Maailman kaunein tyttö

vuoden 1953 elokuva

Maailman kaunein tyttö on Veikko Itkosen ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1953. Sen on käsikirjoittanut Mika Waltari. Romanttisessa komediassa tapaavat orpo karjalaistyttö ja amerikkalainen tehtailijasuvun jälkeläinen.

Maailman kaunein tyttö
Maailman kaunein tyttö.jpg
Ohjaaja Veikko Itkonen
Käsikirjoittaja Mika Waltari
Tuottaja Veikko Itkonen
Säveltäjä George de Godzinsky
Kuvaaja Erkki Imberg
Leikkaaja Veikko Itkonen
Lavastaja Roy
Pääosat Armi Kuusela
Tauno Palo
Eija Karipää
Tarmo Manni
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Veikko Itkonen
Ensi-ilta 23. tammikuuta 1953
Kesto 80 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Pääosissa näyttelevät Tauno Palo ja edellisenä vuonna Miss Universumiksi valittu Armi Kuusela. Kyseessä on ainoa suomalainen elokuva, jossa Kuusela esiintyy. Lisäksi hän esiintyi filippiiniläisessä elokuvassa, joka kertoo Armin tarinasta sikäläisen version. Mukana on myös jaksoja sotavuosien dokumenttielokuvista. Kerrotaan, että Waltari sai sanomalehdestä tiedon, että hänen toivotaan tekevän käsikirjoituksen, ja suostui hyvää hyvyyttään.[1]

Elokuvan valmistamisen aikoihin Suomessa kiersi laajalti huhuja, joiden mukaan suomalaiset elokuvantekijät olisivat tapelleet filmausoikeuksista Armi Kuuselan kanssa. Kuitenkin Kuusela itse sanoi häntä 50 vuotta myöhemmin haastatelleelle Nina af Enehjelmille, että Veikko Itkosta lukuun ottamatta kukaan suomalainen elokuvaohjaaja ei ottanut häneen yhteyttä. Mika Waltari laati elokuvan käsikirjoituksen Eiran sairaalassa, jossa hän oli lepäämässä romaaninsa Johannes Angelos kirjoitusprosessin aiheuttaman rasituksen vuoksi.[2]

ArviotMuokkaa

Jo aikalaisarvioissa kiinnitettiin huomiota Palon setämäisyyteen, ja muutenkin näyttelijöiden työ sai Kuuselaa lukuun ottamatta kielteisiä arvioita. Nimimerkki Sama (Työkansan Sanomat) kirjoittaa Kuuselasta: "[Hän] onnistui – – ensikertalaiseksi yllättävän hyvin ja omalla välittömällä luonnollisuudellaan saattaa häpeään useita suomalaisen elokuvan tunnettuja tähtidiivoja."[3] Helsingin Sanomien nimimerkin P. Ta-vi mukaan jotakin olisi voitu pelastaa, jos Palon rooli olisi tehty edes koomiseksi. Saman nimimerkin mukaan muut näyttelijät ”tekivät mitä voivat, mutta kaikki osat olivat yliammuttuja”.[4] Uuden Suomen nimimerkki V. H. moitti elokuvan juonta epäjohdonmukaiseksi ja sekavaksi, jopa mauttomaksi.[5] Elokuva-Aitan päätoimittaja Valma Kivitie sääli Palon kohtaloa: ”Kyllähän hän yritti olla 35-vuotias amerikkalainen kaivinkonetehtaan perijä, mutta miksihän niin moni huolestunut naisääni on viime päivinä tiedustellut puhelimitse lehtemme toimituksesta Taunon syntymäaikaa...”[4]

Suomen Kuvalehden nimimerkki Camera oli arviossaan armoton: ”Elokuvan valmistamisessa pidettiin aivan ennennäkemätöntä kiirettä, vajaassa parissa kuukaudessa oli koko touhu ohi. Mutta niinpä onkin tuloksena kokonaisuutena ottaen sotkuinen, turhanpäiväinen ja kiukuttavan naiivi filmityö. Suurimman vastuun tästä kantaa Mika Waltari, jonka käsikirjoitus lienee niitä hatarimpia ja epäjohdonmukaisimpia, mitä meillä milloinkaan on filmattu. Isompia kehumisia ei ole myöskään siinä tavassa, millä Veikko Itkonen on tämän surkean jutun filminauhalle siirtänyt.” Toisaalta tässäkin arviossa Armi Kuusela sai kiitosta: ”Armi onkin aivan samassa määrässä myönteinen yllätys kuin filmi muuten on pettymys. Hänen esiintymisensä on miellyttävän luontevaa ja välitöntä ja hänen tyttömäinen kauneutensa tuntuu pääsevän filmissä täysiin oikeuksiinsa.”[6]

Kriitikkojen murska-arvioista huolimatta elokuva pyöri täysille saleille useita kuukausia, ja siitä tuli Veikko Itkosen koko ohjaajauran suurin taloudellinen menestys. Eräs elokuvan nähnyt nainen huudahti: ”Minun mielestäni elokuva olisi ansainnut kaikki maailman Jussi-palkinnot ja Oscar-patsaat!” Armi Kuusela itse muisteli puoli vuosisataa myöhemmin, että sekä Itkosen että Tauno Palon kanssa oli ollut hyvä ja helppo työskennellä.[7] Tauno Palon elämäkerran kirjoittajan Lauri Meren mukaan näyttelijänä täysin harjaantumattoman Kuuselan vastapariksi haluttiin mahdollisimman kokenut tekijä, joka olisi oikealla tavalla osannut tukea nuorta aloittelijaa, ja tähän tehtävään olisi ollut vaikea kuvitella Paloa parempaa miestä.[8]

Eräs 2000-luvun kriitikko pitää elokuvaa typeränä ja sekavana. Kuuselan karisman lisäksi elokuvassa ei hänestä ole juuri hurraamista.[9] Toisen kriitikon mukaan pääparin melkein 30 vuoden ikäero tarjoaa tahatonta komiikkaa.[10]

NäyttelijätMuokkaa

 Armi Kuusela  … Armi  
 Tauno Palo  … Jack Coleman  
 Eija Karipää  … Eija Isohonka  
 Tarmo Manni  … maisteri Martti Kataja, äidinkielen opettaja  
 Rauha Rentola  … Mimmi  
 Pentti Viljanen  … korpraali Mätäs, "talonmies Hakkarainen"  
 Elli Ylimaa  … sisäoppilaitoksen johtajatar, Anni  
 Ossi Elstelä  … Antti Isohonka  
 Tauno Majuri  … arkkitehti Oksanen, res.ltn  
 Aila Koivikko  … Armi lapsena  
 Aku Korhonen  … Mr. Coleman  
 Maija Karhi  … sisäoppilaitoksen oppilas  
 Sirkka Hirvonen  … sisäoppilaitoksen oppilas  
 Kaarlo Wilska  … sotamies  
 Hannes Veivo  … sotamies  
 Unto Salminen  … sotamies  
 Arvo Jorma  … sotamies  
 Lennart Lauramaa  … sotamies  
 Erkki Kalakari  … sotamies  
 Oiva Sala  … toimittaja  
 Toivo Lahti  … konstaapeli  
 Marita Nordberg  … valokuvaaja  
 Heikki Savolainen  … vahtimestari  
 Bruno Johansson  … portieeri  
 Matti Aulos  … hovimestari  
 Sasu Haapanen  … Alfredo, keittiömestari  
 Eino Räisänen  … matkustaja lentokoneessa  
 Aino Lohikoski  … toimittaja  
 Veikko Itkonen  … ohikulkija  
 Hilkka Kinnunen  … opettaja  
 Veli Palonen  … kavaljeerit  
 Rauno Kuosmanen  … kavaljeerit  
 Veikko Äikäs  … tullimies  
 Eino Virtanen  … ksylofonisti  

LähteetMuokkaa

  1. Maailman kaunein tyttö Elonetissä Taustaa, viitattu 20.8.2014
  2. Nina af Enehjelm: Armi Kuusela: myytti, julkkis ja supertähti, s. 123–124. Porvoo-Helsinki: WSOY, 2003.
  3. Maailman kaunein tyttö Elonetissä Lehdistöarvio, viitattu 20.8.2014
  4. a b Suomen kansallisfilmografia, osa 5 (vuosien 1953–1956 elokuvat), s. 36–37. Helsinki: Suomen elokuva-arkisto, 1989. ISBN 951-861-206-4.
  5. Af Enehjelm 2003, s. 129.
  6. Af Enehjelm 2003, s. 129–130.
  7. Af Enehjelm 2003, s. 128–130.
  8. Lauri Meri: Tauno Palo, s. 399. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-23969-7.
  9. HWR: Maailman kaunein tyttö, Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma, 33/2014 sivu 12
  10. Päivän elokuvia, Tv-maailma, 30/2011 sivu 13