Kokemäenjoen vesistö

vesistö Suomessa

Kokemäenjoen vesistö (vesistöaluetunnus 35) on yksi Suomen suurista päävesistöalueista. Se on nimetty laskujokensa Kokemäenjoen mukaan, joka muodostaa 121 kilometrillään noin neljäsosan vesistöalueen pääuoman pituudesta, joka on noin 400 kilometriä [a].[1][2]

Kokemäenjoen vesistöalue.

PääuomaMuokkaa

Jokiverkostossa pääuoma voidaan määritellä kahdella tavalla. Se voidaan määrittää nousemalla joen suistosta kohti latvoja ja jokihaaroista valitaan pääuomaksi sellainen haara, jolla on suurempi virtaama. Näin määriteltynä saadaan pääuomaksi joenuoma, joka ei ole välttämättä pisin pääuoma. Toinen tapa on pyrkiä valitsemaan jokihaaroista se, jonka latvahaara antaa joelle suurimman pituuden. Kokemäenjoen vesistöalue muodostaa osan Järvi-Suomesta, jonka perusrakenne muodostuu lukemattoman monesta järvestä, joiden lasku-uomat laskevat järvestä järveen. Vesistöviranomaisilla ei ole tarjota riittävästi virtaamatietoja pääuoman valitsemiseksi. Sen sijaan voidaan pääuoman alajuoksulla tukeutua vesistöreiteistä jaettuun informaatioon. Kokemäenjoen tapauksessa pääuomaksi valitaan se vesistöreitti, jonka virtaama on vaihtoehdoista suurempi. Virtaamatietojen puuttuessa käytetään vesistöreittien valuma-alueiden pinta-aloja valintakriteerinä.[a]

Vesistöalueen laskujoki on Kulo- ja Rautavedestä alkava Kokemäenjoki, jonka pituus on 121 kilometriä ja keskivirtaama 231 m³/s. Kokemäenjoen puolivälissä siihen yhtyy kaakosta tuleva Loimijoki, joka on Loimijoen valuma-alueen (35.9) laskujoki. Loimijoen valuma-alue on 3 156 neliökilometrin laajuinen. Loimijoki on kuitenkin Kokemäenjokeen verrattuna pieni joki. Rautaveden pohjoisosaan Siuroon laskee pohjoisesta tulevan Ikaalisten reitin valuma-alueen (35.5) lasku-uoma [3][4]. Sen valuma-alueen pinta-ala on 3 138 neliökilometriä. Rautaveden pohjoisosaan laskee lisäksi Vanajaveden-Pyhäjärven alueen (35.2) lasku-uoma Nokianvirta, jonka valuma-alue on 17 073 neliökilometrin laajuinen. Nokianvirta on siten pääuoman osa ja se alkaa Pyhäjärvestä, joka myös kokoaa yhdessä Vanajaveden kanssa eri suunnilta tulevia vesiä. Siihen laskevia vesistöreittejä on kolme (pinta-alat suluissa): Näsijärven-Ruoveden alue (35.3, 7 672 km²), joka tulee pohjoisesta, Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alue (35.7, 4 449 km²), joka tulee idästä ja kolmanneksi Vanajan reitin valuma-alue (35.8, 2 191 km²), joka tulee etelästä. Perustuen valuma-alueiden pinta-aloihin, valitaan pääuomaan mukaan Näsijärven-Ruoveden alueen vesistöreitti, joka laskee Näsijärvestä Pyhäjärveen Tammerkosken kautta. Ruoveden Mustaselkä kokoaa kolmen vesistöreitin vedet yhteen: Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alue (35.4, 3 193 km²) ja Keuruun reitin valuma-alue (35.6, 2 027 km²). Pääuomaan otettava Ähtärin ja Pihlajaveden reitti laskee Tarjanteen kautta Mustaselkään Salonsaaren kummaltakin puolelta [5]. Pihlajaveden reitin valuma-alue (35.48, 697 km²) tulee Tarjanteeseen koillisesta ja Ähtärin reitti (noin 2 496 km²) tulee pohjoisesta ja laskee lopussa Tarjanteen länsirantaan Visuvedellä. Ähtärin reitti muodostuu alajuoksulla Tarjanteesta, Vaskivedestä ja Toisvedestä, johon laskee yläpuolisista järvistä alkavat peräkkäiset joet Inhanjoki ja Soininjoki. Yläpuolisia järviä ovat vielä Hankavesi, Välivesi ja Ähtärinjärvi. Pääuomaan tulee vielä valita jokin yläpuolisiin järviin laskeva joki. Vaihtoehtoina ovat Poikkijoki, Leväjoki, Korpisenpuro, Kolunjoki tai Niemisjoki. Näiden virtaamat ratkaisevat viimeisten kilometrien kohtalon.[1][a][b]

Pääuoman pituudeksi saadaan lisäämällä Kokemäenjoen pituuteen (121  kilometriä) noin 260 kilometriä pitkä järvien ketjun yhteispituus Hankaveden luusuaan saakka 380 kilometriä. Yläpuolisten järvien yhteispituus on 37 kilometriä, mutta mikä joki tulee pääuomaan valita? Valittiinpa mikä joki hyvänsä, saadaan pääuoman pituudeksi yli 400 kilometriä.[a][b]

 
Längelmävettä ilmakuvassa.

Vesistön valuma-alueMuokkaa

YleistäMuokkaa

Kokemäenjoen vesistö on pinta-alaltaan 27 046,12 neliökilometriä. Se on siten Suomen viidenneksi suurin vesistö ja se kattaa yhteensä noin 8 % koko Suomen pinta-alasta. Alueen järvisyys on 10,99 %. Kokemäenjoen valuma-alue sijaitsee lounaisessa Suomessa. Sen itäinen vedenjakaja seuraa Kymijoen vesistöä (vesistöaluetunnus 14), pohjois- ja luoteinen vedenjakaja rajoittuu Selkämereen ja Merenkurkkuun laskevien jokien valuma-alueisiin, lounainen vedenjakaja Varsinais-Suomessa Saaristomereen laskevien jokien valuma-alueisiin, ja eteläinen vedenjakaja pääkaupunkiseudulla Suomenlahteen laskevien jokien valuma-alueisiin. Pohjoisessa ja luoteessa nämä joet ovat pohjoisesta lukien Perhonjoki (vesistöaluetunnus 49), Kruunupyynjoki (48), Ähtävänjoki (47), Lapuanjoki (44), Kyrönjoki (42) ja Karvianjoki (36). Varsinais-Suomessa ne ovat Eurajoki (34), Aurajoki (28) ja Paimionjoki (27), ja pääkaupunkiseudulla Karjaanjoki (23), Vantaa (21), Mustijoki (19) ja Porvoonjoki (18).[1][2][b]

Siihen kuuluvat suurimmaksi osaksi Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen maakunnat, osia Etelä-Pohjanmaasta, Keski-Suomesta, Päijät-Hämeestä ja Varsinais-Suomesta sekä Kokemäenjoen laakso Satakunnasta. Valuma-alueen suurimpia kaupunkeja ovat Tampere, Hämeenlinna ja Pori ja pienempiä kaupunkeja ovat esimerkiksi Kangasala, Lempäälä, Pirkkala ja Nokia sekä kauempana pohjoisessa sijaitsevina taajamina Hämeenkyrö, Ikaalinen, Parkano, Orivesi, Mänttä, Keuruu, Virrat ja Ähtäri, etelässä sijaitsevina Valkeakoski, Viiala, Toijala, Parola, Renko, Turenki ja Riihimäki, ja lännessä sijaitsevina Tammela, Forssa, Jokioinen, Humppila, Loimaa, Punkalaidun, Alastaro, Vammala, Huittinen, Harjavalta, Eura ja Ulvila.[b]

Vesistöalueen perusrakenneMuokkaa

Vesistöalueen pisin joki on Kokemäenjoki, joka laskee Satamalan Kulovedestä Porin Selkämereen. Valuma-alueen keskiosissa ei ole varsinaista jokiverkostoa, vaan vesistörakenteessa toistuvat järvet, joista virtaa lyhyet laskujoet tai kapeat salmet toisiin järviin. Kokemäenjoen vesistön keskusjärvi on Pyhäjärvi, johon laskevat pohjoisesta Näsijärvi Tammerkosken kautta ja etelästä Vanajavesi Herralanvuolteen kautta. Näsijärveen laskevat pohjoisesta Ähtärin, Pihlajaveden ja Keuruun reitit. Vanajaveteen laskevat Längelmäveden, Hauhon ja Vanajaveden reitit. Pyhäjärvestä johtaa Nokianvirta Kuloveteen, johon laskee pohjoisesta Ikaalisten reitti. Kulovesi vesi virtaa salmien kautta Rautaveteen, josta varsinainen Kokemäenjoki alkaa. Kokemäenjokeen yhtyy sen keskijuoksulla Loimijoki, joka on Loimijoen valuma-alueen laskujoki.[1]

Alla on esitetty vesistöalueen luettelomainen jako eri osa-alueisiin (suluissa vesistöaluetunnus, valuma-alueen tai alueen pinta-ala ja järvien osuus pinta-alasta). Sisennys tarkoittaa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy yläpuoliseen vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen [1]:

KanavatMuokkaa

Kokemäenjoen vesistössä toimivista kanavista vanhimmat on rakennettu 1800-luvulla matkustaja- ja tavarakuljetusten takia. Myöhemmin kanavia rakennettiin tukinuiton takia. Nykyään tukinuitto on vesistöalueella loppunut ja kanavia käyttävät lähinnä vapaa-ajan veneilijät ja muutamat matkailuyrittäjät. Näsijärven reitin kanavat, Ruoveden Muroleen kanava ja Kautun kanava, Virtain Herraskosken kanava sekä Visuveden Kaivoskannan kanava, rakennettiin kaikista kolmesta syystä.[6] Uitossa kuljetetut tukkipuut siirrettiin Näsijärven Lielahdelta Pyhäjärven Hyhkynlahteen Pispalanharjun alla kulkevaa tunnelia pitkin. Pyhäjärvi–Vanajaveden reitin kanavia ovat Kaivannonsalmen kanava Pirkkalassa, Lempäälän kanava Lempäälässä, Valkeakosken kanava ja Apian kanava Valkeakoskella sekä Kaivannon kanava Kangasalalla.[7]

VesivoimaaMuokkaa

Kokemäenjoen vesistöalueella toimii 26 vesivoimalaitosta, joista osa on esitelty alla.[8]

Kokemäenjoessa on neljä vesivoimalaitosta. Alajuoksulla noin 40 kilometriä mereltä Harjavallan keskustaaajaman alapuolella sijaitsee Harjavallan voimalaitos (105 megawattia, MW) ja 19 kilometriä sen yläpuolella on Kolsin voimalaitos (45 MW) Tulkkilan yläpuolella. Keikyässä sijaitsevalle Äetsän voimalaitokselle (20 MW) on mereltä matkaa noin 110 kilometriä ja joen luusuassa Kaukolassa sijaitsee sen ylin laitos Tyrvään voimalaitos (14 MW). Voimalat toimivat yhteisessä ohjauksessa eli ne ovat jokivoimalaitoksia, koska joen läpi virtaavaa vettä ei pystytä varastoimaan voimaloiden väliin muutamaa tuntia enempää. Kokemäenjoen sivujoessa Loimijoessa toimii kaksi voimalaa: Kuhalankosken voimalaitos (0,2 MW) Forssassa ja Jokioisten voimalaitos (0,75 MW) Jokioisissa.[b][9]

Yläjuoksulle mentäessä, seuraavat vesivoimalat tulevat vastaan Kulovedellä. Järveen laskee Nokian Siurossa Ikaalisten reitin valuma-alueen vedet lyhyttä koskea pitkin. Koski on puoliksi padottu eikä Siuronkosken voimalaitos (0,7 MW) tuota paljon sähköäkään. Ikaalisten reitillä on vielä Kyröskosken voimalaitos (13 MW), jonka kautta laskevat Kyrösjärven vedet Kirkkojärveen. Nokialla on Nokianvirtaa hyödyntävä Melon vesivoimalaitos (68 MW), jonka kautta laskevat Pyhäjärven vedet Kuloveteen. Tampereen Pyhäjärvellä sijaitsee Tammerkoskessa neljä vesivoimalaa. Ne ovat alhaalta lukien Alakosken voimalaitos (4,6 MW), Keskiputouksen voimalaitos (8,6 MW), Tampellan voimalaitos (3,0 MW) ja Finlaysonin voimalaitos (4,2 MW).[b][9]

Kokemäenjoen sivu-uomiaMuokkaa

Kokemäenjoella on pääasiassa pieniä sivujokia, mutta Loimijoki on jo valtakunnallisestikin merkittävä suomalainen joki. Taulukossa esitetään sivu-uomien tietoja, joiden lähteet on esitetty taulukon alla. Kunkin sivu-uoman kohdalla on erikseen yksilöity kunkin tiedon lähde taulukon oikeassa sarakkeessa.

Sivu-uoman
nimi
 
Kokemäenjoen
kohta
 
Etäisyys
merestä
(km)
Pituus
(km)
 
Virtaama
(MQ m³/s)
 
Valuma-alue
(km²)
 
Lähteet
 
 
Kokemäenjoki laskee Itämeren Selkämereen Porissa
Krootilanoja Kahaluoto, Pori 3 2,2,2,–,–,–
Nuottalanoja Kyläsaari 4 2,2,2,–,–,–
Suntinoja Raumanjuopa 8 16 66 2,2,2,1,–,3
Järvioja Luotsinmäki 8 37 2,2,2,–,–,3
Kolijuopa Isosanta 10 12 2,2,2,–,–,3
Harjunpäänjoki Isojoenranta 14 34 512 2,2,2,1,–,1
Murjunoja Harmaalinna 19 39 2,2,2,–,–,3
Myllyoja Kirkkojuopa, Ulvila 18 2,2,2,–,–,–
Myyrynoja Ulvila 21 2,2,2,–,–,–
Tattaranjoki Masia, Nakkila 29 10 138 2,2,2,1,–,1
Keskioja Anola 29 2,2,2,–,–,–
Rausenoja Kiusala, Kokemäki 48 21 2,2,2,–,–,3
Koomanoja Peipohja 52 29 2,2,2,–,–,3
Leppialhonoja Villiö 53 2,2,2,–,–,–
Sonnilanjoki Krootila 56 22 1 85 2,2,2,1,1,1
Siaruanoja Krootila 56 2,2,2,–,–,–
Kynsijärvenoja Kynsikangas 68 11 2,2,2,–,–,3
Pahanalhonoja Alhomaa 69 16 2,2,2,–,–,3
Raijalanoja Raijalanjärvi, Huittinen 86 13 1 68 2,2,2,1,1,1
Ala-Kauvatsan joki Aronkulma 90 90 813 2,2,2,1,–,1
Loimijoki Lauha 96 114 3 140 2,2,2,1,–,1
Sammunjoki Sampu 98 54 3 295 2,2,2,1,1,1
Ripo-oja Metsäkylä 99 19 2,2,2,–,–,3
Riitaniitunoja Villilä, Sastamala 108 13 2,2,2,–,–,3
Malvaanoja Keikyä 108 9 2,2,2,–,–,3
Kanalanoja Keikyä 110 13 2,2,2,–,–,3
Hahmo-oja Keikyä 111 2,2,2,–,–,–
Luojoki Raukonjuuri 112 9 25 2,2,2,1,–,3
Kilpijoki Kilpijoki 113 6 14 2,2,2,1,–,3
Kikkelänjoki Kiikka 117 8 49 2,2,2,1,–,3
Soinilanoja Kaukola 120 2,2,2,–,–,–
Kokemäenjoki alkaa Liekovedestä (121 kilometriä Porista)

Lähteet: 1 = luettu Wikipedian suomenkielisestä artikkelista, 2 = katsottu Karttapaikan verkkopalvelusta [10], 3 = katsottu SYKEn VALUE valuma-aluerajaustyökalulla [11]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

HuomioitaMuokkaa

  1. a b c d Pääuoman muodostumista ja sen pituutta on selostettu ja arvioitu artikkelin kappaleessa ”Pääuoma”.
  2. a b c d e f Asia tarkistettu Internetin karttapalvelusivustolta ”Karttapaikka”. Karttapaikkaan on linkki alla olevassa lähdeluettelossa.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Kokemäenjoen vesistö (35) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.2.2018.
  2. a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  3. Siuro (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.6.2022.
  4. Ikaalisten reitin valuma-alue (35.5) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.2.2018.
  5. Salonsaari (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.6.2022.
  6. Näsijärven reitin kanavat Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 22.6.2022.
  7. Valkeakosken tehtaat ja yhdyskunta Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 22.6.2022.
  8. Suomen vesivoimalaitokset / Hydropower plants in Finland, 221 kpl/pcs (ÅF-Consult Oy:n, ent. Oy Vesirakentaja, voimalaitosluettelo) vesirakentaja.fi. 29.3.2016. Viitattu 2.5.2017.
  9. a b Voimalaitosrekisteri (Excel) (Energiaviraston ylläpitämä lakisääteinen Suomen voimalaitosrekisteri) energiavirasto.fi. Viitattu 21.6.2022.
  10. Kokemäenjoki (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 20.6.2022.
  11. Valuma-alueen rajaustyökalu, Suomen ympäristökeskus & Maanmittauslaitos, Viitattu ja katsottu 20.6.2022

Aiheesta muuallaMuokkaa

61.5610°N, 21.6827°E