Kyllikki Väre

suomalainen näyttelijä

Elli Kyllikki Väre (13. maaliskuuta 1912 Vaasa2. tammikuuta 1951 Helsinki) oli suomalainen elokuva- ja teatterinäyttelijä. Väre teki näyttämöuransa Suomen Kansallisteatterissa, johon hänellä oli kiinnitys 1932–1947. Hän oli näyttelijä Esko Salmisen äiti.

Kyllikki Väre
Kyllikki Väre vuonna 1941.
Kyllikki Väre vuonna 1941.
Henkilötiedot
Koko nimi Elli Kyllikki Väre
Syntynyt13. maaliskuuta 1912
Vaasa
Kuollut2. tammikuuta 1951 (38 vuotta)
Helsinki
Ammatti näyttelijä
Puoliso Unto Salminen
(vih. 1938; k. 1951)
Lapset Esko Salminen
Näyttelijä
Aktiivisena 1932–1950
Palkinnot

Parhaan naissivuosan Jussi-palkinto
1944 Herra ja ylhäisyys ja Vaivaisukon morsian

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

UraMuokkaa

Kyllikki Väreen vanhemmat olivat Osuuskaupan johtaja Jalmari Väre ja Alina Koski. Hän muutti Helsinkiin 16-vuotiaana opiskelemaan Suomen Näyttämöopistoon. Kaksivuotisen koulun jälkeen vuonna 1932 Väre sai kiinnityksen Suomen Kansallisteatteriin. Hän teki siellä 1930-luvulta alkaen isoja ja kiitettyjä rooleja, kuten Regina von Emmeritz sekä Katharina Shakespearen näytelmässä Kuinka äkäpussi kesytetään.[1]

Väre palkittiin 1944 parhaan naissivuosan Jussi-palkinnolla elokuvista Herra ja ylhäisyys sekä Vaivaisukon morsian.[2] Hän näytteli kaikkiaan noin 20:ssä elokuvassa, useimmiten Suomen Filmiteollisuuden tuotannoissa verevien naisten ja palvelijattarien sivurooleissa. Hänen ainoa varsinainen naispääosansa oli draamaelokuvassa Suviyön salaisuus (1945).[1]

Keväällä 1947 Kansallisteatteri ei 15 vuoden jälkeen enää uusinut Väreen sopimusta. Vaikka hän oli saanut ylistäviä kritiikkejä, teatterin johto moitti häntä muun muassa ”epäselvästä puheesta” ja ”artikulaation sameudesta”. Väreeseen kohdistui myös sodanjälkeinen naisiin kohdistunut kaksinaismoralismi, ja häntä moitittiin esimerkiksi ”vulgääristä käytöksestä” ja siitä, ettei hän ollut ”muuttanut elämänsävyään”. Erottaminen sai aluksi vastustusta, mutta lopulta myös näyttelijäyhdistys oli puoltavalla kannalla. Väre otti erottamisen raskaasti, eikä elämänsä lopulla enää näytellyt muissa teattereissa.[3]

YksityiselämäMuokkaa

Teatteriuransa alussa Väre oli tutustunut kollegaansa Unto Salmiseen, joka kiinnitettiin Kansallisteatteriin samoihin aikoihin. He avioituivat pitkän seurustelun jälkeen vuonna 1938. Teatterissa he esiintyivät yhdessä esimerkiksi näytelmissä Onni alkaa huomenna ja Itsevaltiaan kuolema.[3] Samassa teatterissa oli kiinnitettynä Tauno Palo, joka myös oli tuolloin naimisissa. Väreellä oli Palon kanssa rakkaussuhde 1940-luvulla, ja Väreen poika, vuonna 1940 syntynyt näyttelijä Esko Salminen sai alkunsa nimenomaan tästä suhteesta.[4] Jatkosodan suurpommitusten aikana vuonna 1944 Väre sairastui, mutta matkusti siitä huolimatta Eskon kanssa sotaa pakoon Kauhavalle.[5]

Kansallisteatterista erottamisella ja siihen liittyneellä häpeällä oli huono vaikutus Väreen psyykkiseen hyvinvointiin, ja hän kuoli äkillisesti aivoverenvuotoon vain 38-vuotiaana.[3]

FilmografiaMuokkaa

Vuosi Elokuva Rooli
1937 Juha kesätyttö
Kuriton sukupolvi Veera
1939 Jumalan tuomio ylioppilas Karin Berger
1940 Runon kuningas ja muuttolintu Amanda Björkstén
Lapseni on minun Tiina, pyykkäri
1942 Onni pyörii Mimmi
Avioliittoyhtiö Vera Broms
August järjestää kaiken Inga, Visapään ystävätär
1943 Tuomari Martta Hento Kunttu, Karstan kotiapulainen
1944 Vaivaisukon morsian Torpan-Mari
Herra ja ylhäisyys Lola, kenraali Cabezan palvelijatar
1945 Suviyön salaisuus Ulla-Maija Eirtola
Kyläraittien kuningas Tarilan Eeva
1946 Nuoruus sumussa Elli
Menneisyyden varjo Saara Reims
1947 Särkelä itte Margit Grankvist
Pimeänpirtin hävitys Loviisa
1949 Katupeilin takana ylioppilas Elma Lindgren
1950 Maija löytää sävelen Parfyymi-Anna
Härmästä poikia kymmenen Maija, Pouttulan piika

LähteetMuokkaa

  1. a b Rytkönen, Sisko: Kyllikki Väre Elonetissä Elonet. 8.4.2014. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 25.4.2022.
  2. Terttula, Eugen: ”Jussi-patsaan saajat 1944–50”, Mitä Missä Milloin 1952, s. 334. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
  3. a b c Alanko, Iina: Näyttelijälegenda Esko Salminen: Vanhempieni traaginen kohtalo rikkoi minut (maksullinen artikkeli) Kotiliesi. 15.3.2022. Otavamedia. Viitattu 25.4.2022.
  4. Pöllänen, Kirsi: Tauno Palo salasi isyyden viimeiseen asti! Teatterimaailman ikiliikkuja Esko Salminen täyttää 80 vuotta Seiska. 12.10.2020. Viitattu 25.4.2022.
  5. Mettänen, Heli: Sota nosti Esko Salmisen, 81, traagiset lapsuusmuistot pintaan Iltalehti. 24.4.2022. Viitattu 25.4.2022.