Keuruu
Keuruu, aikaisemmin Keuru[7] (ruots. Keuru) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Keski-Suomen maakunnassa 60 kilometriä Jyväskylästä länteen. Kaupungissa asuu noin 9 300 henkeä[2], minkä lisäksi Keuruulla on runsaasti loma-asutusta.
Keuruu Keuru |
|
---|---|
![]() |
![]() |
sijainti |
|
Sijainti | |
Maakunta | Keski-Suomen maakunta |
Seutukunta | Keuruun seutukunta |
Kuntanumero | 249 |
Hallinnollinen keskus | Keuruun keskustaajama |
Perustettu | 1652 |
– kaupungiksi | 1986 |
Kuntaliitokset | Pihlajavesi (1969) Osa Ähtäriin (1923) |
Kokonaispinta-ala |
1 430,56 km² 77:nneksi suurin 2022 [1] |
– maa | 1 257,97 km² |
– sisävesi | 172,59 km² |
Väkiluku |
9 252 105:nneksi suurin 31.12.2022 [2] |
– väestötiheys | 7,35 as./km² (31.12.2022) |
Ikäjakauma | 2020 [3] |
– 0–14-v. | 13,2 % |
– 15–64-v. | 52,3 % |
– yli 64-v. | 34,5 % |
Äidinkieli | 2022 [4] |
– suomenkielisiä | 97,0 % |
– ruotsinkielisiä | 0,2 % |
– muut | 2,8 % |
Kunnallisvero |
21,75 % 64:nneksi suurin 2022 [5] |
Kaupunginjohtaja | Noora Pajari |
Kaupunginvaltuusto | 31 paikkaa |
2021–2025[6] • Kesk. • SDP • PS • Kok. • KD • Vihr. • Vas. |
8 8 5 4 3 2 1 |
www.keuruu.fi |
Maantiede ja luonto muokkaa
Keuruun naapurikunnat ovat Jämsä, Multia, Mänttä-Vilppula, Petäjävesi, Virrat ja Ähtäri. Naapurikunnista Ähtäri kuuluu Etelä-Pohjanmaahan, Virrat ja Mänttä-Vilppula Pirkanmaahan ja muut Keski-Suomeen.
Valtatie 23 halkaisee itä–länsi-suunnassa kaupungin, etelästä tulee kantatie 58. Haapamäki on rautateiden risteysasema: rautatie Haapamäeltä Jyväskylään kulkee Keuruun keskustan halki.
Keuruu on maastoltaan mäkinen ja metsäinen kunta, jonka luonnossa heijastuu Suomenselän läsnäolo. Keuruulla on paljon järviä ja myös soita. Keuruun kirkonkyläkin sijaitsee vesistön äärellä. Keuruun pinta-alasta vettä on hieman yli kymmenesosa. Suurin järvi on Keurusselkä ja siihen kuuluva Ukonselkä.
Keuruun alueella on kokonaan tai osittain yhdeksän Natura-kohdetta: Hirvijärvi, Huhkojärven pitkä ja kapea rotkojärvi, Pihlajavesi ja yläjuoksun pienvedet, saukon ja taimenen suosima Pihlajaveden reitti, Raiskin metsät, Siipikangas, Tuomistonjoki, Vesilahdensuo - Kurkisuo ja Syrjäharju.[8]
Keuruun keskustaajaman osat muokkaa
Loila, Suojärvi, Suolahti, Kurkiniemi, Ketvelniemi, Kivelä, Keuruunkylä, Pappilanniemi, Nyyssänniemi, Otava, Mustasaari, Melonsaari
Kylät muokkaa
Etelä-Keuruu, Haapamäki, Jukojärvi, Liesjärvi, Pihlajavesi, Valkealahti, Ampiala, Karimo, Kivijärvi, Lavikko, Riiho, Lihjamo, Kaleton, Pohjoislahti, Asunta, Manniskylä
Historia muokkaa
Keuruun pitäjä perustettiin vuonna 1652. Tätä aikaisemmin se oli Ruoveden kappeliseurakunta nimellä Lapinsalmi vuodesta 1628. Sittemmin Multia ja Pihlajavesi erosivat Keuruusta, mutta Pihlajavesi liittyi takaisin Keuruuseen vuonna 1969.[9] Keuruusta suunniteltiin 1970-luvulla kauppalaa, mutta tämä ei toteutunut. Sen sijaan Keuruusta tuli kaupunki vuonna 1986.[10]
Keuruulla sijaitsi vuodesta 1967 alkaen Puolustusvoimiin kuulunut Pioneerirykmentti. Se koulutti vuosittain noin tuhat pioneeri- ja suojelualan varusmiestä. Kaikkiaan se ehti kouluttaa kaikkiaan noin 50 000 varusmiestä. Palkattua henkilöstöä rykmentissä oli 250. Pioneerirykmentti lopetettiin loppuvuonna 2014, ja viimeiset alokkaat astuivat palvelukseen tammikuussa 2014.[11][12]
Toimijoita ja yrityksiä Keuruulla muokkaa
Pohjoisjärven rannalla Keuruulla sijaitsee helluntaiherätyksen Iso Kirja-opisto, jossa järjestetään joka vuosi Juhannuskonferenssi-suurtapahtuma. Kustannusalalta Otavan kirjapaino ja Kirjavälityksen keskusvarasto sijaitsevat Keuruulla. HT Laser Oy:n kotipaikka on Keuruu.
Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksoivat Suomen Vesileikkaus Oy, Finn-Nauha Oy ja Keuruun Megamarket Oy.[13]
Väestönkehitys muokkaa
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.
Taajamat muokkaa
Vuoden 2017 lopussa Keuruulla oli 9 919 asukasta, joista 6 924 asui taajamissa, 2 934 haja-asutusalueilla ja 61:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Keuruun taajama-aste on 70,2 %.[15] Keuruun taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:[16]
# | Taajama | Väkiluku (31.12.2017) |
---|---|---|
1 | Keuruun keskustaajama | 6 093 |
2 | Haapamäki | 831 |
Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.
Seurakunnat muokkaa
Vuoden 2018 aluejaon mukaan Keuruulla on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[17]
- Keuruun seurakunta
- Pihlajaveden kappeliseurakunta
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Keuruun alueella toimii Jyväskylän ortodoksinen seurakunta.[18]
Suomen helluntaikirkon jäsenseurakunnista Keuruulla toimii Keuruun helluntaiseurakunta. Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Keuruulla toimii Haapamäen helluntaiseurakunta.[19] Keuruulla on myös vapaaseurakunta.
Entiset seurakunnat muokkaa
Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Keuruun kaupungin nykyisellä alueella.[17]
- Pihlajaveden seurakunta (liitetty Keuruun seurakuntaan 1995)
Nähtävyydet ja tapahtumat muokkaa
Keuruun vanha kirkko on 1700-luvulla rakennettu puukirkko. Se toimii nykyisin museona. Jokakesäiset Keuruun Markkinat ovat suosittu kesätapahtuma. Esiintyjinä on vuosien varrella nähty mm. Matti Nykänen ja Danny. Jokakesäinen helluntailaisten Juhannuskonferenssi Isossa Kirjassa kokoaa yhteen kristittyjä ympäri Suomea ja maailmaa. Elias Lönnrot -siipirataslaivan kotisatama on Keuruulla. Tiedetila on Keuruulla oleva entiselle Karimon koululle perustettu pysyvä näyttelytila, jossa esitellään pääasiassa nuorille tekniikkaa.[20]
Camping Nyyssänniemi sijaitsee Keurusselän rannalla, noin 3,5 km Keuruun keskustasta. Leirintäalueen vieressä on Nyyssänniemen asuinalue.
Nyyssänniemen leirintäalueelta saa kalastusluvat Keurusselälle ja Virtalan- ja Palsankoskelle. Nyyssännimessä on nykyään minigolfrata ja frisbeegolfrata. Camping Nyyssänniemen lähellä on myös asuinalue, jossa on leikkipuisto ja jalkapallokenttä. Nyyssänniemessä sijaitsee myös 1700-luvulla rakennettu Liukon pirtti, joka toimii myös vastaanottorakennuksena sekä kahvilana.
Vuonna 2017 Keuruulla lanseerattiin keuruulaisten yrittäjien ja kaupungin kanssa oma GoKeuruu-mobiilisovellus, joka auttaa sekä paikkakuntalaisia että matkailijoita tutustumaan Keuruun tarjontaan.[21]
Ruokakulttuuri muokkaa
Keuruun pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla puukaukalossa paistettu kouruliha, perunalaatikko ja varituinen eli varilimppu.[22]
Urheilu muokkaa
Keuruulla toimii jääkiekkojoukkue KeuPa HT, joka pelaa Mestiksessä.
Tunnettuja keuruulaisia muokkaa
- Toivo Haapala, helluntaiherätyksen vaikuttaja (1941–2020)
- Antti Harsu, pankinjohtaja ja maanviljelysneuvos (1923–2006)
- Herpmanin veljekset Gabriel, Johan ja Gustaf Herpman, sissipäälliköitä isovihan aikana
- Hannele Huovi, kirjailija, Pro Finlandia -mitalisti (s. 1949)
- Katja Joutsijoki, näyttelijä (s. 1971)
- Matti Kassila, elokuvaohjaaja (1924–2018)
- Juha Kukkamo, juoksija (s. 1976)
- Mirjami Kuosmanen, näyttelijä (1915–1963)
- Risto Köykkä, runoilija (s. 1962)
- Waltteri Lehtonen, jääkiekkoilija (s. 1993)
- Aulis Lindell, kauppaneuvos (s. 1935)
- Lauri Lindell, kauppaneuvos, syntynyt Keuruulla (1929–1987)
- Joni Lius, jääkiekkoilija (s.1971)
- Kirsi Neuvonen, taidegraafikko (s. 1960)
- Tapio Niemelä, muusikko
- Anssi Nykänen, rumpali (s. 1965)
- Lauri Oinonen, poliitikko (s. 1947)
- Onni Oja, taiteilija, professori (1909–2004)
- Olli Palola, jääkiekkoilija, (s. 1988)
- Olavi Päivänsalo, poliitikko (1916–1984)
- Maria Raunio, kansanedustaja (1872–1911)
- Jukka Rautakorpi, jääkiekkovalmentaja (s. 1963)
- Miisa Grekov, videobloggaaja, sisällöntuottaja (s. 1995)
- Matias Saxberg, lukkari ja murhamies (1787–1861)
- Salla Sipponen, kiekonheittäjä (s. 1995)
- Kalevi Sorsa, Keuruulla syntynyt poliitikko (1930–2004)
- Risto Sulkava, Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja 2008- (s. 1966)
- Tomi Tukiainen, rallikuski (s. 1972)
- Einari Vuorela, kirjailija (1889–1972).
Fiktiivisiä keuruulaisia muokkaa
- Kerttu ja Olli Santanen sekä heidän koiransa Vikki Nuukarilan tilalta, hahmot sarjassa The Joulukalenteri
- Akseli Seppänen, henkilö Juha Vainion kappaleessa Keuruulle takaisin.
Kuvia muokkaa
-
Keuruun kaupungintalo
-
Keuruun pääkatua
-
Keuruun rautatieasema
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
- ↑ a b Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2022M01*-2022M12* 31.12.2022. Tilastokeskus. Viitattu 27.1.2023.
- ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ Väestörakenne 26.5.2022. Tilastokeskus. Viitattu 12.9.2023.
- ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2022 29.11.2021. Verohallinto. Viitattu 18.2.2022.
- ↑ Kuntavaalit 2021, Keuruu Oikeusministeriö. Viitattu 17.10.2021.
- ↑ Iso tietosanakirja, artikkeli Keuru
- ↑ Natura 2000-alueet Keski-Suomessa (ja alasivut) Ympäristö. Viitattu 23.2.2018.
- ↑ Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 228. Lähteessä on seurakunnan itsenäistymisvuosi 1630. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
- ↑ http://vanha.keuruu.fi/museo/keuruunkaupunki.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://yle.fi/uutiset/keuruun_pioneerirykmentissa_ei_karjuta_pian_se_hiljenee_kokonaan/7014272
- ↑ Keuruulla laskettiin lippu viimeisen kerran Yle. 31.12.2014. Viitattu 20.5.2018.
- ↑ Alueen Keuruu yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 20.5.2018.
- ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 12.1.2018.
- ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 22.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 4.12.2018.
- ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 4.12.2018.
- ↑ a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
- ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/jyvaskylan-ortodoksinen-seurakunta
- ↑ Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Viitattu 6.9.2021.
- ↑ http://www.tiedetila.fi/tiedetila/aloitus.htm
- ↑ GO Keuruu Visitkeuruu. Viitattu 3.12.2020. [vanhentunut linkki]
- ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 89. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.