Missionsprovinsen pyrki määrittelemään asemansa itsenäiseksi kirkkoprovinssiksi.[43] Se katsoi myös tulleensa piispa Obaren kautta osaksi apostolista sukkessiota eli kirkon paimenviran jatkumoa ensimmäisistä apostoleista nykyajan pappeihin. Myöhemmin Arne Olsson on vihkinyt Ruotsissa viisi pastoria Suomen Luther-säätiön työhön: vuonna 2006 Janne Koskelan Oulun Timoteuksen jumalanpalvelusyhteisön pastoriksi ja 2007 Kalle Väätäisen Kuopion Pietarin jumalanpalvelusyhteisöön sekä lokakuussa 2007 Göteborgissa vielä kolme teologian maisteria.

Vuonna 2011 Luther-säätiö vihki Sebastian Grünbaumin, säätiön ensimmäinen suomenruotsalaisen papin. Säätiö aikoo myös perustaa Turkuun ruotsinkielisen yhteisön.[44] 17. syyskuuta 2011 Missionsprovinsenin piispa Matti Väisänen vihki papeiksi kolme miestä Suomen ortodoksisen kirkon Kuopion ortodoksisen seurakunnan tiloissa.[45]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Suomen Luthersäätiö web.archive.org. Viitattu 27.1.2008.
  2. Mikko Heikan blogi pod.fi. Viitattu 3.2.2009. [vanhentunut linkki]
  3. Suomen Luther-säätiö web.archive.org. Viitattu 7.1.2010.
  4. Suomen Luther-säätiö Yhteisöt. Uskonnot Suomessa. Viitattu 18.11.2011.
  5. Kalle Väätäinen: Luther-säätiön julkisuuskuva on suoraan sanottuna surkea Kotimaa. 29.8.2011. Seurakuntalainen. Viitattu 18.11.2011.
  6. Pohjola, Juhana: ”Suomen Luther-säätiön synty”, Tuntomerkkien kirkko. Suomen Luther-säätiön 10-vuotisjuhlakirja, s. 10. Hämeenlinna: Suomen Luther-säätiö, 2009. ISBN 978-952-5409-43-7. Luku verkossa (PDF) (viitattu 15.8.2011).
  7. Nilsson, Miisa: Sunnuntai Jumalan hoidossa. Pyhäkön lamppu, , nro 1/2001, s. 8. Helsinki: Suomen Luther-säätiö. ISSN 1457 9901. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.11.2011. [vanhentunut linkki]
  8. Pyhäkön lamppu, , nro 3/2001, s. 7. Helsinki: Suomen Luther-säätiö. ISSN 1457 9901. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.11.2011. [vanhentunut linkki]
  9. Laulumaa, Maria: Paimenen kutsu-Valokeilassa Juha Muukkonen. Pyhäkön lamppu, , nro 4/2001, s. 3. Helsinki: Suomen Luther-säätiö. ISSN 1457 9901. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.11.2011. [vanhentunut linkki]
  10. Muukkonen, Juha: Jumalan lahjojen äärellä Imatralla. Pyhäkön lamppu, , nro 4/2001, s. 6. Helsinki: Suomen Luther-säätiö. ISSN 1457 9901. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.11.2011. [vanhentunut linkki]
  11. Huhtinen, Pekka: Tällaista tarvitaan Porissakin. Pyhäkön lamppu, , nro 1/2002, s. 8. Helsinki: Suomen Luther-säätiö. ISSN 1457 9901. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.11.2011. [vanhentunut linkki]
  12. Pyhäkön lamppu, , nro 1/2003, s. 7. Helsinki: Suomen Luther-säätiö. ISSN 1457 9901. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.11.2011. [vanhentunut linkki]
  13. Pohjola, Juhana: Olen selityksen velkaa. Pyhäkön lamppu, , nro 3/2004, s. 2. Helsinki: Suomen Luther-säätiö. ISSN 1457 9901. Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.6.2007.
  14. Piispa ei saanut ehtoollista Arkisto. 15.4.2004. Verkkoesse. Viitattu 17.1.2007.
  15. Juhani Pohjola. Sanansaattaja 29.4.2006
  16. Huovinen väläyttää kirkon jakoa Uutiset. 20.8.2004. YLE. Viitattu 12.12.2018.
  17. Huovinen pohtii naispappeutta Kotimaa. 20.8.2004. Turun Sanomat. Viitattu 12.12.2018.
  18. Huovinen: Naispappeuden vastustajat perustamaan omaa kirkkoa? Kotimaa. 20.8.2004. Kaleva. Viitattu 12.12.2018.
  19. REPEÄÄKÖ KANSANKIRKKO? Eero Huovinen - Puheenvuoroja. 20.8.2004. Helsingin hiippakunta. Viitattu 12.12.2018.
  20. "Minä uskon pyhäin yhteyden". Pyhäkön lamppu, , nro 3/2004, s. 3-7. Helsinki: Suomen Luther-säätiö. ISSN 1457 9901. Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.6.2007.
  21. Kirkkojärjestys (1055/1993). Osa II, 11.1 § Finlex. Viitattu 10.1.2007.
  22. a b Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta perustettu Juttuarkisto. 16.3.2013. Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta. Viitattu 11.4.2015.
  23. Rovasti Matti Väisänen valittiin Lähetysprovinssin piispaksi Suomeen Göteborgissa 16.1. Uutiset. 17.1.2010. Suomen Luther-säätiö. Viitattu 18.1.2010.
  24. Makkonen, Jouko: Matti Väisänen vihittiin Lähetysprovinssin piispaksi Seurakuntalainen. 20.3.2010. Viitattu 22.3.2010.
  25. Risto Soramies Lähetyshiippakunnan ensimmäiseksi piispaksi Juttuarkisto. 16.3.2013. Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta. Viitattu 11.4.2015.
  26. Tampereen tuomiokapituli: Risto Soramies menettää pappisvirkansa Kotimaa. 9.10.2013. YLE. Viitattu 11.4.2015.
  27. Kirkkojärjestys. (1055/1993) II osa, 9§ Finlex. Viitattu 10.1.2007.
  28. a b Turun tuomiokapitulin päätös DNro 508/43/05 1.6.2005. Luther-säätiö. Viitattu 17.1.2007.
  29. Vastaus Piispa Samuel Salmen linjaukseen Oulun hiippakunnan suhteesta Timoteus yhteisöön Suomen Luther-säätiö. Viitattu 17.1.2007.
  30. Hiltunen, Petri: TIEDOTE 24.11.2005 Tiedotteet. 24.11.2005. Luther-säätiö. Viitattu 17.1.2007.
  31. Verkkouutiset verkkouutiset.fi. Viitattu 17.1.2007. [vanhentunut linkki]
  32. "Sopimaton papiksi": Lähetyshiippakunnassa toimiminen vei pappisviran Oulussa Uutiset - Kotimaa. 5.8.2014. Aamulehti. Viitattu 12.12.2018.
  33. Turun tuomiokapituli erotti viisi Luther-säätiön pappia Paikalliset. 8.4.2015. Turkulainen. Viitattu 8.4.2015.
  34. Mikä on Lähetyshiippakunnan suhde Luther-säätiöön? Usein kysyttyä. Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta. Viitattu 11.4.2015.
  35. Työntekijät Suomen Luther-säätiö. Viitattu 11.4.2015.
  36. Kylätasku, Taneli: Luther-säätiö on alkanut kastaa lapsia. Kotimaa, 9.1.2008. Artikkelin verkkoversio Viitattu 13.5.2008.
  37. Piispat antoivat pääsiäisviikolla kastekannanoton 27.3.2008. Kuopion hiippakunta. Viitattu 13.5.2008.
  38. Haapio, Markku: Valepapit suututtavat. Iltalehti, 10.5.2008, s. 21.
  39. Kirkkojärjestys 8.11.1991/1055 v. 1993 C. Kaste 13 § Finlex. Viitattu 13.5.2008.
  40. a b Kastettujen lasten hylkiminen on kestämätöntä 17.04.2008. Suomen Luther-säätiö. Viitattu 13.5.2008.
  41. a b c d Piispainkokous antoi ohjeet Luther-säätiön kasteisiin 10.9.2008. Kirkon tiedotuskeskus. Viitattu 12.4.2009.
  42. a b Menettelytapaohje Luther-säätiön piirissä kastettujen lasten liittämiseksi kirkon yhteyteen. 10.9.2008. Piispainkokous. Viitattu 12.4.2009. [vanhentunut linkki]
  43. Wärn, Daniel: Sex steg mot ny missionsprovins Nyheter. 8.1.2003. Dagen. Viitattu 4.12.2017. (ruotsiksi)
  44. Johansson, Tim: Lutherstiftelsen får sin första svenska präst Nyheter. 5.9.2011. Hufvudstadsbladet (KSF Media). Viitattu 6.9.2011. (ruotsiksi)
  45. Luther-säätiön pastoriksi vihittävä Joel Kerosuo: Tämä on elämäni suurimpia tapahtumia Uutiset - Kotimaa. 16.9.2011. Seurakuntalainen. Viitattu 17.9.2011.

Aiheesta muuallaMuokkaa