Peräseinäjoen Toive (pesäpallo)

Peräseinäjoen Toive on pesäpalloseura Seinäjoen Peräseinäjoelta. Toiveen edustusjoukkue pelaa kaudella 2019 Suomen kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Suomensarjassa. Kakkosjoukkue pelaa piirisarjaa. Naisten pesäpallossa Toive on pelannut seitsemän kauden ajan Suomen korkeimmalla sarjatasolla Superpesiksessä ja siirtyi Petojussien alaisuuteen.

Peräseinäjoen Toive
Koko nimi Peräseinäjoen Toive
Perustettu 1927
Kaupunki Peräseinäjoki, Seinäjoki
Kenttä Peräseinäjoen pesäpallostadion
Miesten sarjataso Maakuntasarja
Naisten sarjataso Maakuntasarja
Värit               
Puheenjohtaja Jani Ojanen
Omistaja Peräseinäjoen Toive ry
PeTo pelaa pesäpallon kotiottelunsa Peräseinäjoen pesäpallostadionilla

Historia muokkaa

Perustaminen ja pelaaminen alasarjoissa muokkaa

Voimistelu- ja urheiluseura Peräseinäjoen Toive perustettiin 19. marraskuuta 1927. Pesäpallo oli toiminnassa mukana jo alkuvuosina, mutta ensimmäiset tilastot sarjoista löytävät 1940-luvulta.Tuolloin Toive pelasi pesäpalloa miesten perussarjassa, poikien sarjassa B-junioreilla ja naisten sarjassa. Vuonna 1948 Toiveen miehet voittivat oman lohkonsa päihittämällä ratkaisevassa ottelussa Kuortaneen ja nousivat vuodeksi 1949 välisarjaan. Vuotta 1949 voidaan pitää pienoisena läpimurtona peräseinäjokiselle pesäpallolle, kun naiset voittivat oman lohkonsa ja miehet saavuttivat piirikisoissa B-ryhmän mestaruuden, voitettuaan ratkaisuottelussa Kurikan Visan juoksuin 30–7.[1]

Voiton ansiosta Toiveen miehet pääsivät pelaamaan välisarjan loppuotteluun ja nousivat maakuntasarjaan, jossa peräseinäjokiset myös pysyivät ja pärjäsivät kohtuullisesti. Kaudella 1952 Peräseinäjoki ylsi kolmanneksi tasapistein kahden parhaan, Kuortaneen Kunnon ja Ylihärmän Junkkareiden, kanssa, mutta jääden kuitenkin niiden taakse heikomman juoksueron takia.[1]

Toive pelasi vaihtelevasti alasarjoissa pesäpallon toiminnan alusta aina 1980-luvun alkuun joten tiedot näiden kausien sijoituksista ovat melko vähäiset.

Pesäpalloa kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla (1980-luku) muokkaa

Pesäpallon uusi nousu alkoi 1980-luvulla, kun miesten joukkue nousi vuonna 1981 maakuntasarjaan. Samana vuonna junioritoiminta laajeni yhdestä joukkueesta kolmeen. Pesäpallotoiminnassa oli tuona vuonna mukana sata henkilöä. Samana vuonna Peräseinäjoella järjestettiin myös piirin pesäpalloleiri.[2]

Toiveen miesten joukkue nousi kauden 1982 päätteeksi Suomi-sarjaan ja kakkosjoukkue piirisarjaan. Samalla kaudella myös seuran juniorijoukkueet menestyivät erinomaisesti, eikä mikään Toiveen viidestä joukkueesta hävinnyt koko kaudella yhtäkään kotiottelua. Peräseinäjoen kunta muistikin miesten I-joukkuetta antamalla 1 500 markan stipendin.

Vuonna 1983 pesäpallojoukkueita oli jo kahdeksan, joista yksi oli tyttöjoukkue. Kaudella 1983 pelattiin Suomensarjassa pelattiin 18 kierrosta joista PeTo voitti 11 ja sijoittui sarjassa neljänneksi. Seuraavalla kaudella ottelumäärä pysyi samana mutta voittojen määrä tippui kahdella ja sijoitus yhdellä sijalla. Kolmannen sarjakautensa Suomensarjassa PeTon miespesäpalloilijat aloittivat vuonna 1985 Martti Ahokkaan johtamana. Pesäpallotoiminta oli tuolloin laajaa, kun joukkueita oli II-joukkueen lisäksi myös B-, C-, D- ja E-pojissa sekä B- ja C-tytöissä.[3] PeTo päätti kauden 1985 pysymällä yhä Suomensarjan kärkikastissa, sijoituksen ollessa tällä kertaa jälleen 4.

Kaudeksi 1986 ottelumäärä nousi 22 otteluun, mutta ottelutahti alkoi näkyä menestyksessä. Voittojen määrä pysyi samana, mutta otteluita kertyessä enemmän sijoitus jäi kahdeksanneksi. Kymmenen aktiivisemman vuoden pesäpallotoiminnan jälkeen vuonna 1987 asetettiin tavoitteeksi ykkösjoukkueen vakiinnuttaminen ykkössarjatasolle 1990-luvulle mennessä. Tavoite ei kuitenkaan näkynyt peliotteissa vaan sijoitusten laskiessa tasaisesti (1987: kuudes, 1988: seitsemäs, 1989: yhdestoista) aloitettiin uusi vuosikymmen täysin vastoin tavoitetta, yhtä sarjatasoa alemmalta eli maakuntasarjasta.

Maakuntasarjasta nousuun kohti Ykköspesistä (1990-luku) muokkaa

Vuonna 1990 Toiveen pesäpallotoiminnassa oli mukana jo yhteensä 13 joukkuetta, joista 10 oli juniorijoukkueita.[4] Tuo kausi oli ensimmäinen hetkeen maakuntasarjassa, eikä ensimmäinen kausi tuonut vielä nousua takaisin Suomensarjaan.

Kesällä 1991 PeTo pelasi toisen, ja samalla 1990-luvun viimeisen kautensa maakuntasarjassa, kun sarjan voitettuuan miesten joukkue nousi Suomensarjaan. Ensimmäiseltä kaudelta lähtien alettiin suorittamaan uudestaan vuonna 1987 annettua tavoitetta ykkössarjapaikasta. PeTo pelasi lohkossaan sijoituksekseen viidennen sijan ensimmäisellä kaudella. Lohkon voitto olikin jo lähellä seuraavalla kaudella 1993 kun PeTo sijoittui 15 voitollaan lohkonsa toiseksi. Tämän jälkeen nousuhaaveet rauhoittuivat kuitenkin vielä hetkeksi kun kolmen seuraavan kauden sijoitukset olivat vielä seitsemäs, kuudes ja viides.

Kesä 1997 toi kuitenkin mukanaan seuran parhaimman menestyksen Suomensarjassa, kun PeTo voitti oman lohkonsa ja eteni Ykköspesiskarsintoihin. Karsinnoissa PeTo pelasi kaksi ottelua, joita kumpaakaan se ei voittanut. Juoksuero karsinnoissa oli 10-14. Seuraavalla kaudella PeTo sai jo tarpeekseen edelliskauden epäonnistumisesta ja sijoittui runkosarjassa toiseksi 16 voitollaan. Tämä oikeutti jälleen paikkaan Ykköspesiksen karsintoihin ja tällä kertaa PeTo käytti tilaisuuden hyväkseen. Jokaisesta neljästä ottelusta saavutetetut täydet pisteet ja juoksuero 54-14 oikeuttivat PeTon tällä kertaa seurahistorian ensimmäiseen paikkaan miesten Ykköspesiksessä.

Kolme Ykköspesiskautta (1999–2001) muokkaa

 

RUOHONIEMI
WERNER
PARVI
YLI-KARJANMAA
EINOLA
KYLLÖNEN
SYRJÄLÄ
KUJALA
YLI-TAIPALUS
KULMALA
PeTon viimeisen Ykköspesiskauden
ulkopelikokoonpano[5]

Ykköspesiksessä pelattiin kaudella 1999 14 kierrosta, joiden voittoprosentti oli PeTon kohdalla tasan 50 %. Voittoja tuli siis seitsemän ja vastaavasti PeTo poistui kentältä hävinneenä yhtä monta kertaa. Täysiä kolmen pisteen voittoja näistä voitoista oli 6 joten kaksi pistettä annettiin mukaan vain kerran. Vastaavasti yhden pisteen tappioita tuli kaksi ja kokonaan ilman pisteitä jäätiin viisi kertaa. Juoksuero runkosarjassa oli 143-85 ja pisteitä kertyi 22. Tämän johdosta PeTo sijoittui ensimmäisellä Ykköspesiskaudellaan runkosarjassa neljänneksi ja jatkoi kauttaan ylemmässä jatkosarjassa. Jatkopeleissä pelattiin vastaavasti 14 kierrosta ja tällä kertaa PeTo voitti näistä otteluista 6 ja hävisi 8. Pisteitä kertyi 16 ja kauden lopullinen sijoitus oli sen myötä kuudes.

Toisella kaudellaan PeTon menestys ei ollut enää vastaavaa, kun ottelumäärät lisääntyivät runkosarjassa 26 ja jatkopeleissä siirryttiin pudotuspelikäytäntöön. Runkosarjan voittoja tuli 8 ja pisteitä sen myötä 29 sijoituksen ollessa tämän myötä kymmenes, eikä se oikeuttanut tällä kertaa jatkopeleihin.

Seuran toistaiseksi viimeinen kausi Ykköspesiksessä oli siis kesällä 2001. Tuo kausi meni myös pelillisesti penkin alle kun runkosarjan 26 ottelusta PeTo voitti ainoastaan 3. Näistä kolmesta voitostakin täysiä kolmen pisteen voittojakin oli ainoastaan yksi kappale, eikä sarjassa kertynyt pisteitä kuin ainoastaan 9. PeTo sijoittuikin sarjassa 14. ja tippui kaudeksi 2002 maakuntasarjaan[6]

Paluu alasarjoihin ja tavoitteet takaisin ylös (2002–) muokkaa

Kun sarjasta tippumisen makuun oli päästy jo kaudella 2001, joukkue jatkoi samaa menoa myös Suomensarjassa kaudella 2002. Voittoja kertyi runkosarjassa ainoastaan kaksi ja pisteitä kauden aikana kertyi kuusi. Tämä tarkoitti sitä että pesäpallotoimintaa saatiin jatkaa kaudella 2003 maakuntasarjassa. Tosin visiitti neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla kesti tässä vaiheessa vain yhden kauden ajan, kun PeTo nousi takaisin Suomensarjaan sijoituttuaan kauden 2003 maakuntasarjassa toiseksi.

Kaudet 2004 ja 2005 PeTo pelasi siis jälleen kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla, mutta menestys ei sarjassa ollut kovin huikea. Kauden 2004 sijoitumminen kahdeksanneksi takasi vielä sarjapaikan seuraavaksi kaudeksi mutta kauden 2005 yhdeksäs sija palautti PeTon takaisin maakuntasarjaan.

Kaudet 2006–2008 PeTo pelasi maakuntasarjassa pitäen toimintaa yllä, mutta sijoitukset näinä vuosina olivat kuitenkin lohkon häntäpäässä (viides, neljäs ja viides) kunnes kaudella 2009 PeTo alkoi tavoittelemaan jälleen Suomensarjapaikkaa. PeTo sijoittuikin kauden 2009 runkosarjassa lohkonsa ensimmäiseksi juoksueron ollessa 214-87 ja pisteitä kertyi 27. Tämä antoi hyvät lähtökohdat jatkokarsintoihin mutta vastoin kauden kulkua, joukkue voitti jatkosarjan viidestä ottelustaan ainoastaan yhden ja Suomensarjapaikka jäi tällä kertaa saavuttamatta.

Kaudella 2010 miesjoukkue pelasi yhä Pohjanmaan alueen maakuntasarjaa. Tällä kertaa opittiin edelliskauden virheistä ja runkosarjassa koko kauden ainoa tappio syntyi Koskenkorvan Urheilijoiden kolmosjoukkueelle. Runkosarjassa sijoituttiin siis jälleen ensimmäiseksi. Jatkopeleissä pelattiin myös tällä kertaa viisi kierrosta ja tällä kertaa PeTo nousi Suomensarjaan kaudeksi 2011 suoraan viidellä voitolla, varmistaen nousunsa jo toiseksi viimeisellä kierroksella.[7]

Kaudella 2011 PeTo pelaa miesten Suomensarjassa ja samalle kaudelle toimintaan tulee mukaan takaisin myös miesten kakkosjoukkue, joka aloittaa toimintansa Pohjanmaan alueen piirisarjassa.

Naiset muokkaa

 
PeTon naisjoukkuen logo

 

TYYNELÄ
KANGASLUOMA
YLÄ-AUTIO
JU. KULMALA
S. ALESTALO
M. ALESTALO
SIIROLA
KUJALA
YLI-HIRVELÄ
JE. KULMALA
PeTon naisten viimeinen Superin
ulkopelikokoonpano[8]

Viidessä vuodessa Superiin: naispesiksen historiaa muokkaa

 
Toiveen naiset Superpesisottelussa

Naisten joukkue saatiin kasaan vuodeksi 1993, jolloin Toive osallistui perussarjaan. Kaudella 1995 B-tyttöjen suomenmestarijoukkue jäi naisten suomensarjassa vielä toiseksi, mutta joukkue korjasi asian jo seuraavalla kaudella nousten kaudeksi 1996 Ykköspesikseen. Toive pelasi kaudet 1996 ja 1997 ykköspesistä nousten kaudeksi 1998 Superpesikseen Pekka Kyllösen johtamana.[9] Kokonaisuudessaan Toiveen nousuun pohjalta huipulle kesti siis viisi vuotta.

Ensimmäisellä Superpesis-kaudellaan vuonna 1998 Toive sijoittui runkosarjassa kymmenenneksi. Joukkue pelasi runkosarjassa 22 ottelua, joista se saavutti vain yhden täyden kolmen pisteen voiton. Toiveen peleissä mentiin kauden aikana kymmenesti supervuoroon ja kotiutuslyönteihin, joiden tuloksena oli viisi voittoa ja viisi häviötä. Loput 11 peliä hävinneenä Toive saavutti ensimmäisellä kaudellaan 18 pistettä juoksusuhtein 133–234.[10] Karsinnoissa Toive sai otteluparikseen Pattijoen Urheilijat. Ottelusarja venyi joukkueiden välillä ”paras viidestä” -menetelmän enimmäismäärään eli viiteen otteluun, joista viimeisessä saavutetulla voitolla Toive säilytti paikkansa Superpesiksessä myös seuraavaksi kaudeksi kokonaisvoitoin 3–2.[11]

Toisella kaudellaan vuonna 1999 Toive paransi edelliskauden runkosarjan tulostaan kahdeksanneksi, selviytyen näin ensimmäistä kertaa mukaan pudotuspeleihin. Runkosarjassa Toive pelasi jälleen 22 peliä, joiden tuloksena oli yhdeksän kolmen pisteen voittoa ja kolme yhden pisteen häviötä. Kauden aikana Toive jäi kymmenen kertaa ilman pisteitä. Näillä tuloksilla Toive keräsi runkosarjassa yhteensä 30 pistettä juoksusuhteella 165–174.[12] Pudotuspeleissä Toive sai ensimmäisellä kierroksellä vastaansa runkosarjan voittajan Siilinjärven, joka osoittautui paremmaksi suoraan otteluvoitoin 0–3. Toiveen loppusijoitus kaudella 1999 oli siis kahdeksas.[13]

Uuden vuosituhannen myötä Peräseinäjoella nähtiin edelliskaudesta sisuuntunut Toive. 22 ottelusta Toive voitti 18 ja hävisi neljä, joista niistäkin se jäi kokonaan ilman pisteitä vain kahdesti. Saavuttamillaan 52 pisteellään Toive ylsi seurahistoriansa parhaimpaan tulokseen, runkosarjan voittoon.[14] Runkosarjan menestys jatkui myös pudotuspeleissä. Toive sai puolivälieriin vastaansa runkosarjan kahdeksannen, Jyväskylän. Sarja meni kotiedun myötä Toiveelle voitoin 3–1, ja joukkue jatkoi matkaansa välieriin. Välierissä Oulu osoittautui kuitenkin peräseinäjokisia vahvemmaksi vieden sarjan voitoin 3–1. Ottelusarjan häviön myötä Toive jatkoi pelejään pronssiotteluihin, joissa se kohtasi edellisvuoden pudotuspelivastustajansa Siilinjärven. Tällä kertaa Toive osoittautui paremmaksi ja saavutti seurahistoriansa ensimmäiset mitalit voitoin 2–1.[15]

Mitalikauden jälkeen Toiveessa palattiin kahden kauden ajaksi arkeen. Kaudella 2001 Toive pelasi 24 ottelua, voittaen niistä 16 ja häviten kahdeksan. Toive jäi 44 pisteellään ja juoksusuhteellaan 278–146 runkosarjassa viidenneksi, jääden vain kahden pisteen päähän kotiedusta pudotuspeleihin.[16] Pudotuspeleissä Toiveen kausi päättyi jo puolivälierien ensimmäiseen ottelupariin, kun joukkue hävisi Porille otteluvoitoin 0–3.[17]

Myöskään kautta 2002 ei voida pitää kovin menestyksekkäänä Toiveen historiassa. Toive sijoittui runkosarjassa vasta seitsemänneksi voittaen 24 ottelustaan vain puolet, juoksueron ollessa 271–200. Pisteitä Toive saavutti 35, mikä oli 25 pistettä vähemmän kuin runkosarjan voittajalla, Jyväskylällä.[18] Pudotuspeleissä Toiveen pelit päättyivät jälleen ensimmäiselle kierrokselle, kun tällä kertaa Lapua vei ottelusarjan nimiinsä voitoin 3–0.[19]

Vuonna 2003 Peräseinäjoella saavutettiin kuitenkin jälleen menestystä. Runkosarjassa neljäs sija, ja sen mukanaan tuoma kotietu, olivat vasta pohjustusta seurahistorian toiselle mitalille. Runkosarjassa pelattiin nyt vain 20 ottelua, joista Toive voitti 13 ja hävisi seitsemän. Toive saavutti 37 pistettä, mikä oli saman verran kuin viidenneksi sijoittuneella Lapualla, mutta Toive vei kotiedun paremman juoksueron (187–105) turvin.[20]

Pudotuspeleissä Toive voitti ensin puolivälierissä Lapuan voitoin 3–2. Välierissä Jyväskylä oli kuitenkin parempi voitoin 4–0, ja niin Toive suuntasi jälleen pronssiotteluun. Pronssiottelussa Toive kohtasi taas, kuten kolme vuotta aiemminkin, Siilinjärven. Ottelusarja päättyi Toiveen eduksi 2–1, mikä toi Toiveelle historiansa toisen ja toistaiseksi viimeisen mitalinsa.[21]

Pronssikaudella vuonna 2003 Toiveen pelinjohtajana toimi Mika Sirviö. Samainen kausi oli myös Itä–Länsi-valintojen perusteella yksi Toiveen parhaista, sillä Itä–Länsi-otteluun valittiin neljä Toiveen pelaajaa sekä pelinjohtaja: Maiju Kangasluoma, Satu Rajala, Sari Siirola ja Taru Ylä-Autio.[22]

Viimeisellä kaudellaan Toiveen nimellä Superissa joukkue saavutti runkosarjassa toiseksi parhaimman tuloksensa, yltäen runkosarjassa kolmanneksi. 20 ottelusta Toive voitti 12 ja hävisi kahdeksan, juoksueron ollessa 183–125.[23] Pudotuspeleihin pääsijät ratkaistiin tällä kertaa edelliskausista poiketen jatkosarjalla, jossa kaikki pelasivat kerran toisiaan vastaan. Toive jäi sarjassa kuudenneksi, jääden samalla mitalipelien ulkopuolelle.[24]

Kauden jälkeen Toive yhdistyi Seinäjoen Maila-Jussien naisten pesäpallojoukkueen kanssa uudeksi naisten pesäpallon erikoisseuraksi Petojusseiksi 7. lokakuuta 2004. Petojussien alaisuuteen liittyi samalla myös B-tyttöjen juniorijoukkue.[25][26]

Kaudeksi 2011 tuli PeTon toimintaan mukaan myös takaisin naisten edustusjoukkue. Tämä joukkue koostuu edelliskauden hajonneesta C-tyttöjen joukkueesta ja tulee pelaamaan piirisarjassa.lähde?

Junioritoiminta muokkaa

Toiveella on joukkueet miesten maakuntasarjajoukkueen lisäksi C-, D-, E-, F- ja G-tytöissä. Juniorityö on ollut Suomen kärkitasoa pitkään varsinkin tyttöjunioreissa, sillä ensimmäiset mitalit Toiveen D-tytöt saavuttivat vuonna 1991, kun he saavuttivat SM-hopeaa. Vuosina 1993 ja 1994 Toiveen tytöt saavuttivat SM-hopeaa. Vuonna 1995 B-tytöt saavuttivat Toiveen ensimmäisen SM-kullan.[27] Viimeisimpänä saavutuksena Toiveen juniorityössä on D-tyttöjen vuonna 2009 saavuttama kilpasarjan Suomen mestaruus, sekä saman joukkueen saavuttama C-tyttöjen pronssi vuodelta 2010.[28]

Seuralla oli B-tyttöjuniorijoukkue vuoteen 2005 asti. Se siirtyi Petojussien alaisuuteen, kun Toiveen naiset yhdistyivät naapuriseura Maila-Jussien kanssa uudeksi seuraksi.[29]

Pesäpallon junioreiden SM-mitalit
Joukkue Mitalit Vuodet Yhteensä
B-tytöt
  Kultaa 1995 1
  Pronssia 1994 1
C-tytöt
  Pronssia 1993, 2010 2
D-tytöt
  Kultaa 2009 1
  Hopeaa 1991 1
E-tytöt
  Hopeaa 2009 1
  Pronssia 2007 1
Yhteensä: 8

Kotikentät muokkaa

Toiveen pesäpallojaosto pelaa kotiottelunsa Peräseinäjoen pesäpallostadionilla Ritola-Hallin läheisyydessä. Kenttä on miesten viralliset mitat täyttävä ja siellä on muiden nykyaikaisten pesäpallokenttien tapaan hiekkatekonurmi, joka on asennettu vuoden 1998 aikana.[30]

Palkinnot ja huomionosoitukset muokkaa

Palkitut muokkaa

Etenijäkuningatar:[31]

Kultainen maila:[32]

Vuoden pelinjohtaja:[33]

Naisten Itä-Länsi-valinnat muokkaa

Tilastot ja luettelot muokkaa

Saavutukset pesäpallossa muokkaa

Toiveen naiset pelasivat yhteensä 7 kautta Suomen pääsarjassa, Superpesiksessä. Näinä seitsemänä kautena Toive saavutti kaksi pronssista mitalia kausilla 2000 ja 2003. Lisäksi Toive voitti kerran myös runkosarjan kaudella 2000.

Runkosarjaotteluita pääsarjassa Toive on pelannut 144 kappaletta. Näistä otteluista Toive on voittanut 86 ja hävinnyt 58. Tuotuja juoksuja runkosarjassa on 1423 ja päästettyjä 1099 joten juoksuero on +324. Pudotuspeleissä ja karsintasarjassa naisten joukkue on pelannut yhteensä 43 ottelua joista joukkue on voittanut 16 ja hävinnyt 27. Juoksuero pudotuspeleissä on 270-322 (-52).

Pelinjohtajat naisten Superpesiksessä muokkaa

Miesten pelinjohtajat muokkaa

  • Martti Ahokas (1985–2000, 2002–)
  • Kari Ruohoniemi (2001)

Naiset muokkaa

Runkosarja
Pudotuspelit
Kausi Sarja O V T H 3p 2p tp 1p 0p TJ PJ Y P Sijoitus O V T H 3p 2p tp 1p 0p TJ PJ Y P Sijoitus
1993 Perussarja
1994 Suomensarja
1995 Suomensarja 14 11 0 3 8 3 0 0 3 192 86 30 2.
1996 Ykköspesis 22 13 0 9 11 2 0 7 2 273 155 44 4.
1997 Ykköspesis 22 18 0 4 16 2 0 0 4 324 128 52 2. 2 2 0 0 0 2 0 0 0 33 15 6 2.
1998 Superpesis 22 6 0 16 1 5 0 5 11 133 233 353 18 10. 5 3 0 2 3 0 0 1 1 35 22 9 9.
1999 Superpesis 22 9 0 13 9 0 0 3 10 165 174 322 30 8. 3 0 0 3 0 0 0 0 3 9 39 200 0 8.
2000 Superpesis 22 18 0 4 14 4 0 2 2 206 116 406 52 1. 11 6 0 5 4 2 0 2 3 97 59 670 18 3.
2001 Superpesis 24 16 0 8 10 6 0 4 4 278 146 413 44 5. 3 0 0 3 0 0 0 0 3 12 26 711 0 7.
2002 Superpesis 24 12 0 12 7 5 0 4 8 271 200 331 35 7. 3 0 0 3 0 0 0 0 3 19 29 350 0 6.
2003 Superpesis 20 13 0 7 9 4 0 2 5 187 105 420 37 4. 12 5 0 7 3 2 0 1 6 65 78 653 14 4.
2004 Superpesis 20 12 0 8 8 4 0 5 3 183 125 368 37 3. 7 2 0 5 0 2 0 1 4 33 69 290 5 6.
2012 Maakuntasarja[35] 10 3 0 7 2 1 0 0 7 108 205 8 10. 4 2 0 2 2 0 0 1 1 59 52 7 4.[36]
2014 Maakuntasarja[37] 16 4 0 12 2 2 0 1 11 107 297 11 7.
2015 Maakuntasarja[38] 7 5 0 2 3 2 0 1 1 131 74 14 3. 4 2 0 2 0 2 0 0 2 33 53 4 3.[39]
2016 Maakuntasarja[40] 11 8 0 3 7 1 0 0 3 213 106 23 2. 1 0 0 1 0 0 0 0 1 6 11 0 3.-4.

Miehet muokkaa

Runkosarja
Kausi Sarja O V T H TJ PJ P Sijoitus
1931 Aluesarja 2 2 0 0 37 13 4 1.
Loppusarja Luopui
1932 Aluesarja Br 1 0 0 1 18 20 0 4.–9.
1933 Aluesarja Br 2 1 0 1 12 20 2 7.–10.
1934 Aluesarja Br 4 3 0 1 30 10 6 3.
1935 Aluesarja Br 3 2 0 1 20 9 4 5.–10.
1939 Aluesarja Br 8 3 1 4 69 84 7 4.
1950 Maakuntasarja 8 1 1 6 55 80 3 9.
1952 Maakuntasarja 8 6 0 2 89 62 12 3.
1953 Maakuntasarja 8 4 0 4 66 51 8 4.
1955 Maakuntasarja 8 3 0 5 66 61 6 5.
1956 Maakuntasarja 8.
1957 Maakuntasarja 8.
1958 Maakuntasarja 8.
1960 Maakuntasarja 8 4 0 4 81 75 8 5.[41]
1961 Maakuntasarja 4.
1962 Maakuntasarja 5.
1963 Maakuntasarja 12.
1966 Maakuntasarja
1981 Maakuntasarja
1982 Maakuntasarja 1.
1983 Suomensarja 18 11 1 6 191 105 23 4.
1984 Suomensarja 18 9 2 7 154 113 20 5.
1985 Suomensarja 18 10 0 8 135 125 20 4.
1986 Suomensarja 22 9 2 11 123 128 20 8.
1987 Suomensarja 22 11 1 10 189 191 23 6.
1988 Suomensarja 22 11 0 11 144 138 22 7.
1989 Suomensarja 22 7 0 15 110 188 15 11.
1990 Maakuntasarja 18 10 2 6 166 137 22 5.
1991 Maakuntasarja 18 16 1 1 219 89 33 1.
1992 Suomensarja 22 13 0 9 146 141 26 5.
1993 Suomensarja 22 15 1 6 197 125 31 2.
1994 Suomensarja 22 10 0 12 200 212 20 7.
Runkosarja
Pudotuspelit
Kausi Sarja O V T H 3p 2p 1p 0p TJ PJ P Sijoitus O V T H 3p 2p 1p 0p TJ PJ P Sijoitus
1995 Suomensarja 22 11 0 11 9 2 1 10 127 203 32 6.
1996 Suomensarja 22 11 0 11 7 4 7 4 174 150 38 5.
1997 Suomensarja 22 19 0 3 15 4 0 3 252 109 53 1. 2 0 0 2 0 0 0 2 10 14 0 3.
1998 Suomensarja 22 16 0 6 11 5 2 4 268 166 45 2. 4 4 0 0 4 0 0 0 54 14 12 1.
1999 Ykköspesis 14 7 0 7 6 1 2 5 143 85 22 4. 14 6 0 8 4 2 0 8 97 105 16 6.
2000 Ykköspesis 26 8 0 18 8 0 5 13 161 212 29 10.
2001 Ykköspesis 26 3 0 23 1 2 2 21 128 285 9 14.
2002 Suomensarja 18 2 0 16 1 1 1 15 94 271 6 9.
2003 Maakuntasarja 16 13 0 3 10 3 1 2 200 104 37 2.
2004 Suomensarja 16 3 0 13 2 1 2 11 102 147 10 8.
2005 Suomensarja 18 6 0 12 2 4 2 10 185 348 16 9.
2006 Maakuntasarja 12 7 0 5 6 1 1 4 146 149 24 5.
2007 Maakuntasarja 12 6 0 6 5 1 1 5 146 161 18 4.
2008 Maakuntasarja 16 9 0 7 5 4 1 6 238 182 28 5.
2009 Maakuntasarja 11 9 0 2 8 1 1 1 214 87 27 1. 5 1 0 4 1 0 0 4 57 88 3 5.
2010 Maakuntasarja 10 9 0 1 8 1 0 1 201 94 26 1. 5 5 0 0 4 1 0 0 69 44 14 1.
2011 Suomensarja 18 5 0 13 1 4 1 12 131 292 13 10.
2012 Suomensarja 16 2 0 14 1 1 0 14 69 255 5 9.
2013 Suomensarja 20 0 0 20 0 0 1 19 62 454 1 11.
2014 Maakuntasarja 9 6 0 3 6 0 1 2 108 79 19 3. 4 1 0 3 1 0 1 2 47 55 4 4.[42]
2015 Maakuntasarja[43] 14 9 0 5 5 4 0 5 135 129 23 4.
2016 Maakuntasarja[44] 12 8 0 4 4 4 3 1 200 135 23 2. 1 0 0 1 0 0 1 0 11 20 1 3.-4.[45]
2017 Maakuntasarja[46] 9 9 0 0 7 2 0 0 252 46 25 1.

  • Naiset pelasivat kaudella 1995 Suomensarjassa ja kaudella 1996 Ykköspesiksessä
  • Miehet ovat pelanneet seuran perustamisesta 1980-luvulle pääasiallisesti kolmanneksi tai neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla

Selitteet muokkaa

     1. korkein sarjataso
     2. korkein sarjataso
     3. korkein sarjataso
     4. korkein sarjataso
O Ottelut
V Voitot
T Tasapeli
H Häviöt
3p Kolmen pisteen voitto (Voitto 2-0 tai 1-0)
2p Kahden pisteen voitto (Voitto supervuorossa tai kotiutuskisassa)
1p Yhden pisteen tappio (Tappio supervuorossa tai kotiutuskisassa)
0p Tappio (Suoraan 0-2 tai 0-1)
Juoksut Joukkueen tehdyt ja päästetyt juoksut
P Pisteet

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b Viita & Hirvonen 2008, s. 468
  2. Pesäpallon uusi nousu 1980-luvulla Kimmo Kulmala. Viitattu 19.4.2010.
  3. Viita & Hirvonen 2008, s. 576
  4. Toiveen pesäpallon historiaa Kimmo Kulmala. Viitattu 19.4.2010.
  5. Peräseinäjoki - Kajaani 30.5.2001 Pesäpalloliitto. Viitattu 20.10.2010.
  6. Miesten pesäpallo vuoteen 2001 Kimmo Kulmala. Viitattu 19.4.2010.
  7. Nousu Suomensarjaan 2011 Pesäpalloliitto. Viitattu 14.9.2010.
  8. Jyväskylä - Peräseinäjoki 21.8.2004 Pesäpalloliitto. Viitattu 20.10.2010.
  9. Seuran esittely Peräseinäjoen Toive. Arkistoitu 29.6.2011. Viitattu 16.12.2010.
  10. Naisten Superpesiksen runkosarja 1998 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  11. Naisten Superpesiksen karsintasarja 1998 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  12. Naisten Superpesiksen runkosarja 1999 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  13. Naisten Superpesiksen pudotuspelit 1999 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  14. Naisten Superpesiksen runkosarja 2000 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  15. Naisten Superpesiksen pudotuspelit 2000 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  16. Naisten Superpesiksen runkosarja 2001 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  17. Naisten Superpesiksen pudotuspelit 2001 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  18. Naisten Superpesiksen runkosarja 2002 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  19. Naisten Superpesiksen pudotuspelit 2002 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  20. Naisten Superpesiksen runkosarja 2003 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  21. Naisten Superpesiksen pudotuspelit 2003 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  22. Itä-Länsi-valinnat 2003 Pesäpalloliitto. Arkistoitu 27.8.2006. Viitattu 29.4.2010.
  23. Naisten Superpesiksen runkosarja 2004 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  24. Naisten Superpesiksen pudotuspelit 2004 Pesäpalloliitto. Viitattu 30.4.2010.
  25. Naispesiksen historiaa Peräseinäjoen Toive. Arkistoitu 7.2.2005. Viitattu 13.3.2010.
  26. Petojussien perustaminen Petojussit. Viitattu 30.4.2010. [vanhentunut linkki]
  27. Viita & Hirvonen 2008, s. 651
  28. D-tyttöjen Suomen mestarit Pesäpalloliitto. Arkistoitu 28.7.2009. Viitattu 29.4.2010.
  29. B-tytöt uuteen seuraan Petojussit. Arkistoitu 22.12.2007. Viitattu 14.9.2010.
  30. Viita & Hirvonen 2008, s. 653
  31. Parhaat etenijät kausittain Suomen Pesäpalloliitto ry. Arkistoitu 17.8.2018. Viitattu 26.3.2018.
  32. Kultainen maila pesis.fi. Arkistoitu 26.10.2018. Viitattu 31.3.2018.
  33. Vuoden pelinjohtaja pesis.fi. Arkistoitu 3.7.2018. Viitattu 31.3.2018.
  34. Itä-Länsi-pelaajat joukkueittain Rasilainen, Matti. Viitattu 5.1.2018.
  35. maakuntasarja 2012
  36. alempi jatkosarja 2012
  37. maakuntasarja 2014
  38. maakuntasarja 2015
  39. ylempi jatkosarja 2015
  40. maakuntasarja 2016
  41. Miesten maakuntasarja 1960
  42. Miesten maakuntasarjan ylempi loppusarja 2014
  43. Miesten maakuntasarja 2015
  44. Miesten maakuntasarja 2016
  45. Miesten nousukarsinnat 2016
  46. Miesten maakuntasarja 2017

Aiheesta muualla muokkaa