Raijalanjoki
Raijalanjoki tai Raijalanoja (aikaisemmin Kohijoki) on Satakunnan Huittisissa 9 kilometriä pitkä Kokemäenjoen sivujoki, joka yhtyy Kokemäenjokeen Raijalanjärven kohdalla.[3]
| Raijalanjoki Raijalanoja, Kohijoki |
|
|---|---|
 Raijalanoja valtatien 2 louniaspuolella |
|
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Satakunta |
| Kunnat | Huittinen |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Raijalanjoen valuma-alue (35.126) |
| Pinta-ala | 68 km² [1] |
| Pääuoman pituus | yli 13 km |
| Pääuoman osuudet | Raijalanjoki ←Suvisuonoja |
| Yhtyy | Kokemäenjoki |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Metsämaa, Huittinen |
| Laskupaikka | Kokemäenjoki, Huittinen |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | noin 50 m [2] |
| Laskukorkeus | 42,6 m [3] |
| Korkeusero | 7,4 m |
| Pituus | 9,6 km [3] |
| Kaltevuus | 0,77 m/km |
| Keskivirtaama | 0,6 – 0,7 m³/s (MQ) lähde? |
| Muuta | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Nimitys muokkaa
Joen nimityksenä käytetään edelleen sekä muotoa Raijalanjoki että Raijalanoja. Karttapaikkaan on päätynyt oja-loppuinen muoto [3][4], mutta esimerkiksi valuma-alueen virallisessa nimessä esiintyy joki-muoto [5]. Aikaisempi nimi on ollut myös Kohijoki, josta on keskijuoksulla muistona Kohijoki niminen maatila [4]. Vanhassa 1850-luvun Kalmbergin kartastossa on joen yläjuoksun uomaksi merkitty Longonsuolta alkava Kaitasuonoja, joka kääntyi Metsämaan kohdalla Raijalanjoeksi. Nykyään voi paikalliset vielä kutsua keskijuoksua Kohijoeksi tai Kahijoeksi ja käyttää Raijalan kylästä alkaen alajuoksusta nimitystä Raijalanjoki tai -oja. Raijalanjärveä on kutsuttu myös Kohijärveksi.[4][6][7][8]
Joen kulku muokkaa
Raijalanjoella on alussa kaksi muutakin nimitystä: Raijalanoja tai Kahijoki. Se alkaa Metsämaan kylässä kahden sivujoen, Kaitasuonojan ja Suvisuonojan, yhtyessä toisiinsa. Sivuojat alkavat ojitetuilta soilta. Joki on koko matkaltaan mutkitteleva joki, jonka vesimäärät ovat pienet. Mutkiteltuaan Metsämaan jälkeen lyhyen metsäosuuden läpi, se pääsee laajalle peltoaukealle, joka jatkuu Kokemäenjoelle asti. Ensimmäinen osuus jää Perkolanmäen ja Raijalan kylien väliin. Metsämaalle johtava kylätie ylittää joen kerran ja Raijalaan johtava tie toisen kerran, mutta jokea ylittää myös yksityisteiden siltoja. Sitten joki alittaa valtatien 2 ja saapuu Järvensuon ja Lauhansuon väliselle peltoalueelle. Jo pari kilometriä ennen Raijalanjärveä kasvaa joen leveys viiteen metriin. Joki jatkaa saman levyisenä järveä kiertävässä kanavassa, joka viimeisen kilometrin matkalla levenee kahdeksaan metriin. Joki virtaa täällä hitaasti ja yhtyy Kokemäenjokeen pumppaamon vieressä. Raijalanjoessa ei ole patoja tai muitakaan etenemisesteitä. Kanavan ylittää vankilan kohdalla yksi silta ja suistossa toinen silta.[2][3][7]
Luontoarvoja muokkaa
Joki on lähes kauttaaltaan perattu eikä siinä esiinny virtapaikkoja. Joen latvahaarat saavatvvettä ojitetuilta soilta. Heposuolla sijaitsee turvetuotantoalue, jonka kuivatusvedet laskevat Suvisuonojaan. Joen vettä ei ole tutkittu, mutta se lienee hyvin rehevöitynyt.[7]
Historiaa muokkaa
Kokemäenjoki virtaa Huittisten alueella lietteisen tasangon läpi haarautuen siellä kahdeksi haaraksi. Tasangon syviin kohtiin jäi matalat järvet Raijalanjärvi ja Puurijärvi. Muut tasangon kohdat soistuivat laajoiksi kohosoiksi, joista Raijalanjoen ympäristöön muodostuivat kohosuot Lauhansuo, Järvensuo, Kiettareensuo ja Ronkansuo. Raijalanjärvi sijaitsi Kokemäenjoen Kiettareenhaaran sivulla ja se oli hyvä kalojen kutualue ja kalaisa järvi muutenkin. Raijalanjoki laski järven kaakkoisrantaan ja Ronkanoja sen länsirantaan. Monet 1700-luvulla alkaneet Kokemäenjoen koskien perkaukset ovat laskeneet joen vedenpintaa ja samalla on Raijalanjärven vedenpintakin alentunut.[8][9]
Raijalanjärven vedenpinta aleni merkittävästi vuonna 1826, jolloin järven ranta-alueita otettiin viljelykäyttöön. Samalla, kun Lauhansuota kuivatettiin ja raivattiin peltomaaksi, myös Raijalanjärvestä Kokemäenjoen vuosina 1871–1878 suoritettujen perkaustöiden seurauksena paljastuneita rantoja otettiin viljelyyn. Järven keskiosa jäi jäljelle ollen edelleen kalaisa 1890-luvulla. Raijalanjoki virtasi edelleen järveen, jonka pinta-ala oli 1920-luvulla vielä 225 hehtaaria. 1800-luvulla joessa oli ainakin kaksi myllyä [6].[4][7][8]
Lauhansuon ja Raijalanjärven väliin perustettiin 1935 Huittisten varavankila, jota käytettiin myös sotavankien vankilana toisessa maailmansodassa. Vuonna 1938 alettiin kaivamaan järven ympäri kanavaa, johon Raijalanjoki myöhemmin yhdistettäisiin. Vanha uoma järven keskellä syvennettiin ja otettiin kuivauskäyttöön johto-ojana. Johto-oja päättyy joen aikaisempaan suistoon ja sitä tyhjennetään kanavaan pumppaamalla.[7][10]
Valuma-alue muokkaa
Yleistä muokkaa
Raijalanjoen valuma-alueen pinta-ala on noin 68 neliökilometriä.[1] Se sijaitsee pääosin Huittisten kunnassa, mutta sen lounaisreuna seuraa suurin piirtein Säkylän Köyliön puoleista kuntarajaa ja pieni osa valuma-alueen luoteisosasta jää Ronkankulmalla Kokemäen puolelle. Valuma-alueen länsiosien vedenjakaja on yhteinen Sonnilanjoen valuma-alueen kanssa ja itä- ja kaakkoispuolen vedenjakaja Loimijoen valuma-alueen kanssa.[1][5][11]
Pääuoma muokkaa
Raijalanjoen valuma-alueen pääuoman alajuoksu muodostuu Raijalanjoesta, jonka alkukohta sijaitsee Metsämaan kylän peltoalueella. Se virtaa sieltä 7,1 kilometrin matkan Raijalanjärven kanavalle ja kanavan pituus Kokemäenjoelle on 2,5 kilometriä. Vesistöviranomaisten uomaverkoston mukaan joki alkaa Metsämaan sivuojien yläpuolelta. Siihen tulee lännestä virtaava Suvisuonoja, joka on Suvisuon ojituksien johto-oja. Johto-ojan osuus on 3,0 kilometriä pitkä. Pääuoman pituudeksi tulee edellisillä tiedoilla 9,6 kilometriä. Suvisuonojan latvavesistöt ovat hajanaisesti kaivettuja metsäojia, jotka alkavat ylängöllä Takarahkan ja Kokonkallion itäpuolelta. Valuma-alueen vedenjakaja seuraa mutkitellen kuntarajaa. Tässä yhteydessä ei esitetä pääuoman kulkua ylängön metsäalueella, mikä lisäisi mitattua pääuomaa muutamalla kilometrillä.
Sivu-uomia muokkaa
Raijalanjoen valuma-alueen muoto on summittain yhtä leveä kuin se on pitkä. Siksi sivuojista voi tulla pitkiäkin. Johtuen Raijalanjärven kuivattamisesta, kiertää Raijalanjoki nykyään entisen järven rantoja. Järvialueen keskelle on kaivettu johto-oja, joka johtaa Raijalanjoen suistolle. Siellä sijaitsee pumppaamo, joka tyhjentää jatkuvasti johto-ojaan kertynyttä vettä. Sitäkin voi pitää Raijalanjoen sivu-uomana. Sen valuma-alueen pinta-ala on Raijalanjärven entinen järvenpohja, joka on kartasta mitattuna 2,2 neliökilometriä. Raijalanjokeen on johdettu itäpuoliselta Lauhansuolta monia kuivatusojia. Myös Raijalanjärven lounaispuolella kiertävä kanavan osa on joen sivu-uomaa. Kanavaan yhtyy Ronkanoja, johon kertyy Järvensuon ja Ronkankulman peltojen kuivatusvesiä. Ronkanojan valuma-alueen pinta-ala on 26 neliökilometriä [1]. Ronkanoja jatkuu lännessä Kravi, joka on kaivettu 1800-luvun alussa ja jonka toinen pää yhtyy Sonnilanjokeen. Jossakin Kravin keskivaiheella sijaitsee sen korkein kohta, josta Kravi laskee itään päin. Raijalanjärven kaakkoispuolella avautuu laaja peltoaukea, jonka reunoilla sijaitsevat Hiukkamäen, Raijalan ja Alhonkulman kyläalueet. Pelloilla jokeen yhtyvät esimerkiksi Kankareenoja ja Toivarinoja. Joki alittaa Raijalassa valtatien 2 ja tien eteläpuolella siihen yhtyy lyhyt Palonoja. Metsämaan kylässä jokeen yhtyy luoteesta Iironsuolta tuleva Maaniitunoja ja kaakosta Korvenkylän Longonsuolta alkava Kaitasuonoja. Suvisuonojan sivu-uomat ovat suo-ojia ja suon kuivatusojia.
Järviä muokkaa
Kun Raijalanjärvi on kuivatettu, ei valuma-alueella esiinny enää luonnollisia järviä tai lampia. Ainoat lammet on rakennettu Raijalanjärven pohjalle lintujen esinympäristöiksi.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Valuma-alueen rajaustyökalu, Suomen ympäristökeskus & Maanmittauslaitos, Viitattu ja katsottu 2.7.2022
- ↑ a b Raijalanjoki, alkukohta (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 2.7.2022.
- ↑ a b c d e f Raijalanjoki, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 2.7.2022.
- ↑ a b c d Meriluoto, Timo: Taloudelliset kartat, suoraan Tyrvään talousalueen kartalle, vuosi 1930
- ↑ a b Raijalanjoen valuma-alue (35.126) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 2.7.2022.
- ↑ a b Kalmbergin kartasto: Säkylä, Eura, Köyliö, Honkilahti, Hinnerjoki, Alastaro, Yläne, Huittinen, Vampula, Vehmaa 1855. Doria. Viitattu 25.1.2017.
- ↑ a b c d e Rannikko, Leena: Kokemäenjoen ja sen sivuhaarojen kalataloudelliset kunnostustarpeet (PDF) (raportti, sivu 84) Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 7/2006. 2006. Turku: Varsinais-Suomen TE-keskus. Viitattu 2.7.2022.
- ↑ a b c Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja: Puurijärven ja Isosuon kansallispuiston sekä Natura 2000 –alueiden hoito- ja käyttösuunnitelma (s.26–27) julkaisut.metsa.fi. 2009. Viitattu 30.10.2011.
- ↑ Carl-Göran Stén, Geologian tutkimuskeskus: Turvetutkimusraportti 309, Huittisten tutkitus suot ja turpeen käyttökelpoisuus, s. 33 tupa.gtk.fi. 1997. Viitattu 3.7.2022.
- ↑ Opetusvideo: Vankila tulee Huittisiin 1935–1997, Huittinen-Vammala Paikalliskanava, 1997. Viitattu: 3.7.2022
- ↑ Raijalanjoki, pääuoman alkukohta (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 2.7.2022.
