Avaa päävalikko

Keurusselkä

järvi Keuruulla ja Mänttä-Vilppulassa

Keurusselkä [2][1] on Keski-Suomessa Keuruulla ja Pirkanmaalla Mänttä-Vilppulassa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistöön. Samaan järveen määritetään toisinaan kuuluvaksi myös lähes samalla vedenpinnankorkeudella [3] oleva Ukonselkä, joka laskee Keurusselän Kaijanselkään Kolhon taajamassa Kolhonsalmen kautta. Yhdessä ne muodostavat yhdessä Suomen 40. suurimman järven. Tässä artikkelissa esitetään molempien järvialtaisen yhteistiedot vain lyhyesti, mutta tietolaatikossa ja asiatekstissä on vain Keurusselän asioita. Ukonselän asiat kerrotaan sen omassa artikkelissa.[2][1]

Keurusselkä
Keurusselka-WorldWind.jpg
Sijainti Keuruu ja Mänttä-VilppulaView and modify data on Wikidata
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 62°09′00″N, 24°40′08″E
Pinnankorkeus 105,4 m [1]
Pinta-ala 97,5558 km² [2]
Pituus 27 km
Rantaviiva 506,278 km [2]
Suurin syvyys 33,52 m [2]
Keskisyvyys 4,66 m [2]
Tilavuus 0,454297 km³ [2]
Valuma-alue 1 647 km² [3]
Virtaus 20 m³/s [3]
Laskujoki Mäntänkosket [1]
Saaria 571 [2]
Järvinumero 35.621.1.001
Keurusselkä

Vuonna 1986 rakennettu 31,3 metriä pitkä siipiratasalus M/S Elias Lönnrot harjoittaa kesäisin säännöllistä matkustajaliikennettä Keurusselällä. Populaarikulttuurissa järvi tunnetaan muun muassa Juha Vainion sävelmästä Keurusselän sini.lähde?

MaantietoaMuokkaa

Keurusselkä ja Ukonselkä yhdessäMuokkaa

Järvialtaat ovat lähes samalla korkeudella (105,5 ja 105,4 metriä mpy.), joten niitä kohdellaan siksi usein saman järven eri järvenosina. Niiden yhteinen pinta-ala on 11 822,4 hehtaaria eli 118 neliökilometriä. Kun järvien keskisyvyys on 4,88 metriä, tulee niiden tilavuudeksi 577 miljoonaa kuutiometriä eli 0,577 kuutiokilometriä. Järvien yhteinen rantaviiva on 606,819 kilometriä pitkä.[3]

KeurusselkäMuokkaa

Keurusselän pinta-ala on 9 756 hehtaaria eli 97,6 neliökilometriä. Se on 32,9 kilometriä pitkä ja 16,1 kilometriä leveä. Sen järvenselkä alkaa pohjoisessa Koninselältä ja jatkuu etelään päättyen Korpisenselälle Korpisensaaren eteen. Järvenselkä on 8,0 kilometriä pitkä ja 7,8 kilometriä leveä. Sen yhtenäisyyttä rikkovat pienet saaret, joista merkittävimmät ovat Kääkkö, Honkasaari, Raaska, Selkissaari ja Iso Hanhisaari. Koninselältä jatkuu pohjoiseen salmimainen järvikapeikko, joka on lähes neljä kilometriä pitkä ja 0,5–1,5 kilometriä leveä. Keuruun keskustaajaman ympärillä sijaitsee sokkeloinen järvialue, jossa niemet ja saaret vuorottelevat salmien ja lahtien sekä järvialtaiden muodossa. Keskustan asuinalueiden ympärillä sijaitsee järvenosia, joita ovat esimerkiksi esimerkiksi Rautolahti, Kivilahti, Juurikkasalmi, Ketveleenlahti, Kaivoslahti, Suolahdenjärvi, Könttärinlahti, Tarhia, Lapinsalmi ja Lapinlahti. Monet saaret ovat pengerteiden ja rautatien toisiinsa ja mantereeseen yhdistämiä. Esimerkiksi Keuruun keskusta on sijainnut Kirkkosaaressa, jota ei tämän vuoksi pidetä enää saarena. Jos se olisi saari, se olisi silmämääräisesti mitattuna Keurusselän suurin saari.[2][1]

Keurusselän pääselkä on pyöreän muotoinen, mutta se on saarien rikkomana useampiosainen järviallas. Pääselän länsipuoli on nimeltään Kaukasenselkä, jota reunustaa Jylhänniemi, Vuohisaari ja Honkasaari. Niiden kaakkoispuolella sijaitsee pienempi Korpisenselkä. Pääselän koillisrannalla aukeaa Käännetynsalmi, joka johtaa itään päin Pollinlahteen ja Riitalahteen. Lahti on Käännetynsalmelta mitattuna 5,2 kilometriä pitkä. Pääselän luoteispuolella sijaitsee pieni Sikoselkä, joka jää Kaitaniemen ja Sikoniemen suojaan.[1]

Korpisenselän ja etelässä seuraavan suuremman selän Suutarinselän väliin jää 6,5 kilometriä pitkä saarten ahtauttama kapeikko, joka on kapeimmillaan vain 1,2 kilometriä leveä. Kapeikon reunalla sijaitsevat kulmakunnat Liukko, Valkeaniemi, Häkkiskylä ja Niemenkylä. Suhteellisen suurien saarien väliin jäävät pienet järvenselät Kaijanselkä, Tiirinselkä, Hulpionselkä, Kiesilänselkä sekä Varpaasalmen takana olevaan lahteen Roukonselkä ja Kaakkolahti.[1]

Suutarinselkä jää verrattain pieneksi, sillä sen eteläpuolelle jää saaristo, jonka sisällä ovat Vuolleselkä ja Rusinselkä. Täällä järvi haarautuu luoteeseen työntyvään 10,8 kilometriä pitkään salmeen, joka toisenlaisen tulkinnan mukaan olisi lahti. Se on Kuivaniemen kohdalla alle 500 metriä leveä ja Lehtosaaren kohdalla 1,5 kilometriä leveä. Salmen luoteispäässä sijaitsee Kaijanselkä ja Kolho, johon Ukonselkä laskee vetensä Kolhonsalmen kautta. Kaijanselkä on salmen ensimmäinen selkä, ja muut ovat Pahkaselkä ja Lehtosaaren eteläpuolella Lyhdeselkä.[1]

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Sen tilavuus on 454 miljoonaa kuutiometriä eli 0,454 kuutiokilometriä. Järven keskisyvyys on 4,7 metriä ja suurin syvyys on 33,5 metriä. Syvin kohta sijaitsee Manniskylän puoleisella veneväylällä Tuulissaarten kohdalla noin 600 metrin päässä järven itärannasta. Syvänne on osa Konninselän itäreunaa seuraavaa syvännejaksoa. Konninselän länsireunalla on toinen syvännejakso, joka alkaa Keuruun keskustasta. Keskustasta alkaa toinenkin syvännejakso, joka seuraa edellistä sen itäpuolella Kaunissaarelle asti. Myös Peurunniemen edustalla on 26 metriä syvää ja Selkissaaren luoteispuolella yli 25 metriä syvää. Muita pienialaisia yli 20 metriä syviä syvänteitä esiintyy monessa muussakin paikassa.[2][1][3]

SaaretMuokkaa

Keurusselällä on laskettu olevan 571 saarta. Niiden yhteispinta-ala on 999,9 hehtaaria, mikä on noin 9,3 % järvialtaan kokonaispinta-alasta. Lehtosaari, joka sijaitsee Liukossa, on noin 1,2 neliökilometrin suuruinen saari, jonne on nykyään tieyhteys Liukosta. Häkkiskylässä sijaitseva Hevossaari on alle neliökilometrin kokoinen, ja sinnekin on tieyhteys. Suuria saaria, joille ei ole olemassa tieyhteyttä, ovat esimerkiksi Keurussaari (84 hehtaaria, ha [3]), Iso Riihisaari (81 ha [3]) ja Kasilansaari (80 ha [3]). Yli hehtaarin kokoisia saaria on yhteensä 82 ja niitä pienempiä, mutta yli aarin kokoisia, saaria on 374. Loput 114 saarta tai luotoa ovat alle aarin kokoisia.[2][1]

AsutusMuokkaa

Järven rantaviivan pituus on 506,3 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 190,7 kilometriä. Sen rannat ovat pääasiassa metsämaata. Keuruun keskustaajama sijaitsee järven pohjoispäässä ja Mänttän keskustaajama sen eteläpäässä. Järven voi kiertää ajamalla kantatietä 58 Mänttästä Keuruulle, valtatietä 23 Keuruun läpi, seututietä 348 järven länsipuolta Kolhon läpi Vilppulaan ja Vilppulasta seututietä 347 pitkin Mäntän kautta kantatielle 58 takaisin. Eteläpäästä kohti luodetta työntyvän haaran päässä sijaitsee pienempi Kolho. Muut asutuskeskittyvät ovat länsirannoilla sijaitsevat Niemenkylä, Kankaanpää ja Valkeaniemi, Järvenpää, Heinänen ja kauempana oleva Valkealahti, ja sitten itärannoilla sijaitsevat Häkkiskylä, Roosinpohja, Liukko, Airolahti, Pohjoisjärvi ja Manniskylä. Muu asutus muodostaa alueen haja-asutuksen. Keurusselän rannoilla sijaitsee runsaasti vapa-ajan asuntoja. Näille tulee tiet edellä mainituilta suuremmilta teiltä. Suurin osa järvestä jää Keuruun kaupungin puolelle. Mänttä-Vilppulan kuntaraja tulee järvelle Valkeaniemeltä ja puolittaa Hulpionselän ja Suutarinselän, kunnes se kääntyy itään Raja-ahon kulmille Mänttän itäpuolelle.[2][1][4]

Veden laatuMuokkaa

Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen 1986 Keurusselän alueella mitattiin erittäin korkea radioaktiivinen cesium (Cs-137) -laskeuma: 70 kBq/m². Vielä 2003 Mäntän läheisyydessä mitattiin kaloilta cesium-pitoisuuksia, jotka ylittivät moninkertaisesti Olkiluodon ja Loviisan ydinvoimaloiden läheisyydessä mitatut arvot. Tämä johtuu siitä, että cesium imeytyy makeaan veteen eri tavalla kuin murtoveteen tai suolaiseen veteen.[5]

Radioaktiivisuuden lisäksi Keurusselän veden laatua alentavat humukset ja maalta tuleva valuma. Tästä huolimatta veden laatu on verrattain hyvä, järven keskiosassa jopa erittäin hyvä. Pintaveden lopputalven kokonaisfosforipitoisuudeksi vuosina 19662005 mitattiin 5–27 mg/l ja kokonaistyppipitoisuudeksi vastaavasti 400–590 mg/l. Keurusselkää pidetään oivallisena kalastusvetenä, erityisesti sen hauki- ja ahvenkannat ovat poikkeuksellisen suuria. Myös muikkujärvenä Keurusselkä on otollinen.[6]

TörmäyskraatteriMuokkaa

Keurusselän törmäyskraatterin olemassaolo paljastui, kun harrastajageologit Satu Hietala ja Jarmo Moilanen löysivät Harmaaniemen rannalta pirstekartioita 16. marraskuuta 2003. Kraatterin keskusta on paikannettu Valkeaniemeen Keuruun ja Vilppulan rajaseudulle. Pirstekartioita on löytynyt alueelta, jonka läpimitta on noin 11,8 x 9,0 km. Professori Lauri Pesonen on esittänyt kraatterin tosiasiallisen koon olevan jopa 30–40 km. Kraatterin iäksi on arvioitu 1 000–1 880 miljoonaa vuotta.[7][8]

VesistösuhteetMuokkaa

Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Keuruun reitin valuma-alueen (35.6) Keurusselän alueella (35.62), jonka Keurusselän lähialueeseen (35.621) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 105,4 metriä mpy.[1][3]

Järvi saa pääosan vedestään Tarhianjoen alueelta (35.63), jonka pinta-ala on 534 km². Sen laskujoki Tarhianjoki laskee Tarhian lahteen Keuruun koillispuolelle. Pienempiä yläpuolisia valuma-alueita ovat vielä Asunnanjärven valuma-alue (35.68), joka laskee idästä Pohjoisjärvestä Hoskarinjokea myöten Riitalahteen, ja suuremmista alueista viimeiseksi Kupanjoen valuma-alue (35.66), joka laskee Kupanjokea pitkin pohjoispään Kivilahteen. Keurusselän alueen (35.66) sisällä Keurusselkään laskevat vielä Ukonselän lähialue (35.622), joka laskee Kolhonsalmea pitkin Keurusselän Kaijanselkään, Hepolammen valuma-alue (35.625), joka laskee Hepolammen (64 ha) kautta Sikoselän Mustalahteen, Suojoen valuma-alue (35.626), jonka laskujoki Suojoki laskee Keuruun pohjoispuolelle Suolahdenjärven lahteen, Elämäistenjoen valuma-alue (35.627), jonka laskujoki Elämäistenjoki hakee vetensä Jukojärvestä ja Ruokosjärvestä ja laskee Riitalahteen, Ukonjoen valuma-alue (35.628), jonka laskujoki laskee Roosinpohjassa Roukonselän Kaakkolahteen, ja viimeiseksi, Kareispuron valuma-alue (35.629), jonka laskuoja Karkeispuro laskee Karkeisesta Häkkiskylässä Tiirinlahteen. Muut laskuojat sisältyvät Keurusselän lähialueeseen (35.621).[1][3]

Keurusselän lähialueella on 24 yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea, jotka laskevat suoraan tai välillisesti järveen. Keurusselän pohjoispäässä Keuruun itäpuolella sijaitsee pieniä järviä, joita ovat Karjolampi (2 ha), Pieni Kalliolampi (3 ha), Iso Kalliolampi (7 ha) ja Valkeinen (10 ha). Ne laskevat Tarhiaan samaa ojaa pitkin. Omaa ojaa pitkin Tarhiaan laskee toinenkin Karjolampi (4 ha). Roosinpohjan pohjoispuolella on lähialueella neljä järveä. Ne ovat Nenistönlampi (2 ha), joka sijaitsee Keurusselän lähellä, sekä Käännetynsalmeen laskeva Haarajärvi (45 ha) että Kaakkolahteen laskevat Lehdonlampi (2 ha) ja Mustalampi (2 ha). Tiirinselän eteläpuolella Keurusselkään laskevat vielä Sommonlampi (5 ha), Palojärvi (5 ha), Kaijanlammi (6 ha) ja Riuttalammi (2 ha). Aivan Mäntän kaupunkialueen itäpuolella on vielä pieni Kannuslampi (2 ha). Kolhon eteläpuolella sijaitsevat Käkijärvi (24 ha), joka on suojeltu järvi, ja Kellolampi (1 ha). Niemenkylän ja Kankaanpään alueilla ovat Valkeajärvi (95 ha), joka laskee Kaukasenselän Sammakkolahteen, ja Mutelinlampi (4 ha) ja suojeltu Pilkanlampi (25 ha). Rannan tuntumassa on erilleen kuroutunut Ruokolahti (11 ha). Järven länsipuolelle jäävät enää Kaituri (11 ha), Hyyrynlampi (8 ha), Polunlampi (6 ha) ja Pahalampi (2 ha).[1][3]

Järven lasku-uoma on Mäntänkoski, jossa sijaitsee Mäntän voimalaitos. Sen vedet laskevat Kuoreveden Mäntänlahteen, jonka virtaukset vievät Kotaselän kautta Ruoveteen.[1][3]

MuutaMuokkaa

Järven luoteisrannalla on toiminut Keuruun varuskunta vuosina 1967–2014.

Katso myösMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Kinnunen, Kari & Hietala, Satu: Keurusselän pirstekartioiden tarkastelua. Geologi, 2009, nro 3, s. 68-85. Helsinki: Suomen Geologinen Seura. ISSN 0046-5720. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 5.1.2013.
  • Öhman, Teemu: Pirstekartioista Keurusselällä ja maailmalla. Geologi, 2009, nro 6, s. 190-197. Helsinki: Suomen Geologinen Seura. ISSN 0046-5720. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 5.1.2013.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m n o Karttapaikka: Keurusselkä, Keuruu (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 11.10.2019.
  2. a b c d e f g h i j k l SYKE: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 16.1.2019.
  3. a b c d e f g h i j k l Keurusselkä (35.621.1.001) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 16.1.2019.
  4. Karttapaikka: Keurusselkä, Keuruu (sijainti ilmavalokuvassa) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 11.10.2019.
  5. H. Ilus, S. Klemola, V.-P. Vartti, J. Mattila, T.K. Ikäheimonen: 137Cs in aquatic organisms in the southern Lake Keurusselkä (Finland) [vanhentunut linkki]
  6. http://www.kalapaikka.net/default.asp?id=10759&iid=11554&l=s [vanhentunut linkki]
  7. Moilanen, Jarmo: Keurusselän törmäysjäljen löytyminen Suomen törmäyskraatterit. Viitattu 9.5.2006.
  8. Pesonen, Lauri J. & al.: The Keurusselkä Meteorite Impact Structure, Central Finland (PDF), 2005

Aiheesta muuallaMuokkaa