Avaa päävalikko

Ylistaro

Suomen entinen kunta, nykyisin osa Seinäjokea
Tämä artikkeli käsittelee entistä kuntaa. Kokemäellä sijaitsevasta kylästä katso artikkeli Ylistaro (Kokemäki).

Ylistaro on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Etelä-Pohjanmaahan kuuluvassa Seinäjoen seutukunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Sen asukasluku oli 5 576 ja pinta-ala 484,99 km2, josta 3,16 km2 vesistöjä. Kunta lakkautui kuntaliitoksessa yhdistyen Nurmon ja Seinäjoen kanssa uudeksi Seinäjoeksi vuonna 2009. Ylistaron naapurikunnat olivat Ilmajoki, Isokyrö, Lapua, Nurmo ja Ylihärmä.

Ylistaro
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Seinäjoki
Ylistaro.vaakuna.svg Ylistaro.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 62°56′25″N, 22°31′00″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Etelä-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Seinäjoen seutukunta
Hallinnollinen keskus Ylistaron kirkonkylä
Perustettu 1865
Liitetty 2009
– liitoskunnat Seinäjoki
Nurmo
Ylistaro
– syntynyt kunta Seinäjoki
Pinta-ala 484,99 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 481,83 km²
– sisävesi 3,16 km²
Väkiluku 5 576  [2]
(31.12.2008)
väestötiheys 11,57 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 18,6 %
– 15–64-v. 61,5 %
– yli 64-v. 19,9 %
Seinäjoen kaupunginkirjaston Ylistaron toimipiste.

Ennen vuotta 1658 Ylistarolla tarkoitettiin sittempää Isoakyröä. Nimi vaihtui kun nykyisen Ylistaron kappeliseurakunta perustettiin. Ylistaron vastapari on Vähäkyrö, entinen Alastaro.[4]

Sisällysluettelo

KylätMuokkaa

  • Alapää
  • Asema
  • Halkosaari
  • Hanhikoski

  • Heikkola
  • Huhtala
  • Hööpakka
  • Isokylä

UrheiluseuratMuokkaa

Ylistaron Kilpa-Veljet on urheiluseura, joka on perustettu 1945. Se on niin sanottu yleisseura, jonka alaisuudessa on tällä hetkellä kymmenen jaostoa. Lajeina ovat ampumahiihto, hiihto, mäkihyppy, jalkapallo, lentopallo, pesäpallo, paini, suunnistus, voimailu ja yleisurheilu. YKV:n miesten pesäpallojoukkue, YKV-Pesis pelaa miesten Ykköspesiksessä.

Ylistaron Metsästysseuralla on ampumarata Järvirannan kylässä.[5]

NähtävyydetMuokkaa

RuokakulttuuriMuokkaa

Ylistaron pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla piimävelli.[11]

Kuuluisia ylistarolaisiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
  4. http://hiski.genealogia.fi/seurakunnat/srk?CMD=SRK&ID=640&TYPE=HTML
  5. Seinäjoki-Ylistaro: Järviranta (pdf) ylistaro.fi. Viitattu 5.7.2011.
  6. Kriikun mylly
  7. Ritarin kotimuseo
  8. Wanha Markki
  9. Malkakoski
  10. Kesti-Iivarin Majatalo
  11. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 154. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.

Aiheesta muuallaMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Kangas, Jussi (toim.): Varrella virran... : ylistarolainen kyläkirja 2005. Isokyrö : Kyrönmaan opisto, Kylänpään historiapiiri, 2005. ISBN 952-91-8969-9.
  • Salokangas, Raimo. Ekman-Salokangas, Ulla: Ylistarolaisten historia 2005. Ylistaron kappeliseurakunta.
  • Thors, Sisko: Kirja-Matin matkassa, kirja Matti Pohdosta, 1997