Avaa päävalikko

Matti Pohto

kirjakeräilija ja lahjoittaja

Matti (Kirja-Matti) Pohto (7. maaliskuuta 1817 Isokyrö30. heinäkuuta 1857 Viipuri) oli suomalainen talonpoikaistaustainen kirjankeräilijä. Hänen ansiostaan Helsingin Aleksanterin-yliopiston kirjaston (nykyään Kansalliskirjasto) kokoelmiin saatiin huomattava osa siitä suomenkielisestä kirjallisuudesta, jonka Turun akatemian kirjasto oli menettänyt Turun palossa vuonna 1827.

Lapsuus ja nuoruusMuokkaa

Pohto syntyi Isossakyrössä, myöhemmän Ylistaron kunnan alueella, Yli-Pohtolan talossa yksitoistalapsisen perheen kahdeksantena.[1] Pohdon äiti oli Heleena Antintytär.[2] Hänen isänsä talollinen Iisakki Jaakonpoika liittyi tuolloin vaikuttaneisiin puukkojunkkareihin ja joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Perheen kotitalo myytiin Pohdon ollessa vasta kahdeksanvuotias, mistä eteenpäin hänen oli hankittava elantonsa itse muun muassa paimenena ja kerjäämällä. Myöhemmin hänestä tuli kirjansitoja ja arkkiviisukauppias. Pohto oli naimaton.lähde?

Pohto kirjojen keräilijänäMuokkaa

Fredrik Wilhelm Pippingin suurteoksen Luettelo suomeksi präntätyistä kirjoista esipuheessa kerrotaan Pohdosta monta sivua. Pippingin luettelon yli 4 000 numerosta Pohdolla oli kuolinvuonnaan yli 3 000.[2] Tätä ennen hän oli jo lahjoittanut kirjastolle kaksoiskappaleistaan noin 800. Erikoiseksi Pohdon kiinnostuksen kirjoihin tekee se, että hänellä ei ollut minkäänlaista koulutusta rippikoulua lukuun ottamatta. Sen käytyään hän ryhtyi kiertäväksi arkkiveisujen ja muiden pienpainatteiden kauppiaaksi. Parissakymmenissä Pohto ryhtyi kierteleväksi kirjansitojaksi ja alkoi myös itse kerätä kirjoja itselleen. Pipping oli saanut 1847 kuulla Pohdosta Isonkyrön kirkkoherralta ja Pippingin pyynnöstä Pohto saapui tapaamaan häntä elokuussa. Tästä alkoi vuosikymmenen mittainen yhteistyö, josta oli ratkaiseva apu Pippingin bibliografialle.lähde?

Antero Warelius esitteli Pohdon toimintaa Suomettaressa 14. huhtikuuta 1848. Warelius tiesi Pohdolla olevan ”wanhemmista suomalaisista kirjoista täydellisin kokous, joka missään löytyy.[1] Waillinaisia kirjojaan säästää kunnes saa mitä puuttuu taikka toisen täysinäisen kappaleen. Millä hartaudella hän pyytää kirjojansa täysinäisiksi näkyy siitäkin, että eräästä Kristiina kuningattaren kuwasta, joka on ollut 1642-vuotisen Piplian alwussa mutta puuttui siitä kappaleesta, joka hänellä oli, maksoi koko hopia ruplan, waikka kuwa itsessään ei olisi kopeekankaan arvoinen.” Hopearupla kuvasta oli aikalaisten mielestä suurta hulluutta, mutta nyt tiedetään, että kuningatar Kristinan kuva vuoden 1642 Bibliassa on äärimmäisen harvinainen. Noin vuonna 1850 Pohto tutustui toiseen kirjoja keräävään kansanmieheen, Emanuel Kanajärveen Kalvolan pitäjässä. Matkojen lomassa Pohto asui Kanajärven ullakkokamarissa ja siirsi kirjansa sinne.lähde?

Pohto henkilönäMuokkaa

Pohtoon liittyy joitakin sitkeitä vääriä uskomuksia kuten se, että hän olisi ollut lukutaidoton kansanmies, joka erotti kirjat toisistaan painamalla mieleensä näkökuvan niiden kirjaimista. Todellisuudessa Pohto ei ollut ainoastaan hyvä lukija, vaan myös kirjoittaja. Pohto kirjoitti isoin kirjaimin, mitä tapaa kutsuttiin puolipräntiksi.[3] Se oli hänen kotiseudullaan yleinen käytäntö, mutta jälkimaailman silmissä se näytti pikkulapsen kirjoitukselta. Oscar Blomstedt kuvaa Pohdon erikoislaatuista muistia Suomettaressa seuraavasti:

»Ainakin taisi hän, irtanaisen kirjan-lehden kun näki, heti sanoa mihin kirjaan se kuului, vieläpä mihin painokseenki. [4]»

Viimeiset vaiheetMuokkaa

 
Matti Pohdon hautamuistomerkki.
 
Hautamuistomerkin uudelleen sijoituksen muistolaatta.

Renki Juhana Niilonpoika Rein tappoi Pohdon kirveellä Viipurissa Nuoraan kylällä Tuomas Tetrin talossa, Pohdon ollessa matkalla Inkeriin. Syynä oli ilmeisesti rengin mielenhäiriö. Kansakoulun lukukirjassa vuodelta 1963 Pohtoa käsittelevässä luvussa väitettiin surman syyksi sitä, että Pohto olisi julkisesti nuhdellut renkiä tämän paheellisesta elämästä. Pohto haudattiin Ristimäen hautausmaalle Viipuriin. Vuonna 1988 Helsingin yliopisto haki hänen erikoisen suljetun kirjan muotoisen hautakivensä, jonka ylioppilaat olivat pystyttäneet. Se löytyi tuhoutuneelta hautausmaalta lähes entiseltä paikaltaan ja oli jäämässä tielinjauksen alle. Nykyisin kivi on Helsingin yliopiston kirjaston pihassa. Pohdon muistoksi on pystytetty myös vuonna 1957 patsas Ylistaroon nykyisen Kirja-Matin koulun pihaan.[5] Koulu on nyttemmin nimetty Pohdon lempinimen Kirja-Matti mukaan.[6]

Henkinen perintöMuokkaa

Pohdon kunniaksi on ehdotettu virallista liputuspäivää. Esitys jätettiin silloiselle sisäministerille Päivi Räsäselle vuonna 2014. Hakemuksen Matti Pohto -liputuspäiväksi jättivät kirjailija Juha Hurme, Kansalliskirjasto, Suomen kirjastoseura sekä Ylen kulttuuriohjelmat Kultakuume ja Strada. Ehdottajien mukaan Turun palon syttymispäivä syyskuun 4. olisi sopiva päivä liputukselle.[7]

LähteetMuokkaa

  • Appelqvist, Walter: Matti Pohto, ”vanhaan kirjaan kokoja”: elämäkerta ja satavuotismuisto. Helsinki: Otava, 1959 (täydennetty painos 1967).
  • Kaivola, Terttu: Messukirjasta meteli: suomalaisen kirjan viisi vuosisataa. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1988. ISBN 951-717-522-1.
  • Kuitunen, Kalevi: Kirjahulluja. Helsinki: C. Hagelstamin antikvaarinen kirjakauppa, 1998. ISBN 9951-97360-3-4.
  • Mäkelä-Henrikson, Eeva (toim.): Miscellanea bibliographica: osa 10 Matti Pohdon muistolle hänen 150-vuotissyntymäpäivänään 7.3.1967. Helsinki: Helsingin yliopiston kirjasto, 1967.
  • Rahikainen, Esko: Hassunahan te mua pidätte. Matti Pohto Turun palossa tuhoutuneen kirjallisuuden kokoajana. Kansalliskirjasto, 2007, nro 4. Helsinki: Kansalliskirjasto. Artikkelin verkkoversio Viitattu 30.6.2009.
  • A. H. VirkkunenMatti Pohto: vanhojen suomalaisten kirjain pelastaja. Helsinki: Otava, 1924.
  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 589.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Matti Pohto. Suometar, 14.04.1848, nro 15, s. 1-2. Kansalliskirjasto Viitattu 24.10.2015.
  2. a b Matti Pohto. Kirjaltaja : graafillinen aikakauslehti, 01.08.1902, nro 8, s. 7-8. Kansalliskirjasto Viitattu 24.10.2015.
  3. Miscellanea bibliographica. X, ... Matti Pohdon muistolle hänen 150-vuotissyntymäpäivänään 7.3.1967 / toimittanut Eeva Mäkelä-Henriksson, s. 18. Helsingin yliopiston kirjasto, 1967. Kansalliskirjasto (viitattu 31.07.2019).
  4. Matti Pohto (sivut 5-6) Suometar. 23.10.1857. Viitattu 7.6.2019.
  5. Matti Pohdon eli Kirja-Matin muistomerkki Ylistaron oppaat. Viitattu 7.6.2019.
  6. Festivaalielokuvat 2017, Filmiä ja valoa, viitattu 14.6.2019
  7. Köyhä kulkuri pelasti suomen kielen Yle Uutiset. Viitattu 12.3.2017.

Aiheesta muuallaMuokkaa