Unto Salminen

suomalainen pikajuoksija ja näyttelijä

Unto Emil Kalervo Salminen (23. maaliskuuta 1910 Helsinki16. elokuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän työskenteli Suomen Kansallisteatterissa 20 vuotta ja tunnettiin muun muassa roolistaan Nummisuutarien Eskona. Myöhemmin hän esiintyi muun muassa Intimiteatterissa ja Radioteatterissa. Salminen oli myös tunnettu elokuvanäyttelijä aina äänielokuvakauden alusta 1950-luvulle asti.

Unto Salminen
Unto Salminen 1930-luvun alussa
Unto Salminen 1930-luvun alussa
Henkilötiedot
Koko nimi Unto Emil Kalervo Salminen
Syntynyt23. maaliskuuta 1910
Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut16. elokuuta 1972 (62 vuotta)
Helsinki
Ammatti näyttelijä
Puoliso Kyllikki Väre (1938–1951†)
Näyttelijä
Aktiivisena 1931–1969
Merkittävät roolit
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Salminen kilpaili nuoruudessaan pikajuoksussa ja eteni maajoukkuetasolle asti. Hänet valittiin Torinon EM-kilpailuihin 1934, mutta ei työkiireiden vuoksi osallistunut kisoihin.[1] Esiintyjänä Salminen oli luonnonlahjakkuus. Suoritettuaan ylioppilastutkinnon hän sai Eino Kalimalta kiinnityksen Suomen Kansallisteatteriin vuonna 1931. Salminen teki Kansallisessa useita kiitettyjä rooleja. Hänen suurimmat taiteelliset voittonsa olivat Nummisuutarien Esko sekä Raskolnikov näytelmässä Rikos ja rangaistus. Salmisen sopimus irtisanottiin 20 vuoden jälkeen vuonna 1951. Hän sai uuden kiinnityksen Kansalliseen 1956, mutta ei kestänyt siellä kauaa.

Unto Salminen näytteli noin 40 elokuvassa 1930-luvun alusta alkaen. Hän teki ensimmäisen roolinsa avustajana mykkäelokuvassa Laveata tietä (1931). Vuodesta 1937 hänellä oli kiinnitys Suomen Filmiteollisuuteen. Salmisen roolit olivat yleensä klassikkokirjallisuuden pohjalta tehtyjen filmatisointien luonneosia tai komedioiden ensirakastajia. Elokuvassa Seitsemän veljestä (1939) Salminen oli Jukolan Lauri ja Nummisuutarien filmatisoinnissa (1938) hän näytteli Eskon roolin, joka oli hänelle tuttu jo näyttämöltä. Salminen teki kiitetyn suorituksen laulaja Aappo Ojanperänä elämäkertaelokuvassa Ruusu ja kulkuri (1948). Hahmon lauluosuudet esitti Sulo Saarits.

Tyypillisiä ensirakastajan rooleja Salminen esitti muun muassa elokuvissa Yövartija vain... (1940), Takki ja liivit pois! (1939) ja Uuteen elämään (1942). Salminen näytteli myös kolmessa ensimmäisessä Suomisen perhe -elokuvassa perheen vävyä Lasse Lehtovaaraa. Salminen oli elokuvanäyttelijänä erittäin suosittu 1950-luvun alkupuolelle asti, mutta uraan tuli katkoja sodassa saatujen vammojen vuoksi syntyneen nivelreuman takia. Salminen esiintyi kuitenkin vielä harvakseltaan elokuvissa puolentoista vuosikymmenen ajan. Hänen viimeinen roolinsa oli Risto Jarvan ohjaamassa elokuvassa Ruusujen aika (1969).

Yksityiselämä

muokkaa

Salminen tapasi näyttelijä Kyllikki Väreen 1930-luvulla, kun molemmat aloittivat uraansa Kansallisteatterissa. He avioituivat pitkän seurustelun jälkeen vuonna 1938. Väreen ja Salmisen pojan, näyttelijä Esko Salmisen biologinen isä oli Tauno Palo, jonka kanssa Väreellä oli ollut rakkaussuhde 1940-luvulla.[2] Vanhempien avioliitto kesti vuoteen 1951, jolloin Väre kuoli aivoverenvuotoon 38-vuotiaana. Salminen alkoholisoitui vaimonsa kuoleman jälkeen ja sai vielä samana vuonna potkut Kansallisteatterista. Myöhemmin hänet kiinnitettiin uudestaan teatteriin, mutta alkoholiongelma jatkui, ja Esko Salminen joutui ennen näytöksiä huolehtimaan isästään, joka ei aina ollut työskentelykunnossa. Salmisen oli pian jätettävä Kansallisteatteri pysyvästi, mutta hän jatkoi hajanaisia näyttelijäntöitä 1960-luvun loppuun.[3]

Unto Salmisen pojanpoika Kristo Salminen on niin ikään näyttelijä. Salminen oli odottanut kovasti pojanpoikaansa, mutta hän kuoli viisi päivää ennen tämän syntymää. Salminen oli kuollessaan 62-vuotias.

Salminen on haudattu Kansallisteatterin näyttelijöiden yhteyshautaan Hietaniemen hautausmaalle.[4]

Filmografia

muokkaa
Vuosi Elokuva Rooli
1931 Laveata tietä mies Kirstin juhlissa
1933 Meidän poikamme merellä res. kersantti Salminen
Ne 45000 tuberkuloosilääkäri
1936 Tee työ ja opi pelaamaan Kalle Kannas, kauppa-apulainen
Taistelu Heikkilän talosta Heikkilän Jaakko
1937 Kuriton sukupolvi Pentti Varavaara, ”Pelle”
1938 Olenko minä tullut haaremiin maisteri Martti Paavola
Nummisuutarit Esko
Kiusaus pastori
1939 Helmikuun manifesti Hakala
Takki ja liivit pois! näyttelijä Aarne Uusitalo
Seitsemän veljestä Lauri
Lapatossu ja Vinski Olympia-kuumeessa kassanhoitaja Aarne Lehti
1940 Runon kuningas ja muuttolintu Robert Bastman
Yövartija vain... Veikko Kuusela
1941 Suomisen perhe ylioppilas Lasse Lehtovaara
Kaivopuiston kaunis Regina Ontrei, luutnantin sotilaspalvelija
1942 Uuteen elämään Niilo Nurmi alias Yrjö Sahlberg, ”Nikke”
Suomisen Ollin tempaus ylioppilas Lasse Lehtovaara
1943 Tuomari Martta varatuomari Juho Heikki Karsta
Suomisen taiteilijat agronomi, res. luutnantti Lasse Lehtovaara
1944 Nainen on valttia säveltäjä Rantamaa
1945 Kyläraittien kuningas Hoijalan Esa
Vuosi Elokuva Rooli
1946 ”Minä elän” ”Kullervo”
1947 Pimeänpirtin hävitys ylioppilas Kyösti Åkerfelt
Pikajuna pohjoiseen veturinlämmittäjä Ahvo
Suopursu kukkii muusikko Einar Kinos
1948 Ruusu ja kulkuri Abraham ”Aappo” Ojanperä
Pontevat pommaripojat insinööri Ratas
1949 Katupeilin takana tohtori Einar Heckler
1950 Tanssi yli hautojen Araktshejeff
Professori Masa sanomalehtimies Nordgren
Katarina kaunis leski pastori Daniel Manasse Mathesius
1951 Lakeuksien lukko merikapteeni Hanell
Sadan miekan mies kenraalimajuri Torsten Stålhandske
1952 Silmät hämärässä kirjailija
Radio tulee hulluksi tohtori Kirves
1953 Maailman kaunein tyttö sotamies
1958 Sven Tuuva sotamarsalkka Toll
1959 Taas tapaamme Suomisen perheen insinööri Kivi
Ei ruumiita makuuhuoneeseen Pedro, hovimestari
1961 Tulipunainen kyyhkynen poliisilääkäri
Miljoonavaillinki Epäkesko Oy:n johtaja
Hetkiä yössä kertoja
1962 Tuulinen päivä vanha mies
1969 Ruusujen aika Saaran entinen aviomies Matias Turunen

Lähteet

muokkaa
  1. Markku Siukonen, Matti Ahola: Suuri EM-kirja, s. 16. Gummerus, 1990. ISBN 951-8920-11-7
  2. Tauno Palo salasi isyyden viimeiseen asti! Teatterimaailman ikiliikkuja Esko Salminen täyttää 80 vuotta – kuvat ja käänteet näyttelijälegendan huikealta uralta! Uutiset. 12.10.2020. Seiska-lehti. Arkistoitu 20.5.2022. Viitattu 30.8.2021.
  3. Alanko, Iina: Näyttelijälegenda Esko Salminen: Vanhempieni traaginen kohtalo rikkoi minut Kotiliesi. 15.3.2022. Viitattu 9.6.2022.
  4. Unto Emil Kalervo Salminen 1910-1972 Hautahaku. Arkistoitu 8.3.2023. Viitattu 28.5.2023.

Aiheesta muualla

muokkaa


Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.