Messukasukka

liturginen vaatekappale
Nykyaikainen messukasukka
1700-luvun tyylinen messukasukka

Messukasukka on kirkollinen vaatekappale ja puku. Sitä käytetään ainoastaan ehtoollisjumalanpalveluksessa, messussa, ja silloinkin sitä käyttää vain liturgi, joka johtaa messua.[1][2] Kasukka on iso telttamainen kangaskappale, jonka keskellä on kaula-aukko. Yleensä osa sivuista leikataan pois, jotta pappi voi paremmin liikutella käsiään.

Messukasukka on kirkollisista vaatteista arvokkain, joka johtuu siitä että se on yleensä tehty kalliista materiaaleista kuten villasta tai silkistä. Yleensä kasukka on koristeltu kuvioin ja kristillisin symbolein; erittäin vanhoissa kasukoissa voi olla jopa kultaa ja jalokiviä upotettuna tai kiinnitettynä vaatteeseen kirjailuin. Ortodoksisessa kirkossa kasukkaa vastaava liturginen vaate on feloni.

Värit ja historiaMuokkaa

Messukasukka seuraa tavallisesti stolan tavoin liturgisia värejä.[1] Nykyinen läntisten kirkkojen liturgisten värien käyttö, värikaanon, pohjautuu 1800-luvun jälkipuoliskolla syntyneeseen katoliseen värien käyttöön[3] ja on mm. Suomessa elpynyt 1960-luvulta lähtien.[1] Kasukoiden kalleuden vuoksi esimerkiksi sivukirkoissa ei kuitenkaan aina ole kaikenvärisiä kasukoita. Myös vanhat messukasukat 1700- ja 1800- luvuita ovat yleensä mustia tai punaisia. Tuolloin ei muita liturgisia värejä ollut käytössä. Musta ja punainen väri messukasukoiden värinä nähtiin sopivaksi jumalanpalveluksen luonteeseen. Nämä messukasukat olivat kapeita, jäykkiä "kilpikasukoita",[1] koristelu raskailla hopea- tai kultanauhoin.[4]

Kun uskonpuhdistusajan jälkeen uusia kasukoita ryhdyttiin viimein tekemään, käytettiin malleina juuri tämän värisiä kasukoita, jotka olivat säilyneet vähäisen käytön vuoksi. Vuosisadan alkupuolella musta kasukka saattoikin olla juhlallisessa jumalanpalveluksessa ainoa papin pitämä varsinainen jumalanpalvelusvaate mustan papinpuvun päällä. Siksi erityisesti vanhoja ja arvokkaita messukasukoita voidaan käyttää ristiin muiden liturgisten värien kanssa. Jos kirkossa on olemassa erikseen kasukka jokaiselle kirkkovuoden värille, käytetään värin mukaista kasukkaa. Vaikka kasukka yleensä seuraakin liturgisia värejä, etenkin roomalaiskatolisessa kirkossa on tullut nykyään tavaksi käyttää valkoista kasukkaa, jonka päälle laitettava leveä stola edustaa asukokonaisuudessa eli ornaatissa kirkkovuoden aikaa. Tapa on taloudellinen ja mahdollistaa näin kaikkien liturgisten värien hankkimisen pieniin sivukappeleihin ja -kirkkoihin. Tapa on hyvinkin alkuperäisen käytänteen mukainen.

Kasukka tulee latinankielen sanasta casula, joka merkitsee pientä taloa (sananmukaisesti telttaa), ja nimitys johtuneekin sen telttamaisesta ulkonäöstä. Kasukka ei tule juutalaisesta temppelijumalanpalveluksesta, kuten usein luullaan, vaan kirkko on yrittänyt säilyttää antiikin pukuperinnettä.

Yksi kuvio on aina sama: kasukan taakse on kuvattu latinalainen voitonristi muistutukseksi siitä, että Kristus on ehtoollispöydän todellinen valtias, jota pappi vain edustaa.

Kasukan käyttöMuokkaa

Pappi pukee messussa aina alttarilla palvellessaan, pitkäperjantaita lukuun ottamatta, ylleen alban ja pyhäpäivän värin mukaisen stolan. Messua, ehtoollisjumalanpalvelusta johtava pappi eli liturgi taas laittaa stolan ja alban lisäksi ylleen vielä messukasukan.[2] Liturgin tunnistaa tästä asusta messun johtajaksi, ja hän erottuu näin muista samassa messussa palvelevista papeista. Messukasukkaa ei kuulu käyttää yleisenä juhla-asuna eikä kirkollisissa toimituksissa, ellei niihin liity ehtoollisen vietto.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Sarantola, Tauno & Lempiäinen, Pentti & Priha, Päikki & Fröberg, Mirja: Kirkkotekstiilit, s. 24–26, 31. Kirjaneliö, 1988. ISBN 951-600-748-1.
  2. a b Kirkolliset asut Kirkkonummenseurakunnat.fi. Viitattu 17.8.2017.
  3. Bengt Stolt: Kyrklig skrud englit svensk tratition, s. 115. Diakonistyrelsens bokförlag. Stockholm, 1964.
  4. Gunnel Berggrén: Prästens kläder och kyrkliga textilier, s. 34. Verbum förlag. ISBN 91-526-2811-6, 2002.