Hanhijärvi (Houhajärvi)
Hanhijärvi on Pirkanmaalla Sastamalassa Houhajärvellä sijaitseva järvi.[1]
Hanhijärvi | |
---|---|
Valtiot | Suomi |
Maakunnat | Pirkanmaa |
Kunnat | Sastamala |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
Valuma-alue | Sammunjoen valuma−alue (35.18) |
Laskujoki | oja Pikkujokeen |
Järvinumero | 35.184.1.001 |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 90 – 92,5 m [1] |
Pituus | 430 m [1] |
Leveys | 190 m [1] |
Rantaviiva | 1,249 km [2] |
Pinta-ala | 4,295 ha [2] |
Saaria | ei saaria |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Maantiede
muokkaaJärven pinta-ala on 4,3 hehtaaria, ja sen pituus on 430 metriä ja leveys 190 metriä. Se sijaitsee vesijättömaan ympäröimänä laajalla koskeikkojen ja avosoiden täplittämällä suolaueella. Järven rantaviiva on 1,2 kilometriä pitkä. Suon luoteispuolella on laaja peltoaukea ja suon länsipuolella sijaitsee kaksi kiinteästi asuttua tilaa. Suo ja sen sisällä sijaitseva järvi muodostaa nykyään luonnonsuojelualueen.[1][2]
Luontoarvoja
muokkaaJärven vesialue, kosteikko ja soistuneita rantoja on rauhoitettu luonnonsuojelulain perusteella. Järvenlaskuissa muodostuneet Keskistenjärvi, Tapiolanjärvi ja Hanhijärvi kuuluvat valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan ja Natura 2000 -suojelualueverkostoon (FI0350002, 151 hehtaaria). Järvikolmikko muodostaa myös kansallisesti arvokkaan lintualueen (FINIBA). Tapiolanjärvessä on avoveden määrä suurin, joten siellä viihtyvät vesilinnut paremmin.[1][3][4]
Vesistösuhteita
muokkaaJärvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Kokemäenjoen alueen (35.1) Sarkolanjoen valuma-alueella (35.17). Järvellä ei ole tulo-ojia. Järven luusua sijaitsee järven etelärannalla, josta saa alkunsa suoraksi kanavaksi kaivettu kuivatusoja. Se yhtyy 1,1 kilometrin jälkeen 8,6 kilometriä pitkä Pikkujokeen, joka on Houhajärven laskujoki. Järven vedenpinnan korkeus on yli 90 metriä mpy.[2][1][5]
Historiaa
muokkaaSekä laamanni P.G. Falck että talonomistaja Henric Wanhakyrö ovat hakeneet Hanhijärvelle (mahdollisesti eri järvet) lupaa kuivattaa se. Kummankin hanke olisi toteutunut 1840-luvulla.[6] Vuoden 1855−56 Kalmbergin kartastossa järvi on kuitenkin vielä laskematta. Kartassa näkyy mahdollisesti järven alkuperäinen koko, joten sen vedenpinta on alentunut huomattavasti. Järvellä on ollut suuri saari ja sen rannoilla on ollut kolme torppaa.[7] Vielä vuoden 1930 kartassa Hanhijärvi on vielä selkeästi nykyistä suurempi. Järvessä ollut saari on nyt maatunut niemeksi, joka on nykyään suojelualueen ulkopuolelle jäänyt metsäpalsta.[8] Hanhijärven vesijättömaita ei olla vielä yksityistetty.[9] Vuonna 1961 julkaistussa peruskartassa on peltomaita vielä jäljellä nykyistä enemmän. Vuodesta 1961 on metsitetty ainakin peltopalsta Soukonvuoren eteläpuolelta, kaksi Hanhijärven koillispuolelta ja joitakin pieniä peltopalstoja länsipuolen maatilalta. Lisäksi etelpuolella olevalta Palosaarelta on kaivettu soraa.[10]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g Hanhijärvi, Houhajärvi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b c d Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 8.3.2025.
- ↑ Sastamala, Keskistenjärvi pily.fi. Tampere: Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys. Viitattu 8.3.2025.(Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Hanhijärvi-Keskinen-Tapiolanjärvi ymparisto.fi. 8.3.2025. Helsinki: ELY-keskukset. Viitattu 8.2.2025.
- ↑ Samminjoen valuma-alue (35.18) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.3.2025.
- ↑ Turun maakunta-arkisto: Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050771.jpg), 1855-56
- ↑ Taloudellinen kartta 1 : 100 000. IV:4 Tyrvää. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1930. Timo Meriluoto (PDF) Viitattu 8.3.2025.
- ↑ Hanhijärven kiinteistörajat Paikkatietoikkuna. Maanmittauslaitos. Viitattu 8.3.2025.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2112 09 Houhajärvi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1961. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) Viitattu 12.3.2025.