Toivo Särkkä
Toivo Jalmari ”T. J.” Särkkä, "maisteri Särkkä", (alk. Toivo Hjalmar Silén; 20. marraskuuta 1890 Mikkeli – 9. helmikuuta 1975 Helsinki) oli suomalainen elokuvatuottaja ja -ohjaaja. Hän oli Suomen Filmiteollisuus -yhtiön toimitusjohtaja.
| Toivo Särkkä | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. marraskuuta 1890 Mikkeli, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 9. helmikuuta 1975 (84 vuotta) Helsinki, Suomi |
| Ammatti |
ohjaaja tuottaja toimitusjohtaja |
| Ohjaaja | |
| Tunnetuimmat ohjaukset | Kulkurin valssi (1941) |
| Palkinnot | |
|
Parhaan lyhytelokuvan Jussi (1948) Parhaan ohjauksen Jussi (1950) Parhaan tuottajan Jussi (1955), (1956) |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Tunnetuimpia Särkän ohjaamia elokuvia ovat muun muassa Suomisen perhe, Helmikuun manifesti, Kulkurin valssi, Vaivaisukon morsian, Nuoruus sumussa, Katupeilin takana, Hilja – maitotyttö, Juha, Kuu on vaarallinen ja Ihana seikkailu. Juha oli ensimmäinen suomalainen kokoillan värielokuva, ja se oli CinemaScope- eli laajakangasmenetelmällä kuvattu.
Ura
muokkaaSärkkä kirjoitti ylioppilaaksi 1911 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon pääaineenaan venäjän kieli vuonna 1914. Hän aloitti jatko-opinnot oikeustieteellisessä tiedekunnassa, mutta jätti ne kesken. Hänet promovoitiin maisteriksi itsenäisessä Suomessa 1919. Ennen elokuvauraansa hän toimi pankinjohtajana ja toimitusjohtajana Kotimaisessa Työssä.[1] Särkästä käytettiin usein nimitystä "maisteri Särkkä", kuten hänen tuottamiinsa elokuviin paljon musiikkia säveltänyt Toivo Kärki muistelmissaan kertoi.[2]
Oy Suomen Filmiteollisuuden perustajaomistajan Erkki Karun kuoltua Särkkä otti yhtiössä johdon. Hän tuotti kaikkiaan 233 ja ohjasi 49 kokoillan elokuvaa.[1] Hän on yhä eniten kokoillan elokuvia tuottanut ja ohjannut suomalainen. Särkkä laati itse käsikirjoituksen 40 elokuvaan.[3]
Toivo Kärjen mukaan Särkkä ei ollut musikaalinen mutta halusi elokuvat täyteen musiikkia. Se sai aikaan riitoja Kärjen ja Särkän välille: "Piti vain olla kovasti ääntä ja meteliä, silloin kaikki oli hänestä hyvin." Särkkä halusi Hollywood-tyylistä musiikkia ja suuria orkestereita. Hänellä oli sopimus Helsingin teatteriorkesterin kanssa. Myöhemmin Särkkä antoi Kärjelle vapaat kädet, kun rallifilmit alkoivat tuottaa hyvin.[4]
Vuonna 1965 Särkkä haki Suomen Filmiteollisuuden konkurssiin. Siihen vaikuttivat television kilpailu, suhdanteiden heikkeneminen ja näyttelijöiden lakko.[1]
Tuntematon sotilas
muokkaaOhjaaja Armand Lohikoski ja säveltäjä Toivo Kärki ehdottivat Särkälle Väinö Linnan suurmenestykseen nousseen romaanin Tuntematon sotilas filmaamista heti kirjan ilmestyttyä. Lohikosken mukaan Särkän reaktio ehdotukseen oli jyrkkä. Särkkä sanoi ehdotuksen olevan suoranainen henkilökohtainen loukkaus häntä, ”sinivalkoista miestä” kohtaan ja romaanin olevan ”siivoton ja suomalaista sotilasta ja lottaa häpäisevä”. Kun muutkin henkilöt olivat suositelleet Särkälle Linnan romaanin filmaamista, Särkkä pestasi ohjaajaksi Edvin Laineen ja musiikin säveltäjäksi Ahti Sonnisen. Lohikoski totesi, että Kärjelle ja hänelle ”ei jäänyt koko hommasta edes luuta kaluttavaksi”.[5]
Palkinnot ja tunnustukset
muokkaaSärkkä palkittiin 1948 parhaan lyhytelokuvan Jussi-palkinnolla elokuvasta Uskolliset ruskeat silmät. Vuonna 1950 hän sai parhaan ohjauksen Jussin elokuvasta Katupeilin takana.[6]
Särkkä sai elokuva-alan kultaisen ansiomerkin vuonna 1951 ja ensimmäisen Suomessa myönnetyn elokuvaneuvoksen arvonimen vuonna 1967. Samana vuonna hänet kutsuttiin Suomen filmivalmistajien liiton ensimmäiseksi kunniajäseneksi ja vuonna 1970 saman liiton ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi.[3]
Yksityiselämä
muokkaaSärkkä avioitui venäläis-liettualaisen Margariitta Beljavskyn kanssa 1914. Avioliitosta syntyi yksi tytär. Särkän harrastuksiin kuului kenneltoiminta.
Särkkä kuoli kotonaan Helsingin Marjaniemessä 84-vuotiaana aivohalvaukseen 9. helmikuuta 1975. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.[7]
Lähteet
muokkaa- Kärki, Toivo & Niiniluoto, Maarit: Siks oon mä suruinen, s. 162–163. Tammi, 1982. ISBN 951-30-5435-7
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Uusitalo, Kari: ”Särkkä, Toivo Jalmari (1890–1975)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 543–545. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5 Teoksen verkkoversio Viitattu 7.12.2016.
- ↑ Kärki & Niiniluoto 1982, s. 165
- ↑ a b Mitä missä milloin, Kansalaisen vuosikirja 1976, s. 339. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02085-4.
- ↑ Kärki & Niiniluoto 1982, s. 162–163
- ↑ Armand Lohikoski: Mies Puupää-filmien takaa, s. 245. Hämeenlinna: Karisto, 1993.
- ↑ Terttula, Eugen: ”Jussi-patsaan saajat 1944–50”, Mitä Missä Milloin 1952, s. 333. Helsinki: Otava, 1951.
- ↑ Pekka Vauhkonen: T.J. Särkän viimeinen leposija VLS - Viimeiset leposijat. 27.5.2010. Viitattu 22.5.2023.
Aiheesta muualla
muokkaa- Särkkä, T. J. hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)