Tuntematon sotilas (vuoden 1955 elokuva)

Edvin Laineen ohjaama elokuva vuodelta 1955

Tuntematon sotilas on Edvin Laineen ohjaama suomalainen sotaelokuva, joka sai ensi-iltansa joulukuussa 1955. Elokuva perustuu vuotta aiemmin ilmestyneeseen Väinö Linnan romaaniin Tuntematon sotilas. Se kertoo erään konekiväärikomppanian vaiheista jatkosodassa: tarina alkaa päivistä hieman ennen sodan alkua ja päättyy sodan loppuun. Painotus on vahvasti sodan alkuvaiheessa, ja asemasotavaihetta käsitellään suhteellisen vähän.

Tuntematon sotilas
DVD-julkaisun kansikuva. Kuvassa ovat Lahtinen (Veikko Sinisalo) (vas.) ja Lehto (Åke Lindman).
DVD-julkaisun kansikuva. Kuvassa ovat Lahtinen (Veikko Sinisalo) (vas.) ja Lehto (Åke Lindman).
Ohjaaja Edvin Laine
Käsikirjoittaja Juha Nevalainen
Tuottaja Toivo Särkkä
Säveltäjä Ahti Sonninen
Kuvaaja
Leikkaaja Osmo Harkimo
Armas Vallasvuo
Lavastaja Aarre Koivisto
Erikoistehosteet Arvo Murtokallio
Arvi Järvinen
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Levittäjä Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta
Kesto 181 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 46 667 761 mk[1]
Tuotto 200 000 000 mk (1956)[2]
Katsojat 2 800 000 Suomessa
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Tuntemattoman sotilaan oli vuoteen 1989 mennessä nähnyt Suomen elokuvateattereissa 2,8 miljoonaa katsojaa,[2] joten se on kaikkien aikojen katsotuin elokuva Suomen elokuvateattereissa.[3]

Keskeiset henkilöt muokkaa

Laine otti Linnan romaanin henkilögallerian elokuvaansa lähes sellaisenaan. Katso pääpiirteiset henkilökuvat sotaromaanista Tuntematon sotilas. Merkittävimpiä poisjätettyjä henkilöitä ovat everstiluutnantti Karjula ja sotamies Viirilä. Myös lotta Kotilainen jätettiin pois.[4] Sen sijaan Laineen vaatimukseen alikersantti Lahtisen poisjättämisestä Linna ei suostunut.[5]

Juoni muokkaa

 
Rahikainen, Lehto ja Määttä seisovat kovennettua (kohdassa 54.30). Kohtausta on luonnehdittu ”myyttiseksi tihentymäksi” Laineen elokuvaversiosta.[6]

Alkumusiikkina soi Finlandia. Joukko uupuneita eränkävijäkorpisotureita kulkee suolla. He hautaavat kaatuneen sotilaan ja lyövät sammaleeseen ristiä muistuttavan puunkarahkan. Prologin ja alkutekstien jälkeen siirrytään ajassa muutama vuosi taaksepäin kesäkuuhun 1941, päiviin hieman ennen jatkosodan syttymistä. Itäsuomalaisen korpivaruskunnan konekiväärikomppania valmistautuu lähtemään sotaan. Keskeisiä hahmoja ovat vänrikki Koskela, Hietanen, Lahtinen, Lehto, Määttä, Rahikainen, Vanhala ja vänrikki Kariluoto. Sotilaspastori pitää saarnan paloaukealla. ”Myö jouvutaan kalamistoihin pojat”[a], Rahikainen puhelee saarnan jälkeen. Miehet jäävät makailemaan ulkosalle ja juttelevat muun muassa tähdistä sekä ihmisen evoluutiosta. ”Ihminen oli alkuansa kala”, Lahtinen toteaa; ”Mää ole ahvena!”, Hietanen uhoaa tohkeissaan, mikä aiheuttaa naurunremakan.

Sota alkaa aamulla.[b] Talvisodan käynyt Koskela rauhoittelee sotaan tottumattomia miehiä, jotka joutuvat niin kutsuttuun tulikasteeseen. ”Hätäillen tekemällä ei tule muuta kuin kusipäitä mukuloita”, rauhallisuutta painottava Koskela toteaa. Ensimmäisenä taisteluissa kaatuu kapteeni Kaarna. Komppanian komentajaksi hänen tilalleen tulee yksitotinen luutnantti Lammio, joka ei suvaitse mitään poikkeamia sotilaskurista.

Sodan ilmeinen julmuus tulee selväksi itse kullekin, lisäksi ilmenee tyytymättömyyttä ruokahuoltoon. Komppania etenee entisen Kaakkois-Suomen alueen halki vanhalle rajalle, jonka ylittäminen ei saa miesten yksimielistä hyväksyntää. Tässä vaiheessa on vielä uskoa sodan pikaiseen päättymiseen. ”Kolme viikkoa vaan kestää ja sitten päästähän heinähän”, sotamies Salo kertoo kuulleensa, mutta toinen sotamies pitää juttuja ”hevosmiesten tietotoimiston uutisina”. Lammion kanssa alati sukset ristissä oleva Lehto sekä Määttä ja Rahikainen saavat luvatta haltuunsa valtion muonaa, minkä johdosta Lammio määrää heidät seisomaan asennossa kaksi tuntia eli seisomaan kovennettua. Samaan aikaan sattuu ilmahyökkäys, mutta kolmikko päättää seistä rangaistuksensa siitä huolimatta.

Sanavalmis karjalaismies, talvisodan käynyt Rokka liittyy täydennysmiehenä Koskelan joukkueeseen Suden eli Suentassun kanssa. Rokka on erinomainen sotilas, mutta sotilaskurille hän antaa hitot. Vuoksen ylityksen jälkeen miehet valtaavat Itä-Karjalan. Eräässä väijytyksessä Lehto haavoittuu kuolettavasti. Hän jää makaamaan yksin sateiseen metsään. ”Ettekö te saatanat saa henkeä pois!” ovat Lehdon viimeiset sanat. Alkuperäisromaanissa Lehdon viimeiset sanat ovat ”Ettekö te saatanat saa henkee pois! Heitä käsikranaatti! Per…”.[7] Hän onnistuu ampumaan itsensä työntämällä kiväärinpiipun suuhunsa. Riitaoja kaatuu Lehtoa etsiessään. Seuraavana päivänä Hietanen kunnostautuu tuhoamalla hyökkäävän panssarivaunun.

Komppania saapuu Petroskoihin ja siirtyy kasarmimajoitukseen. Lammion ja Rokan välit kiristyvät entisestään. Rokka, Hietanen ja Vanhala tapaavat itäkarjalaisnaiset Ninan ja Veran, jotka eivät ymmärrä suomalaisten motiiveja Petroskoin valtaamiselle. ”Myö ei tääl oltais jos oisitte antaneet meiän olla rauhas”, maatilansa talvisodan seurauksena menettänyt Rokka kertoo mielipiteenään. Hietanen pyrkii olemaan diplomaattisempi. Vanhalaa Vera luonnehtii termillä ”ylen sankia priha”. Veran tanssiesityksen jälkeen tarina siirtyy talveen.

Uusi lähtökäsky nostaa pataljoonassa kapinamielialan. Koskela rauhoittaa miehet ja saa heidät lähtemään. Kaksi sotamiestä teloitetaan niskoittelun seurauksena, minkä johdosta majuri Sarastie pitää painavan puheen sotaväen rikoslain ankaruudesta. Seuraavissa taisteluissa kaatuu Lahtinen. Rokka puolestaan ampuu huomattavan suuren määrän vihollisia.

Seuraavan kesän asemasotavaiheessa Mannerheimin syntymäpäivänä konekiväärijoukkue yltyy juopottelemaan. Päihtynyt Koskela lähtee upseerikorsulle uhoamaan ja tappelemaan, hänen taltuttamisekseen tarvitaan kolme miestä. Tuonnempana Koskelan joukkueeseen liittyy sotamies Honkajoki, joka puhuu erinomaisen hienostelevin lauserakentein. Parikymppinen täydennysmies Hauhia tapattaa itsensä vartiotehtävissä: vastoin Rokan antamia ohjeita hän nostaa päänsä juoksuhaudan reunan yli ja saa surmansa tarkka-ampujan luodista.

Honkajoki huvittaa miehiä ivallisella rukouksellaan, jossa hän toivoo jumalan varjelevan Suomen herroja, etteivät nämä ”toista kertaa löisi päätänsä Karjalan mäntyyn”. Rokka erehtyy tekemään puhdetöitä vartiovuorollaan, mikä johtaa hänet jälleen kahnaukseen Lammion kanssa. Seuraavana yönä Rokka estää vihollisen tunkeutumisen juoksuhautaan ja ottaa neuvostoliittolaiskapteenin vangikseen. Uroteon ansiosta Sarastie päättää katsoa Rokan niskurointia läpi sormiensa, kunhan tämä parantaa tapansa. Kuulustelussa Rokka tuo esiin mielipiteensä, että Suomi häviää sodan.

Kesän 1944 perääntymisvaiheessa miestappiot ovat valtavat. Koskelan joukkueeseen liittyy kokemattomia alokkaita. Keski-ikäinen nostomies Korpela ja hurmahenkinen nuorukainen Asumaniemi ovat tarinan viimeisiä nimeltä mainittuja uusia sotilaita. Hietanen sokeutuu taistelussa ja saa surmansa vihollisen hyökätessä häntä kuljettavan ambulanssin kimppuun. Koskela kaatuu torjuessaan panssarivaunua, myös Sarastie ja Kariluoto kaatuvat. Jokea ylitettäessä Rokka haavoittuu ja lähtee rintamalta Lyytinsä luo. Hänen puhetulvansa ei tyrehdy, vaan hän antaa paareilla maatessaankin asiantuntevia neuvojaan vänrikki Jalovaaralle.

Sota päättyy aselepoon.[b] Loppukohtauksessa kuvataan sodan tuhoamaa metsää, sotilaiden hahmot näytetään siluetinomaisesti kulkemassa puuntynkien lomitse päät painuksissa. Honkajoki, Vanhala ja Rahikainen ovat kokoontuneet nuotion ympärille. ”Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Suomi”, Vanhala toteaa, kuten Linnan alkuperäisteoksessakin. Jalovaara suuntaa katseensa vakavoituneena alaviistoon. Hevosrattaat kuljettavat kaatuneita. Loppumusiikkina soi Finlandia.

Huomioita
  1. Elokuvan dialogi noudattaa usein täsmälleen tai lähestulkoon Linnan alkuperäisteoksen kieltä. Rahikaisen lause on alkuperäisteoksessa muodossa ”Myö jouvutaan pojat kalamistoihin”.[8] ”Kalamisto” on itämurteinen muoto hautausmaata tarkoittavasta sanasta ”kalmisto”.
  2. a b Neuvostoliitto aloitti hyökkäyksensä Suomea vastaan sunnuntaina 22. kesäkuuta 1941 kello 6.05. Sota julistettiin 26. kesäkuuta 1941. Jatkosota päättyi aselepoon maanantaina 4. syyskuuta 1944 kello 7.00.

Näyttelijät muokkaa

 Kosti Klemelä  luutnantti Vilho Koskela  
 Heikki Savolainen  kersantti Urho Hietanen  
 Reino Tolvanen  alikersantti Antero Rokka  
 Veikko Sinisalo  alikersantti Yrjö Lahtinen  
 Åke Lindman  alikersantti Lehto  
 Pentti Siimes  korpraali Määttä  
 Leo Riuttu  sotamies Vanhala  
 Kaarlo Halttunen  sotamies Oskari Rahikainen  
 Matti Ranin  kapteeni Jorma Kariluoto  
 Jussi Jurkka  luutnantti Lammio  
 Tauno Palo  majuri Sarastie  
 Pentti Irjala  kapteeni Kaarna  
 Vilho Siivola  talousalikersantti Mäkilä  
 Martti Romppanen  sotamies Sihvonen  
 Tapio Hämäläinen  sotamies Salo  

 Olavi Ahonen  sotamies Riitaoja  
 Tarmo Manni  sotamies Aarne Honkajoki  
 Veli-Matti Kaitala  sotamies Hauhia  
 Kale Teuronen  sotamies Susi, ”Suentassu”  
 Vili Auvinen  sotamies Asumaniemi  
 Saulo Haarla  vänrikki Jalovaara  
 Aimo Hiltunen  sotamies Lampinen  
 Sakari Halonen  sotamies Eerola  
 Osmo Harkimo  sotapoliisin luutnantti  
 Helena Vinkka  Vera  
 Anja Hatakka  Nina, Veran ystävätär  
 Topi Kankainen  sotamies Korpela  
 Veijo Pasanen  sotamies Uusitalo  
 Taneli Rinne  sotamies Ukkola  
 Vilho Ruuskanen  luutnantti Ville Autio  

Muissa rooleissa
 Ekke Hämäläinen  sotilaslääkäri  
 Erkki Häsänen  jalkaväen vänrikki  
 Markku Inkilä  nuori lähetti  
 Jukka Jaakonkari  alokkaita  
 Kalevi Kahra  alokkaita  
 Eino Kaipainen  everstiluutnantti  
 Kalervo Kumpulainen  sotilaspastori  
 Arvo Kuusla  jalkaväen mies  
 Matti Kuusla  haavoittunut nuorukainen  
 Aarne Laine  vääpeli Korsumäki  
 Eikka Lehtonen  pioneeri  
 Leevi Linko  vääpeli Sinkkonen  
 Mikko Niskanen  alikersantti Mielonen, statisti[9]  
 Pertti Palo  pataljoonan kirjuri  
 Olavi Pajunen  kuolemaantuomittu  
 Antero Ruuhonen  kuolemaantuomittu  
 Osmo Pöntinen  lääkintämies  
 Lilja Salmi  lotta kanttiinissa  
 Tauno Söder  pakeneva sotamies  
 Olavi Tuomi  keittiömies  
 Veikko Uusimäki  kapteeni Baranov  
 Alpo Vammelvuo  Sarastien adjutantti  
 Pertti Weckström  laulava vänrikki  
 Kaarlo Wilska  jalaton sotamies  
 Heikki Heino  vänrikki  
 Seppo Sännälä  Rokan ampuma neuvostosotilas[a]  
 Martti Kuningas  sotamiehiä  
 Leo Torkko  sotamiehiä  
 Jorma Räisänen  sotamiehiä  
Huomioita
  1. ”Kun hänen päänsä sattuu tuon näreen kohdalle, hänelle tuleekin noutaja”[10]

Tuotanto muokkaa

Esituotanto muokkaa

Tammikuussa 1955 Särkkä osti Väinö Linnalta oikeuden tehdä romaanista elokuva. Kuvaukset alkoivat 14. maaliskuuta 1955 ja päättyivät 5. joulukuuta. Elokuva oli siihen aikaan kallein suomalainen elokuva.[4]

Elokuvaohjaaja Armand Lohikosken mukaan Tuntemattoman sotilaan filmaamista ehdottivat T. J. Särkälle alun perin Lohikoski ja jo useisiin Särkän elokuviin musiikin säveltänyt Toivo Kärki samalla kärkkyen omia mahdollisuuksiaan elokuvan teossa. Särkkä oli kiivastunut Lohikosken ja Kärjen täysin yllättäen esittämästä ajatuksesta pitäen sitä suoranaisena loukkauksena häntä, ”sinivalkoista miestä” kohtaan, sillä romaani oli hänen mielestään ”siivoton ja suomalaista sotilasta ja lottaa häpäisevä”. Lohikosken mukaan kunnian Särkän pään kääntämisestä sai tämän ohjaajaksi valitsema Edvin Laine, ja elokuvan musiikin tekijäksi Särkkä pestasi Ahti Sonnisen:

» Kun filmausoikeudet oli sitten saatu ja Tuntemattoman työt pantu käyntiin, me Kärjen Topin kanssa totesimme, että meille ei ollut jäänyt edes luuta kaluttavaksi! Osallemme tuli pysyä rillumarei-miehinä, joiden osaamista tarvittiin nyt kipeämmin kuin koskaan – tekemään kansaan menevää viihdettä ja rahaa...»

[11][12]

Näyttelijä Matti Ranin kuvaili vuonna 2012 elokuvan tuotantosopimuksen syntyä. Heti romaanin ilmestyttyä Särkkä komensi Edvin Laineen Väinö Linnan luokse Tampereelle ja antoi ohjeeksi tarjota tälle 500 000 markkaa Tuntemattoman sotilaan filmausoikeuksista. Linna vaati kuitenkin miljoona markkaa eikä suostunut tinkimään vaatimuksestaan, vaikka Särkkä tuli vastaan 700 000 markan tarjouksella. Lopulta Laine teki Linnan kanssa omavaltaisesti miljoonan markan arvoisen sopimuksen. Raninin mukaan Laine otti valtavan riskin, koska Särkkä oli erittäin saita, mutta loppujen lopuksi Särkkä oli iloinen siitä, että hän sai sopimuksen kilpailevan Suomi-Filmin sijasta; myös Suomi-Filmin toimitusjohtaja Risto Orko oli kiinnostunut Tuntemattomasta sotilaasta. Välittömästi sopimuksen allekirjoituksen jälkeen lehdistössä alkoi spekulointi tulevan elokuvan näyttelijöistä, ja Ranin muisteli, että koekuvauksissa kävivät valittujen näyttelijöiden lisäksi ainakin Spede Pasanen, Lasse Pöysti ja Heimo Lepistö. Suomen Kansallisteatteriin kuuluneiden näyttelijöiden – kaikkiaan kahdeksantoista – puolesta Ranin ja Heikki Savolainen vaativat lisäksi Särkältä kymmenen prosentin palkankorotuksen. Raninin mukaan Särkkä suostui korotukseen kovasti nieleskellen ja sanoi, että ”tehkääkin sitten hyvä elokuva, koska kaikki minun rahani ovat siinä kiinni”.[13]

Kuvaukset muokkaa

Tuntemattomassa sotilaassa kapteeni Jorma Kariluotoa näytellyt Matti Ranin muisteli vuonna 2012 elokuvan kuvauksia. Hänen mukaansa elokuvan teko Edvin Laineen johdolla oli ”totaalista raatamista”. Laine istui itse nojatuolissa, komenteli ja piti joukot liikkeessä. Raninin mukaan Laine vaati näyttelijöiltä paljon, mutta antoi aina kiitosta hyvistä suorituksista. Elokuvan kohtauksia kuvattiin useissa paikoissa eri puolilla Suomea kaikkiaan yhdeksän kuukauden aikana, joten niiden välillä oli joskus pitkiäkin taukoja eikä Ranin edes tavannut kaikkia muita mukana olleita näyttelijöitä. Puolustusvoimat oli kieltäytynyt antamasta kalustoaan tuottaja Toivo Särkän ja Laineen käyttöön, koska puolustusvoimien korkein johto oli suuttunut Särkän tuottamasta, Ossi Elstelän ohjaamasta ja Reino Helismaan käsikirjoittamasta sotilasfarssista Majuri maantieltä, jonka se katsoi loukanneen upseereja. Kun silloinen pääministeri Urho Kekkonen kutsuttiin katsomaan muutaman kymmenen minuutin valmista otosta filmistä, asia saatiin kuntoon ja sisäministeri Väinö Leskinen järjesti rajavartiolaitokselta kalustoa kuvauksiin. Raninin mukaan Laineen ja näyttelijöiden tärkeänä kannustimena oli se, että he tunsivat tekevänsä isänmaallista työtä. Väinö Linna itse kävi hyvin harvoin seuraamassa kuvauksia, mutta nimenomaan Linna valitsi Veikko Sinisalon alikersantti Yrjö Lahtisen rooliin.[13]

Tuntemattoman sotilaan sotilasasiantuntijana toimi majuri Veikko Toivio.[14][15]

Kuvauspaikat muokkaa

Tuntemattoman sotilaan ulkokuvat otettiin pitkälti Uudellamaalla ja Kaakkois-Suomessa. Kuvauspaikkoja olivat Sipoon Box ja Hangelby, Nurmijärven Palojoki, Hattulan Parola sekä Tuusula ja Hanko. Kaakkoissuomalaisia kuvauspaikkoja olivat Luumäen Taavetti, Ruokolahden Virmutjoki sekä Miehikkälä. Lisäksi kuvattiin Rovaniemellä. Sisäkuvat otettiin studiossa.[16]

Kuvausaikataulu oli tiukka. Talvikohtaukset kuvattiin talvella 1955, joka oli runsasluminen ja seuraava kesä puolestaan varsin lämmin. Aikataulu piti varsinkin Sipoossa, missä Edvin Laineella ja hänen puolisollaan Mirjam Noverolla oli kesähuvila. Linna seurasi kuvausten etenemistä tiiviisti ja kävi usein kuvauspaikoilla.[17]

Tuotantotiedot muokkaa

  • elokuvan kesto: 181 minuuttia
  • kuvasuhde: 1,37:1
  • ääni: mono (Aga-Baltic)
  • filmin pituus: 4 950 metriä
  • esitysformaatti: 35 millimetrin filmi

Ensi-ilta muokkaa

Tuntematon sotilas esitettiin kutsuvierasnäytäntönä Helsingin Bio Rexissä maanantaina 19. joulukuuta 1955 Väinö Linnan sodanaikaiselle yksikölle JR8:lle sekä elokuvan näyttelijöille ja tuotantohenkilökunnalle. Kutsuttuihin kuului myös Rokan esikuvana ollut Viljam Pylkäs. Lisäksi mukana oli Suomen sotilasjohdon ja hallituksen edustajia. Näytäntö annettiin sotainvalidien hyväksi. Toinen kutsuvierasnäytäntö oli 22. joulukuuta, tuolloin kutsuttiin elokuvan teossa mukana olleita ja Suomen valtioneuvoston jäseniä. Varsinainen teatteriensi-ilta oli perjantaina 23. joulukuuta 1955 Helsingissä, Tampereella, Turussa, Oulussa, Lahdessa ja Porissa sekä Riihimäellä.[2][18]

Televisioesitykset muokkaa

Tuntemattoman sotilaan televisioensi-ilta oli torstaina 7. joulukuuta 1967 TV-ohjelma 1:ssä.[2] Elokuva keräsi ruutujen ääreen lähes 2,3 miljoonaa katsojaa eli noin puolet Suomen silloisesta väestöstä. Sittemmin se on esitetty televisiossa vuosina 1973 (TV1), 1979 (TV1), 1985 (TV2), 1992 (TV1), 1995 (TV2) ja 1999 (TV2).[2] Vuodesta 2000 lähtien Yleisradio on esittänyt Tuntemattoman sotilaan televisiossa joka itsenäisyyspäivänä.[2] Vuonna 2012 esittämisperinne oli vähällä katketa, mutta lopulta päädyttiin lykkäämään esittämistä myöhempään kellonaikaan.[19] Vuonna 2013 elokuva esitettiin vasta itsenäisyyspäivän vastaanoton jälkeen kello 22.30. Vuonna 2014 esittäminen siirrettiin takaisin iltapäiväksi. Yle TV2 on esittänyt elokuvan vuosina 2000–2011, Yle Teema 2012, 2015 ja 2016, Yle TV1 2013, 2014, 2020 ja 2021 sekä Yle Teema & Fem 2017, 2018, 2019, 2022 ja 2023.[2]

Julkaisut muokkaa

 
Tuntemattoman sotilaan 60-vuotisjuhlajulkaisun kansi. VLMedia Oy.

Tuntematon sotilas julkaistiin analogisessa VHS-formaatissa 1980-luvulla. Teos julkaistiin digitaalisena DVD:nä Suomessa ensi kerran vuonna 2001, ja se sisältää ruotsin-, englannin- ja suomenkielisen tekstityksen. Vuoden 2010 loppuun mennessä DVD-levyjä oli myyty yhteensä 54 481 kappaletta.[20] Syksyllä 2015 julkaistiin Tuntemattoman sotilaan 60-vuotisjuhlajulkaisu, joka sisältää DVD:n ja 32-sivuisen kirjan.[21] Elokuva julkaistiin 4K-restauroituna Blu-ray -levynä marraskuussa 2017.[22]

Kulut ja tuotot muokkaa

Tuntematon sotilas on Suomen Filmiteollisuus Oy:n kautta aikain menestynein elokuva. Sen alkuperäisbudjetti oli arviolta 30 miljoonaa vanhaa markkaa, tilikirjan mukainen toteutunut budjetti oli lähes 47 miljoonaa markkaa (runsaat puolitoista miljoonaa euroa vuoden 2014 rahan arvon mukaan). Elokuvan tuotoksi kirjattiin vuonna 1956 kaikkiaan 200 miljoonaa markkaa (noin kuusi miljoonaa euroa vuoden 2014 rahassa).[2][23] Matti Raninin mukaan Tuntemattomasta sotilaasta tuli kuitenkin myös Särkän imperiumin tuhon alku. Välttääkseen suuret verot Särkkä alkoi tuottaa nopeasti osittain väärinkin harkittuja ensi-iltoja, jotka veivät rahat, mutta eivät tuottaneet juuri mitään.[13] Suomen Filmiteollisuus Oy:n toiminta päättyi vapaaehtoiseen vararikkoon vuonna 1965.[24]

Vastaanotto muokkaa

Aikalaisarviot muokkaa

Tuntematon sotilas sai verraten myönteisen vastaanoton. Kriitikot kiinnittivät huomiota muun muassa teoksen rakenteeseen, näyttelijöiden ikään sekä elokuvan ja romaanin väliseen suhteeseen. Satakunnan Kansan Cameran (Kauko Peltola) mielestä elokuva ei ollut "kiinteämuotoinen näytelmä", vaan lähinnä sarja tapahtumia, joiden yhteinen nimittäjä on sota. Vapaan Sanan Maija Savutien mielestä alkuperäisromaanin hirtehishuumori ja sotilaiden kursailematon kielenkäyttö oli säilytetty ”aitona ja oikeana”. Toisaalta hän katsoi, että Laine oli hionut Linnan luomien henkilöiden - etenkin Honkajoen – terävimmät särmät. Savutie huomioi myös rintamalotta-episodin ja eversti Karjulan poisjätön.[2]

Eräiden kriitikoiden mielestä Tuntemattoman sotilaan alkupuolisko poikkesi kerronnallisesti jälkipuoliskosta. Helsingin Sanomien[a] Paula Talaskivi arvioi: "En tiedä, miten paljon vieras katsoja tajuaa sitä kerronnan hiljaista, eleetöntä apeutta, joka muuttaa loppupuolen meikäläiselle katsojalle lähes pakahduttavan kipeäksi." Hän piti vaivihkaista muutosta elokuvan "verenkäynnissä" eräänä sen arvokkaimpana ominaisuutena. Nya Pressenin Bengt Pihströmin mielestä elokuvan alku eteni verkkaisesti, mutta juopottelukohtauksesta, "den berömda kiljufesten", teoksen rytmi muuttui kiivaammaksi ja intensiivisemmäksi.[2]

Uuden Suomen Vilho Suomi arvosti Tuntemattoman sotilaan tuotantokoneiston poikkeuksellista suuruutta: "Se jo herättää tiettyä juhlallisuutta kaiken sen näpertelyn jälkeen, mitä olemme saaneet tottua katsomaan", Suomi kirjoitti. Lisäksi hän kiitti kuvauksen selvyyttä, ”liikkeen eloisuutta” ja ”mittojen sopivia suhteita”.[25] Näyttelijöistä aikalaiskritiikki mainitsi muun muassa Lindmanin ja Sinisalon hienot suoritukset.[2] Myös sodanaikaisten TK-kuvien käyttö sai kriitikoilta myönteisen vastaanoton.[26]

Tuntemattoman sotilaan musiikki arvioitiin pääosin onnistuneeksi. Vilho Suomi kirjoitti: "Tuntemattoman sotilaan musiikissa on lähdetty tukemaan aiheen kollektiivisuutta ja tekstissäkin selvästi esiin tulevaa soturien eriheimoisuutta myös sävelin."[25]

Huomioita
  1. Helsingin Sanomissa joulukuussa 1954 julkaistu Toini Havun kuuluisa tyrmäävä arvio koskee Linnan romaania.[27]

Myöhemmät arviot muokkaa

Antti Lindqvist kirjoitti Katso-lehdessä erään televisioesityksen yhteydessä otsikolla "Aika velikultia hurmekentillä": "Tuntematon sotilas on jännittävä, hauska, traaginen ja ennen kaikkea kestävästi näytelty elokuva. Se piirtää tehokkaasti Linnan seitsemän sotaveljeksen sekä heidän käskijöidensä ja toveriensa hahmot koko kansan yhteiseksi ominaisuudeksi." Lindqvistin mukaan teoksen henkilöt kattoivat lähes täydellisesti "suomalaisen miehen luonnetyypit". "Tuntematon sotilas on ja pysyy suomalaisen elokuvan merkkiteoksena ---", Lindqvist arvioi.[28]

Peter von Baghin essee Tuntemattomasta sotilaasta julkaistiin teoksessa Suomen kansallisfilmografia 5 vuonna 1989. Von Baghin mukaan elokuva edustaa lähinnä perinteistä, realistista elokuvaa, johon on koottu Linnan romaanin kohokohdat. Hän luonnehti elokuvaa SF:n voimannäytteeksi, vaikka sillä ei lähtökohtaisesti ollut mahdollisuutta yltää Linnan alkuperäisteoksen tasolle. Von Baghin mielestä filmatisoinnin "koko totuus" on nimenomaisessa ristiriidassa: ”mahdottomuudessa olla yhtä kuin Linnan romaani, samalla kun oli täysin luonnollista, että elokuvamme summa perustui ’kansalliskirjallisuuteen’ eikä alkuperäiskäsikirjoitukseen.”[29]

Aikalaiskriitikoiden lailla von Bagh nosti esiin näyttelijöiden suhteellisen korkean iän. Etenkin Kaarlo Halttunen (s. 1909) oli hänen mukaansa kutakuinkin mahdottoman edessä näytellessään parikymppistä Rahikaista. Yli 30-vuotiailla näyttelijöillä oli toisaalta omakohtaisia rintamakokemuksia, mikä toi elokuvaan mieskohtaisten muistojen dramatiikan.[29]

Ylen äänestyksessä vuonna 2012 kriitikot valitsivat Tuntemattoman kaikkien aikojen neljänneksi parhaaksi suomalaiselokuvaksi[30]. Toisaalta se nimettiin myös kaikkien aikojen yliarvostetuimmaksi suomalaiseksi elokuvaksi[31].

Musiikki muokkaa

Tuntemattoman sotilaan musiikki on Ahti Sonnisen elokuvaan säveltämän alkuperäismusiikin ja valmiin musiikin sekoitusta.[32]

Luettelo elokuvan lainamusiikista: [32]

Musiikki Säveltäjä Sanat
Finlandia Jean Sibelius (Hymnin sanat) V. A. Koskenniemi
Muistoja Pohjolasta Sam Sihvo
Matkasäveliä ruots. kansansäv./Edward Erikson trad.
Maanpuolustajat Nicholas von Weymarn Reino Hirviseppä
Sillanpään marssilaulu Aimo Mustonen F. E. Sillanpää
Karjalaisten laulu P. J. Hannikainen P. J. Hannikainen
Nälkämaan laulu Oskar Merikanto Ilmari Kianto
Kymmenen virran maa A. V. Koskimies
Satakunnan laulu Aksel Törnudd Aino Voipio
Vaasan marssi Karl Collan Zachris Topelius (ruotsiksi), Alpo Noponen (suomeksi)
Porilaistenmarssi C. F. Kress Johan Ludvig Runeberg
Maantie on kova kävellä kansanlaulu trad.
Jääkärimarssi Jean Sibelius Heikki Nurmio
Punakaartin marssi työväenlaulu trad.
Ljuuli, ljuuli itäkarjalainen kansanlaulu trad.
Neuvostoliiton hymni Aleksandr Aleksandrov Sergei Mihalkov, I. Registan

Elokuvassa kuullaan myös muuta tarinatilaan kuuluvaa musiikkia (luettelo alla):[32]

Musiikki Kohtaus
Jumala ompi linnamme (virsi 170) (saksal. virsisävelmä, Martti Luther) Sotilaat laulavat kenttähartauksessa
Hurjan pojan koti (suomalainen kansanlaulu) Hietanen laulaa
Musta Saara (trad. pyhäkoululaulu Harpunsäveliä-kokoelmasta) Sotilas laulaa vartiovuorossa
Warum? (säv. Theo Mackeben, san. J. W. Goethe, es. Miliza Korjus ja viihdeorkesteri) Lammio kuuntelee radiota korsussa
Nujulan talkoopolkka (kansansäv., san. Alfred Tanner) Rokka soittaa ruokailuvälineillä
Kalinka (venäläinen kansanlaulu, sov. Aleksandr Aleksandrov, es. Puna-armeijan kuoro ja orkesteri) Gramofonista useassa kohtauksessa
Die Fahne Hoch” (NSDAP:n tunnuslaulu san. Horst Wessel) Lauletaan komentokorsussa Mannerheimin syntymäpäivänä
Erika (säv. & san. Herms von Niel)
Ratiriti ralla (san. Maija Konttinen suomalainen kansansävelmä)
Kuularuiskulaulu (säv. & san. Reino Hirviseppä)
Punakaartin marssi (trad.) Vanhala laulaa useassa kohtauksessa
Vartiossa (säv. Lassi Utsjoki, san. Elli Tuomisto) Honkajoki laulaa vartiossa
Elämää juoksuhaudoissa (säv. G. Dubrianski, san. Usko Kemppi, es. A. Aimo, Sointu-orkesteri ja Vili Vesterinen) Kuullaan gramofonista sekä Rahikaisen laulamana

Palkinnot muokkaa

Jussi-palkinnot muokkaa

Kategoria Palkittu
Paras tuottaja Toivo Särkkä
Paras ohjaus Edvin Laine
Paras miespääosa Åke Lindman
Veikko Sinisalo
Paras käsikirjoitus Juha Nevalainen
Paras leikkaus Armas Vallasvuo
Osmo Harkimo

Muut palkinnot muokkaa

Tuntematon sotilas sai Kansainvälisen Katolisen Filmitoimiston palkinnon Berliinissä 1956.[4]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Tuntematon sotilas – 60-vuotisjuhlajulkaisu, esittelyvihkosen sisältävä DVD, s. 3
  2. a b c d e f g h i j k Tuntematon sotilas Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 6.12.2014.
  3. Suomen Elokuva-arkisto: Katsotuimmat kotimaiset elokuvat kautta aikojen sea.fi. Arkistoitu 31.12.2008. Viitattu 13.12.2008.
  4. a b c Korhonen, Anna: Tuntemattoman sotilaan vastaanotto (Arkistoitu sivu Ylen Vintissä) Yle Teema. 2003. Yleisradio Oy. Viitattu 7.11.2015.
  5. Lindstedt, s. 119
  6. von Bagh, Peter: Sininen laulu – itsenäisen Suomen taiteiden tarina, s. 310. Kuvateksti. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2007. ISBN 978-951-03289-5-8.
  7. Linna, Väinö: Tuntematon sotilas, s. 186. 60. painos. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2004. ISBN 951-01821-2-5.
  8. Linna, Väinö: Tuntematon sotilas, s. 29. 60. painos. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2004. ISBN 951-0-18212-5.
  9. Palosaari, Keijo: Lyhyt historiikki: Mikko Niskanen (”Kuoltuani yli 30 kertaa Tuntemattomassa sotilaassa synnyin lopullisesti elokuvaan”) Arctic Films ry.
  10. Nupponen, Sakari: Mustien autojen luoja Seppo Sännälä on kuollut Iltasanomat. 18.4.2012. Sanoma News Oy. Arkistoitu 18.10.2015. Viitattu 31.12.2015.
  11. Armand Lohikoski: Mies Puupää-filmien takaa, s. 245. Hämeenlinna: Karisto, 1993.
  12. Armand Lohikoski: Kalpea kiiltokuva mahtimies Särkästä. Yleisönosastokirjoitus Helsingin Sanomissa 3.1.1986.
  13. a b c Varjus, Seppo: Näin Ranin muisteli Tuntemattoman kuvauksia IS:lle: ”Totaalista raatamista”. Ilta-Sanomat, 29.11.2012, s. 50–54. Helsinki: Sanoma News. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.12.2012. (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. Uusitalo, Kari: Suomen kansallisfilmografia, s. 413. Edita, Suomen elokuva-arkisto, 1989. ISBN 951-86120-6-4.
  15. Mannerheim-ristin ritarit / Toivio, Veikko Eerikki Mannerheim-ristin ritarit. Viitattu 22.11.2015.
  16. Uusitalo, Kari: Suomen kansallisfilmografia, s. 412. Edita, Suomen elokuva-arkisto, 1989. ISBN 951-86120-6-4.
  17. Lindstedt, s. 120
  18. Lindfors, Jukka: Kun Tuntematon tuli Ylen Elävä arkisto. 8.9.2006. Yleisradio Oy. Viitattu 24.11.2015.
  19. Yle myöhentää sittenkin itsenäisyyspäivän Tuntematonta Iltalehti. 5.12.2012. Alma Media Suomi Oy. Arkistoitu 13.12.2013. Viitattu 17.11.2013.
  20. Tuntemattomista sotilaista ja Talvisodasta tulossa keräilyversiot 2.7.2015. Elokuvauutiset. Viitattu 2.1.2015.
  21. Tuntematon Sotilas – 60-vuotisjuhlajulkaisu (DVD) VL-Media. Arkistoitu 22.10.2017. Viitattu 7.11.2015.
  22. Elokuvauutiset.fi − Laineen Tuntemattoman restauroitu versio tulee Blu-raylle, mukana pätkä esityskopiosta
  23. Rahanarvonkerroin 1860–2014 (Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuluttajahintaindeksi. ISSN 1796-3524) 28.1.2015. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu 22.11.2015.
  24. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1988, s. 393. Helsinki: Otava, 1987.
  25. a b Uusitalo, Kari: Suomen kansallisfilmografia, s. 418. Arviot. Edita, Suomen elokuva-arkisto, 1989. ISBN 951-86120-6-4.
  26. Uusitalo, Kari: Suomen kansallisfilmografia, s. 417, 418. Arviot. Edita, Suomen elokuva-arkisto, 1989. ISBN 951-86120-6-4.
  27. Kirjasota murskakritiikistä Iltalehti. 25.11.2014. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 13.11.2015.
  28. Katso! Videokansi 765
  29. a b von Bagh, Peter: Tuntematon sotilas Elonet. 2013. Kansallisfilmografia. Viitattu 12.11.2015.
  30. Kriitikot valitsivat kaikkien aikojen parhaan kotimaisen elokuvan Yle Uutiset. 12.11.2012. Viitattu 26.3.2022.
  31. Tuntematon sotilas valittiin yliarvostetuimmaksi Yle Uutiset. 12.11.2012. Viitattu 26.3.2022.
  32. a b c Välimäki, Susanna: Miten sota soi? Sotaelokuva, ääni ja musiikki, s. 64, 66, 80, 81. Tampere University Press, 2008. ISBN 978-951-44739-5-1.

Aiheesta muualla muokkaa

  • Kun Tuntematon tuli Yle Elävä arkisto
  • Jatkosota ja Tuntematon sotilas Ohjaaja Edvin Laine ja ohjaaja Jouko Turkka keskustelevat Hannu Taanilan ja Timo Hämäläisen kanssa omista tulkinnoistaan Väinö Linnan teoksesta Tuntematon sotilas. Yle Elävä arkisto