Ylistaro (Kokemäki)

Ylistaro on kylä Satakunnassa Kokemäen kaupungissa. Se sijaitsee muutaman kilometrin päässä kunnan keskustaajamasta sen itäpuolella, Sonnilanjoen ja Ronkankankaan välisellä alueella. Etelässä Ylistaroa rajaa Valtatie 2.

Tie Ylistaroon.

Yhdessä Sonnilan kylän kanssa se muodostaa historiallisesti arvokkaan kulttuurimaiseman, joka koostuu Sonnilanjoen molemmille puolille levittäytyvästä laajasta peltoaukeasta sekä kylien rakennuksista. Vanhimmat niistä ovat keskiajalta periytyviä kantatiloja.

Historia muokkaa

Ylistaro oli alun perin jo keskiajalla muodostunut ryhmäkylä, joka sijaitsi aivan Kokemäenjoen rannassa. Vanhan perimätiedon mukaan Ylistaron edeltäjä oli samalla paikalla sijainnut rautakautinen Teljän muinaiskaupunki. Professori Unto Salo teki alueella arkeologisia tutkimuksia kesällä 1960. Kaivauksissa ei löydetty todisteita rautakautisesta kauppapaikasta tai kaupungista, mutta keskiajalta löydettiin muun muassa kolmentoista vanhan rakennuksen perustukset.

Keskiaikaisissa lähteissä Kokemäellä sijainneeksi mainitun Villa Cuman kylän on arveltu tarkoittavan juuri Ylistaroa. Toinen mahdollinen paikka on joen pohjoispuolella oleva Villiö. Varmaksi tiedetään, että Ylistarossa säilytettiin keskiajalla Satakunnan sinettiä, jolla vahvistettiin erilaisia maakuntaa koskevia asiakirjoja. Ensimmäisen kerran sinettiä tiedetään käytetyn vuonna 1331.

Ylistaro oli Kokemäen suurin kylä aina 1830-luvulla raivonneeseen kyläpaloon saakka. Tulipalon jälkeen rakennukset siirrettiin hajalle nykyisille paikoilleen ja vanhan kylän alueelle jäi vain yksi talo. Nykyään paikalla on lisäksi toinen sinne myöhemmin siirretty talo sekä vuonna 1857 valmistunut Pyhän Henrikin kappeli, jonka sisällä on ns. Piispa Henrikin saarnahuone. Perimätiedon mukaan piispa Henrik vietti rakennuksessa viimeisen yönsä ennen Köyliönjärven jäällä tapahtunutta surmaansa vuonna 1156.

Ylistarosta ovat kotoisin koomikko Osmo Pertola sekä Horellin suku, johon kuuluvat muun muassa Lars Hordeel, J. F. Horelli, E. J. Horelli, Väinö Horelli ja Toivo Horelli.

Lähteet muokkaa