Avaa päävalikko

Isojärvi on Karvianjoen vesistöön kuuluva järvi Pomarkun ja Siikaisten kunnissa Satakunnassa. Se on pohjoisen Satakunnan suurin järvi. Järven pinta ala on 39,4 km², suurin syvyys 9,9 metriä ja keskisyvyys 3,0 metriä.[2]

Isojärvi
Isojärveä Pomarkussa
Isojärveä Pomarkussa
Sijainti Pomarkku, Siikainen
Valtio Suomi
Koordinaatit 61°43′59″N, 21°48′00″E
Pinnankorkeus 34,8 mView and modify data on Wikidata
Pinta-ala 39,4 km²
Rantaviiva 199,387 km[1]View and modify data on Wikidata
Suurin syvyys 9,9 m
Keskisyvyys 3 m
Tilavuus 114 000 000 m3View and modify data on Wikidata
Valuma-alue 2 094 km2View and modify data on Wikidata
Laskujoki Merikarvianjoki, Salmusoja
Järvinumero 36.014.1.001View and modify data on Wikidata
Isojärvi (Pomarkku)

Sisällysluettelo

VesistösuhteetMuokkaa

Isojärveen laskee kaakosta Pomarkun puolella Inhottujärvestä alkunsa saava Pomarkunjoki. Järven pohjoisosassa siihen laskevat Siikaisten puolella pienemmät Otamonjoki ja Leväsjoki. Järven lasku-uomina ovat järven pohjoisosasta Siikaisissa alkunsa saava Merikarvianjoki, joka on lasku-uomista suurempi, sekä järven eteläpäästä Pomarkussa alkava pienempi Salmusoja. Näistä Merikarvianjoki laskee mereen Merikarvian kirkonkylän luona ja Salmusoja purkaa vetensä Noormarkun Poosjärveen, mistä vedet edelleen laskevat mereen Pohjajokea pitkin Ahlaisissa.[2][3] Kaksi lasku-uomaa omaavana järvenä Isojärvi on hydrologisilta ominaisuuksiltaan bifurkaatiojärvi, kuten myös siihen laskeva Inhottujärvi, jolla samoin on myös toinen lasku-uoma mereen Noormarkunjoen kautta.[4]

KulttuurimaantiedettäMuokkaa

Isojärven rannalla sijaitsee Pomarkun Kiilholman kylä. Järven rannoille ulottuvat myös Kivijärven, Uudenkylän ja Pomarkun kylien alueet Pomarkussa sekä Leväsjoen, Haapakosken ja Otamon kylien alueet Siikaisissa.

LähteetMuokkaa

  1. Suomen ympäristökeskus  . Arvo on haettu Wikidatasta.
  2. a b Järvitietoa Isojärvi-Seura. Viitattu 29.3.2012.
  3. Saari, Tuuli: Selvitys Inhottujärven säännöstelystä ja tilan parantamisesta, s. 6-7. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 3/2006. Turku: Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2006. ISBN 952-11-2357-5 (nid.), ISBN 952-11-2358-3 (PDF). Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 26.3.2012).
  4. Kuusisto, Esko: Suomen vesistöjen bifurkaatiot. Terra, 1984, 96. vsk, nro 4, s. 257. Helsinki: Suomen maantieteellinen seura.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.