Avaa päävalikko

Taas tapaamme Suomisen perheen

suomalainen elokuva vuodelta 1945

Taas tapaamme Suomisen perheen on Toivo Särkän ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1959. Se on kuudes ja viimeinen elokuva sarjassa Suomisen perhe.

Taas tapaamme Suomisen perheen
Ohjaaja Toivo Särkkä
Käsikirjoittaja Serp
Tuottaja Toivo Särkkä
Säveltäjä Harry Bergström
Kuvaaja Olavi Tuomi
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Lavastaja Aarre Koivisto
Pääosat Lasse Pöysti
Maire Suvanto
Elina Salo
Matti Oravisto
Marjatta Kallio
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 25. joulukuuta 1959
Kesto 99 minuuttia
Alkuperäiskieli Suomi
Edeltäjä Suomisen Olli yllättää
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Suomisen perheen kesäasunnon eli Kesärannan maisemiin. Kesän vietossa siellä ovat Suomisen Aino, Olli, Pipsa ja kaksoset Matti ja Marja sekä Karin-mummo ja Volmar-vaari. Tarinasta puuttuvat perheen esikoinen Elina ja itse perheen isä Väinö Suominen. Kotiapulainen Hilda on sen sijaan vahvasti läsnä ja vielä sukunimen kera. Juoni rakentuu köyhän pienviljelijän mailla sijaitsevan uraaniesiintymän ympärille. Hyveellisen Ollin vastavoimana on paheellinen Aarne Lokka. Luokkarajoista ei neljätoista vuotta edellisen Suomisen perhe -elokuvan jälkeen valmistuneessa teoksessa olla yhtä tarkkoja kuin sarjan vanhemmissa osissa. Isäntäväki ja palvelusväki mahtuvat mainiosti saman kahvipöydän ääreen. Kahvittelua elokuvassa riittää ja välillä siemaistaan mehuakin.

Särkkä tarttui elokuvan tekoon, kun pitkäaikainen kuunnelmasarja päättyi, ja ohjasi tällä kertaa sen itse.[1] Elokuvan ensi-ilta oli 25. joulukuuta 1959 Helsingissä Rexissä ja Tuulensuussa. Televisiossa elokuva esitettiin ensimmäisen kerran 26. joulukuuta 1963. Taas tapaamme Suomisen perheen on mustavalkoinen ja se on julkaistu DVD:nä.

Muista Suomisen perhe -elokuvista poiketen Serp (Seere Salminen) käsikirjoitti Taas tapaamme Suomisen perheen -elokuvan yksin; elokuvien toinen käsikirjoittaja Elsa Soini oli kuollut vuonna 1952. Perheen isää Väinö Suomista aikaisemmissa elokuvissa esittänyt Yrjö Tuominen oli kuollut vuonna 1946. Taas tapaamme Suomisen perheen oli Pipsa-tytärtä esittäneen, jo aikuiseksi varttuneen Maire Suvannon ensimmäinen elokuva yli kymmeneen vuoteen ja samalla se jäi hänen viimeiseksi esiintymisekseen valkokankaalla.[2]

Sisällysluettelo

NäyttelijätMuokkaa

Suomiset ystävineenMuokkaa

 Lasse Pöysti  … Olli Suominen  
 Maire Suvanto  … Pipsa Suominen  
 Elsa Turakainen  … Aino Suominen  
 Jyrki Lappi-Seppälä  … Matti Suominen  
 Ulla-Riitta Jämsä  … Marja Suominen  
 Eine Laine  … Karin-mummu  
 Arvo Lehesmaa  … Volmar-vaari  
 Siiri Angerkoski  … Hilda Männistö  
 Elina Salo  … Laura Sorri  
 Aili Tikka  … Iida  

Lokat ystävineenMuokkaa

 Matti Oravisto  … Aarne Lokka  
 Marjatta Kallio  … Anita Lokka  
 Matti Aulos  … johtaja Lokka  
 Unto Salminen  … insinööri Kivi  

PitäjäläisiäMuokkaa

 Pentti Irjala  … konstaapeli Jaatinen  
 Aarne Laine  … Pullin isäntä Santeri Pulli  
 Emma Väänänen  … Pullin emäntä  
 Martta Kinnunen  … Selma Löytty  
 Raakel Laakso  … Loviisa Nyyttinen  
 Paavo Jännes  … ukkotuomari  

JuoniMuokkaa

1950-luku lähenee loppuaan. Suomisen Olli on lukenut tuomariksi ja toimii nimismiehen sijaisena samassa kunnassa, jossa perheen kesäasunto sijaitsee. Tullessaan töistä kotiin avoautollaan konstaapeli Jaatinen seuranaan Olli löytää tienpientareelta kirjan nimeltään "Uraaninetsijän opas ja geigermittarin käyttö". Kirjan omistaa muuan Aarne Lokka, jonka perhe on ostanut Saarenpään kartanon Suomisten naapurista kesäasunnokseen. Aarne on kiinnostunut Pullinsaaren kallioista, jotka omistaa köyhä pienviljelijäpariskunta. Puoli pitäjää ihmettelee Aarnen intoa päästä käsiksi hedelmättömiin rantakallioihin. Aarnella on hehkeä vaaleahiuksinen ja hoikka sisko Anita, jonka halusta Lokat vierailevat Suomisilla. Kesärannan kahvipöydässäkin Pullinsaari nousee puheenaiheeksi.

Tanssiaisissa Olli tekee lähempää tuttavuutta Anitan kanssa. Aarne tanssittaa Pipsaa, mutta Saarenpään perijän ja Suomisen tyttären välille ei syty kipinää. Tanssipaikalla ovat myös Hilda ja Suomisten kesävieras Iida, joka on Hildan ystävätär. Iidalla on kaikenlaisia "kremppoja", joita hän ehtimiseen selostaa tutuille ja tuntemattomillekin. Konstaapeli Jaatisen ja Hildan välille syntyy pientä romanttista väreilyä. Tanssiaisiltaa seuraa kohtalokas yö. Pullinsaaren lato syttyy tuleen ja köyhän isännän rehut palavat sen mukana. Palopaikalla Aarne toistaa tarjouksensa ostaa kalliot. Suomisen Matti löytää mielenkiintoisia kengänjälkiä palaneen ladon läheisyydestä ja Pullinsaaren kallioilta nokkela poika löytää "jotakin öljyä". Tulipalo alkaa osoittautua tuhopoltoksi. Pian Matti ja Marja sattuvat huomaamaan, että Aarne upottaa jotakin järveen. Kengäthän sinne menevät, vaikka Suomisen kaksoset luulevat Aarnen upottavan rakkauskirjeitä.

Ollin naisystävä Laura Sorri saapuu vierailulle Kesärantaan. Hän on varsin näreissään, kun sulhaskandidaatti tulee noutamaan hänet linja-autoseisakkeelta pahasti myöhässä. Lokat sattuvat olemaan parahiksi vierailulla Kesärannassa, eikä Olli tahtoisi Lauran tapaavan heitä. Ei varsinkaan Anitaa. Rapukesteillä Saarenpäässä Laura tuntee olonsa yksinäiseksi, kun Anita pitää Ollia varattuna omiin tarkoituksiinsa. Anita esittelee Ollille neitsytkammionsa ja Aarnen huoneen, josta löytyy geigermittari. Olli alkaa ynnätä asioita: geigermittari, kengänjäljet, öljy. Kaikki viittaa siihen, että uraania himoitseva Aarne on polttanut Pullin isännän ladon. Yhdessä Lauran ja veljensä kanssa Olli käy noutamassa Aarnen veteen upotetut kengät. Lokan perheen koiran ansiosta hän kykenee todistamaan Aarnen syylliseksi. Anita ja isä-Lokka yrittävät lahjoa Ollia pelastamaan Aarnen vankilalta, mutta Olli ei taivu. Volmar-vaari on ylpeä lahjomattomasta tyttärenpojastaan, ja ennen loppua juodaan Hildan keittämät saunakahvit ja tunnelmoidaan puutarhassa.

ArviotMuokkaa

Kriitikot ottivat Suomisen perheen uuden tulemisen melko suopeasti vastaan. Valma Kivitie kirjoitti Elokuva-Aitassa: "Sivistyneen virkamiesperheen kotoinen elämä on Serpin kuvaamana totta ja kaunista." Serpin käsikirjoitus sai kiitosta muiltakin kriitikoilta. Osa kriitikoista arvioi tarinan liian tutunomaiseksi.[3] Helmikuun 2012 televisioesityksen yhteydessä julkaistussa arviossa eräs kriitikko piti elokuvan asetelmia velttoina.[4]

HuomioitaMuokkaa

Suomisen isoäidin etunimi on Karin, kun se 1940-luvun niin sanotun klassisen kauden Suomisen perhe -elokuvissa on Sofia. Volmar-vaaria eli Ainon isää tulkitsee Arvo Lehesmaa, roolin alkuperäinen esittäjä Hugo Hytönen kuoli vuonna 1944. Kolmessa ensimmäisessä Suomisen perhe -elokuvassa Elinan sulhasta Lasse Lehtovaaraa näytellyt Unto Salminen nähdään insinööri Kivenä, Lokkain perhetuttuna. Avoauto, jolla Suomisen Olli huristelee pitkin pitäjää, kuuluu autourheilija Asser Walleniukselle. Taas tapaamme Suomisen perheen yleisömenestys oli verrattain hyvä.[5]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 20.2.2012, sivu D 7
  2. Timo Kilpi: "Eri kiva!" Tähdet: Ilta-Sanomien erikoislehti 13. lokakuuta 2016, s. 63. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy.
  3. Elonet, sisältö
  4. Päivän elokuvia, Tv-maailma, 7/2012 sivu 13
  5. Elonet, muut tiedot