Anijärvi

järvi Sastamalassa Pirkanmaalla

Anijärvi on Pirkanmaalla Sastamalan Karkussa Karimäellä sijaitseva järvi.[1]

Anijärvi
Valtiot Suomi
Maakunnat Pirkanmaa‎
Kunnat Sastamala
Koordinaatit 61°25′25″N, 22°58′25″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue Heinijärven valuma−a (35.135)
Tulo-oja suo-oja pienestä lammesta
Laskuoja oja Lamminjärveen [1]
Järvinumero 35.135.1.002
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 97,3 m [1]
Pituus 750 m [1]
Leveys 340 m [1]
Rantaviiva 2,597 km [2]
Pinta-ala 11,267 ha [2]
Saaria ei saaria
Kartta
Anijärvi

Maantiede

muokkaa

Anijärven pinta-ala on 11,3 hehtaaria ja sen pituus on 750 metriä ja leveys 340 metriä. Se sijaitsee Alisen Heinijärven kaakkoispuolella ylängöllä yhdessä Väippäsesuon kanssa. Järven itäpuolella kohoaa Kynnyskallioiden Korkeakallio 15 metrin korkeuteen jyrkänteen yläpuolelle. Sen järviallas on kaksiosainen. Osia erottaa pitkä soinen niemi, jonka kärjen eteen jää kapea salmi. Järven rantaviiva on 2,6 kilometriä pitkä ja rantametsiköt on pääosin moreeni- ja kalliopohjaista metsämaastoa. Rannat ovat kuitenkin soistunutta metsää tai avosuota. Järvi on autio eikä sen rantaan tule teitä.[1][2]

Luonto

muokkaa

Anijärvi on järvenlaskusta huolimatta luonnontilansa hyvin säilyttänyt metsäinen erämaajärvi.[3]

Vesistösuhteita

muokkaa

Anijärvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Kokemäenjoen alueen (35.1) Kuloveden alueella (35.13), jonka Heinijärven valuma-alueeseen (35.135) se kuuluu. Sillä on vain kaksi tulo-ojaa, joista toinen laskee viereiseltä Vaipparesuolta, ja toinen pienestä lammesta, joka sijaitsee noin 50 metrin etäisyydellä rannasta. Järven luusua sijaitsee järven lounaisrannalla, josta lähtee 950 metriä pitkä laskuoja Lamminjärveen. Lamminjärvi kuuluu vesistöalueen pääuomaan, joka laskee Rautaveteen. Järven vedenpinnan korkeus on 97,3 metriä ja Lamminjärven 77,9 metriä mpy., joten laskuojalle kertyy pudotusta 19,4 metriä.[2][1][4]

Historiaa

muokkaa

Vuonna 1826 Pavi Jacob Jacobsoson haki lupaa Anijärven järvenlaskuun ja hän sai siihen luvan 1827. Myöhemmin, vuonna 1846 rusthollari Thomas Thomasson ja kumppanit hakivat samanlaiseen hankkeeseen lupaa ja saivat sen vuonna 1848.[5] Lupa järvenlaskuun annettiin vuonna 1853 ja järven lasku suoritettiin vuonna 1867.[6] Kun vertaa vuoden 1847 pitäjänkartan [7] ja 1856 Kalmbergin kartaston kartan rantaviivaa nykyisiin karttoihin, huomaa suuren eron. Järvi on nykyään kaksiosainen, kun se aikaisemmin oli yksiosainen. Samoissa kartoissa järven nimi kirjoitettiin "Annijärvi". Eräs toinen ero nykykarttoihin on laskuojan paikka, joka kulkee Kalmbergin kartastossa ensin kaakkoon ja sitten suoraan Karimäen kylälle.[8] Vuoden 1930 Tyrvään seudun taloudellisessa kartassa ei laskuojaa ole kuitenkaan piirretty näkyviin. Lisäksi järvi on piirretty kaksialtaisena järvenä, joten sen vedenpinta on täytynyt olla nykyistä paljoen alempana. Ilmeisesti järvi kuivattiin kahdessa osassa tai vasta jälkimmäinen hanke tuotti tulosta. Vesijättömaa on jäänyt niittymaaksi, vaikka monet muut kohteet, kuten esimerkiksi Pehkusuolla, on tässä kartassa viljelymaata.[9] Vuonna 1961 julkaistussa peruskartassa on järven vanhan lasku-uoman kohtaan piirretty laskuoja Pehkusuon kautta. Pehkusuota kutsuttiin tuolloin vielä Karpalosuoksi. Järven karttanimi on nyt ”Anijärvi” ja sillä on yksiosainen vesialue ja yksi saari.[10]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g Anijärvi, Karkku (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  2. a b c d Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 19.2.2025.
  3. Vilenius, Pauliina: Kaija Helle tekee arvokkaat luontokohteet tutuksi. Alueviesti, 3.2.2016, 34. vsk, nro 5, s. 18. Sastamala: Kustannusliike Aluelehdet Oy. ISSN 1236-0619
  4. Heinijärven valuma-alue (35.135) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 19.2.2025.
  5. Turun maakunta-arkisto: oikeus järvenlaskuun (Arkistoitu – Internet Archive), 1827
  6. Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 257. (Kansatieteellinen arkisto 19) Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY
  7. Karkku: Palviala, suoraan karttaan, 1847
  8. Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050771.jpg), 1855–1856
  9. Taloudellinen kartta 1 : 100 000. IV:4 Tyrvää. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1930. Timo Meriluoto (PDF) Viitattu 19.2.2025.
  10. Peruskartta 1:20 000. 2121 08 Karkku. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1961. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) Viitattu 19.2.2025.