Avaa päävalikko

Kuriton sukupolvi (vuoden 1937 elokuva)

vuoden 1937 elokuva

Kuriton sukupolvi on Wilho Ilmarin ohjaama komediaelokuva vuodelta 1937. Se pohjautuu Mika Waltarin samannimiseen menestysnäytelmään. Elokuva kertoo väärinymmärretystä ja outona pidetystä professorista Reinhold Varavaarasta, jota hänen perheensä pitää aluksi pilkkanaan, ja hänen äkillisestä ryhdistäytymisestään.[1] Elokuvaa on luonnehdittu ”lempeäksi komediaksi”[2].

Kuriton sukupolvi
Ohjaaja Wilho Ilmari
Jalmari Rinne (apulaisohjaaja)
Käsikirjoittaja Mika Waltari
Perustuu Mika Waltarin omaan näytelmään Kuriton sukupolvi (1936)
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Martti Similä
Kuvaaja Eino Kari
Leikkaaja Eino Kari
Lavastaja Karl Fager
Pääosat Ansa Ikonen
Uuno Laakso
Unto Salminen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 28. marraskuuta 1937 Rex
Kesto 110 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Wilho Ilmari oli ohjannut Waltarin näytelmän ensin Tampereen Teatteriin 1936 ja seuraavana vuonna Kansallisteatteriin. Waltari teki käsikirjoituksen elokuvaan näytelmänsä pohjalta itse.

TuotantoMuokkaa

Kuriton sukupolvi oli ensimmäinen Ilmarin ohjaama äänielokuva. Waltarin kuvakäsikirjoituksessa oli peräti 259 sivua, vaikka hän karsikin näytelmän keskusteluja. Ilmari kuvasi elokuvan käsikirjoituksen mukaan, ja vaikka siitä leikattiin pois monta jaksoa, elokuvasta tuli lähes kahden tunnin pituinen.[1]

Elokuvan tarinassa on joitakin eroja näytelmään verrattuna, ja niistä huomaa, että tekijät ovat ymmärtäneet elokuvan ominaisluonteen eivätkä ole yrittäneet tehdä vain filmattua teatteria. Esimerkiksi näytelmä alkaa Kalin syntymäpäiviltä, mutta elokuva alkaa farssimaisesti, kun Kali on pidätetty hänen talutettuaan lehmän eduskuntatalon eteen ja professori joutuu hoitamaan lehmää. Varavaaran ryyppyreissu, joka kerrotaan näytelmässä takaumana, näytetään elokuvassa kronologisesti. Elokuva keskittyy myös professorin ja Marjan rakkaustarinaan enemmän kuin näytelmä. Näytelmän lopussa professori tekee sovinnon vaimonsa kanssa, mitä elokuvassa ei näytetä.[1]

Näyttelijät ovat enimmäkseen samoja kuin Kansallisteatterin näytelmässä. Siellä tosin Uuno Laakson vastanäyttelijänä Marjan roolissa oli ollut Henny Valjus, kun taas elokuvassa Marjaa esittää Ansa Ikonen. Rajalan mukaan Laakso ”vieroksui” muutosta. Tampereen Teatterin näyttelijöistä elokuvassa esiintyy Oke Tuuri Kalin roolissa.[1]

NäyttelijätMuokkaa

 Ansa Ikonen  … Marja  
 Uuno Laakso  … professori Reinhold Varavaara  
 Unto Salminen  … Pentti Varavaara, "Pelle"  
 Laila Rihte  … Jaana Varavaara, "Japi"  
 Oke Tuuri  … Galilo Varavaara, "Kali"  
 Tyyne Haarla  … Elli Varavaara  
 Aku Korhonen  … A.B. Huitu  
 Siiri Angerkoski  … Liina  
 Nora Mäkinen  … Löpö  
 Kaarlo Angerkoski  … 1. toimittaja  
 Kunto Karapää  … Hubert, Husu  
 Jalmari Rinne  … toimitussihteeri  
 Hannes Hako  … 2. poliisi  
 Artturi Laakso  … poliisikomissaario  
 Wilho Ilmari  … radioselostajan ääni  
 Eero Eloranta  … Masa  

 Kyllikki Väre  … Veera  
 Kyösti Käyhkö  … valokuvaaja  
 Paavo Hukkinen  … sähkösanomien kantaja  
 Eino Salmi  … mies ravintolassa  
 Urho Westman  … tarjoilija  
 Kaisu Leppänen  … kaunis nainen  
 Matti Aulos  … krupiääri  
 Eino Kari  … uhkapelaaja  
 Tauno Majuri  … uhkapelaaja/mies poikamiesasunnossa  
 Yrjö Tuominen  … 1. professori  
 Uuno Montonen  … Gabriel, 2. professori  
 Ossi Korhonen  … 3. professori  
 Mirjami Kuosmanen  … nainen poikamiesasunnossa  
 Jorma Nortimo  … elostelija flyygelin ääressä  
 Maire Hyvönen  … tyttö juhlissa  
 Litja Ilmari  … hotellin siivooja  

VastaanottoMuokkaa

Waltari-elämäkerrassaan Panu Rajala luonnehtii elokuvan kuvausta sanoin ”suunnattoman hidas”, ja hänestä siinä on huonosti perusteltuja välikuvia.[1] Televisioesityksen aikaisessa arviossa kiitosta on saanut Uuno Laakson pääroolisuoritus, joka on herkkävireinen ja elokuvan kantava voima[3].

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Rajala s. 96–99.
  2. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 12.3.2012, s. D 7.
  3. AL: Kuriton sukupolvi. Päivän elokuvia, Tv-maailma 15/2013, s. 25.