Sonnilanjoki
Sonnilanjoki on Satakunnassa Kokemäellä ja Säkylän entisen Köyliön alueilla virtaava noin 22 kilometriä pitkä Kokemäenjoen sivujoki. Sonnilanjoki yhtyy Kokemäenjokeen Kokemäen kaupungin keskustaajaman tuntumassa.[2][5][6]
| Sonnilanjoki | |
|---|---|
 Sonnilanjoen suu Ylistaron kylässä |
|
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Satakunta |
| Kunnat | Kokemäki, Säkylä (Köyliö) |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Sonnilanjoen valuma-alue (35.127) [1] |
| Pinta-ala | 85 km² [2][3][4] |
| Järvisyys | 0,02 % [2][3][4] |
| Pääuoman pituus | noin 25 km |
| Yhtyy | Kokemäenjoki |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Kakkurinsuo, Säkylä |
| Laskupaikka | Ylistaro, Kokemäki |
| Esteet | koskia, patoja [3] |
| Sivu-uomat | Kravi |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | noin 80 m [5] |
| Laskukorkeus | noin 32 m [6] |
| Korkeusero | 48 m |
| Pituus | 22 km [2][3] |
| Keskileveys | 2,5 – 3,5 m [2] |
| Kaltevuus | 2,18 m/km |
| Suurin syvyys | noin 0,5 m [2] |
| Keskiylivirtaama | 3,35 m³/s (MHQ) [4] |
| Keskivirtaama | 0,42 m³/s (MQ) [4] |
| Keskialivirtaama | 0,05 m³/s (MNQ) [4] |
| Muuta | |
| Muualla | Wikimedia Commons |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Joen kulku muokkaa
Sonnilanjoki alkaa Köyliönjärven itäpuoliselta soistuneelta ja tasaiselta ylängöltä. Ylängön suoalueita ovat esimerkiksi Kakkurinsuo, Takarahka, Lattamerensuo ja Sikasuo. Kakkurinsuo on ollut 1980-luvulta asti turvetuotantoalue, josta osa on muutettu jo aikaisemmin viljeltäväksi peltomaaksi. Suoalueella on sijainnut Köyliön varavankila, joka on vuonna 1998 yhdistetty Satakunnan vankilaan Köyliön osastoksi. Varavankila perustettiin vuonna 1935 tiettömään korpeen, jota raivattiin muutamassa vuodessa peltomaaksi [7][8]. Joki virtaa suoalueen läpi suorana johto-ojana kohti pohjoista ja alittaa ennen puoliväliään valtatien 12. Tien jälkeen se halkoo Peräkallionkylän peltoaukeaa ja palaa uudelleen metsäjoeksi.[3][5]
Joki virtaa viimeiset 8–9 kilometriä Kokemäen yhtenäisen peltoaukean läpi, jossa haja-asutuksen muodostavat Rajaojan, Sonnilan ja Krootilan entiset kylät. Alajuoksulla joki alittaa Tampere–Pori-rautatien ja Kokemäenjokea seuraavan vanhan Porin ja Helsingin välisen maantien (yhdystie 12804). Rautatien vieressä toimii perunatärkkelystehdas Finnamyl, jonka vaikutus jokeen on nykyään olematonta. Ohitettuaan maisemallisesti ja historiallisesti arvokkaan Sonnilan-Ylistaron alueen se yhtyy Kokemäenjokeen Ylistaron kylässä.[3][6]
-
Vanha kivisilta joensuulla -
Mäki-Vekaran koski -
Suvanto Isopereellä -
Jokea matalanveden aikana Kosken padolla -
Tourunkoskien kivikkoa
Historiaa muokkaa
Suuriin peltoaukeisiin johtanutta pellonraivausta harjoitettiin aluksi Kokemäenjoen rantamilta, Koomanojan ja Sonnilanjoen varsilla. Kokemäen suurin keskiaikainen kylä Ylistaro on sijainnut Sonnilanjoen ja Sieruanojan suistoissa. Paikka on ollut asuttuna keskeytyksettä kansainvaellusajalta viikinkiajalle ja yli keskiajan nykypäiviin asti. Ylistaron tiivis kylä hajosi isonjaon yhteydessä.[9] Muinaisen kauppapaikan Teljän sijainti liitetään Ylistaroon.[10]
Sonnilanjoen ylitse kulkee muun muassa vuonna 1855 rakennettu Sonnilanjoen kivisilta. Ylistaroon vuonna 1845 rakennettu kivisilta purettiin 1960-luvun alussa ja korvattiin uudella maantiesillalla. Lisäksi Ylistarossa sijaitsee vuonna 2005 valmistunut 33 metrin pituinen teräsbetoninen rautatiesilta.[11][12]
Uittotoiminta on ollut Kokemäenjoessa melko suurta, ja Sonnilanjoki onkin perattu tukinuittoa varten.[2] Vuonna 1935 perustettiin Kakkurinsuolle Köyliön varavankila, jonka alkuperäisenä tarkoituksenaan oli raivata Kakkurinsuosta uutta viljelymaata ja muodostaa pelloista pienviljeystiloja. Kun vankilan rakennuksista tärkeimmät oli rakennettu, alettiin raivaamaan suota. Ensimmäiseksi perattiin Kakkurinkoski räjäyttämällä 40 metrin matkalta kalliota useamman metrin syvyiseksi kanavaksi. Samassa yhteydessä rakennettiin suolle 4,5 kilometriä pitkiä viemäriojia ja sille sivuviemäreitä. Samalla perattiin Kakkurinoja. Viljelyyn oli saatu noin 280 hehtaaria suota ennen Talvisodan alkua.[8]
Luontoarvoja muokkaa
Vedenlaatu muokkaa
Sonnilanjoen vedenlaatu on huono. Siihen kohdistuu yläjuoksulla Vapon turvetuotannon kuivatusvesien ja alajuoksulla peltomaiden ravinnekuormitusta. Perunajauhotehtaan prosessijätevedet on 1970-luvulta alkaen johdettu puhdistamisen jälkeen Kokemäenjokeen, mutta niitä on toisinaan valunut myös Sonnilanjoen suistoon. Turvetuotannon valmistelevat kuivatukset alkoivat vuonna 1978 ja turpeennostot 1982. Tuotannossa on vuonna 2010 noin 250 hehtaaria. Turvetuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan Sonnilanjokeen.[3][4]
Yläjuoksun suuret suot ovat tiheästi ojitettuja eivätkä ne pidättele lumen sulamisvesiä kovin kauan. Sonnilanjoen virtaamat ovat keväisin suuria, mutta kesäisin ne ovat heikot. Talvella vesi paikoitellen seisoo uomassa, ja joki voi jäätyä silloin umpeen. Joessa on ainakin neljä patoa, jotka nostavat joen vedenpintaa vedenoton tai uimisen takia.[3]
Vedenväri on ruskea johtuen runsaasta humuspitoisuudesta. Vedenväriä lisää myös korkea rautapitoisuus. Veteen on liuennut runsaasti typpiyhdisteitä, ja se on sameaa, mikä liittyy todennäköisesti turvetuotantoon. Suuri ravinnekuorma kuluttaa yläjuoksulla veden happea. Yläjuoksun happamuustaso on pH 5,8. Alajuoksulla veteen päätyy myös peltomaiden ravinteita. Yllättäen siellä on vedessä enemmän happea, mutta sen pitoisuudet voivat laskea välttävään tasoon. Alajuoksulla veden sameus ja humusleima pienenevät, ja veden happamuustaso nousee lähelle neutraalia (pH 7). Vuosina 2000–2004 mitattiin alajuoksun veden tilaa seuraavin tuloksin (suluissa yläjuoksun arvoja): happipitoisuus 71 % (43 %), sameus 20 FNU (44 FNU), vedenväri 160 mgPt/l (480 mgPt/l), kokonaisforforipitoisuus 100 mikrogrammaa litrassa vettä (115 μg/l), kokonaistyppipitoisuus 2 000 μg/l (4 070 μg/l). Rautapitoisuus mitattiin vain yläjuoksulla ja se oli 9,7 milligrammaa litrassa vettä.[3]
Padot ja kosket muokkaa
Sonnilanjoen alajuoksu on nykyään Kokemäenjoen vedenpinnan tasolla ja muutokset Kokemäenjoen vedenpinnan korkeudessa vaikuttavat Sonnilanjoen alajuoksun vedenpintaan. Joki virtaa alajuoksulla hitaasti ja siinä viihtyy erinomaisesti ulpukka ja joen rannat ovat ilmaversoisten kasvien peittämiä.[13]
Sonnilanjoessa on pieniä patoja ainakin neljässä kohdassa. Mäki-Vekaran virtapaikan kivet paljastuvat matalanveden aikana. Kravun tilan kohdalle on rakennettu säädeltävä pato, joka on ainakin kaloille etenemiseste. Kärsämäellä sijaitsee kivistä rakennettu pohjapato, jonka vaikutus vedenpinnan korkeuteen on pieni. Kosken pato on neulapato, joka liittyy koskessa sijainneen myllyn toimintaan. Pato nostaa veden pintaa korkeintaan metrin. Patojen virtapaikkojen lisäksi on yläjuoksulla rakentamattomia joskin perattuja koskia. Niitä ovat Tourunkoski, Majaperänkoski ja Kakkurinkosket.[13]
Valuma-alue muokkaa
Yleistä muokkaa
Sonnilanjoen valuma-alue (vesistöaluetunnus 35.127), jonka pinta-ala on 85 neliökilometriä, sijaitsee puoliksi Säkylässä ja Kokemäellä. Valuma-alue on 20 kilometriä pitkä, joten sen keskileveydeksi saadaan hieman yli 4 kilometriä. Sillä onkin vain lyhyitä sivuojia. Valuma-alueen länsipuolella sijaitsee Koomanojan valuma-alue ja Köyliönjärven valuma-alue. Sen itäpuolella on Raijalanojan valuma-alue. Koska Kokemäenjoki virtaa täällä pohjois-etelä-suuntaisena, niin valuma-aluetta reunustavat myös Kokemäenjokeen laskevien ojien pienet valuma-alueet. Sekä valuma-alueen etelä- että kaakkoispuolella on Loimijoen valuma-aluetta.[1][5][14]
Pääuoma muokkaa
Sonnilanjoen valuma-alueen pääuoman muodostaa latvavesiä lukuun ottamatta Sonnilanjoki. Latva-alueen Kakkurinsuon suosta raivattujen peltomaiden ja turvetuotantoalueiden kuivatusojat muodostavat ojien verkoston, jotka laskevat pohjoisessa Sonnilanjokeen. Kakkurinoja ja Kakkurinkoski on perattu mukaan pääuomaan jopa kalliota räjäyttämällä [8]. Kuivatusojat lisäävät pääuoman pituutta muutaman kilometrin.[5][8]
Sivu-uomia muokkaa
Valuma-alueen kapeuden vuoksi monet ojat ovat pieniä, eikä niistä ole julkaistu mittaustietoa. Historiallisesti kiinnostava on Kravioja, joka yhtyy Sonnilanjokeen sen alajuoksulla.[15] Kravinojan valuma-alueen pinta-ala on 21 neliökilometriä[14]. Toinen oja on Rajaoja, joka yhtyy Sonnilanjokeen alajuoksun yläosaan. Sen kautta laskevat myös Kokemäen entiseltä kaatopaikalta suotuvat vedet. Yläjuoksulla Sonnilanjoki virtaa Sikasuon ja Lattamerensuon läpi, jotka ovat voimakkaasti ojitettuja soita. Myös Takarahkalta tulee kuivatusojia jokeen.[5]
Järviä muokkaa
Sonnilanjoen valuma-alueella on vain pieniä lampia. Suurin osa lammista sijaitsee Kakkurinsuon itäosassa. Ne ovat pieniä ja ojattomia suolampia.[5][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Sonnilanjoen valuma-alue (35.127) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 1.7.2022.
- ↑ a b c d e f g Seppälä, Tommi: Kokemäenjoen sivujokien nahkiaistoukka- ja habitaattikartoitukset vuonna 2010 (sivut 4, 10–13) 11.3.2011. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Viitattu 1.7.2022.
- ↑ a b c d e f g h i Rannikko, Leena: Kokemäenjoen ja sen sivuhaarojen kalataloudelliset kunnostustarpeet (PDF) (raportti, sivut 66–69) Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 7/2006. 2006. Turku: Varsinais-Suomen TE-keskus. Viitattu 1.7.2022.
- ↑ a b c d e f Kakkurinsuon turvetuotantoa koskeva ympäristölupahakemus, Köyliö (PDF) (lupapäätös, diaarinumero: LSY2004Y353) 10.5.2007. Helsinki: Länsi-Suomen ympäristövirasto. Viitattu 28.9.2022.
- ↑ a b c d e f g Sonnilanjoki, alkukohta (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 1.7.2022.
- ↑ a b c d Sonnilanjoki, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 1.7.2022.
- ↑ Huhtamaa, Pekka: Muutos ja työhyvinvointi – Köyliön vankilaosaston muutos henkilöstön kokemana (PDF) 2016. Tikkurila: Laurea ammattikorkeakoulu. Viitattu 12.8.2022.
- ↑ a b c d Junkkari, Tuomo & Kujansuu, Juha: ”2.4 Alkuvuosien maatalous- ja työtoiminta”, Köyliön varavankila – suovankilasta ja sotavankileiristä teollistuneeksi avovankilaksi, s. 35–42. Yttilä, Köyliö: Köyliön varavankila, 1979. ISBN 951-53-1180-2.
- ↑ Salo, Unto: Ajan ammoisen oloista, s. 169, 184, 200, 202. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-000-4.
- ↑ Salo, Unto: Ajan ammoisen oloista, s. 303, 305, 311–313, 315, 385. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-000-4.
- ↑ Kokemäen kaupunki, Muinaisen Teljan muistoja Kokemäen rannoilla ja Sonnilanjoen suussa (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 22.11.2012.
- ↑ Megasiirto Oy, Sonnilanjoen ratasilta[vanhentunut linkki] Viitattu 22.11.2012.
- ↑ a b Rannikko, Leena: Kokemäenjoen ja sen sivuhaarojen kalataloudelliset kunnostustarpeet (PDF) (raportti, sivut 69–73) Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 7/2006. 2006. Turku: Varsinais-Suomen TE-keskus. Viitattu 1.7.2022.
- ↑ a b Valuma-alueen rajaustyökalu, Suomen ympäristökeskus & Maanmittauslaitos, Viitattu ja katsottu 1.7.2022
- ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Kravi Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
Aiheesta muualla muokkaa
- Kummitusmajavien kummallinen koti, Länsi-Suomi, 26.9.2017
| Kokemäenjoen alue (35.1) • Vanajaveden–Pyhäjärven alue (35.2) • Näsijärven–Ruoveden alue (35.3) • Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alue (35.4) • Ikaalisten reitin valuma-alue (35.5) • Keuruun reitin valuma-alue (35.6) • Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alue (35.7) • Vanajan reitin valuma-alue (35.8) • Loimijoen valuma-alue (35.9) |