Avaa päävalikko

Pomarkku (ruots. Påmark) on Suomen kunta joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kunnassa asuu 2 150 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 332,05 km2, josta 30,87 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 7,14 asukasta/km2. Pomarkun naapurikunnat ovat Kankaanpää, Merikarvia, Pori ja Siikainen. Aikaisempia naapurikuntia ovat olleet Ahlainen, Lavia ja Noormarkku.

Pomarkku
Påmark
Pomarkku.vaakuna.svg Pomarkku.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°41′35″N, 022°00′25″E
Maakunta Satakunnan maakunta
Seutukunta Porin seutukunta
Kuntanumero 608
Hallinnollinen keskus Pomarkun kirkonkylä
Perustettu 1868
Kokonaispinta-ala 332,05 km²
256:nneksi suurin 2019 [1]
– maa 301,18 km²
– sisävesi 30,87 km²
Väkiluku 2 150
257:nneksi suurin 31.12.2018 [2]
väestötiheys 7,14 as./km² (31.12.2018)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 15,5 %
– 15–64-v. 55,3 %
– yli 64-v. 29,2 %
Äidinkieli 2016 [4]
suomenkielisiä 99,0 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 0,9 %
Kunnallisvero 21,50 %
71:nneksi suurin 2019 [5]
Työttömyysaste 9,4 % (2018) [6]
Kunnanjohtaja Eero Mattsson
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2017–2021[7]
 • Kesk.
 • Kok.
 • SDP
 • Vas.

10
5
4
2
www.pomarkku.fi

Sisällysluettelo

MaantiedeMuokkaa

Pomarkku sijaitsee Satakunnan maakunnassa, matkaa sekä Poriin että Kankaanpäähän on noin 25 km. Naapurikunnat ovat Kankaanpää, Merikarvia, Pori ja Siikainen.

VesistötMuokkaa

Pomarkun kunnassa on kaikkiaan 25 järveä.[8] Huomattavimmat niistä ovat Kynäsjärvi ja Inhottujärvi Porin, aiemmin Noormarkun, rajalla; Valkjärvi Kankaanpään rajalla sekä Isojärvi, joka on osittain Siikaisten puolella. Nämä, kuten koko Pomarkku kuuluu bifurkaatiosta tunnetun Karvianjoen vesialueeseen. Joki haarautui kahtaalle heti tultuaan Kankaanpään puolelta: sivuhaara kääntyi Leväsjokena länteen Isojärveen, mutta tämä yhteys katkesi Kynäsjärven laskun vuoksi jo 1800-luvun lopulla. Päähaara laskee Kynäsjärveen ja jatkuu sieltä Kynäsjokena Inhottujärveen. Sieltä joki jatkuu pohjoisena Pomarkunjokena − joka laskee Isojärven eteläpäähän − ja eteläisenä Noormarkunjokena kohti Selkämerta. Joessa on säännöstelypato Harjakoskella.

SuotMuokkaa

Pomarkun alueella on useita soita, mm. linnustoltaan ja kasvistoltaan arvokas Isonevan soidensuojelualue.[9]

KyliäMuokkaa

  • Riutta
  • Honkakoski
  • Kiilholma (ruots. Kilholm)[10]
  • Kivijärvi
  • Laitila
  • Längelmäki
  • Tuunajärvi
  • Uusikylä (myös Hiilimäki, ruots. Hultet[11])
  • Ruokejärvi
  • Haapakoski
  • Harjankoski

TaajamatMuokkaa

Vuoden 2017 lopussa Pomarkussa oli 2 166 asukasta, joista 1 329 asui taajamissa, 825 haja-asutusalueilla ja 12 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Pomarkun taajama-aste on 61,7 %.[12] Pomarkun taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli kunnan keskustaajamaan Pomarkun kirkonkylään, jossa oli vuoden 2017 lopussa 1 329 asukasta.[13]

SeurakunnatMuokkaa

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Pomarkussa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[14]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Pomarkun alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.[15]

HistoriaaMuokkaa

Pomarkun alueelta on tehty muutamia kivikaudenaikaisia esinelöytöjä. Suuri osa kunnan alueesta kuului varhaiskeskiajalla Sastamalan pitäjän, lähinnä Ylä-Sastamalan eli myöhempien Karkun, Suoniemen ja Mouhijärven talojen erämaihin. Pomarkun alue liitettiin kuitenkin jo hyvin varhain Suur-Ulvilan pitäjään ja samalla se joutui myös ruotsalaisen uudisasutuksen piiriin. Tästä kertovat muiden muassa ruotsalaisperäiset viiden suuren uudiskylän nimet Pomarkku, Noormarkku, Söörmarkku, Kaasmarkku ja Klåsmark (Lassila). Pomarkku-nimen on arveltu syntyneen kahdella vaihtoehtoisella tavalla: siellä asuvien katsottiin olevan "ylhäällä rajaseudulla" (uppå marken), mutta nimen alkuosassa on nähty myös miehennimi Paavali, Påval eli Pål (siitä Pålsmark ja myöhemmin Påmark). Vuoden 1540 maakirjan mukaan Pomarkussa oli neljä taloa.[16]

Pomarkku oli aluksi Ulvilan kappeliseurakunta, josta tuli kunnallishallinnon uudistuksessa vuonna 1868 itsenäinen kunta. Omaksi seurakunnakseen Pomarkku itsenäistyi Noormarkusta vuonna 1899. Pomarkun vaakunan on suunnitellut Gustaf von Numers ja se vahvistettiin vuonna 1962. [17]

Pomarkussa on kaksi kirkkoa: vanha puukirkko on valmistunut vuonna 1802 ja arkkitehti Ilmari Launiksen suunnittelema kivikirkko 1921. Kirkot sijaitsevat keskustassa vierekkäin. Pomarkun ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa kirkonkylässä vuonna 1889. Kunnassa siirryttiin peruskoulujärjestelmään syyslukukauden alkaessa 1976.[16]

TalousMuokkaa

Elinkeinonaloista Pomarkku tunnetaan parhaiten jalkineteollisuudestaan, mutta myös metalli- ja puusepänteollisuus ovat merkittäviä työllistäjiä. Pääelinkeinoina ovat vanhastaan olleet maa- ja metsätalous, jonka työllistävä vaikutus on kuitenkin sotien jälkeen vähentynyt koko kunnan asukasluvun pienentyessä.[16]

Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat Suomen Imurikeskus, Metallityö Uusitalo ja Kuljetus Oy Aki Koskinen.[18]

VäestönkehitysMuokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Pomarkun väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
3 009
1985
  
3 028
1990
  
2 934
1995
  
2 808
2000
  
2 639
2005
  
2 528
2010
  
2 460
2015
  
2 240
Lähde: Tilastokeskus.[19]

LiikenneMuokkaa

Pomarkun halki kulkee valtatie 23 Porista Parkanon kautta Jyväskylään. Valtatieltä erkanevat seututiet Siikaisiin (30 km) ja Laviaan (40 km); jälkimmäiseen sekä kirkonkylästä entiseen naapurikuntaan Noormarkkuun kuuluvan Kairilan kylän kautta että Honkakoskelta Tuunajärven kautta. Kirkonkylästä on matkaa Poriin 25 kilometriä ja Kankaanpäähän hieman enemmän. Pomarkussa voi harrastaa resiinamatkailua vuokraamalla oman resiinan Satakunnan elämysrautatiellä. Resiinareitti kulkee käytöstä poistunutta Haapamäki–Pori-rataa pitkin.[20] Junaliikenne Pomarkkuun alkoi vuonna 1933, jolloin valmistui arkkitehti Thure Hellströmin suunnittelema asemarakennus (lyhenne Pom). Henkilöliikenne radalla lopetettiin vuonna 1981 ja koko rataosa poistettiin käytöstä vuonna 1985. Asemarakennus on yhä jäljellä yksityisomistuksessa. Rataosalla sijaitsivat Pomarkun alueella myös Hiilimäen ja Honkakosken seisakkeet. Nykyisin lähin rautatieasema sijaitsee Porissa.[21]

Pomarkkulaisia yrityksiä ja urheiluseurojaMuokkaa

Etäisyydet tärkeimpiin keskuksiinMuokkaa

RuokakulttuuriMuokkaa

Pomarkun pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla imelletty perunalaatikko ja ohraryynipuuro.[24]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
  2. a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 31.12.2018. Tilastokeskus. Viitattu 3.2.2019.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
  6. Työllisyyskatsaus 24.4.2018. ELY-keskus. Viitattu 24.4.2018.
  7. Kuntavaalit 2017, Pomarkku Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  8. Pomarkku Järviwiki. Viitattu 4.2.2018.
  9. Isojärvi ja Isonevan soidensuojelualue Pomarkun kunta. Viitattu 24.2.2019.
  10. Svenska ortnamn i Finland Institutet för de inhemska språken. Viitattu 24.10.2013. (ruotsiksi)
  11. Waldenström Stellan: Norrmakrs och Påmarks svenska ortnamn och bebyggelsehistoria, ISBN 952-9276966, 978-952-92-769-67, printed Kehitys Oy, Pori 2010
  12. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  13. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  14. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  15. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/tampereen-ortodoksinen-seurakunta
  16. a b c Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 6: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 219–222. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-06465-3.
  17. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 168. Otava 1979, Helsinki.
  18. Alueen Pomarkku yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 4.2.2018.
  19. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 6.2.2018.
  20. Satakunnan elämysrautatie
  21. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 202–203. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  22. Pomarkun urheiluseurat www.pomarkku.fi. Viitattu 23.8.2015.
  23. Suomen Imurikeskus suomenimurikeskus.fi. Viitattu 7.2.2018.
  24. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 43. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muuallaMuokkaa