Taajamajuna Suomessa
Suomessa taajamajuna on VR:n käyttämä nimitys lyhyen matkan junatyypille, joka kulkee suurten asutuskeskusten välillä ja pysähtyy kaikilla tai lähes kaikilla niillä väliasemilla, jotka sijaitsevat enimmäkseen taajamissa. Taajamajunat toimivat jatkoyhteyksinä nopeammille, pienemmät asemat ohittaville InterCity- ja Pendolino-junille. Kaikki taajamajunat merkitään aikatauluihin H-tunnuksella (esimerkiksi H412).[1]


Kesäkuusta 2016 lähtien niin sanotuissa kiskobussitaajamajunissa ei ole ollut konduktööriä. Entistä konduktöörin virkaa hoitaa veturinkuljettaja poikkeustiedottamisen ja matkustajien avustamisen osalta, lipuntarkastajat lippukontrollin osalta ja lippuautomaatit matkan aikana tapahtuvan lipunmyynnin osalta.[2]
Taajamajunia ajetaan Suomessa 2022 ainoastaan sähköistämättömillä rataosilla kalustonaan Dm12-kiskobussit.
KalustoMuokkaa
Vuonna 1988 Lättähattujen poistuessa liikenteestä korvattiin kaikki vuorot Dv12:n vetämällä tavallisesti kolmen vaunun junalla, johon kuului sekä niin sanottuja sinisiä vaunuja että puukorisia vaunuja, joista kuitenkin luovuttiin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Tämän jälkeen VR yritti useaan otteeseen hankkia uusia veturijunia korvaavia kiskobusseja, ja Lättähattujen jälkeen ensimmäiset kiskobussit saatiin käyttöön vuonna 2005. Sähköistämättömillä rataosilla taajamajunat ajetaan nykyään vuonna 2020 Dm12-kiskobussilla.[3]
Palvelut ja reititMuokkaa
Taajamajuna on yksinkertaisin vaihtoehto VR:n junatarjonnassa, eikä niihin voi varata istumapaikkaa. Taajamajunissa sovelletaan kaukoliikenteen hinnoittelua, joten sama matka taajamajunalla ja InterCity-/Pendolino-junalla maksaa saman verran, esimerkiksi Tampere-Orivesi-välillä. Myös polkupyörän ja lemmikin kuljettamisesta täytyy maksaa lisämaksu, toisin kuin lähiliikenteen junissa. Hintatiedot ovat tammikuulta 2022.[4] Lähijunaliikenteen ulkopuoliset taajamajunat ovat suurimmaksi osin valtion tukemaa ostoliikennettä, sillä se on VR:lle taloudellisesti kannattamatonta pienten matkustajamäärien vuoksi.
Kiskobussit ja dieselmoottorijunatMuokkaa
Tšekkiläiset Dm12-sarjan kiskobussit liikennöivät rataosilla Jyväskylä–Seinäjoki, Iisalmi–Ylivieska, Savonlinna–Parikkala, Tampere–Haapamäki, Pieksämäki–Joensuu, Joensuu–Nurmes ja Karjaa–Hanko. Yhdessä yksikössä on 63 istumapaikkaa, ja niitä voidaan kytkeä yhteen kolme kappaletta. Kiskobusseista löytyy invapalvelut, lemmikkipaikkoja ja lastenvaunujen ja polkupyörien kuljetusmahdollisuus.[1]
ReititMuokkaa
Tiedot ovat tammikuulta 2022.[5][3] Linjanumerot ovat suluissa.
- Karjaa – Hanko (H 381-394), reitin liikenne on korvattu kokonaan busseilla ratatöiden vuoksi 7.6.2021-19.6.2022[6]
- Savonlinna – Parikkala (H 740-752)
- Ylivieska – Iisalmi (H 491, 494-496)
- Pieksämäki – Joensuu (H 720, 723, 724, 727, 729)
- Joensuu – Nurmes (H 760-763)
- Tampere – Haapamäki – Jyväskylä (H 420, 422, 429)
- Tampere – Keuruu (H 421, 423, 424, 426-428)
- Jyväskylä – Seinäjoki (H 481, 482, 485, 486)
- Seinäjoki – Ähtäri (H 480, H 487-489), reitin lempinimi: Pandalino[7]
Entiset taajamajunatyypit SuomessaMuokkaa
Veturivetoiset taajamajunatMuokkaa
Sinisistä vaunuista koostuvat veturivetoiset taajamajunat liikennöivät viime vuosinaan rataosilla Jyväskylä–Vaasa, Tampere–Pori, Seinäjoki–Rovaniemi ja Pieksämäki–Joensuu. Junissa oli tavallisesti 2–4 vaunua, joista yhdessä oli lemmikkieläinpaikkoja ja yhdessä tavaraosasto, jossa oli mahdollista kuljettaa polkupyöriä ja lastenvaunuja.[1] Useissa junissa oli myös invapalvelut. Junat olivat dieselveturin (pääsääntöisesti Dv12) vetämiä, mutta rataosuuksilla Tampere–Pori ja Seinäjoki–Rovaniemi niitä veti sähköveturi Sr1 tai Sr2.
Sinisten vaunujen säännöllinen käyttö taajamajunaliikenteessä on loppunut vuonna 2016.[3]
Vihreistä Eil-lähiliikennevaunista koostuvia junia ajettiin arkipäivisin Helsingin ja Riihimäen välillä ja Lahden oikorataa pitkin Helsingin ja Lahden sekä Helsingin ja Kouvolan välillä. Junassa saattoi olla jopa kymmenen vaunua, joista yksi oli lipunmyyntivaunu. Junissa on mahdollisuus kuljettaa polkupyörää, lastenvaunuja ja lemmikkejä, joiden lisäksi vaunuissa on myös pyörätuolipaikkoja.[8] Niiden käyttö loppui kesäkuussa 2017.
SähkömoottorijunatMuokkaa
Sähkömoottorivarusteiset taajamajunat liikennöivät vuoteen 2021 saakka rataosilla Lahti – Kouvola – Kotkan satama. Junia liikennöitiin rataosilla reiteillä Lahti – Kotkan satama, Lahti – Kouvola ja Kouvola – Kotkan satama. Kalustona käytetään pääasiassa Sm2-sarjan sähkömoottorijunia. Junissa oli WC-tilat sekä kuljetusmahdollisuus polkupyörille, lastenvaunuille ja lemmikeille. VR:n uudempaa Sm4-sarjaa ei kuitenkaan tavattu lähes ollenkaan enää vuonna 2020 Lahti – Kotkan satama reittien junissa lukuun ottamatta paria Z-lähijunana ajettavaa Kouvola – Lahti – Helsinki -vuoroa.[9] Vuoden 2022 alusta Lahden ja Kotkan sataman väliset, tuolloin viimeiset sähkömoottorijunilla liikennöidyt, taajamajunavuorot muuttuivat lähijuniksi.
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c http://www.vr.fi/fin/palvelut/tietoa_junista/taajamajunat.shtml [vanhentunut linkki]
- ↑ Maksaminen kiskobussissa VR.fi. VR. Arkistoitu 30.12.2016. Viitattu 2.7.2016.
- ↑ a b c Taajamajunat ja kiskobussit - VR uusi.vr.fi. Viitattu 27.6.2020.
- ↑ Uudistunut vr.fi – tervetuloa yhteiselle matkalle - VR www.vr.fi. Viitattu 31.1.2022.
- ↑ Julia - Junaliikenteen havaintojärjestelmä juliadata.fi. Viitattu 27.6.2020.
- ↑ Onko juna korvattu bussilla? - VR www.vr.fi. Viitattu 30.1.2022.
- ↑ Pandalinon liikennöinti käynnistyy 15.12.2019 Seinäjoki–Alavus–Ähtäri-välillä www.ahtari.fi. Viitattu 27.6.2020.
- ↑ http://www.vr.fi/fin/palvelut/tietoa_junista/lahijunat.shtml.[vanhentunut linkki]
- ↑ Julia - Junaliikenteen havaintojärjestelmä juliadata.fi. Viitattu 27.6.2020.