Kaija Siren

suomalainen arkkitehti

Katri (Kaija) Anna-Maija Helena Siren (o.s. Tuominen; 23. lokakuuta 1920 Kotka15. tammikuuta 2001 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti. Hänen puolisonsa oli arkkitehti Heikki Siren.[1]

Kaija Siren esittelee Otaniemen kappelin pienoismallia vuonna 1954.

Elämä ja ura muokkaa

 
Kaija ja Heikki Siren Lauttasaaren toimistossaan 1950-luvulla.

Kaija Siren valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1948. Hän perusti miehensä Heikki Sirenin kanssa oman arkkitehtitoimiston vuonna 1949. Kaija ja Heikki Siren työskentelivät koko uransa ajan tiiviisti yhdessä, ja heidän yhteiset kilpailutyönsä palkittiin useissa arkkitehtikilpailuissa Suomessa ja ulkomailla. Heidän tuotantonsa on varsin runsas ja monipuolinen. Sirenien rakennusten leimaa-antava piirre on hillitty tyylikkyys. Se ilmenee muotokielessä, rakennustekniikassa, materiaalien laadussa ja uudisrakennuksen sopeuttamisessa ympäristöön. [2]

Läpimurtonsa Sirenit tekivät vuonna 1957 valmistuneella Otaniemen teekkarikylän kappelilla. Sen sisätilasta avautuu laaja näkymä viereiseen metsikköön. Sisätilan ja ympäristön rajaa on häivytetty muillakin tavoin. Sirenien 1960-luvun töitä ovat muun muassa Oriveden kirkko sekä Helsingin Ympyrätalo ja Kallion virastotalo. Niistä virastotalo on puhtaasti modernistinen, kun taas kirkko ja Ympyrätalo perustuvat pyöreisiin ja kaareviin aiheisiin. Oriveden kirkko muodostuu viidestä vastakkain kaartuvasta tiiliseinästä, joiden välissä on vino tasakatto. [2]

Seuraavilla vuosikymmenillä Sirenit toteuttivat useita suuria suunnitelmia: asuntoalueita, julkisia rakennuksia, kouluja ja pankkeja. Niistä huomionarvoinen on esimerkiksi Helsingin Suomalaisen yhteiskoulun uudisrakennus 1972. Sen tyypillisiä piirteitä on tilojen muunneltavuus ja rohkea väritys. Ulkomaisista hankkeista tunnetuimpia ovat Boussy-Saint-Antoineen Pariisin lähelle toteutettu asuntoalue ja Japanin Hakoneen tehty lomakylä. [2]

Kaija ja Heikki Siren saivat 1950-luvulta alkaen useita ammatillisia huomionosoituksia. Niistä tärkeimmät ovat São Paulon IV biennaalissa vuonna 1957 sekä VI biennaalissa 1961 myönnetyt mitalit ja kunniamaininnat, Maailman arkkitehtiliiton Auguste Perret -palkinto 1965, Ranskan arkkitehtuuriakatemian kultamitali 1980, Suomen valtion rakennustaidepalkinto 1980 ja Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinto vuonna 1984.[2]

Töitä muokkaa

Perhe muokkaa

Kaija ja Heikki Sirenin lapsia ovat teatteriohjaaja Kirsi Siren, lavastaja ja muotoilija Sara Siren, arkkitehti Jukka Siren ja kuvanveistäjä Hannu Siren.[4][5][6][7][8][9] Kaija Sirenin sisar oli Sirkka Vennamo.lähde?

Kuvagalleria muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Kaija Sirenin muistokirjoitus. Helsingin Sanomat 15.1.2001.
  2. a b c d Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 1, s. 9816–9818, art. Siren, Heikki ja Kaija. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-05124-5.
  3. Loviisan vesitorni Archi-e -sivusto. Viitattu 1.8.2015. [vanhentunut linkki]
  4. ”Siren, Heikki”, Kuka kukin on 1978, s. 913. Helsinki: Otava, 1978. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.2.2013).
  5. Tietoa teatterista Teatteri Hevosenkenkä. Viitattu 26.2.2013.
  6. Viikon taiteilija: teatterinjohtaja, ohjaaja Kirsi Siren. (Archive.is – tallennettu 29.4.2013.) Yle. Arkistoitu 29.4.2013. Viitattu 26.2.2013.
  7. Siren Arkkitehdit Oy Siren Arkkitehdit. Viitattu 18.7.2011.
  8. Niiniluoto, Markku: Ympyrätalo sisältä täysin uusi, ulkoa klassikko. Projektiuutiset, 2004, nro 6. RPT-Docu. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.7.2011. (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. Julkiset veistokset Taidemuseo.fi. Arkistoitu 31.10.2015. Viitattu 18.7.2011.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Bruun, Erik – Popovits, Sara (toim.): Kaija + Heikki Siren: Arkkitehdit – Arkitekter. Helsinki: Otava, 1976. ISBN 951-1-04155-X.
  • Nikula, Riitta: ”Siren, Heikki ja Kaija (1918–2013)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 61–64. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä arkkitehtiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.