Kristiinankaupunki
Kristiinankaupunki (ruots. Kristinestad) on kaupunki Pohjanmaan maakunnassa.
| Kristiinankaupunki Kristinestad |
|
|---|---|
 |
 |
|
sijainti |
|
| Sijainti | |
| Maakunta | Pohjanmaan maakunta |
| Seutukunta | Suupohjan rannikkoseutu |
| Kuntanumero | 287 |
| Hallinnollinen keskus | Kristiinankaupungin keskustaajama |
| Perustettu | 1649 |
| Kuntaliitokset |
Lapväärtti (1973) Siipyy (1973) Tiukka (1973) |
| Pinta-ala ilman merialueita |
697,54 km² 145:nneksi suurin 2019 |
| Kokonaispinta-ala |
1 678,98 km² 62:nneksi suurin 2019 [1] |
| – maa | 683,04 km² |
| – sisävesi | 14,50 km² |
| – meri | 981,44 km² |
| Väkiluku |
6 594 147:nneksi suurin 31.12.2018 [2] |
| – väestötiheys | 9,65 as./km² (31.12.2018) |
| Ikäjakauma | 2016 [3] |
| – 0–14-v. | 11,8 % |
| – 15–64-v. | 55,1 % |
| – yli 64-v. | 33,1 % |
| Äidinkieli | 2016 [4] |
| – suomenkielisiä | 40,9 % |
| – ruotsinkielisiä | 55,1 % |
| – muut | 4,0 % |
| Kunnallisvero |
21,50 % 71:nneksi suurin 2019 [5] |
| Kaupunginjohtaja | Mila Segervall |
| Kaupunginvaltuusto | 27 paikkaa |
| 2017–2021[6] • RKP • Kok. • Kesk. • SDP • Ps. |
17 5 3 1 1 |
| www.kristinestad.fi | |
Kristiinankaupungissa asuu 6 594 henkilöä,[2] ja sen pinta-ala on 1 678,98 km², josta 14,50 km² on sisävesiä ja 981,44 km² merialueita.[1] Väestötiheys on 9,65 asukasta/km². Kaupunki on kaksikielinen, ja 40,9 % sen asukkaista puhuu äidinkielenään suomea ja 55,1 % ruotsia.[4]
Kristiinankaupunki on Suomen pisin nykyisin käytössä oleva kunnan nimi. Kaupungista käytetään myös lyhempää nimeä Kristiina.lähde?
Sisällysluettelo
MaantiedeMuokkaa
Kristiinankaupunki sijaitsee noin sadan kilometrin päässä sekä Vaasasta, Seinäjoelta että Porista.[7] Sen naapurikunnat ovat Isojoki, Karijoki, Merikarvia, Närpiö ja Teuva.
Kristiinankaupungissa on kaikkiaan 35 järveä. Niistä suurimmat ovat Härkmerifjärden, Storträsket ja Blomträsket.[8]
Kristiinankaupungin Natura-kohteita ovat keskustan itäpuolella sijaitsevat metsälueet Pohjoislahden metsä ja Tiilitehtaanmäki, sekä Kristiinankaupungin saaristo, Lapväärtin kosteikot, Lapväärtinjokilaakso ja Pyhävuori, jota pidetään sekä geologisesti että biologisesti yhtenä Länsi-Suomen arvokkaimmista kallioalueista.[9]
HistoriaMuokkaa
Kristiinankaupungin alue on ollut alun perin hämäläisten asuttama alue. Vuonna 1303 alueelle Ruotsista tulleet siirtolaiset olivat saaneet luvan asettua "hämäläisten maahan".[10]
Kristiinankaupunki perustettiin vuonna 1649 Lappfjärdin pitäjään Koppöön saarelle, ja myös kaupungin nimeksi tuli Koppöstad. 1. maaliskuuta 1651 nimi muutettiin Kristiinankaupungiksi (ruots. Christinae Stadh). Kenraalikuvernööri Pietari Brahe antoi kaupungille nimen senhetkisen kuningattaren Kristiinan mukaan, mutta on hyvin mahdollista, että hän ajatteli myös omaa vaimoaan, kreivitär Kristina Katarina Stenbockia, joka kuoli vuonna 1650. Maanmittaaja Claes Claesson tuli kaupunkiin Pietari Brahen pyynnöstä vuonna 1651 piirtämään asemakaavan renessanssiajan ruutukaavamallin mukaan. Asemakaava on edelleen suurimmalta osin käytössä.
1800-luku oli Kristiinankaupungin kulta-aikaa. Silloin kaupungin kauppalaivasto kuljetti tavaraa kaupungin satamasta ja satamaan.
31. tammikuuta 1918 käytiin Kristiinankaupungin taistelu, joka oli Suomen sisällisodan ainoa Etelä-Pohjanmaalla käyty punaisten ja valkoisten välinen taistelu.[11]
Kristiinankaupunki sai nykyisen laajuutensa 1. tammikuuta 1973, kun siihen yhdistettiin Lapväärtin (ruots. Lappfjärd), Siipyyn (ruots. Sideby) ja Tiukan (ruots. Tjöck) kunnat.
HallintoMuokkaa
Kristiinankaupungin kaupunginjohtaja oli vuosina 2005-2018 Riitta El-Nemr.[12] Mila Segervall aloitti virassa El-Nemrin jäätyä eläkkeelle. [13]
Valtuustossa on 27 paikkaa, joista 17 on RKP:n hallussa kaudella 2017–2021.[6]
TalousMuokkaa
Kristiinankaupungissa maatalous on matkailun lisäksi tärkeä, työllistävä elinkeino. Tärkein viljeltävä kasvi on peruna; Kristiinankaupunki on Suomen suurin ruokaperunantuottajakunta viljelyalan ollen vuonna 2009 noin 2 700 hehtaaria. Suomen Estrellalla oli perunalastutehdas 1988-2004. Sour cream -makuiset perunalastut keksittiin Kristiinankaupungin perunalastutehtaalla.lähde?
Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat Öströmin Perunatuote, Kone-Ketonen Oy ja koneita ja niiden komponentteja teollisuudelle tuottava Krikoma Ab.[14]
VäestönkehitysMuokkaa
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Muutama vuosi ennen Kristiinankaupungin ja sen lähikuntien liitosta pidettiin vuoden 1970 väestönlaskenta. Sen mukaan Kristiinankaupungin kaupungissa oli suomenkielinen enemmistö (54,2 prosenttia) ja liitoskunnissa ruotsinkielinen enemmistö: Lapväärtissä 70,1 prosenttia, Siipyyssä 58,5 prosenttia ja Tiukassa 92,0 prosenttia[16]. Vielä vuoden 1960 väestönlaskennassa myös kaupungissa oli ruotsinkielinen enemmistö (51,7 prosenttia)[17]. Kuntaliitoksen jälkeen Kristiinankaupunki on ollut enemmistöltään ruotsinkielinen.
TaajamatMuokkaa
Vuoden 2017 lopussa Kristiinankaupungissa oli 6 638 asukasta, joista 4 438 asui taajamissa, 2 152 haja-asutusalueilla ja 48 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Kristiinankaupungin taajama-aste on 67,3 %.[18] Kristiinankaupungin taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken:[19]
| # | Taajama | Väkiluku (31.12.2017) |
|---|---|---|
| 1 | Kristiinankaupungin keskustaajama | 2 706 |
| 2 | Lapväärtti | 1 490 |
| 3 | Tiukka | 242 |
Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.
SeurakunnatMuokkaa
Vuoden 2018 aluejaon mukaan Kristiinankaupungissa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[20]
- Kristinestads svenska församling (ent. Lappfjärd-Kristinestads församling)
- Kristiinankaupungin suomalainen seurakunta
Nämä seurakunnat muodostavat Kristiinankaupungin seurakuntayhtymän (ruots. Kristinestads kyrkliga samfällighet).
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Kristiinankaupungin alueella toimii Vaasan ortodoksinen seurakunta.[21]
Entiset seurakunnatMuokkaa
Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Kristiinankaupungin nykyisellä alueella.[20]
- Kristiinankaupunki-Tiukan seurakunta (ruots. Kristinestad-Tjöcks församling, jaettu Kristiinankaupungin suomalaiseksi ja ruotsalaiseksi seurakunnaksi 1978)
- Lappfjärds församling (kaksikielinen vuoteen 1977, liitetty Lappfjärd-Kristinestads församlingiin 2006)
- Sideby församling (kaksikielinen vuoteen 1977, liitetty Lappfjärd-Kristinestads församlingiin 2006)
UrheiluMuokkaa
Kristiinankaupungista kotoisin olevia urheiluseuroja ovat muun muassa Kristiinan Urheilijat (yleisurheilu, hiihto, uinti), IF Länken (voimanosto, sulkapallo, yleisurheilu, hiihto, pyöräily), Sporting Kristina (jalkapallo) ja SC Saragoza (salibandy).
MatkailuMuokkaa
Kristiinankaupungin keskusta mataline puutaloineen ja kapeine kujineen on harvinainen koko Pohjolan mittakaavassalähde?. Kaupungissa ei ole koko sen 350-vuotisen olemassaolon aikana sattunut yhtään laajaa tulipaloalähde?. Kantakaupungissa sijaitsee myös kapeudestaan tunnettulähde? Kissanpiiskaajankuja.
Nykyään hyvin säilynyt vanhakaupunki toimii seudun kaupan ja huvielämän keskuksena, ja siellä sijaitsee valikoima erilaisia palveluita. Turismi ja vapaa-ajan asuminen ovat 2000-luvulla käyneet kaupungille yhä merkittävämmäksi.lähde?
Kristiinankaupungin ja Karijoen rajalla sijaitsee Susiluolaksi kutsuttava, kalliononkalossa sijaitseva mahdollisesti 120 000 vuotta vanha ihmisen leiriytymispaikka. Kaupunki ja Museovirasto pyrkivät yhdessä kehittämään luolan kulttuurikäyttöä.
RuokakulttuuriMuokkaa
Kristiinankaupungin pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla silakkaperunat.[22]
Kuvia KristiinankaupungistaMuokkaa
Ulrika Eleonoran kirkko, 1700
Ulrika Eleonoran kirkko, 1700, ja tapuli, 1703
Katunäkymä
Katunäkymä
Kaupungin siluetti iltaruskossa
Katso myösMuokkaa
LähteetMuokkaa
- ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
- ↑ a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 31.12.2018. Tilastokeskus. Viitattu 3.2.2019.
- ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
- ↑ a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
- ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
- ↑ a b Kuntavaalit 2017, Kristiinankaupunki Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
- ↑ Matkustaminen Kristiinankaupunkiin Visit Kristiinankaupunki. Viitattu 6.2.2018.
- ↑ Kristiinankaupunki Järviwiki. Viitattu 6.2.2018.
- ↑ Natura 2000 -alueet - Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa (myös linkitetyt kohdesivut) Ympäristö. Viitattu 5.2.2018.
- ↑ Kari Tarkiainen: Ruotsin itämaa, s. 97. Svenska litteratursällskapet i Finland., 2010.
- ↑ Lappalainen, Jussi T.: Punakaartin sota 1, s. 106–107. Helsinki: Opetusministeriö, 1981. ISBN 951-85907-1-0.
- ↑ Kristinestad får se sig om efter ny stadsdirektör – El-Nemr går i pension Yle. Viitattu 5.2.2018.
- ↑ Kristiinankaupunki valitsi Mila Segervallin Kuntalehti. Viitattu 23.7.2019.
- ↑ Alueen Kristiinankaupunki kunta yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 5.2.2018.
- ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 11.1.2018.
- ↑ Väestölaskenta 1970: Yleiset demografiset tiedot (PDF) (sivut 210, 222 ja 230) Tilastokeskus. Viitattu 11.2.2018.
- ↑ Yleinen väestölaskenta 1960: Väestön ikä, siviilisääty, pääkieli ym. (PDF) (sivu 58) Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 11.2.2018.
- ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
- ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
- ↑ a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
- ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/vaasan-ortodoksinen-seurakunta
- ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 149. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
