Vanajaveden reitti on Kokemäenjoen vesistöön kuuluva järvireitti Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen ja Pirkanmaan maakunnissa Suomessa. Siihen yhtyvät koillisesta Längelmäveden ja Hauhon reitit.[1]

Ilmakuva Valkeakoskelta. Längelmäveden reitti yhtyy Vanajaveden reittiin Valkeakoskella.

Reitin keskusjärvi on Vanajavesi, johon vedet virtaavat muun muassa Kalvolan, Lopen ja Hämeenkosken alueilla olevista reitin latvajärvistä.

Reitin Eteläiset haarat yhtyvät Janakkalan Kernaalanjärvessä, joka laskee Hiidenjokea Vanajaveteen. Idästä Kernaalaanjärveen laskee Lammin ja Hämeenkosken alueella sijaitsevasta Pääjärvestä alkunsa saava, Teuronjoen kautta Mommilanjärveen ja tästä Puujokea Kernaalaanjärveen laskeva reitin itäinen latvahaara. Lännestä Kernaalanjärveen laskevat Lopen, Rengon, Hattulan ja Kalvolan alueilta Tervajoen, Hyvikkälänjoen ja Räikälänjoen kautta Kernaalanjärveen vetensä purkavat reitin läntiset latvahaarat. Näissä suurimpia järviä ovat Tervajoen latvoilla Lopen Loppijärvi sekä Hyvikkälänjoen latvoilla Lopen Kaartjärvi, Hattulan ja Kalvolan Renkajärvi, Hattulan Takajärvi ja Hämeenlinnan Alajärvi. Tällä Vanajaveden reitin yläosan vesistöalueella järvisyys on 5,66 % pinta-alasta.[2]

Koillisesta Vanajaveden reitiin yhtyy Valkeakoskella Längelmäveden reitti, johon laskee kaakosta Hauhon reitti.

Lounaasta Vanajaveteen laskee Sääksmäen Saarioispuolella Kalvolan Äimäjärvestä alkunsa saava Oikolanjoki ja Akaan Viialassa Urjalasta ja Kalvolasta vesiä tuova Tarpianjoki, jonka vesistöalueen suurimpia järviä ovat muiden muassa Jalanti Kylmäkoskella sekä Kortejärvi, Rutajärvi ja Nuutajärvi Urjalassa.[3]

Lempäälässä Vanajaveden reitin vedet laskevat Hiidenvuolteen, Liuhanvuolteen ja Herralanvuolteen kapeikkojen sekä Kuokkalankosken muodostaman luonnonuoman ja tämän osittain ohittavan Lempäälän kanavan kautta Pyhäjärveen.[1][4]

Lähteet

muokkaa
  • Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4

Viitteet

muokkaa
  1. a b Otavan iso tietosanakirja. Yhdeksäs osa tse–visc, s. 959. Helsinki: Otava, 1965.
  2. Ekholm 1993: 69-70.
  3. Ekholm 1993: 60-61.
  4. Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 23.1.2010.

Aiheesta muualla

muokkaa