Seinäjoen seurakunta

evankelis-luterilainen seurakunta Seinäjoella

Seinäjoen seurakunta on Lapuan hiippakuntaan ja Etelä-Pohjanmaan rovastikuntaan kuuluva Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta, joka toimii Seinäjoen kaupungin alueella.[3]

Seinäjoen seurakunta

tunnus

sijainti

Lakeuden risti kesäkuussa 2013
Lakeuden risti kesäkuussa 2013
Tunnustuskunta evankelis-luterilainen
Hiippakunta Lapuan hiippakunta
Rovastikunta Etelä-Pohjanmaan rovastikunta
Pääkirkko Lakeuden risti
Perustettu 1863
– Kirkkoherrakunta 1895
Seurakuntaliitokset Peräseinäjoki (2005)
Nurmo (2009)
Ylistaro (2009)
Jäsenmäärä 51 270[1] (2021)
– Osuus asukkaista 79,2 %
Kirkollisvero 1,65 %
Kirkkoherra Ari Auranen
Kirkkovaltuusto 39 paikkaa
– puheenjohtaja Juhani Hihnala
  2023–2026[2]

 • Kok.
 • Kesk.
 • Elävät kivet
 • Avara kirkko
 • SDP
 • Kristillis-isänmaalliset

 • Tulevaisuus ja toivo


14
13
4
3
3
1

1
Verkkosivusto

Historia muokkaa

Nurmon-Seinäjoen saarnahuonekunta muokkaa

Pääartikkeli: Nurmon seurakunta
 
Seinäjoen seurakunnan hallinto sijaitsee Kirkonkrannissa.

Isonvihan koettelemuksien jälkeen Seinäjoki ryhtyi yhteistoimintaan Ylinurmon kylän kanssa seurakunnallisissa asioissa, kun yhteydet Ilmajoen kirkolle olivat hankalat. Ylinurmon ja Alaseinäjoen isännät rakensivat omalla luvalla 1725 saarnatuvan ja anoivat sille useaan kertaan kappelinoikeuksia. Lapuan kirkkoherra Lithovius vastusti tiukasti itsenäistymishanketta, mutta vuonna 1765 Ylinurmo sai yhdessä Alaseinäjoen neljänkymmenen vuoden lukuisten anomusten jälkeen kuninkaallisen luvan jumalanpalvelusten järjestämiseen.[4][5]

Uutta kirkkoa ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1777 Antti Hakolan johdolla ja se valmistui vuonna 1778. Nurmosta tuli vuonna 1816 Lapuan kappeli. Vuoden 1825 tarkastuksen aikana kappeliseurakunnassa järjestettiin tarpeen mukaan ruotsinkielisiä jumalanpalveluksia Östermyran ruotsinkielistä henkilöstöä ja työväkeä varten. Kappeliseurakunta tuli vuonna 1838 herännäisen herätysliikkeen johtohahmon Niilo Kustaa Malmbergin huolehdittavaksi. Malmbergin toiminta sai jalansijaa myös seinäjokisten elämässä ja hän piti seuroja erityisesti Katilan ja Heikkilän kylissä.[6]

Seinäjoen kappeliseurakunta muokkaa

Seinäjoen irtautumistoimet Nurmon kappeliseurakunnasta aloitettiin 1850-luvulla ja vuonna 1863 seinäjokelaisten anomus omasta kappeliseurakunnasta hyväksyttiin. [7][4] Tuolloin jäseniä oli noin 1 500.[8] kirkko valmistui vuonna 1864 ruutimakasiinin entisiin tiloihin.[9]

Seinäjoen seurakunta muokkaa

Omaksi kirkkoherrakunnakseen Seinäjoki erotettiin vuonna 1895. Vuonna 1930 Seinäjoen maalaiskunnasta erotettiin Seinäjoen kauppala, mutta jo vuonna 1959 kunnat yhdistyivät jälleen, seuraavana vuonna 1960 Seinäjoesta tuli kaupunki. Seurakunta pysyi jakamattomana kauppalan ja maalaiskunnan eronkin aikana. Vuonna 2005 seurakuntaan liitettiin Peräseinäjoen seurakunta kappeliseurakuntana, ja vuonna 2009 liittyivät myös Nurmon seurakunta ja Ylistaron seurakunta samaten Seinäjoen kappeleiksi, vastaavien kuntaliitosten yhteydessä.[10]

Toimipaikat muokkaa

 
Seinäjoen keskustassa toimiva Kismus on seurakunnan kohtaamispaikka.
 
Lähetyssoppi on seurakunnan käsityö- ja lahjatavaramyymälä.

Seurakunnan alueella on useita kirkkoja. Pääkirkkona toimii vuonna 1960 valmistunut Alvar Aallon suunnittelema Lakeuden risti.[11] Muita kirkkoja ovat 1892 valmistunut Peräseinäjoen kirkko[12], vuonna 1850 valmistunut Ylistaron kirkko[13], vuonna 1779 valmistunut Nurmon kirkko[14] ja vuonna 1864 valmistunut Törnävän kirkko, joka toimi pääkirkkona ennen Lakeuden ristin valmistumista.[15]

Herätysliikkeet muokkaa

Seinäjokea on kuvattu hengelliseksi risteyspaikaksi, jossa ovat kohdanneet useiden eri herätysliikkeiden vaikutukset. Historiallisesti Seinäjoki on ollut herännäisyyden ja evankelisuuden valta-aluetta. Herätysliikkeiden rinnakkaiseloa on kuvattu sopuisaksi ja vaikutus on näkynyt myös Seinäjoen seurakunnan toiminnassa.[16] Herättäjä-Yhdistyksen, Evankelisen lähetysyhdistyksen ja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen lisäksi Seinäjoella toimivat myös viidesläinen Kansanlähetys ja lestadiolainen Seinäjoen rauhanyhdistys.[17]

Seinäjoella on järjestetty myös useita kristillisiä suurtapahtumia. Kaupunki on isännöinyt herännäisten Herättäjäjuhlia viidesti, viimeksi vuonna 2009 ja seuraavan kerran vuonna 2023. Kansanlähetyspäivät on Seinäjoella järjestetty 2011. Evankelisuuden Evankeliumijuhlat on kaupungissa järjestetty kahdesti, viimeksi 1998.

Herännäisyys muokkaa

Herättäjä-Yhdistyksellä on paikallisyhdistykset Seinäjoella, Nurmossa sekä Ylistaron kirkonkylässä, Koskella ja Untamalassa.[18] Herännäiset järjestävät seuroja Seinäjoella säännöllisesti.[17]

Evankelisuus muokkaa

Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys järjestää tapahtumia Seinäjoella viikoittain. SLEY:n vastaava pastori Seinäjoella on Esa Luomaranta. Evankeliumiyhdistyksen Hyvän Paimenen kappeli sijaitsee Kalevankadulla.[19] Myös Evankeliset opiskelijat järjestävät toimintaa Seinäjoella viikoittain.[20]

Kansanlähetys muokkaa

Etelä-Pohjanmaan Kansanlähetyksen toiminta päätettiin aloittaa Seinäjoella helmikuussa 1970. Seinäjoki on toiminnan keskuspaikka yhdessä Vaasan kanssa. Kansanlähetyksen keskustoimisto on sijainnut vuodesta 1972 lähtien osoitteessa Puskantie 14. Samoissa tiloissa on toiminut myös kristillinen kirja- ja musiikkipalvelu. Piirijohtajana toimii Kai Niemelä ja Seinäjoen työstä vastaa Eetu Airevuo.[21][22]

Papisto muokkaa

Seinäjoen kappeliseurakunnalla oli historiansa aikana seitsemän kappalaista. Nykyisen Seinäjoen seurakunnan kirkkoherran virkaa on hoitanut yhdeksän henkilöä.[23]

Seinäjoen kappeliseurakunta (1864–1900) muokkaa

Seinäjoen seurakunta (1900→) muokkaa

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Alanen, Aulis J.: Seinäjoen historia I. Seinäjoen kaupunki, 1970.
  • Ala-Kulju, Reino: Seinäjoen kirja. Kuvaus Seinäjoen vaiheista. Seinäjoen seurakunta, 1963.
  • Junnila, Heikki: Ruutimakasiinista Lakeuden ristiin. Seinäjoen seurakunnan historia 1863-2004. Seinäjoki: Historiatoimikunta, 2009. ISBN 978-952-92-5208-4.
  • Rikkinen, Kalevi & Sihvo, Hannes: Finlandia: Otavan iso maammekirja 7. Etelä-Pohjanmaa. Keuruu: Viiskunta Oy, 1986. ISBN 951-1-08930-7.

Viitteet muokkaa

  1. Seurakuntatalouksien jäsenmäärä ja muita tunnuslukuja 2021 Kirkon tilastot. Suomen ev.lut. kirkko. Viitattu 22.4.2022.
  2. Seurakuntavaalien 2022 tulokset Seinäjoella Seinäjoen seurakunta. 21.11.2022. Viitattu 16.5.2023.
  3. Rovastikunnat ja seurakunnat Lapuan hiippakunta. Viitattu 16.2.2021.
  4. a b Rikkinen & Sihvo 1986, s. 164
  5. Ala-Kulju, Reino, 1963
  6. Ala-Kulju Reino, 1963
  7. Seinäjoen historia I s. 388
  8. http://hiski.genealogia.fi/seurakunnat/srk?CMD=SRK&ID=484&TYPE=HTML&LANG=FI
  9. Seinäjoella on rautainen syntyhistoria Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Viitattu 12.11.2020.
  10. Seurakunta nyt ja eilen Seinäjoen seurakunta. Viitattu 6.2.2018.
  11. Lakeuden risti Seinäjoen seurakunta. Viitattu 6.2.2018.
  12. Peräseinäjoen kirkko Seinäjoen seurakunta. Viitattu 6.2.2018.
  13. Ylistaron kirkko Seinäjoen seurakunta. Viitattu 6.2.2018.
  14. Nurmon kirkko Seinäjoen seurakunta. Viitattu 6.2.2018.
  15. Törnävän kirkko Seinäjoen seurakunta. Viitattu 6.2.2018.
  16. Ala-Kulju, Reino 1963, s. 266
  17. a b Herätysliikkeet - Seinäjoen seurakunta seinajoenseurakunta.fi. Viitattu 28.9.2019.
  18. Paikallisosastot Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 8.11.2022.
  19. Jumalanpalvelusyhteisöt SLEY. Viitattu 8.11.2022.
  20. Seinäjoki Evankeliset opiskelijat. Viitattu 8.11.2022.
  21. Kotimaan työ Etelä-Pohjanmaan Kansanlähetys. Viitattu 21.12.2022.
  22. Hautamäki, Juhani: Lakeudella ja lähetysmailla, s. 35, 52. Etelä-Pohjanmaan Kansanlähetyksen 30-vuotisjuhlakirja. Seinäjoki: Etelä-Pohjanmaan Kansanlähetys, 2000. ISBN 952-91-1887-2.
  23. Junnila 2009, s. 622

Aiheesta muualla muokkaa