Savi

pehmeä kivennäismaalaji, jota käytetään usein keramiikassa

Savi on kivennäismaalaji, jonka pääaineksena on hyvin hienojakoinen mineraalihiukkasmassa (saves). Savi on syntynyt, kun jäätikön sulamisvedet kuljettivat mereen osan jään sisällä olleesta maa-aineksesta.[1] Karkeimmat ainekset laskeutuivat pohjaan nopeimmin ja hieno aines kulkeutui jään reunasta etäämmälle.

Savea
Savesta tehty jänis

Suomessa esimerkiksi Etelä-Suomen rannikkoalueella on laajoja savitasankoja ja Pohjanmaan rannikkoalueella jokialueitten maaperä on usein savea.[1]

KoostumusMuokkaa

Savi koostuu rakeista, joiden läpimitta on 0,002 millimetriä tai sitäkin vähemmän.[1] Hienorakeiset ainekset antavat savelle ominaisia fysikaalisia ominaisuuksia. Savi imee itseensä liuenneita aineita ja kaasuja sekä niiden lisäksi myös muun muassa alkalisuoloja, joista kaliumsuolat ovat kasvien ravinnesuoloina tärkeitä.[2] Saven kemialliselle koostumukselle ominaista on alumiinioksidin suuri määrä, kun taas piioksidia siinä on hiesuun ja hiekkaan verrattuna vähän.[2]

SuolasaviMuokkaa

Suolasavi on runsaasti suoloja sisältävää savea. Tavallisinta on natriumkloridin eli ruokasuolan esiintyminen saven seassa. Suolasavea muodostuu kahdella tavalla. Suolajärvissä sitä syntyy, kun veden haihtuminen aiheuttaa suolojen rikastumista ja ne sekoittuvat jokien tuomaan lietteeseen. Aro- ja aavikkoseuduilla suolasavea muodostuu, kun maakerroksissa olevan saven sisältämä pohjavesi haihtuu ja sen suolat kiteytyvät saven sekaan.[3][4] Suolasaven laajempi lähikäsite on suolamaa.

UrpasaviMuokkaa

Urpasavi on savea, joka on hyvin liejupitoista ja kuivuu palasiksi.

SyntyMuokkaa

Savea on Pohjoismaissa syntytavaltaan kahta erilaista: kerrallista ja jääkauden jälkeistä. Kerrallinen savi on syntynyt jääkautisten jäätikköjokien tuomasta lietteestä ja sitä on Euroopassa tyypillisesti Suomessa ja Ruotsissa.[2] Se muodostaa laajoja laaksosavikkoja. Niiden karkeampi kerros on muodostunut kesällä ja hienompi talvella, joten jokaiseen vuosikertaan kuuluu yksi karkea ja yksi hieno kerros.[2] Näiden kerrosten avulla on selvitettävissä esimerkiksi koko jäätikön reunan perääntyminen. Jääkauden jälkeinen harmaa savi on syntynyt lietteestä, jota joet ovat tuoneet meren ja järvien rannoille (ancylus- ja litorinasavi).[2]

KäyttöMuokkaa

Savesta voidaan dreijaamalla valmistaa keraamisia käyttö- ja koriste-esineitä, kuten kulhoja, mukeja ja maljakoita. Savea polttamalla ja kuivaamalla saadaan tiiltä. Savilaatujen väri vaihtelee punaisesta harmaaseen; esimerkiksi punasavesta tehty punainen tiili saa värinsä saven suuresta rautapitoisuudesta. Punertavuuden aste riippuu polttolämpötilan korkeudesta, joka tyypillisesti vaihtelee 1 220–1 300 °C välillä.[5]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c Moreeni on yleisin maalaji Suomessa ruokatieto.fi. Viitattu 16.11.2020.
  2. a b c d e Pieni tietosanakirja: Savi, luettu 30.4.2012.
  3. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965, hakusana suolasavi.
  4. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966, hakusana suolasavi.
  5. http://airihortling.fi/Suomalaisen%20punasaven%20ja%20kalsiumin%20varimuutokset%20lasitteissa.pdf

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Savi.
  • Savi ja siltti Geologia.fi.
  • Savea. Kuva, 19.07.1939, nro 15, s. 24, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.