Ilmari Wirkkala
Matti Ilmari Wirkkala (6. lokakuuta 1890 Kaustinen – 3. joulukuuta 1973) oli suomalainen taiteilija ja hautausmaa-arkkitehti, joka suunnitteli runsaasti hautausmaita, hautapatsaita ja sankarihautoja. Hän suunnitteli myös kirkkorakennuksia ja kirkollisia rakennuksia sekä maalasi alttaritauluja.
Wirkkalan vanhemmat olivat räätäli Juho Wirkkala ja tämän toinen puoliso Anna Liisa Kentala. Hän kävi seitsemän luokkaa yhteiskoulua ja kävi sitten Helsingissä taideteollisuuskoulun 1911. Wirkkala teki opintomatkan Tanskaan 1911. Hänestä tuli suojeluskuntaupseeri 1924, suojeluskuntapioneeriupseeri 1925 ja reservin vänrikki 1940.[1][2]
Wirkkala oli Hautausmaiden ystävät ry:n sihteeri[3], myöhemmin vuodesta 1933 alkaen toiminnanjohtaja[4][2]. Hän nosti yhdessä pastori Wäinö Forsmanin ja kirjailija Maila Talvion kanssa 1930-luvulla hautausmaat seurakuntasivistyksen mittapuuksi ja hautausmaiden hoidon kulttuuritehtäväksi.[3] Hän työskenteli aluksi Granit Oy:n taiteellisena johtajana 1913-25.[5] Wirkkalan suunnittelutöiden piirustuksia on Museoviraston arkistossa vuosilta 1930–1960 yli 1 300.[6] Lappeenrannan keskuspuistossa on Valkoisten kaatuneiden sankaripatsas vuodelta 1920. Hänen suunnittelemansa on myös Lappeenrannan Lepolan hautausmaan arkkitehtuuri ja aidat.[7] Hän on suunnitellut myös sankarihauta-alueen Lohjan Pyhän Laurin kirkkomaalla.[4]
Wirkkala oli Suomen laivastoliiton sihteerinä 1927–1933 ja Suomen purjelaivaliiton sihteerinä vuodesta 1930. Hän oli Helsingin suojeluskunnan pioneerikomppanian päällikkönä 1926–1928 ja Helsingin merisuojeluskunnan poikakomppanian päällikkönä vuodesta 1929 alkaen sekä Helsingin merisuojeluskunnan esikunnan jäsenenä vuodesta 1930 alkaen. Wirkkala oli myös Aitosuomalaisuuden liiton johtokunnan jäsen 1929–1930. Jatkosodan aikana Wirkkala oli sankarihautojen järjestelijänä.[1][2]
Wirkkalan puoliso vuodesta 1914 oli Selma Vanhatalo, ja heidän poikansa olivat hautausmaiden suunnittelijana ja lasitaiteilijana tunnettu Tauno Wirkkala ja muotoilija Tapio Wirkkala.[6]
Kuvia julkisista teoksistaMuokkaa
Valkoisten kaatuneiden sankaripatsas, 1920, Lappeenranta.
Vapaussodassa kaatuneitten ja murhattujen valkoisten muistomerkki, 1921, Luumäki.[8]
Vapaussodan muistomerkki, 1921, Karttula, Kuopio.
Vähänkyrön sankarimuistomerkki, 1922, Vaasa.[9]
Hartolan vanhan kirkon muistopaasi, 1929, Hartola.[10]
Kuhmalahden sankarimuistomerkki, 1940, Kangasala.[11]
Vehkajärven sankarimuistomerkki, 1940, Kangasala.[12]
Tottijärven sankarimuistomerkki, 1941, Nokia.[13]
Lempäälän sankarimuistomerkki, 1947, Lempäälä.[14]
Pirkkalan sankarimuistomerkki, 1947, Pirkkala.[15]
Viljakkalan sankarimuistomerkki, 1948, Ylöjärvi.[16]
Kiikalan sankarimuistomerkki, 1950, Salo.[17]
Oulunkylän sankarimuistomerkki, 1950, Helsinki.[18]
Perhon sankarimuistomerkki, 1951, Perho.
Suoniemen sankarimuistomerkki, 1953, Nokia.[19]
Suomusjärven sankarimuistomerkki, 1956, Salo.[20]
Martti Skytten patsas, 1958, Hämeenlinna.
_-_Kaikulantie_8,_Koskip%C3%A4%C3%A4ntien_risteys_-_Hartola.jpg)
JulkaisutMuokkaa
- Suomen merenvaltius. WSOY 1929
- Haudan ja hautausmaan hoito ; kuvitettu kirjoittajan piirroksin ja valokuvin. Otava 1930
- Suomalaiset, pohjoismaiden vanhin kulttuurikansa. Suomalainen Paino, Helsinki 1930
- Suomen merisotien historiallisia vaiheita. Tekijä, Helsinki 1933
- Mitenkä on kansakuntamme ja nouseva polvi pelastettava raittiudelle, kodille ja isänmaalle. Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1934
- Arvoisa seurakuntalainen. Hautausmaiden ystävät ry:n kirjeitä seurakunnille n:o 2. Helsinki 1937
- Kirkonpalvelijain ohjekirja ; kirj. Hanna Loimaranta, Ilmari Virkkala, V. I. Forsman. Suomen kirkonpalvelijainyhdistys, Hamina 1942
- Suomen hautausmaiden historia. WSOY 1945
- Kreeta Haapasalo ja hänen kanteleensa : esitelmä-tutkielma. Kokkola 1946
- Solmukirja : langat, nuorat, köydet ja muut punokset sekä niiden solminta ja muu kytkentä ; toim. ja kuv. Ilmari Wirkkala. 2. uusittu p. Otava, 1963. (1. p.: Punokset ja solmut, 1944)
- Mullassa muistomme elää. Lönnberg Print & Promo 2016. Ilmari Wirkkalan elämä, kirj. Pekka Kivelä.
LähteetMuokkaa
- ↑ a b Aikalaiskirja 1934
- ↑ a b c Kuka kukin on 1954
- ↑ a b Sahalahden hautausmaainventointi, viitattu 20.11.2010
- ↑ a b Sankarihautausmaiden perinne, hoito ja kunnostus, Museovirasto 2008, viitattu 20.11.2010
- ↑ Kaustinen.fi, viitattu 20.11.2010
- ↑ a b Etelä-Karjalan taidemuseo, viitattu 20.11.2010
- ↑ Valkoisten kaatuneiden sankaripatsas, Etelä-Karjalan taidemuseo, viitattu 20.11.2010
- ↑ Luumäen muistomerkit; Luumäen Lehti
- ↑ Vähänkyrön sankarihautausmaa Vähänkyrön seurakunta. Viitattu 17.8.2018.
- ↑ Aitojen elämysten Kuningaskunta : Vanhan kirkon muistomerkki visithartola.fi. Viitattu 22.9.2020.
- ↑ Kangasala, Kuhmalahden hautausmaa; Sotasampo
- ↑ Kangasala, Vehkajärven hautausmaa; Sotasampo
- ↑ Nokia, Tottijärvi; Sotasampo.fi
- ↑ Pirkanmaan sotamuistomerkit, Lempäälä; Pirkanmaan Reserviläispiiri ry
- ↑ Pirkkalan hautausmaan historiaa; Pirkkalan seurakunta
- ↑ Viljakkalan hautausmaa Sotasampo.fi. Viitattu 16.8.2018.
- ↑ Salo, Kiikalan hautausmaa; Sotasampo.fi
- ↑ Tunnettujen taiteilijoiden tekemiä hautamuistomerkkejä Malmin hautausmaalla (PDF) Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 16.8.2018.
- ↑ Nokia, Suoniemen hautausmaa; Sotasampo.fi
- ↑ Suomusjärvi. Sankarihautausmaa Salon seurakunta. Viitattu 16.8.2018.
- ↑ Vertainen, Kirsi: Juvan kivikirkko, s. 22. Juvan seurakunta, 2013. ISBN 978-952-93-2637-2. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 22.11.2015).