Uuno Laakso

suomalainen näyttelijä
Uuno Laakso 1930-luvun alussa.

Uuno Alarik Laakso (alk. Uno Adamsson, 1. lokakuuta 1896 Hollola6. joulukuuta 1956 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Laakso teki pitkän uran teatterissa ja noin viidessäkymmenessä elokuvassa. Hän näytteli Suomen Kansallisteatterissa vuosina 1930–1956 ja oli aikansa suosituimpia koomikkoja. Elokuvissa hän esitti yleensä koomisia hahmoja, kuten pääosat elokuvissa Tulitikkuja lainaamassa (1938) ja Särkelä itte (1947). Laakso palkittiin Pro Finlandia-mitalilla vuonna 1951.

Uuno Laakso syntyi itsellisen Kustaa Aaretti Adamssonin perheeseen Hollolan Paimelassa. Hän lähti 11-vuotiaana töihin sahalle Lahteen ja sieltä leipurioppilaaksi Helsinkiin. Hän aloitti teatteriharrastuksen Sörnäisten Sosialidemokraattisessa nuoriso-osastossa ja opiskeli ilmaisutekniikkaa Kaarola Avellanin ja Ilmari Räsäsen johdolla.

Sisällissodan aikana Laakso kuului punakaartiin, mutta ei osallistunut taisteluihin. Samaan aikaan hän oli Suomalainen Operetti -kiertueella avustaja-näyttelijänä. Vuonna 1919 hän sai kiinnityksen Turun Teatteriin, jossa hän työskenteli kuusi vuotta kunnes siirtyi Viipurin Näyttämölle kaudeksi 1925–27. Sen jälkeen hän siirtyi Helsinkiin Kansan Näyttämölle kolmeksi näytäntövuodeksi.

Vuonna 1930 alkoi Laakson 26 vuoden mittainen ura Suomen Kansallisteatterissa. Hän valloitti yleisön tuloroolissaan Shakespearen Kesäyön unelman Pulmana. Laakson klassisia menestysrooleja olivat muun muassa Falstaff Henrik IV:ssä sekä pääosat Molièren komedioissa Tartuffe ja Saituri. Huolimatta vahvasti liitetystä koomikon määreestään Laakso menestyi myös vakavissa rooleissa, kuten Kaj Munkin näytelmässä Sana ja Henrik Ibsenin Villisorsassa. Loistokkaita kansanmiestyyppejä hän loi muun muassa Nummisuutarien Topiaksena sekä pastori Jussilaisena näytelmässä Kuopion takana. Laakso oli taiteilijalaadultaan herkkä vaistonäyttelijä, jonka huumorin pohjalla usein kajasti traaginen vire.

Laakso oli myös Suomen suosituimpia elokuvanäyttelijöitä. Hän ansioitui etenkin koomisissa rooleissa, muun muassa elokuvissa Siltalan pehtoori, Tulitikkuja lainaamassa, Poikani pääkonsuli ja Särkelä itte. Laakso voitti kahdesti parhaan miessivuosan Jussin, ensin vuonna 1947 elokuvasta Kirkastuva sävel ja toisen kerran vuonna 1950 elokuvasta Katupeilin takana. Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi Tyttö tuli taloon (1956).

Uuno Laakso oli naimisissa näyttelijä Rakel Laakson kanssa vuosina 1927–1953. Hänen veljensä Artturi Laakso oli niin ikään näyttelijä. Siviilissä Laakso oli hauska seuramies, mutta kärsi lähes koko elämänsä talousvaikeuksista, äärimmäisestä itsekriittisyydestä ja unettomuudesta. Laakson ero vaimostaan, välirikko näyttelijäkollega Aku Korhosen kanssa sekä Risto-pojan kuolema olivat liikaa herkälle taiteilijalle. Hän kuoli 60-vuotiaana itsenäisyyspäivänä 1956 otettuaan liian suuren määrän unilääkettä.

FilmografiaMuokkaa

Vuosi Elokuva Rooli
1924 Kihlauskylpylä ylioppilas Amor Higgson
1927 Runoilija muuttaa herra Tuisku
1929 Meidän poikamme Santtu
1933 Voi meitä! Anoppi tulee Aapeli Andersson, appi
Sininen varjo puolustusasianajaja
Herrat täysihoidossa Uuno Sorjonen
1934 Siltalan pehtoori luutnantti Hugo Mandelcrona
Minä ja ministeri ulkoministeri Hirvimaa
1935 Kaikki rakastavat taiteilija ”Oma” Into Sydänmurto
1936 Vaimoke Isä-Miettinen, ”Julle”
VMV 6 romukauppias Lundström
Mieheke johtaja Heikki Markkula
1937 Ja alla oli tulinen järvi Esa, kartanon renki
Kuin uni ja varjo Juha Luoma, ”Luoman paappa”
Kuriton sukupolvi professori Reinhold Varavaara
1938 Sysmäläinen Erik Stjernhök
Tulitikkuja lainaamassa Jussi Vatanen
Markan tähden johtaja Kustaa Aadolf Markka, ”Uuno”
Olenko minä tullut haaremiin rovasti Abraham Vallavuo
1939 Aktivistit Värväri-Ville, aktivisti ja etappijääkäri
Rakuuna Kalle Kollola eversti Erkki Kallio, rykmentin komentaja
1940 Anu ja Mikko Papan Antti, Anun kummisetä
Kersantilleko Emma nauroi? johtaja Tobias Strömberg
Kyökin puolella opettaja Hilpeläinen
Poikani pääkonsuli pääkonsuli Albert Takkulainen
1941 Poretta eli Keisarin uudet pisteet näyttelijä Uuno Alarik Järvinen

Vuosi Elokuva Rooli
1942 Synnin puumerkki Filippus Flinkman, suutari
Avioliittoyhtiö verhoilumestari Aatu Roni
1943 Tuomari Martta professori Kalle Karsta
Hevoshuijari poliisi Korppi
1944 Vaivaisukon morsian värjäri
Nainen on valttia Kalle, professorin palvelija
1945 Nokea ja kultaa ”Ryyppy-Ville”
Kohtalo johtaa meitä tehtailija Heikki Linna
Tähtireportterit tulevat Uutis-Sanomien toimitussihteeri
1946 Nuoruus sumussa Kyljys-Kalle
Viikon tyttö Viikon tyttö -kilpailun kuuluttaja
Kirkastuva sävel vetopasuunan soittaja Julenius, ”Vippi-Julle”
1947 Särkelä itte Julius Särkelä
1948 Sankari kuin sankari johtaja August Kassinen, ”Aku”
1949 Katupeilin takana ratsumestari Hjalmar Biörcke, Jalle
1950 Kaunis Veera eli Ballaadi Saimaalta laivamies Rääveli
1951 Kesäillan valssi senaattori Konrad Grahn
1952 Omena putoaa... elostelija
Yhden yön hinta Lampinen
Silmät hämärässä näyttelijä
Mitäs me taiteilijat vahtimestari Akseli Hynynen
1954 Herrojen Eeva toimitusjohtaja V. Pullinen
Kunnioittaen taloneuvos Elmeri Vara
Morsiusseppele eversti
Onnelliset asianajaja Konrad Grahn
1956 Tyttö tuli taloon tuottaja

LähteetMuokkaa

Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.