Pomarkku

Pomarkku (ruots. Påmark) on Suomen kunta, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kunnassa asuu 1 933 ihmistä, ja sen pinta-ala on 332,05 km², josta 30,83 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 6,42 asukasta/km². Pomarkun naapurikunnat ovat Kankaanpää, Merikarvia (yhdessä pisteessä), Pori ja Siikainen. Aikaisempia naapurikuntia ovat olleet Ahlainen, Lavia ja Noormarkku.

Pomarkku Påmark
vaakuna	sijainti
Sijainti	61°41′35″N, 022°00′25″E
Maakunta	Satakunnan maakunta
Seutukunta	Porin seutukunta
Kuntanumero	608
Hallinnollinen keskus	Pomarkun kirkonkylä
Perustettu	1868
Kokonaispinta-ala	332,05 km² 253:nneksi suurin 2025
– maa	301,22 km²
– sisävesi	30,83 km²
Väkiluku	1 933 259:nneksi suurin 31.3.2025
– väestötiheys	6,42 as./km² (31.3.2025)
Ikäjakauma	2023
– 0–14-v.	13,1 %
– 15–64-v.	52,6 %
– yli 64-v.	34,3 %
Äidinkieli	2024
– suomenkielisiä	98,2 %
– muut	1,8 %
Kunnallisvero	10,9 % 17:nneksi suurin 2025
Työttömyysaste	9,4 % (2018)
Kunnanjohtaja	Mikko Airaksinen
Kunnanvaltuusto	21 paikkaa
2021–2025  • Kesk.  • Kok.  • PS  • SDP  • Vas.	7 5 4 3 2
www.pomarkku.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Historia

Pomarkun alueelta on tehty muutamia kivikaudenaikaisia esinelöytöjä. Suuri osa kunnan alueesta kuului varhaiskeskiajalla Sastamalan pitäjän, lähinnä Ylä-Sastamalan eli myöhempien Karkun, Suoniemen ja Mouhijärven, talojen erämaihin. Pomarkun alue liitettiin kuitenkin jo hyvin varhain Suur-Ulvilan pitäjään ja samalla se joutui myös ruotsalaisen uudisasutuksen piiriin. Tästä kertovat muiden muassa ruotsalaisperäiset viiden suuren uudiskylän nimet Pomarkku, Noormarkku, Söörmarkku, Kaasmarkku ja Klåsmark (Lassila). Pomarkku-nimen on arveltu syntyneen kahdella vaihtoehtoisella tavalla: siellä asuvien katsottiin olevan ”ylhäällä rajaseudulla” (uppå marken), mutta nimen alkuosassa on nähty myös miehennimi Paavali, Påval eli Pål (siitä Pålsmark ja myöhemmin Påmark). Vuoden 1540 maakirjan mukaan Pomarkussa oli neljä taloa.

Pomarkku oli aluksi Ulvilan kappeliseurakunta, josta tuli kunnallishallinnon uudistuksessa vuonna 1868 itsenäinen kunta. Omaksi seurakunnakseen Pomarkku itsenäistyi Noormarkusta vuonna 1899. Pomarkun vaakunan on suunnitellut Gustaf von Numers, ja se vahvistettiin vuonna 1962.

Pomarkussa on kaksi kirkkoa: vanha puukirkko on valmistunut vuonna 1802 ja arkkitehti Ilmari Launiksen suunnittelema kivikirkko 1921. Kirkot sijaitsevat keskustassa vierekkäin. Pomarkun ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa kirkonkylässä vuonna 1889. Kunnassa siirryttiin peruskoulujärjestelmään syyslukukauden alkaessa 1976.

Maantiede

Pomarkun kirkonkylää kivisillan kohdalta kuvattuna.

Pomarkku sijaitsee Satakunnan maakunnassa, matkaa sekä Poriin että Kankaanpäähän on noin 25 km. Naapurikunnat ovat Kankaanpää, Merikarvia, Pori ja Siikainen.

Vesistöt

Pomarkun kunnassa on kaikkiaan 25 järveä. Huomattavimmat niistä ovat Kynäsjärvi ja Inhottujärvi Porin, aiemmin Noormarkun, rajalla; Valkjärvi Siikaisten rajalla sekä Isojärvi, joka on osittain Siikaisten puolella. Nämä, kuten koko Pomarkku kuuluu bifurkaatiosta tunnetun Karvianjoen vesialueeseen. Joki haarautui kahtaalle heti tultuaan Kankaanpään puolelta: sivuhaara kääntyi Leväsjokena länteen Isojärveen, mutta tämä yhteys katkesi Kynäsjärven laskun vuoksi jo 1800-luvun lopulla. Päähaara laskee Kynäsjärveen ja jatkuu sieltä Kynäsjokena Inhottujärveen. Sieltä joki jatkuu pohjoisena Pomarkunjokena − joka laskee Isojärven eteläpäähän − ja eteläisenä Noormarkunjokena kohti Selkämerta. Joessa on säännöstelypato Harjakoskella.

Suot

Pomarkun alueella on useita soita, mm. linnustoltaan ja kasvistoltaan arvokas Isonevan soidensuojelualue.

Kyliä

• Riutta
• Honkakoski
• Kiilholma (ruots. Kilholm)
• Kivijärvi
• Laitila
• Längelmäki
• Tuunajärvi
• Uusikylä (myös Hiilimäki, ruots. Hultet)
• Ruokejärvi
• Haapakoski
• Harjankoski

Taajamat

Vuoden 2021 lopussa Pomarkussa oli 2 013 asukasta, joista 1 260 asui taajamassa, 736 haja-asutusalueilla ja 17:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Pomarkun taajama-aste on 63,1 %. Kunnassa on vain yksi taajama, Pomarkun kirkonkylä.

Seurakunnat

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Pomarkussa toimivat seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:

• Pomarkun seurakunta (liitetty Noormarkun seurakuntaan 2019)

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Pomarkussa toimii Pomarkun helluntaiseurakunta.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Pomarkun alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.

Talous

Elinkeinonaloista Pomarkku tunnetaan parhaiten jalkineteollisuudestaan, mutta myös metalli- ja puusepänteollisuus ovat merkittäviä työllistäjiä. Pääelinkeinoina ovat vanhastaan olleet maa- ja metsätalous, jonka työllistävä vaikutus on kuitenkin sotien jälkeen vähentynyt koko kunnan asukasluvun pienentyessä.

Vuonna 2022 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat Metallityö Uusitalo Oy, Pome Oy ja Suomen Käyttömuovi Oy.

• 
  Pomarkun maanviljelys on keskittynyt Pomarkunjoen varrelle.
• 
  Pomarkunjoen ylittävä vanha kivisilta keskustassa

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Pomarkun väestönkehitys 1980–2020
Vuosi			Asukkaita
1980			3 009
1985			3 028
1990			2 934
1995			2 808
2000			2 639
2005			2 528
2010			2 460
2015			2 240
2020			2 084
Lähde: Tilastokeskus.

Koulutus

Pomarkussa on kaksi koulua, jotka ovat Kirkonkylän koulu sekä Pomarkun yhteiskoulu ja lukio. Lisäksi Pomarkussa on yksi päiväkoti, Kivisillan päiväkoti, joka toimii vuonna 2023 valmistuneessa päiväkotirakennuksessa.

Liikenne

Pomarkun halki kulkee valtatie 23 Porista Parkanon kautta Jyväskylään. Valtatieltä erkanevat seututiet Siikaisiin (30 km) ja Laviaan (40 km); jälkimmäiseen sekä kirkonkylästä entiseen naapurikuntaan Noormarkkuun kuuluvan Kairilan kylän kautta että Honkakoskelta Tuunajärven kautta. Kirkonkylästä on matkaa Poriin 25 kilometriä ja Kankaanpäähän hieman enemmän. Pomarkussa voi harrastaa resiinamatkailua vuokraamalla oman resiinan Satakunnan elämysrautatiellä. Resiinareitti kulkee käytöstä poistunutta Haapamäki–Pori-rataa pitkin. Junaliikenne Pomarkkuun alkoi vuonna 1933, jolloin valmistui arkkitehti Thure Hellströmin suunnittelema asemarakennus (lyhenne Pom). Henkilöliikenne radalla lopetettiin vuonna 1981 ja koko rataosa poistettiin käytöstä vuonna 1985. Asemarakennus on yhä jäljellä yksityisomistuksessa. Rataosalla sijaitsivat Pomarkun alueella myös Hiilimäen ja Honkakosken seisakkeet. Nykyisin lähin rautatieasema sijaitsee Porissa.

Pomarkkulaisia yrityksiä ja urheiluseuroja

• Left Foot Company
• Pomarfin
• Pomarkun Naisvoimistelijat
• Pomarkun Pyry
• Pomarkun Ura
• Pomarkun Urakoitsijatarvike Oy
• Suomen Imurikeskus Oy

Etäisyydet tärkeimpiin keskuksiin

• Helsinki 265 km
• Jyväskylä 235 km
• Kankaanpää 26 km
• Oulu 470 km
• Pori 25 km
• Seinäjoki 160 km
• Tampere 110 km
• Turku 170 km

Kulttuuri

Murre

Pomarkun alueella puhutun kielen perustana on Porin murre, joka kuuluu lounaisten välimurteiden ryhmään. Pomarkun murre kuuluu Porin ryhmän yläatakuntalaiseen pohjoispuoliskoon. Pomarkun murteelle tyypillistä on yleisgeminaation ja k:n heikon asteen edustuksen puuttuminen.

Ruokakulttuuri

Pomarkun pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla imelletty perunalaatikko ja ohraryynipuuro.

Katso myös

• Luettelo Pomarkun julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pomarkku Wikimedia Commonsissa

• Pomarkun kunnan kotisivut
• Tilastokeskus - Pomarkun avainluvut
• Lintunen, Tiina: Piikaflikkoja ja plankkukuormia : Pomarkun kotiseutukirja. Pomarkun kunta, 2001. ISBN 952-91-4139-4.