Palojärvi (Ulvila)
Palojärvi on Satakunnassa Ulvilan Torisevanahteella sijaitseva järvi.[1]
Palojärvi | |
---|---|
Valtiot | Suomi |
Maakunnat | Satakunta |
Kunnat | Ulvila |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
Valuma-alue | Harjunpäänjoen v−a (35.14) |
Laskuoja | Alhonoja [1] |
Järvinumero | 35.144.1.004 |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 32,8 m [1] |
Pituus | 1,6 km [1] |
Leveys | 310 m [1] |
Rantaviiva | 4,49 km [2] |
Pinta-ala | 36,697 ha [2] |
Saaria | 1 |
Pikkuluoto | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Maantiede
muokkaaPalojärven pinta-ala on 36,7 hehtaaria ja sen pituus on 1,6 kilometriä ja leveys 310 metriä. Se on muodostunut Palusjärven länsipuolelle. Järven rantaviiva on 4,5 kilometriä pitkä ja ranta on pääosin moreeni- ja kalliopohjaista metsämaastoa, mutta järven länsirannat ovat soistuneet paikoin avosoiksi. Länsipäässä sijaitsee halkaisijaltaan 200 metrinen Pikkuluoto, joka on sankan järviheinikon reunustamaa. Myös Isoluoto on ruohottunut ja jopa soistunut kiinni rantaan. Järven yli kulkee suurjännitelinja ja neljälle loma-asunnolle johtaa metsäautotiet. Länsiosassa sijaitsee metsästysmaja.[2][1]
Vesistösuhteita
muokkaaPalojärvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Kokemäenjoen alueen (35.1) Harjunpäänjoen valuma-alueella (35.14). Järven luusua sijaitsee järven kakkoisrannalla, josta saa alkunsa 5,5 kilometriä pitkä Alhonoja, joka yhtyy Palusjokeen. Järven vedenpinnan korkeus on 32,8 metriä mpy.[2][1][3]
Historia
muokkaaPalojärven vedenpintaa on laskettu hieman. Viereinen Hosionjärvi kuivatettiin kokonaan.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g Palojärvi, Ulvila (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b c d Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 21.3.2025.
- ↑ Harjunpäänjoen valuma-alue (35.14) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 21.3.2025.
- ↑ Maaperäkartta: Lehti 1143 06 Kullaa, 2004, Geologian Tutkimuskeskus