Aarne Laine
Aarne Oskari Laine (15. maaliskuuta 1916 Iisalmi – 5. joulukuuta 1990 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja ohjaaja.
Aarne Laine | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 15. maaliskuuta 1916 Iisalmi |
Kuollut | 5. joulukuuta 1990 (74 vuotta) Helsinki |
Ammatti | näyttelijä, ohjaaja |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Laine syntyi Heikki ja Anna Laineen perheen kuopuksena. Hän ohjasi kaikkiaan viisi elokuvaa 1950-luvun tuntumassa. Hän oli elokuvaohjaaja-näyttelijä Edvin Laineen nuorempi veli.
Ura
muokkaaAlkujaan toimittajana ja kauppiaana työskennellyt Laine alkoi sodasta vuonna 1944 palattuaan elättämään itseään ja perhettään näyttelijänä. Veljensä Edvinin ansiosta Aarne Laine sai Kymin Työväen Yhteisteatterin johtajalta Väinö Kääriäiseltä kiinnityksen. Sittemmin Laine näytteli Kotkan Maakuntateatterissa, Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa, Suomen Kansallisteatterissa, Radioteatterissa ja Pyynikin kesäteatterissa. Laine teki ensimmäisen elokuvaroolinsa vuonna 1945 elokuvassa Nokea ja kultaa. Hän esiintyi usein Edvin Laineen ohjaamissa elokuvissa ja toimi joskus niissä apulaisohjaajana. Myös Aarne Tarkaksen ohjaamissa elokuvissa Laine näytteli usein.
Laineen ensimmäinen iso rooli oli elokuvassa Prinsessa Ruusunen (1949), jossa hän näytteli kuninkaan osan. Hän teki kaikkiaan seitsemänkymmentä elokuvaosaa, joista suurin osa oli kuitenkin pieniä. Merkittävimmät elokuvaroolinsa Aarne Laine näytteli elokuvissa Tuntematon sotilas (vääpeli Korsumäki) ja Sven Tuuva (korpraali Örn). Elokuvassa Täällä Pohjantähden alla (1968) Laine näytteli Töyryn isäntää. Myös hänen poikansa Jussi Laine työskenteli elokuvassa yhtenä kuvaajista. Laineen viimeiseksi elokuvaksi jäi Akallinen mies (1986).
Aarne Laine kuoli 74-vuotiaana eturauhassyöpään joulukuussa 1990. Hänet on haudattu Maunulan uurnalehtoon Helsinkiin.[1]
Filmografia
muokkaaOhjaukset
muokkaa- Kasarmin tytär (1954)
- Veteraanin voitto (1955) (yhdessä Edvin Laineen kanssa)
- Kukonlaulusta kukonlauluun (1955)
- Vääpeli Mynkhausen (1957)
- Murheenkryynin poika (1958)
Apulaisohjaajana
muokkaa- Kunnioittaen (1954)
- Niskavuoren Aarne (1954)
- Tuntematon sotilas (1955)
Näyttelijänä
muokkaa- Nokea ja kultaa (1945)
- Kirkastuva sävel (1945)
- Pikku-Matti maailmalla (1947)
- Onnen-Pekka (1948)
- Laulava sydän (1948)
- Laitakaupungin laulu (1948)
- Irmeli, seitsentoistavuotias (1948)
- Kalle Aaltosen morsian (1948)
- Pontevat pommaripojat (1949)
- Prinsessa Ruusunen (1949)
- Ruma Elsa (1949)
- Katupeilin takana (1949)
- Aaltoska orkaniseeraa (1949)
- Professori Masa (1950)
- Hallin Janne (1950)
- Ratavartijan kaunis Inkeri (1950)
- Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin (1950)
- Tapahtui kaukana (1950)
- Isäpappa ja keltanokka (1950)
- Tanssi yli hautojen (1950)
- Ylijäämänainen (1951)
- Rovaniemen markkinoilla (1951)
- Yhden yön hinta (1952)
- Suomalaistyttöjä Tukholmassa (1952)
- Niskavuoren Heta (1952)
- Kuollut mies kummittelee (1952)
- Varsovan laulu (1953)
- Pekka Puupää kesälaitumilla (1953)
- Niskavuoren Aarne (1954)
- Kaksi vanhaa tukkijätkää (1954)
- Kunnioittaen (1954)
- Rakas lurjus (1955)
- Tuntematon sotilas (1955)
- Pekka ja Pätkä puistotäteinä (1955)
- Ryysyrannan Jooseppi (1955)
- Niskavuori taistelee (1957)
- Musta rakkaus (1957)
- Sven Tuuva (1958)
- Vatsa sisään, rinta ulos! (1959)
- Pekka ja Pätkä mestarimaalareina (1959)
- Ei ruumiita makuuhuoneeseen (1959)
- Kovaa peliä Pohjolassa (1959)
- Taas tapaamme Suomisen perheen (1959)
- Skandaali tyttökoulussa (1960)
- Pekka ja Pätkä neekereinä (1960)
- Kankkulan kaivolla (1960)
- Opettajatar seikkailee (1960)
- Myöhästynyt hääyö (1960)
- Miljoonavaillinki (1961)
- Oksat pois... (1961)
- Pinsiön parooni (1962)
- Hän varasti elämän (1962)
- Naiset, jotka minulle annoit (1962)
- Pikku Suorasuu (1962)
- Turkasen tenava! (1963)
- Jengi (1963)
- Totuus on armoton (1963)
- Täällä Pohjantähden alla (1968)
- Pohjantähti (1973)
- Meiltähän tämä käy (1973)
- Luottamus (1976)
- Viimeinen savotta (1977)
- Kolmetoista mehiläistä (1983)
- Akaton mies (1983)
- Akallinen mies (1986)
Lähteet
muokkaa- ↑ Helsingin seurakunnan hautahaku Hautahaku. Viitattu 5.12.2023.