Avaa päävalikko
Uuno Laakso 1930-luvun alussa.

Uuno Alarik Laakso (alk. Uno Adamsson, 1. lokakuuta 1896 Hollola6. joulukuuta 1956 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Laakso teki pitkän uran teatterissa ja noin viidessäkymmenessä elokuvassa. Hän näytteli Suomen Kansallisteatterissa vuosina 1930–1956. Elokuvissa hän esitti yleensä koomisia hahmoja, kuten pääosat elokuvissa Tulitikkuja lainaamassa (1938) ja Särkelä itte (1947).

Uuno Laakso lähti 11-vuotiaana töihin sahalle Lahteen ja sieltä leipurioppilaaksi Helsinkiin. Hän aloitti teatteriharrastuksen Sörnäisten Sosialidemokraattisessa nuoriso-osastossa ja opiskeli ilmaisutekniikkaa Kaarola Avellanin ja Ilmari Räsäsen johdolla. Sisällissodan aikana Laakso liittyi punakaartiin ja oli Suomalainen Operetti -kiertueella avustaja-näyttelijänä. Vuonna 1919 hän sai kiinnityksen Turun Teatteriin, jossa hän työskenteli kuusi vuotta kunnes siirtyi Viipurin Näyttämölle kaudeksi 1925–27. Sen jälkeen hän siirtyi Helsinkiin Kansan Näyttämölle kolmeksi näytäntövuodeksi.

Vuonna 1930 alkoi Laakson 26 vuoden mittainen ura Suomen Kansallisteatterissa. Hänen merkittävimpiä roolejaan olivat muun muassa pääosat Molièren komedioissa Tartuffe ja Saituri. Huolimatta vahvasti liitetystä koomikon määreestään Laakso teki myös vakavia rooleja, kuten Kaj Munkin näytelmässä Sana ja Henrik Ibsenin Villisorsassa. Laakso oli vaistonäyttelijä, jonka huumorin pohjalla usein kajasti traaginen vire. Hänet palkittiin Pro Finlandia-mitalilla vuonna 1951.

Laakso oli myös Suomen suosituimpia elokuvanäyttelijöitä. Hän ansioitui etenkin koomisissa rooleissa, muun muassa elokuvissa Siltalan pehtoori, Tulitikkuja lainaamassa, Poikani pääkonsuli ja Särkelä itte. Laakso voitti kahdesti parhaan miessivuosan Jussin, ensin vuonna 1947 elokuvasta Kirkastuva sävel ja toisen kerran vuonna 1950 elokuvasta Katupeilin takana. Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi Tyttö tuli taloon (1956).

Uuno Laakson veli Artturi Laakso oli niin ikään näyttelijä. Siviilissä Laakso oli hauska seuramies, mutta kärsi lähes koko elämänsä talousvaikeuksista, äärimmäisestä itsekriittisyydestä ja unettomuudesta. Hän oli naimisissa Rakel Laakson kanssa vuosina 1927–1953. Laakson ero vaimostaan, välirikko näyttelijäkollega Aku Korhosen kanssa sekä Risto-pojan kuolema olivat liikaa herkälle taiteilijalle. Hän kuoli 60-vuotiaana itsenäisyyspäivänä 1956 otettuaan liian suuren määrän unilääkettä.

Valikoitu filmografiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.